Pidän lakatuista kynsistä. Kiva lakkaus on usein juuri se pieni lisä, joka saa olon tuntumaan huolitellulta ja hauska väri kynsissä ilahduttaa aina, kun katse osuu omiin sormiin. Välillä iskee kuitenkin totaalinen inspiraation puute. Mikään omista varastoista löytyvä sävy ei tunnu oikealta eikä lakkaamiseen tunnu ikinä löytyvän aikaa.
En edes muista, milloin lakkasin viimeksi kynteni. Todennäköisesti yli kuukausi sitten, ennen työpaikan pikkujouluja. Uuden vuoden illallisetkaan eivät saaneet innostumaan, vaikka kaikenlaisia teemaan sopivia glittereitä olisi varastossa vaikka kuinka.
Sitten tapahtui sellainen hassu juttu kuin alennusmyyntien loppurysäys.

Oikaisen usein Åhlénsin alakerran meikkiosaston läpi tunnelbanalle mennessäni. Eilen läpikulkumatkalla silmiini osui jotain mahtavaa: Ciatén kynsilakkajoulukalenteri oli vihdoinkin päätynyt aleen!
Olen himoinnut tuota jo marraskuusta lähtien, mutta 570,- kruunun hinta on tuntunut vähän turhan suolaiselta. Etenkin, kun en varsinaisesti tarvitse uusia kynsilakkoja.

– 50 % alessa kynsilakkakalenteri alkoi tuntua suorastaan edulliselta. 285,- kruunua on noin about sama kuin kahden hyvän lakan hinta. Kalenterissa lakkoja on yhteensä 24! 23 niistä on tosin minikokoisia ja vain jouluaaton luukusta löytyvä punainen glitterilakka täysikokoinen. Toisaalta tuntuu, että en muutenkaan ehdi käyttää kynsilakkojani loppuun ennenkuin ne kuivuvat vanhuuttaan. Eli minikokoiset ovat juuri hyvät!
Kahdessa pullossa on lakan sijaan pieniä “helmiä” kaviaarimanikyyriä varten, yhdessä glitteripulveria ja yhdessä kimallus”paljetteja”. Aivan mahtava päästä testailemaan myös tuollaisia vähän erikoisempia kynsijuttuja. Ihan muuten vain niitä olisi tuskin tullut hankittua.

Täytyy sanoa, että olo oli kuin lottovoittajalla karamellikaupassa, kun sain avata kaikki luukut kerralla. Eikä tuo kynsilakkavuorikaan yhtään hassummalta tunnu. 🙂
Ja – tadaa – kynsienlakkausinspiraatio palasi takaisin!

Aloittelin rauhallisesti nuden värisellä hyvin luonnollisella amazing gracie -sävyllä. Aikaisemmin lemppareitani luonnollisissa sävyissä on ollut Essien Ballet Slippers ja Mademoiselle. Nyt vaikuttaa siltä, että olen löytänyt loistavan ja entistä paremman naturel-sävyn.

 
Ihan pelkästään hillittynä en jaksanut kuitenkaan olla. Molemmat nimettömät saivat kunnon hopeahileet locket-lakalla. Nyt tuntuu siltä, että juuri tämä tyyli, kun nimettömissä on muista kynsistä poikkeava lakkaus, on hauskin ikinä. Ja että kynsien lakkaaminen ylipäätään tuntuu taas inspiroivalta, on tietty ihan parasta. 🙂

Olin pitkään sitä mieltä, että kulmakarvojen huolittelu tarkoittaa lähinnä irtokarvojen poisnyppimistä. Kulmani ovat luonnostaan melko tummat ja ajattelin, että näytän tosi vihaiselta, jos lisään vähääkään väriä.
Pari-kolme vuotta sitten törmäsin jossain blogissa juttuun, jossa kirjoittaja kertoi koukkuuntuneensa täysin uuteen kulmakarvaväriinsä. Että ei oikeastaan kaivannut läheskään niin paljon muuten meikkiä, kauniisti muotoillut kulmat avasivat katsetta ja tekivät yleisilmeestä elegantin & pirteän.

Tuolloin päätin opetella kulmien meikkaamisen ihan kunnolla.
Alunperin käytin harmaan-ruskeaa, melko pehmeää kynää (muistaakseni MaxFactor), sitten siirryin FACE:n kakkumaiseen, niinikään harmaanruskeaan kakkumaiseen kulmakarvaväriin ja nyt – nyt perheesemme on muuttanut aivan taivaallinen Too Faced Brow Envy -setti.

