Enää kuusi päivää siihen, kun Tukholman muotiviikko – viralliselta nimeltään Mercedes Benz Fashion Week in Stockholm – starttaa! Wiiieee!!

Kolmen päivän häppeningissä esitellään tulevan syksyn 2013 mallistoja. Kutsuja alkoi kopsahdella siihen malliin, että päätin järkkäillä varsinaiset viralliset toimistoduunit silläviisiin, että ehdin käymään melkein kaikissa näytöksissä! Niin hienoa!

Muotiviikon “line up” on jälleen kerran todella vaikuttava. Mukana on vanhoja rakkaita muotitaloja Dagmarista ja Whyredistä Ida Sjöstedtiin, uusia tuttavuuksia Alice Finestä Jenny Grettveen sekä – ensimmäistä kertaa evö: suomalaisten ylpeys MARIMEKKO!

Olen niin innoissani kaikesta, että en ole melkein yhtään ehtinyt kriisailla vaatteiden kanssa. Tosin tämä talvimuotiviikko on aina vähän hankalampi, koska päällä on kuitenkin aina takit sun muut – eikä Mintun garderobista löydy mitään kattavaa talvisten fiksujen fashion-päällysvaatteiden valikoimaa.

Jotain sitä tulee väkisinkin kehiteltyä – ja mitä, sen saatte aivan varmasti lukea täältä!

Kivaa tammikuista pakkaskeliä ollut tänäänkin superkauniin viikonlopun jälkeen. Jotenkin tuo auringon näkeminen saa taas uskomaan, että kyllä se kevätkin vielä tulee. En tiedä oliko se se – vai mikä – mutta tänään oli ihan pakko laittaa päälle ikivanha kukallinen sifonkipaitani, jota oikeasti käytän yleensä vain kesällä. Ihan hyvin se mielestäni taipui kivaksi kuurankukka-asuksi mustan jakun ja hailakan vihreän hamosen kanssa.

Loppuviikoksi onkin luvattu ihan messevää pakkaskeliä. Se asettaa vähän haasteita toimistopukeutumiselle. Oikeasti olisi kaikkein parasta, jos olisi kunnon pilkkihaalari, jonka alle voisi pukea kevyet ja mukavat office-vetimet. Vaikka pitkä talvitakkini onkin lämmin, aina kun on kunnolla kylmä, pitää melkein valita, että paleleeko työmatkoilla vai hikoileeko toimistolla. Inhoan kumpaakin, mutta tunnun kestävän paremmin kylmää, joten hameella ja sukkiksilla mennään, vaikka olis millaset pakkaset.

• hame, Twenty8Twelve
• sifonkipaita, Next
• toppi (alla), Uniqlo
• jakku, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Nykyhetkessä läsnä olemisesta, mindfulnessista ja juuri tämän hetken tärkeydestä on säännöllisesti muistutuksia niin naistenlehdissä kuin facebookin uutisvirrassakin. Mistään uudesta keksinnöstä ei ole kyse. Joka tuutista tolkutetaan, että meillä on vain tämä hetki käytettävänä – ja siihen, miten sen käyttää, voi eniten vaikuttaa ihan itse.

Ja siitä huolimatta sitä huomaa lankeavansa aina uudestaan samoihin menneisyyden tai tulevaisuuden asettamiin ansoihin. Parhaat bileet tuntuvat olevan jossain muualla.

Kun “olisiko pitänyt tehdä niin, tai sanoa näin” tai “miksi, miksi, miksi??” -tyyppiset ajatukset vievät suuren osan ajatteluenergiasta, voi olla aika tehdä tilit selväksi menneisyyden kanssa. Tai toisaalta sitä ajattelee niin helposti, että kaikki on hyvin ja elämä hymyilee, kunhan vain saan sen työpaikan, laihdun 10 kiloa, remontoin keittiön, löydän poikaystävän, tulee kesä ja lämmintä…

Miten helppoa onkaan unohtaa elää just nyt.

Yritän kovasti nauttia elämästäni. Niinä ei ihan niin valoisina hetkinä kyseessä tosin on ehkä enemmän sellainen try-to-enjoy-the-ride -tyyppisestä nauttimisesta. Aina se ei ole helppoa ja siksi rakentelin itseni ja kaikkien teidän iloksi esim. The Artist Way -juttusarjan.

Hetkessä elämisestä muistuttaa myös uusi ihana Memento Vivere -sormus, jonka olen saanut Ideakorulta.

Rakastan uutta sormustani niin paljon, että tuskin raaskin riisua sitä yöksi pois. Parikin työkaveria huomautti, että tuohan on melkein kuin nyrkkirauta. Ja niinhän se vähän onkin – ja juuri niin haluan sen olevankin!  Herkkyys ja rajuus, ajatus ja ulkonäkö – kaikki samassa.

Memento Vivere – muista elää!

Sormuksia ja muitakin Ideakorun koruja saa tilattua myös omilla teksteillä. Koska taidan olla voimaannuttavien (onko tuo joku suomalainen uudissana, kun sitä tunnutaan suosivan nykyään juuri tämän tyyppisissä hihhuli-jutuissa??) sloganien suurkuluttaja, taidan haluta seuraavaksi leveän hopearannekorun, johon saa mahtumaan reilusti elämänviisautta! Vaikka ei se korun koko taida hurjasti helpottaa mietelausevalinnan vaikeutta. Onneksi aina voi valita Memento Vivere.

Hei!

Mulla on uusi mekko! Se on ihana. Se halusi väkisin luokseni Shopbopin alesta. Se istuu kuin unelma. Se on väriltään Sweet Grape – eli tumman viinirypäleen värinen. Se on leikattu aiva täydellisesti. Sen niskalapussa lukee Diane von Furstenberg. Ja – sanoinko jo – se on i h a n a!!

