Salamajuttu kahdellakin eri tavalla… Olen vaihteeksi myöhässä omasta aikataulustani (yllätys) ja siksi tämä blogijuttu tulee salamana. Toisekseen kuvat on otettu salamalla! Uutukainen ihana ja hieno ja kaikkee.. kamera saapui alkuviikosta. En vielä ole ehtinyt tutustua siihen sen paremmin, mutta jo ensimmäiset testikuvat lupaavat varsin hyvää. Ihan vielä ei olla täysin kavereita keskenämme – ja siksi esmes skarppaus ei ajastetuissa kuvissa ole ihan täydellinen.

Ihan justiinsa lähden kiitämään uuden kollegan järkkäämille joulupäivällisille (jännää!). Asu on melkein sama, kuin viime perjantaina Helsingissä. Tykkään niin kovasti tuosta sifonkipaidasta, koska se on iisi ja juhlava samalla kertaa. Mustien pampulahelmien sijaan tänään kaulaan päätyi uusi MMM-kaulakoru, joka on kieltämättä vähän hassu. Hiukset saavat liehua vapaana. Ihan kohtuullinen kiharatyyppinen kampaus syntyi, kun kiersin hiukset töiden jälkeen kuivina isoille papiljoteille, suihkutin päälle vähän satunnaista kiharasuihketta (taisi olla Tony&Guy), föönasin rullat kuumaksi ja annoin jäähtyä. Ei mikään kestokampaus, mutta ihan kiva juttu yhdeksi illaksi.

Uudella kameralla kuvaaminen ei ole ihan helppoa – ei ainakaan heti – vaikka siis periaatteessa olisikin helppoa. Ja sit tuli tuo kissakin hyppimään kuvauslinjalle. Ehkä tämä oli yksi niitä “loistavien asukuvien” päiviä.. Haha!

• paita, MTWTFSS
• toppi (alla), Monki
• farkut, H&M
• kaulakoru, Maison Martin Margiela with H&M

Hartaasti odotettu H&M:n MMM-paketti saapui tänään.

Jakku on mielestäni oikein hieno. Tosin postimatkustuksen jälkeen yleisilme on sen verran ryppyinen, että ihan vitivarma ei vielä voi olla. Ja Karkki sanoi, että näytän se päälläni ihan pötkylältä. En ole samaa mieltä. Ehkä.

Kaulakoru on tosi hassu, mutta tykkään siitä silti kovasti. Karkin mielestä se on vain hassu.

Suurin ongelma juuri tällä hetkellä on se, että tilauksen hieno kaksi-puolikasta-mekkoa-yhden-hinnalla -mekko on ihan pakko palauttaa. Hetken jo mietin, että se on ihan oikeasti mielestäni niin kertakaikkiaan magee, että pidän sen eniveis. Mutta ei taida olla mitään järjen hiventäkään pitää mekkoa, joka on tehty ainakin 15 cm pidemmälle ja muutenkin kurveiltaan (köh) aika erimalliselle ihmiselle.

Mekon kiistaton sopimattomuus tilaajalleen on ongelma myös siksi, että kaikki juuri alkavan juhlasesongin pukeutumisongelmat olivat sälytetty kyseisen mekon ratkaistavaksi. Tulossa on vähän laskemistavasta riippuen kolmet, neljät kekkerit, joissa on totaalisen täysin eri vieraat. Eli ajattelin näppäränä (ja jokseenkin mielikuvituksettomana…) kiertää kaikki häppeningit samalla juhalakoltulla. Jota nyt siis ei ole.

Potentiaalista kriisinpoikasta yritän täällä rauhoitella sillä, että seuraavaat bileet ovat vasta reilun viikon päästä lauantaina. Siihen mennessähän sitä ompelee – ja kirjailee käsin – vaikka hääpuvun…

Inspiraatiota etsikellessä törmäsin kultabrokadi-/barokkitrendiasuihin, jotka yllättäen alkoivatkin tuntua tosi raikkaalta vaihtoehdolta. Kultalankakirjailuja en kuitenkaan taida tähän hätään ehtiä tarvittavaa määrää pistelemään, joten parasta varmaan alkaa laukata ketjuputiikkeja läpi.

Toisaalta joku paljettihame-simppeli neule -combo voisi kyllä toimia kanssa… Joo – viikko aikaa – ei mitään hätää/kiirettä/paniikkia tässä! 🙂

Kuva: Damernas Värld

Lentoyhtiö SASin pahin konkurssiuhka on kai juuri tällä hetkellä ohitse. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten pitkäksi aikaa… Tänään juteltiin töissä lounaspöydässä joululahjaostoksista ja peräti kaksi työkaveria kertoi paniikkishopanneensa SAS-lentobonuspisteillä lahjoja netistä. Tajusin siinä samalla, että omalle EuroBonus -tililleni on myös kertynyt vähän pisteitä. Ei niin paljoa, että niillä saisi vielä edes lentoa Tampereelle, mutta sen verran kuitenkin (ja suurella vaivalla hankittuja!), ettei niitä viitsi ihan hukkaankaan heittää. Sillä hukkaanhan ne menisivät konkurssin myötä.

