Filippa K lanseerasi tänään exklusiivisen täysin käsityönä valmistetun minimalliston. Mallistossa on kuusi mekkoa, joista jokaista on valmistettu 60 numeroitua kappaletta. Skeptinen materiaalinörtti ja pikkumainen saumojensyynääjä -Minttu ilahtui mekkojen kokonaistoteutuksesta. Erinomaisen ylellisen oloiset silkit ja massiivisen hulppeasti valuvat viskoosit on valmistettu taidolla, jota enää harvoin näkee huikean kalliissa vaatteessakaan.

Neljä mekoista – kaikki kankaiset – on valmistettu Tukholmassa. Pikkuisen kyllä kiinnostaisi tietää missä sitten upeasta viskoosijerseystä tehdyt mekot on ommeltu. Mitään paikkakuntaa ei niiden kohdalla ole mainittu…

Jos – ja siis todella jos – nyt edes teoreettisesti olisin laittamassa 5000 – 6000 kruunua yhteen ainokaiseen mekkoon, voisin hyvin kuvitella, että se olisi juuri joku näistä. Suhteellisen ajaton ja trendihampaan haukkelua hyvin kestävää suunnittelua, jossa silti on riittävästi särmää ja luonnetta. Potentiaalisesti pitkäikäisiä suosikkimekkoja monenkarvaisiin tilaisuuksiin. Hinta/käyttökerta olisi takuuvarmasti korkeampi kuin niiden parin tonnin juhlamekkojen, jotka eivät eksy päälle kahta kertaa useammin… Ja tosiaan työn jälki on ainakin laseerauksessa esillä olleissa kappaleissa niin hyvää, että jo pelkästään se saa mielen hyväksi. Mikä on oikeastaan aika hyvä saavutus miltä tahansa vaatteelta!

Jil Sanderin kevätsesongille esittelemä oranssi muovikassilaukku herätti pienen myrskyn muotivesilasissa. Kuolleeksi julistetun it-bag -ilmiön uudelleensyntyä uhottiin ironiseksi luokitellun, linjakkaaksi värihuutomerkisi designatun kantovälineen nostaessa pakko-saada -kuumetta fashionistalaumoissa.

Itse tuumailin, että joopa-joo, eipähän tämä ole eka kerta, kun lähinnä kulutustavaraksi laskettavia halpislaukkuja nostetaan kontrastiksi ja kannanotoksi huippudesignin rinnalle (muistatte varmaan ainakin Marc Jacobsin Louis Vuittonille SS2007 suunnittelemat tiimari/asunnoton -tyyliset kivan ironiset kesäkassit?). Jotenkin en kuitenkaan jaksanut uskoa, että ylihinnoitellusta muovikassista tulisi myös kaupallinen menestys. Hype ja ostokäyttäytyminen kun eivät aina trendihullutusten kohdalla korreloi ihan suoraviivaisesti.

Jil Sanderin muovikassi – hienommin Market Acetate Bag –  on kuitenkin myyty loppuun (!!)  net-a-porterista… Kuulopuheiden mukaan Mrs H:n putiikissa niitä vielä olisi, mutta  nettikauppa myy kyllä jo eioota.  Huolimatta siis varsin rapsakan tuntuisesta 130 € hinnasta.

Jotain trendin läpilyöntipotentiaalista kertoo se, että H&M on jo nyt tehnyt ihan siistin rip-offin Jil Sandersin ilmeisestä menestysartikkelista.

Henkkamaukan oranssi muovikassin on osa viime viikolla lanseerattua Fashion against AIDS -kampanjaa. Hinnaltaan se on luonnollisesti vain murto-osan (199,- kruunua täällä meilläpäin) esikuvastaan. Ja loppunmyytyhän tuo budjettiversiokin on ainakin täkäläisen verkkokaupan puolella.

Jotain tässä nyt kuitenkin on, mitä en vaan niinku tajuu. Siis oikeasti – voiko oranssi muovikassi olla kuuminta hottia??