En ole oikein hyvä heräteostelemaan – ja se oli koitua kohtalokseni. Kyttäilin tuota mekkoa Shopbopin alessa varmaan viikon verran. Aina välillä klikkasin sen ostoskoriin ja sitten taas päätin, että en taida sitten kuitenkaan tarvita uutta mekkoa.

Jos Shopbopin varastolaskuri pitää paikkansa sain lopulta viimeisen omaa kokoani olevan mekon. Siinä vaiheessa, kun kaikista aletuotteista sai vielä pienen lisäalen, oli jo melkein pakko päätyä klikkaamaan kaunokainen kotiin.

Mallin olin jo ehtinyt todeta hyväksi, sillä sovitin samaa mekkoa, mutta mustana, kun oltiin Karkin kanssa Jonas Hallbergin stailattavana. Täytyy sanoa, että vaikka olenkin mustien vaatteiden suurkuluttaja, tuo todella tumma viininpunainen – melkein munakoisonviolettimusta – on mielestäni paljon kiinnostavampi ja pukevampi väri.

Leikkaus on myös mielenkiintoinen. Kummallakin sivulla on jännästi asetellut laskokset, jotka antavat mekolle kauniin mallin päällä.

Parin viikon päästä on taas Tukholman muotiviikon aika. Ajattelin laittaa mekkokaunokaisen tuolloin neitsymatkalleen – eli silloin viimeistään kuvia oikein päälläkin. Muotiviikolla on kiva, jos on jotain uutta ja fiiniä päällä, mutta sen jälkeen olisi tarkoitus kyllä siirtää tuon ihan toimistokäyttöön. Kerran-kaksi päällä olleita juhlapukuja garderobistani löytyy jo valmiiksi ihan suhteettoman paljon…

Viime viikonloppuna juhlittiin täkäläiset Elle-Galat. Teki niin hyvää ja piristi kummasti keskellä varsin tylsää tammikuuta tsekkailla vähän ihania juhlapukuja ja katsella perusteellisesti tälläytyneitä ihmisiä, että ajattelin poimia tänne muutamia suosikkejani. Kyllähän Ruotsinkin Ellen juhlissa osa porukkaa oli pukeutunut melko arkisestikin – tai simppelisti housuihin ja jakkuun. Näköjään omaa silmääni miellytti tällä kertaa lähinnä maata viistävät helmat!

Vuoden suunnittelijan palkinto meni Ann Sofie Backille. Kuninkaallista loistoa tapahtumaan toi itsekin muotoilijana jonkin näköistä menestystä saavuttanut Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinssi Carl-Philip.

Täytyy sanoa, että Carl-Philip oli kieltämättä varsin fäshion harmaassa, tummansinisin kauluskääntein varustetussa villasmokissaan.

Dagmarin sisarukset.

Vuoden parhaan pukeutujan pysti meni valloittavalle poppiduolle Icona Pop.

Minimarketin sisaruskolmikko.

Kaikki kuvat: Elle galan 2013

Viime Suomen reissulla huomasin, että Burdaa saa vihdoinkin myös suomenkielisenä! Varsinkin joidenkin kinkkisempien ohjeitten kanssa on kyllä ihan loistavaa, että voi lukea omalla äidinkielellään.

Ainakin tuo 13/2012 numero oli jo saatavana suomenkielisenä. Taisi olla ihan ensimmäinen laatuaan. Tosin mun lehteni on ruotsiksi… En kyllä taida jaksaa alkaa kantaa lehtiä Suomesta. 🙂

Vuoden viimeinen numero on aina täynnä juhlavaatteita, mutta monesti niistä löytää hyviä mekon kaavoja, jotka on helppo muuttaa arkikäyttöön sopiviksi vähän vähemmän kiiltävillä kankailla.

Kiepsautussolmumekko alkoi heti syyhyttää sormia… Valitettavasti varastoistani ei löydy tuohon malliin soveltuvaa kangasta ja kangasostolakko jatkuu edelleen. Täytyy nyt harkita, jos tekisi tämän kohdalla yhden poikkeuksen kuitenkin…

Tykkään hurjasti mekoista, jotka antaa sellaisen vaikutelman kuin olisi pukeutunut paitaan ja hameeseen. Lisäksi kietaisumalli on mielestäni aina kiva, joten tämä pääsi ensimmäisenä toteutukseen.

Joulukuusiaiheiset stailaukset ei jotenkin enää iske, mutta harmaa villahame kylläkin. Tavallinen melko tylsä puolihame herää kummasti henkiin toispuoleisen liuhulipareen ansiosta.

Tosi hyvä valikoima eri tyylisiä mekkoja. Tekisi mieleni toteuttaa useampikin!

Ensimmäisenä listalla on siis kuitenkin tämä kietaisupaitamekko. Olen jo aloitellut vähän projektia. Kaavat on piirretty ja kangas silputtu, mutta varsinaisiin ompeluhommiin asti en ole vielä päässyt.

Yritin kuvata kangasyhdistelmän, josta mekko on tulossa, mutta sävyt eivät oikein halunneet tallentua luonnollisina. Hameosa on hyvin tummaa, lähes mustaa, tummansinistä villasekoitekangasta ja yläosa raikkaan vaaleanvihertävää viskoosia. Kuullostaa ehkä vähän oudolta – ja eikös jotkut tiukkapipot ole sitä mieltä, että sinistä ja vihreää ei saisi yhdistää ollenkaan – mutta tykkään kokonaisuudesta oikein kovasti. Täytyy vaan toivoa, että lopputuloskin on sitten aikanaan onnistunut.