Koskaan aikaisemmin ei ole tullut pieneen mieleenikään tutustua bonuspistekaupan tarjontaan. Ihan lentokentän tax freen tasoista valikoimaa sieltä ei todellakaan löydy, mutta ymmärrän hyvin työkavereitani, jotka kertoivat löytäneensä sieltä ihan kivoja lahjoja varsinkin lapsille ja vanhemmille.

Mintun pisteet ei antanut aihetta mihinkään suurenmoiseen shoppailuhurmioon, mutta löysin pari kivan tuntuista tuotetta ihanalta ruotsalaismerkiltä Björk & Berries.

Yleensä mansikka- ja vadelmatuoksut ovat mielestäni kosmetiikassa aivan liian makeita ja helposti esanssisia. Björk & Berries käyttää vain orgaanisia aineksia ja luonnonmukaisia tuoksuja tuotteissaan. Varmaan juuri siksi, lopputulos ei ole lainkaan migreeniä houkuttelevan ätläkkä, vaan raikas ja luonnollinen. Ihan kuin vastatehtyä smoothieta!

Jos bonuspisteet uhkaavat aiheuttaa päänvaivaa, kannattaa tosiaan käydä kurkkaamassa tuolla putiikissa, mitä niillä voisi saada. Esimerkiksi mitättömällä vähän reilu 300 000 pisteen saaliilla voisi hankkia itsellensä kuusen juurelle laitettavaksi vaikkapa kaunokaisen kellon. Huomattavasti pienemmällä pistemäärällä irtoaisi upea huivi, jonka voisi hätätapauksessa antaa vaikka pikkusiskolle. Pääasia on kuitenkin, ettei mahdollinen konkurssi syö kortille kertyineitä bonuspisteitä! 🙂

Kuvat: SAS EuroBonus Shop

Viime viikonlopun Suomen reissun jälkeen aloin taas miettiä yhtä lempiaihettani, eli muotibisnestä – ja sen haasteita. Varsinkin uransa alussa olevalla suunnittelijalla on edessä vaikka minkälaisia vuoria valloitettavaksi. Ei riitä, että on lahjakas, taitava, persoonallinen ja erottuu edukseen joukosta. Ei myöskään riitä, että fäshion-ihmiset rakastaa luomuksiasi ja että saat nimeä ja julkisuutta. Ei missään tapauksessa riitä, että onnistuu kerran tuottamaan jotain ainutlaatuista – saman pitää toistua vähintään kaksi kertaa vuodessa. Mieluiten tosin täydennettynä kivalla cruise collectionilla ja pikantilla pre-autumn -mallistolla.

Luovuus, julkisuus, suosio ja kontaktit ovat kuitenkin vasta alkua. Sen lisäksi pitää saada tuotanto ja talous pyörimään. Kiitoksella ei elä edes se kuuluisa kissa – eikä muotisuunnittelijakaan kovin pitkään ilmaisella skumpalla. Kaksi kolmasosaa muotialan yrityksistä kuopataan ennen kolmivuotispäiväänsä. Vain naurettavat kymmnen prosenttia pääsevät puhaltelemaan kynttilöitä viisivuotissynttärikakusta. Tilastot ovat aika karua luettavaa, mutta on fantastisen ihana huomata, että se ei kuitenkaan vähennä uusien yrittäjien innostusta.

Lauantai-iltana Helsingin reissulta palatessani, kiinnitin huomiota Arlandan saapuvien terminaalin seinillä oleviin kuviin. Kaikkien urheilijoiden, kirjailijoiden, taiteilijoiden etc. joukossa oli aikas merkittävä liuta ruotsalaisia muotisuunnittelijoita.

Tämän aamun lehdessä oli juttu ruotsalaisesta kosmetiikka-alan yrityksestä Make Up Storesta ja miten heidän kansainvälistyminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Ja niinhän se on – pohjoismaiset markkinamme ovat oikeastaan aika mitättömän pienet, jos tavoitteena on olla jotain muutakin kuin omikse hengenpitimikseen vaatteita tekevä kortteliompelija. Jutussa sanottiin myös, että kansainvälistyminen on ollut Make Up Storelle yllättävän helppoa. Selitykseksi sanottiin, että Ruotsissa osataan tavaramerkin luominen ja bränditarinan kerronta.