Kun tsekkailin viimeisimpiä Tukholman kaduilta nappaamiani katumuotikuvia huomasin, että olen jostain syystä päätynyt linjoiltaan hyvin samantyylisiin asuihin. Marina ja Lova ovat molemmat pukeutuneet pitkähelmaiseen mekkoon, niukkalinjaiseen nahkatakkiin ja tennareihin. Tyylit ovat toisaalta kuitenkin aika erilaiset, Marinan hilpeä kukkamekko ja Lovan trendikäs raitamekko edustavat ihan eri genreä. Yhtäläisyyden tajusin vasta kotona kuvia editoidessani ja tulin ajatelleeksi, että ehkä sitä alitajuisesti etsii väkijoukosta jotain sellaista, mikä itselle on vähän bubbling under.  Mikäli teoria pitää paikkansa, tullaan Minttu näkemään maataviistävän pitkissä helmoissa, tennareissa ja nahkarotsissa alta aikayksikön. ;D

Ihanan aurinkoinen fiilis sekä Marinan asussa että koko kokonaisuudessa. Oikeasti kuvanottohetkellä ei kyllä paljoakaan paistellut…

Hämmästyin aika kovasti, kun herttainen Lova kertoi olevansa vain 18 vuotta vanha. Niin jotenkin seesteisen ja varman oloinen hän oli tyylistään. Jotkut osaa – vai onko hän elävä esimerkki siitä, että tyylitaju on synnynnäistä?

Muistakaa käydä antamassa ääni suosikkityylillenne Indiedaysin Olympus Street Fashion -kisasivulla! Ja tietty muistakaa myös lähettää omia street style -kuvianne kisaan. Voittajille on luvassa iso läjä Olympus PEN E-PL2 -kameroita!

Peetu lähti juuri vapun viettoon. Tosin täälläpäin vappu ei ole juuri mainitsemisen arvoinen juhla – monet tuskin muistaa koko asiaa tällaisena vuonna, kun sen ansioista ei tipu edes yhtä ainokaista ylimääräistä vapaapäivää. Peetun kaveriporukka päätti eniveis pistää pystyyn pienimuotoisen pikinikin ja käydä sitten katsomassa jotain keskustan kulmilla poltettavaa vappukokkoa. Kokon polttaminen vappuna – juhannuksen sijaan – on about ainokainen mainitsemisen arvoinen ruotslaisvappuperinne. Suomalaisia vappuperinteitä kunnioitettiin meillä Peetun paistamilla tippaleivillä. Ohje tulee varmaan jonain päivänä Peetun ruokablogiin My kitchen is my kingdom.

Säätila on ollut täällä tänään oikein mukavan aurinkoinen ja melko lämmin. Tosin rimpsakka tuulonen viilentää yleisvaikutelmaa aikas tehokkaasti. Peetu päätti uhmata vappusäiden haltijoita ja lähteä piknikille paljain säärin. Piknik-eväät kulkee matkassa kätevästi Kånkenissa.

• neuletakki, adidas
• shortsit, 2nd hand/Beyond Retro
• toppi, Håkan Hellström -keikkapaita
• tennarit, Converse <3 Marimekko
• reppu, Fjällräven
• kello, Zadig & Voltaire
• kuulokkeet, WeSC
• korut, Kalevala Koru, Forever21 ja 2nd hand

Kuvailin ensimmäisiä katumuotikuvia täällä Tukholmassa muutama päivä sitten Olympus Street Fashion -kampista varten. Kiertelin Söderissä bongailemassa mielestäni hauskasti ja persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä. Se on oikeasti ihan hillittömän hauskaa puuhaa! Aivan jokaikinen, jota kysyin kuvattavaksi, suostui samantien ja oli silminnähden ilahtunut ja mielissään – jopa imarreltu saamastaan kunniasta. Vähemmästäkin sitä tulee myös kuvaaja todella iloiseksi. 🙂

Yritin bongailla persoonallisia tyylejä, jotka hiukan särkisi sitä stereotyyppistä kuvaa, että kaikki tukholmalaiset naiset pukeutuvat tismalleen saman trendikkään muotin mukaisesti. Mielestäni onnistuin ihan kivasti…

Marlene kertoi rakastavansa kaikkea vanhaa ja kaunista, yhdistelevänsä ennakkoluulottomasti kirppislöytöjä ja uutta sekä tykkäävänsä yksityiskohdista ja väreistä. Inspiroiduin itsekin, kun hän kuvaili, miten säännöllisesti tutkii garderobinsa sisältöä ja kehittelee uusia yhdistelmiä, joita ei ole tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan. Ihan hyvä vinkki vähän perinteisemmänkin vaatevaraston haltijalle.