Palettiin kuuluu vaalea harmaanruskea ja tummanruskea kulmaväri, kiinnitysvaha ja korostusväri. Lisäksi sievästä paketista löytyy pinsetit (yllättävän hyvät, vaikka käytänkin normaalisti omia vanhojani), vino sivellin ja tosi kätsy pikkuinen pyörökierreharja kulmien oikomiseen.

Suloisen vetolaatikon kätköissä on vielä hyvän keskisävyinen harmahtavan ruskea kulmakynä sekä kolme kulmienmuotoilumallia. Siis ihan oikein, kulmienmuotoilumallia!

“Girl Next Door”, “Glamour Queen” ja “Femme Fatale” -nimisien muotoilumallien avulla olisi tarkoitus saada itselleen upeat ja muodokkaat kulmat. Idea on kai periaatteessa ihan hyvä, tai ainakin kiinnostava. Itse en ole kyllä saanut kertaakaan mallien avulla toteutettua mitään esittelykelpoista. Ehkä en vaan osaa.

Paketin kannessa olevia ohjeita olen kyllä lueskellut tarkasti ja saanut hyvää osviittaa ihan ilman muotoilumallien käyttämistäkin.

En ole oikein vieläkään varma, onko kynä vai kakkumainen kulmaväri paras. Onkin tosi huippua, että tuossa Too Faced -kitissä on molemmat niin voi vaihdella vähän tilanteen mukaan. Arkisin käytän kyllä yleensä kakkumaista väriä, koska kynästä tulee helposti omasta mielestäni vähän liiankin näyttävä lopputulos.
Niin ja tuo ihana kulmavärisetti on siis oikeastaan Peetun. Onneksi äiskä saa lainata… 🙂

Viime perjantaina saapui kotiin loputkin himoitut jutut Henkan Isabel Marant mallistosta. Tai siis no, kyllähän sinne vielä jäi kaivelemaan muutamia ihanuuksia – ja uusiakin ehti tulla listalle, kun tajusin, että se hopeinen makea bomber jacket on kääntötakki (vaikka niinhän oikeat bomberit on…)!

Postipaketista kuoriutui mm. aivan mielettömän ihana college-paita Peetulle. Punaisen, viininpunaisen, valkoisen ja pienten sähkönsinisten aksenttien muodostama printti on tietystä levottomuudestaan huolimatta jotenkin hassulla tavalla rauhallinen. Tai ainakin rauhoittava. Vähän niinkuin täplikäs maisema voi olla… Sisäpuolelta paita on niin pehmoinen, että tuntuu kuin kulkisi lempipeittoonsa kääriytyneenä.

Kaikelnlaisia kynsilakkakombinaatioita on tullut nähtyä ja kokeiltua. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä vaihtoehto, jossa toisen käden kynnet on lakattu oranssiksi (Kure Bazaar: Afrika) ja toisen tumman viininpunaiseksi (Kure Bazaar: Scandal) on tosi hauskan näköinen. Tuo voisi olla kiva idea myös kahdella eri sävyisellä glitterilakalla nyt pikkujoulukautena… Täytyykin testata!

Ja nuo Kure Bazaarin lakat ovat edelleen ne samat, jotka olen saanut blogin kautta testiin.

• paita, Isabel Marant pour H&M
• hame, Forever21
• pilkkusukkikset, Forever21
• pilkkusukat, TopShop
• nilkkurit, DinSko

Kaikki varmaan siellä ruudun toisella puolella jo malttamattomana odottaa “Mintun flunssa” ja “Go 4 it vol. 2 goes sairastupa” -tyyppisiä tilannetiedotuksia. Tiivistetysti voin kertoa, että maanantai-aamu tuntui tavanomaisen nahkealta, mutta olin olevinani kuitenkin viikonloppuista paljon reippaampi, joten hoidin normaalit aamutoimet, kahvinkeitot, suihkut, meikkaukset etsetera ihan normi auto-pilotilla. Jossain vaiheessa heräsi Peetu, jonka kanssa nykyään kuljemme aina samaa matkaa töihin. Ensimmäisenä tyttö sai kähistyä, että äiti-mun-kurkkuni-on-niin-kipee-etten-mä-pysty-oleen. Koska olen karski finne-mutsi ilmoitin vain, että kyllä se siitä teen avulla tokenee.

Pääsimme matkaan, mutta kahden aseman jälkeen Peetu ilmoitti, että maailma pyörii ja häntä huippaa ja heikottaa niin pahasti, että on pakko kääntyä takas kotiin. Itse taistelin duunissa pari tuntia, mutta jokamaanantaisen aamupalaverin jälkeen nappasin tietokoneen kainaloon ja siirryin kotitoimistolle etähommiin. Varmaan olisin pysynyt jalkeilla koko päivän, jos olisin oikein tsempannut, mutta siinä sivussa olisin varmasti tartuttanut puoli markkinointi-osastoa pärskimiselläni. Ihanaa, että on sellainen duuni, että sitä voi tarvittaessa tehdä myös kotoa käsin!

