Kaikki vähänkään pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia säännöllisesti seuranneet ehkä muistavatkin, että Mintun hajuvesifilosofia on varsin yksinkertainen. Kerralla on käytössä tasan yksi tuoksu, joka mieluusti haluaa itsellensä etuliitteen lemppari-. Parfyymi on liittynyt aina elämänvaiheeseen – muutokset vaativat oman tuoksunsa ja joskus sitä huomaa vasta sen hetkiseen hajuveteen kyllästymisestä, että tarvetta olisi vähän suuremmallekin elämänmuutokselle.

Koko parfyymiä käyttävän ikäni olen siis elänyt “yhden tuoksun” periaatteen mukaisesti. Erityisesti muistan Chanel 5 -tuoksun, jota käytin kolme, neljä vuotta putkeen, mutta sitten tuli jokin henkilökohtainen talouskriisi ja jouduin vaihtamaan tuoksua. En tiedä päteekö sama muihin hajuvesiin, mutta ainakin Chanel 5:n kohdalla on niin, että EdT tai edes EdP ei tuoksu lähimainkaan samalta kuin oikea parfyymi. Ja se oli nimenomaan parfyymi, johon olin tuoksukoukussa.

Toinen – vähän vähemmän eksklusiivinen koukku oli Lancomen silloinen uutuustuoksu Treasure. Raskaana ollessani (odotin Peetua silloin) rakastin tuoksua yli kaiken. Olisin voinut vaikka juoda sitä, jos vaan maku olisi vähänkään vastannut hajua. Synnytyksen jälkeen en ole voinut kertakaikkiaan käsittää, miten olen voinut sietää moista superällömakeaa hajuvettä… Haha!!

Viimeaikoina olen törmännyt pariinkin fiksuun ja asiantuntevan oloiseen artikkeliin henkilökohtaisen tuoksumaailman merkityksestä. Ensimmäinen oli niinkin asiayhteyteen liittyen hassussa lehdessä kuin Dagens Industi. Kunnianarvoisa talouslehti ei todellakaan kosiskele minkään sukupuolista yleisöä turhanaikaisen heppoisilla jutuilla edes viikonloppuliitteissään. Toinen juttu oli Dagens Nyheterin kulttuurisivustolla. Valitettavasti kumpaakaan en löytänyt linkitettäväksi sähköisessä muodossa. Näiden artikkelien perusteella aloin kuitenkin katsella koko hajuvesimaailmaa ihan uudella tavalla.

Heräsin varsinkin siinä vaiheessa, kun kumpikin edellä mainituista jutuista vertasi hajuvesiä garderobiin. Eli toki – on olemassa tuoksumaailman vastineet pikkumustalle ja tummat-farkut-valkoinen-t-paita-musta-jakku -combolle; tuoksuja, jotka sopivat käytännöllisesti katsoen kaikkiin tilanteisiin. Mutta toisaalta asian voi myös kääntää niin, että hyvin harkitun, tyylikkään ja vaikuttavan asukokonaisuuden voi pilata IRL-kohtaamisessa järkyttävä himphamppu kookospähkinä-ananas-malibu-beach -tuoksu. Toisinpäin on ehkä vaikeampaa – ihan niinkuin tyylikkään asialliset silmälasit eivät yksin voi pelastaa totaalisen katastrofaalista asua – ei tuoksullakaan voi muuta kuin vahvistaa tai heikentää muun olemuksen lähettämiä signaaleja.

Etenkin DI:n artikkelissa puhuttiin vakuuttavasti vähintään viisi tuoksua sisältävästä “parfyymigarderobista”. Viisi eri tyylistä hajuvettä olisi kuulemma hyvä lähtökohta. Yksi tuoksu olisi arkinen “voimatuoksu” toinen arkeen niinikään sopiva “kutsuva tuoksu”, kolmas olisi raikas, vapaa-ajan aktiviteetteihin sopiva tuoksu, neljäs kepeä (ja ehkä vähän flirttaileva) tuoksu ja viides upea seksikäs iltatuoksu.