Valloittavan rento Katja kertoi juuri miettineensä kaverinsa kanssa omaa tyyliä ja mikä siitä tekee oman oloisen. Siitä huolimatta asian tiivistäminen pariin lauseeseen on haastava paikka kenelle tahansa. Rentous, luonnollisuus ja iloinen ska-hippiys ovat ainakin tällä hetkellä avainsanoja.

Kannattaa muuten käydä Olympus Street Fashion -sivulla äänestämässä omaa suosikkiaan. Äänestäjien kesken arvotaan mahtavan kätevä Olympus PEN E-PL2 -kamera! Kaikilla halukkailla on myös mahdollisuus osallistua itse katutyylien ikuistamiseen. Lukijoiden Indiedaysiin lähettämien kuvien joukosta valitaan paras ja sekä kuvaaja että malli saavat omakseen samaiset Olympus PEN E-PL2 -kamerat. Bra va!!

Nyt kävi niin, että päädyttiin Peetun kanssa TopShopiin ja iskettiin silmämme ehkä maailman suloisimpaan sähkönsiniseen pikkulaukkuun! Aikamme kinattiin kumpi näki sen ensin kunnes todettiin, että eiköhän olla järkeviä ja osteta ihanuus puoliksi… Toistaiseksi ei ole tullut vakavaa riitaa siitä, kenen vuoro on keikkua laukkukaramelli olalla.

Ihan klassinen stoori on se, että oikeastaan ensin vähän inhoaa tai ainakin vierastaa jotain juttua. Sitä vähän pyörittelee päässään ja seuraavaksi huomaa, että ko. asiasta on tullut ihan pakkomielle. En voisi edelleenkään kuvitella pukeutuvani kokosähkönsiniseen, mutta pienenä asun piristeenä väri toimii ihan hillittömän hyvin. Takaraivossa on jo hetken ollutkin jonkun pienen väriläiskän hankkiminen kevätgarderobia säväyttämään. Tavallaan tässä tuli vähän niinkuin kaksi-kärpästä-yhdellä-iskulla -tyyppinen ratkaisu. Tai oikeastaan neljä, koska yksi laukku ratkaisee samat kaksi dilemmaa sekä Peetun että Mintun garderobissa. Todellista tehokkuusajattelua!! :DD

Laukku on söpösti malliltaan vähän vanhanaikaisen koululaukun tai salkun näköinen, mutta kooltaan noin kolmasosa. Käsikahvasta kannettaessa salkkumaisuus korostuu. Olkaremmi on riittävän pitkä, että laukkua voi mukavasti kantaa ristiin olan yli.

Kooltaan se ei ole suurensuuri – eli Minttukin joutuu jättämään osan maallisesta omaisuudestaan kotiin. Ehkä asian kanssa tulee toimeen ja tosiaan voi kyllä kysyä, miksi käsilaukussa pitää aina olla niin paljon tavaraa. Harvoin sitä esimerkiksi lukee useampaa kuin yhtä pokkaria kerralla… 🙂

Laukkusöpöliini on suloisen pehmoista ja TopShopiksi varsin laadukkaan oloista nahkaa. Sisukset on jotain normivuorikangasta, kestänee sen minkä tarviikin. Lukko ei ole ehkä ihan maailman kätevimmistä päästä, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Ihan samaa laukkua ei näytä olevan saatavilla TopShopin verkkoputiikista, mutta aikasmoisen ihana on tämäkin sähkönsininen laukku.