Sain (tai saimme taitaa olla huomattavasti lähempänä totuutta…) Lumenelta testiin uusia Gloss & Care Artic Sand -kynsilakkoja. Eilen, kun vielä ajattelin, että tästä starttaa skarppi työviikko, päätin kokeilla, miltä uutukaiset näyttävät.

Artic Sand -kynsilakkojen ideana on, että ne kuivuttuaan muistuttavat hiukan hiekkaista pintaa, tavallisen kiiltolakan sijaan. Yhteensä markkinoille on tullut kahdeksan eri sävyä; meille testattavaksi saapui niistä kolme, Hiekkaa purossa, Rantahiekassa ja Hiekkamyrsky.

Kokeilin ensimmäisenä harmaan-hopeista -hiekkamyrsky -sävyä. Aluksi se vaikutti heti lakkaamisen jälkeen aika tavanomaiselta hilelakalta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen pinta muuttui jännän röpyliäiseksi ja himmeän kiiltäväksi.

Laitoin lakkaa kaksi kerrosta, mutta yksikin tuntui antavan ihan kivasti struktuuria. Kimalluslakkojen tapaan tuo tuntuu myös pysyvän todella napakasti kynnellä. Hopeahiekka selvisi jopa käsin tiskaamisesta!

Tässä vielä superlähikuva aiheesta. Täytyy sanoa, että hilelakkojen suurkuluttajana olen todella innoissani tästä uudesta tulokkaasta, joka on kimaltava, mutta jotenkin sofistikoituneemmin kuin perinteiset glitterilakat.

Meillä ramppasi jo eilen pikkuisia hirviöitä (ja jokunen prinsessa…) linkuttamassa ovikelloa ja mankumassa herkkupalleroita & uhkailemassa kiusanteolla.

Varsinainen Halloween taisi olla eilen, mutta juhlallisuudet jatkuvat varmasti koko viikonlopun. Niinpä ajattelin, että jollekulle voisi olla iloa tutoriaalista, jonka avulla tumpelo mämmikourakin loihtii hyytävän kamalat veriset vampyyrikynnet.

Jäljen ei tarvitse olla niin justiinsa – eihän sitä veriraapimat koskaan ihan tasaisesti asetu. Tietty epätasaisuus tuo vain lisää fiilistä, siksi tämä on oiva Halloween-versio niille, joiden taidot ja hermot eivät riitä pikkuisten kurpitsalyhtyjen tai monsterinaamojen maalaamiseen kynnen pinnalle.

Varusteiksi tarvitaan aluslakka, halutessa vaalea sävy verijälkien alle (myös pelkkä aluslakka, eli verijälkien maalaaminen naturellin kynnen kärkiin, toimii myös) ja sopivan tummanpunainen vereksi. Sävyillä voi hiukan vaikuttaa efektin asteeseen. Mitä aidomman sävyt sitä hyytävämpi lopputulos. Tärkein ylimääräinen apuväline on hammastikku!

Itse laitoin ensin alle puolipeittävää luonnonvaaleaa sävyä. Itseasiassa etsiskelin varastoistamme yhtä vanhaa Make Up Storen beige-harmaata nudelakkaa. Se olisi ollut mielestäni vähän tuota vaaleaa ärtsympi, mutta johonkin se oli nyt tehnyt katoamistempun eikä suostunut inkartoitumaan eteeni etsinnöistä huolimatta.

Vaalean lakan hiukan kuivahdettua vedetään punaisella rennot “ranskalaiset” kynsien kärkiin. Tosiaan ei ole mitään tarvetta yrittää olla liian siisti vetojen kanssa. Mikä helpotus kaikille meille, jotka olemme joskus epätoivoisesti yrittäneet saada oikeaa ranskalaista manikyyriä onnistumaan vapaalla kädellä!

Seuraavaksi pudotellaan kynnen puolivälin tietämille, vähän keskenään eri korkeuksille, kahdesta kolmeen pisaraa. Pisaroissa tulisi olla jonkun verran väriä – eli ihan pelkkä maalattu piste ei riitä.

Seuraavassa vaiheessa otetaan hammastikku apuvälineeksi ja vedetään pisara yhteen kynnen kärjen punaisen viirun kanssa. Suurin riski tässä vaiheessa on se, että pisara ehtii kuivahtaa ja verinoron vetäminen ei onnistu. Helpoiten tämän välttää sillä, että tekee aina yhden kynnen kerrallaan valmiiksi asti.