Juuri tällä hetkellä tämä “käytän-vain-yhtä-tuoksua-kerrallaan” -ihminen on täällä nyt tekemässä ihan täydellistä takinkääntöä. Jostain syystä artikkelien ajatusmaailma kolahti ihan täysillä. En vaihtele pukeutumistyyliäni mitenkään huikeasti, farkut/musta hame/valkoinen t-paita/jakku tai neuletakki -combolla selviän about 89 % :sta kohdalleni osuvista tapahtumista. Toisaalta haluan erottaa arjen ja juhlan, työpäivän ja vapaan, nimenomaan kaikilla pienillä jutuilla. Työasu muuttuu menovetimeksi bling-bling-korviksilla, lauantailorvailu ravintolaillalliseksi koroilla ja kultalaukulla – etc.

Erityisen herättävä oli DI:n artikkelin esittämä negaatio: miten suhtautuisit naispuoliseen (enneltä tuntemattomaan) neuvottelukumppaniin, joka asiallisesta ulkonäöstä huolimatta tuoksuu kookospähkinälle ja ananakselle? Juttua lukiessani annoin pisteet kirjoittajalle siitä, että hän ei sinänsä arvottanut ko. tuoksuja. Tärkeintä on siis tuoksujen kokonaisuus ja niiden lähettämä viesti. Ihan  niinkuin Matthew Williamsonin maksimekot voi olla tosi fail johtoryhmän kokouksessa voi laadukaskin hajuvesi lähettää vääriä signaaleja epäsopivassa tilanteessa.

Aloin todella miettiä käyttämäni tuoksun lähettämiä viestejä.

Tämänhetkisestä tuoksugarderobistani löytyy tuoksut:

Clinque: happy summer spray. Tuoksun historia on jotain niinkin epäromanttista, että kissa oli tiputtanut (ja tietenkin hajottanut tuhannen pirstaleiksi) edellisen “kylppärituoksumme”. Tämä versio Clniquen Happy-tuoksuista oli jossain kampanjatarjouksessa, kun viimeksi oltiin Peetun kanssa kimpassa laivalla. Ihan kiva ja raikas “kylppärituoksu” (eli kavereille lainattavaksi tai itselle, kun ei muuta keksi), mutta ei ole muodostunut kenenkään lemppariksi.

Chloé: Chloé Eau de Parfum. Joskus teininä olin tosi tosi jumissa yhteen Chloén tuoksuun (en muista nimeä, mutta pullossa oli reliefinä kaksi lintua…), itseasiassa niin jumissa, että vielä tänäänkin, kun tässä viattomana googlailin linkkiä, jonka voisin tänne teidän iloksenne ja helpotukseksenne laittaa, alkoi ihan vilpittömästi ällöttää, kun näin ne kuvat. Onneksi tämä, Karkilta saatu Chloé on raikas, aurinkoinen ja reipas.

Tommy Hilfiger: Eau de Prep. Tiedän, että en varsinaisesti ole mikään Hilfiger-baby (vaikka jossain niiden mainoksissa on ihan törkeen siistejä “aikuisempia” leidejä, joihin voisin kyllä hyvinkin samaistua…), mutta heidän Eau de Prep -tuoksusta, jonka sain blogin kautta testattavaksi varmaan yli vuosi sitten, olen tykännyt ja tykkään edelleenkin kovasti.

Nyt tuntuu oikeastaan siltä, että tuoksugarderodisssani on muutama kiva tuoksu, mutta jos edes perustasolla ajattelisin oikeasti tuoksuja osana kokonaisuutta… Hmmm. Aika monta uutta tuoksua pitäisi hankkia. Tuntuu lähes samanlaiselta herätykseltä kuin kun joitakin vuosia sitten tajusin, että garderobistani ei löydy yhtään kunnollista jakkua…

Mintun tuoksugarderobisuunnitelma:

– kesälomatuoksu: Clinique: Happy Summer Spray.

– toimisto casual: Chloé: Chloé Eau de Parfum ja Tommy Hilfiger: Eau de Prep.

– when I’m free: Prada: Infusión d’Iris: Ainoa tuoksu everandever, joka on tullut edes lähelle Chanel vitosen intensiteettiä.

Hmmm. Näyttää siltä, että tuoksugarderobistani puuttuu aika monta olennaista rakennuspalikkaa. Tiedän, että blogiani ei kovin monet miehet lue, mutta mihinkäköhän tuoksuun sitä kannattaisi satsata näin kesäloman aattona?