Mutta kun ei Suomestakaan puutu lahjakkuuksia! Mitä ihmettä tilanteelle pitäisi tehdä? Ottaa mallia Ruotsista? Yhteistyötä? Bisnesenkeleitä? Just nyt pitäisi sen kuuluisan jonkun tarttua toimeen ja antaa pientä vetoapua suomalaiselle muotibisnekselle (ja juu, huomasitte ihan oikein, minä en puhu vaatetusteollisuudesta, joka on ihan eri asia…). En usko, että menisi kovinkaan kauaa, kun voitaisiin alkaa vertailla vientilukuja Ruotsin kanssa… 🙂

Eilisilta ei mennyt ihan kuin Strömsöössä, mutta kivaa oli silti. Mert Otsamon näytös oli oikein vaikuttava. Suorastaan huikea. Pikkuisen olen pudonnut kartalta Suomi-fashion skenestä, mutta eilinen näytös tärähti kyllä tajuntaan ihan täysillä.

Tässä on ainokainen kuva, jossa näkyy vähän asuani. Epäsymmetrinen MTWTFSS:n sifonkipaita sai kaverikseen Kookain kaulakorusta tuunaamani helmihässäkän, ikivanhan viininpunaisen clutchin ja Zaran stiletot, jotka ei nyt kylläkään näy kuvassa… Bloggarikollegat MouMou ja Casey erittäin cooleina.

iPhone ei ole ihan maailman paras näytöskuvien ottamista varten, mutta näkyy näistä ainakin Mert Otsamon upea siluetti. Vaikutelma on samanaikaisesti sekä hyvin feminiininen että vahva ja voimakas – yleensä jostain syystä erittäin vaikeasti toteutettavissa oleva yhdistelmä.

Kuvat ovat vähän så där, mutta videolta asut näkyvät vähän paremmin.

Ihana Teemu oli superahkera koko illan.

Seuraavaksi pitääkin sitten lähteä pinkomaan Indiedaysin palaveriin. Se hyvä puoli siinä on, että ihan kaikki ei mennyt eilen illalla täydellisesti putkeen, että olin hotellilla ajoissa nukkumassa ja heräsin hyvissä ajoin (ja erittäin nälkäisenä!) aamiaiselle.

Hotelliaamiaiset ovat parasta, mitä tiedän! Viereisessä pöydässä istuneet kaksi italialaisrouvaa katselivat aika epäuskoisena lastia, jonka kasasin eteeni… Haha!

Nyt kello on melkein kaksitoista – eli on aika pakata kone laukkuun ja tsekata ulos hotellista. Palaverin jälkeen illalla sitten lento takaisin kotiin – eli kuullaan taas huomenna!

Kävin tänään työpäivän jälkeen kiertämässä kaikki Tukholman kolme H&M:n putiikkia, joissa on myynnissä Maison Martin Margiela with H&M -mallisto. Hopeista, sen paremmin kuin pinkkiäkään candy clutchia (terkkuja vaan Moksulle) ei löytynyt täältä.. Lähestulkoon kaikkea muuta sen sijaan näytti olevan ihan pilvin pimein.

Silkkihuiveista koottu paita ja hame olivat edelleenkin mielestäni aivan ihanat, mutta potentiaalisesti aika pienelle käytölle jäävä setti on kuitenkin sen verran tyyris, että en kyennyt perustelemaan sen hankintaa itselleni. Tapasin myös kaikki nettiputiikista tilaamani jutut irl.  Harmaa villakangasjakku vaikuttaa aivan täysosumalta! Tosin en sovittanut sitä päälleni, mutta leikkaukset ja materiaali etc. vaikuttivat oikein hyviltä. Timangikaulakoru on ehkä vähän hassu, mutta taidan tykätä siitä silti. Musta mekkokombo oli ehkä ihan kiva sekin, mutta ehdin jo pettyä siihen, että iltapukupuolen olkaimissa ei ollutkaan strasseja ja vyökin oli erilainen. (Tuo ei ole kyllä eka kerta… Marni-malliston valkoisessa kukkakaulakorussa, jonka hankin ja jota olen pitänyt kyllä kovasti, oli nettikuvissa isohkot strassikivet kukan keskuksina. Tilatussa korussa niitä ei sitten ollutkaan…) Saattaa olla, että tykkään mekosta siitä huolimatta.

Pieni paniikkihiki oli kuitenkin nousta otsalle. Huomenna pitää lähteä jo aamupäivällä kohti lentokenttää ja Helsinkiä – eikä mulla ole tasan aavistustakaan, mitä laittaisin perjantai-illan kemuihin päälleni! Ravasin läpi tyyliin ziljoona putiikkia, jotta olisin löytänyt edes jotain kivaa, joka sopisi huomisen kahden eri tapahtuman dress codeen: Get Inspired ja Black.

Jalat muusina ja täysin uupuneena oli sitten lopulta pakko luovuttaa, kun viimeisetkin kaupat sulkivat ovensa tältä päivältä. Kotona tongin kaapista satunnaisia vaatekappaleita, jotka ehkä saattaisin kuvitella kiskovani päälleni. Ehkä sitä pitää luottaa (jälleen kerran) siihen, että säkenöivä persoonani häikäisee ja valloittaa niin, että kukaan ei ehdi huomata asuni mahdollisia heikkoja kohtia.. Haha!