Toinen riski on, jos vaalea aluslakka ei ole ehtinyt kuivahtaa, värit saattaa sekoittua tässä vaiheessa. Suosittelen siis sekä kohtuullista malttia että kevyttä kättä.

Kuivattelu kestää aikansa, koska tuossa on melko monta kerrosta lakkaa, mutta siinä välissä ehtii hyvin vaikka lukemaan läpi kaikki lempibloginsa.

Voin kuvitella, että verinorot olisivat tosi makean näyttävät vähän pidemmissä kynsissä, mutta ihan hauskat nuo on näissä Mintun nysissäkin. Ei muuta kuin hyytävää Halloweenia kaikille!

Yhä vain pimeämpiä syysaamuja ei yhtään kevennä se, että kesäinen päivetys alkaa olla jo muisto vain. Aamulla peilistä katsoo takaisin sen verran haalistuneet kasvot, että lähestyvä Halloween tuntuu lähinnä huonolta pilalta.

Vaikkei olisikaan mikään himoauringonottaja kyllä se vaan niin on, että pieni kesäinen päivetys tekee ihmeitä. Sitä näyttää iloisemmalta, reippaammalta, raikkaammalta… niin, yksinkertaisesti paremmalta.

Onneksi ihana kosmetiikkateollisuus tarjoaa erilaisia pakoteitä haamunvalkoisesta ihosta. Monet vannovat itseruskettavien nimeen – meillä ei niitten makuun olla oikein koskaan päästy. Kasvoille tarkoitettua rusketusainetta ei tietääkseni ole kokeillut Peetu eikä Karkkikaan. Itse en ainakaan. Mielummin turvaudun pariin hyvään luottotuotteeseen, joiden avulla kesäisen hehkun saa viipymään kasvoilla pahimman kaamoksenkin aikana.

Hyväntuuliseen kesä-lookiin ei oikeastaan tarvitse kuin hyvän aurinkopuuterin. Ja hyvällä tarkoitan sellaista, joka on riittävän keveä koostumukseltaan, jolloin se on helppo levittää huomaamattomasti ja tasaisesti. Liian paljon pigmenttiä ja homma mene aivan nysväämiseksi. Aurinkopuuteri saisi mielellään olla myös täysin ilman mitään kimalletta ja kultahileitä. Oikea sävy löytyy parhaiten kokeilemalla. Itse tykkään lämpimän puhtaan ruskeista sävyistä, jotka eivät taita liikaa keltaiseen.

Lumenelta löytyy todella hyvät, pohjoismaiselle iholle ja täkäläiseen sävymaailmaan sopivat kesänpidennystuotteet.

Saimme Lumenen aurinkopuuterin ja hohtovoiteen testiin jo joskus kesällä. Peetu on käyttänyt molempia tuotteita ihan arkisinkin. Itse olen pitäytynyt pelkässä aurinkopuuterissa työpäivinä ja hohtovoide on päässyt käyttöön lähinnä iltamenoissa.

Aurinkopuuterin paikka on poskiluun alla “lommoposkien” kohdalla. Ihan liian tiukkaa aurinkopuuterikolmiota kannattaa vältellä, jos ei halua näyttää tukholmalais-fjortikselta. Pehmeät vedot ovat parhaat. Yleensä pyöräytän vielä paksun puuterisudin koko kasvojen ympäri hiusrajaa pitkin alas leukaluihin.

Ennenkuin saimme Lumenelta testiin heidän hohtovoiteensa, en ollut moisesta kuullutkaan. Toki käytin vaaleita luomivärejä ja valokynää tarpeen vaatiessa korostamaan silmänurkkia ja tuomaan valoa kulmiin.

Lumenen hohtovoide on ihanan ohutta ja luonnollisesti kuultavaa. Sen kanssa on vaikea saada liian räväkkää jälkeä aikaiseksi – siinä mielessä hyvin turvallinen korostustuote siis.

Hohtovoidetta voi laittaa kaikkiin kasvojen korkeisiin kohtiin ja paikkoihin, joita halaa korostaa. Itse sivelen sitä yleensä vain ohimoille ja silmien ulkonurkkien alle.

Jälki on tasaista ilman ylenpalttista työstämistäkin – mikä on aivan loistojuttu tällaisille kokeilunhaluisille, mutta vähän kärsimättömille meikkaajille. Kuvasta tuota ei edes mitenkää hurjan selkeästi erota, mutta Peetu on laittanut hohtovoidetta ohuelti koko poskipäälle tuomaan valoa.

Tervettä sävyä kevyesti aurinkopuuterilla ja häivähdys auringon hehkua hohtovoiteella. Parilla pienellä asialla saadaan kesä viipymään vielä hetken pidempään kasvoilla.