Istuskelin eilen parvekkeella ilta-auringossa ja lueskelin toimiston lehtihyllystä löytämääni STYLEBY-lehteä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt lehden toimituksellisessa sisällössä tapahtuneeseen kehitykseen! STYLEBY:n alkuaikoina ostelin irtonumeroita aika säännöllisesti ihan vain kannatuksen vuoksi, mutta jossain vaiheessa intoni lopahti, koska sisältö ei sitten kuitenkaan vastannut toiveitani. Tai täsmällisemmin sanottuna lehti ei ylipäätään onnistunut viihdyttämään, innostamaan, yllättämään tai ilostuttamaan mitenkään erityisesti, vaikka Elin Kling -fani olenkin ollut jo aikojen alusta asti.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että STYLEBY on löytänyt oman kielen ja tavan tulkita muotia. Sävy on välitön ja henkilökohtainen, asenne asiantunteva ja lukijan tietopohjaa ja älykkyyttä kunniottava – ihan niinkuin parhaissa blogeissa. Turha ammattitoimittajamainen etäännyttäminen loistaa poissaolollaan. Paperille painettu lehti mahdollistaa kuitenkin sekä kuva- että tekstipohjaiset laajemmat reportaasit huomattavasti luonnikkaammin kuin blogiformaatti.

Täytyykin ottaa STYLEBY takaisin irtonumero-ostoslistalleni. Jos sisältö ja tyyli on nyt juuri lukemani lehden tasoa nykyään, taisin löytää uuden lempparin svenne-Ellen rinnalle.

Leppoisa lukuhetkeni sai äkkinäisen käänteen noin about lehden puolivälissä. Lyhyt juttu meikkipensselien merkityksestä kauniin ehostuksen luomisessa herätti tajuamaan, että omat sutini ovat olleet käytössä ilman kunnollista puhdistusta aivan hävettävän kauan…

Lehti sai siis siirtyä sivuun (hetkeksi) ja siirryin välinehuoltohommiin.

Kuulemma tavallinen käsin tiskaukseen tarkoitettu astianpesuaine toimii hommassa oikein hyvin. Itse käytin luottopesuainetta, jolla pesen kaikki silkki- ja kashmir-vaateenikin – eli nestemäistä Marseille-saippuaa.

Tässä samalla esittelyssä kaikki sutini “suihkunraikkaana”.

1. Random-tuuhea luomivärisivellin. En muista, mistä tämä on peräisin, mutta tykkään vinosta muodosta ja tuuheasta karvoituksesta. Sopii erittäin hyvin varsinkin jauhemaisten mineraaliluomivärien levitykseen.

2. Make Up Storen eye liner -sivellin. Käytän lähes ainoastaan kakkumaista eye lineria ja hyvä pensseli on aivan must. Make Up Storen suti täyttää kyllä tehtävänsä, mutta en ole siihen mitenkään erityisen tyytyväinen. Käytössä se on liian lörppö (pitäisi olla paljon jäntevämpi!) ja harottaa ikävästi. Parempi pitäisi hankkia, mutta mistä?

3. Puuterihuisku on alunperin tullut Diorin puuterin mukana. Aikaisemmin käytin aina Diorin irtopuuteria ja noita samanlaisia huiskuja on kertynyt varastoon jo muutama. Nykyään käytän irtopuuterina vähän mitä sattuu (juuri nyt Clinique), mutta Diorin suti on edelleen ihan paras.

4. Face Stockholmin kulmakarvapensseli toimii hyvin. Tosin olen aika noviisi kulmakarvojen meikkaamisessa, joten en osaa sanoa, olisiko joku muu parempi. Toisaalta miksi vaihtaa toimivaa konseptia.

5. Aurinkopuuteria levitän Smashboxin supertuuhealla sudilla. Se on ihana!!

6. Haha! Aivan paras kulmakarvojen kampaamiseen. (Kyllä, kaikki te naiset, jotka ikinä olette käyneet papa-kokeessa, tiedätte kyllä mikä tämä on…). Kiitokset harjasta rakkaalle lääkäriystävälleni!

7. Minipieni H&M:n pensseli on maailman paras sumusilmärajausten suttaamiseen. Valitettavasti tuo on aika vanha, enkä ole nähnyt vastaavaa enää valikoimissa. Olisin nimittäin ostanut pari varalle. Sen verran kiva kapistus minipensseli on.

8. – 12. Body Shopista pari vuotta sitten hankittu sutisetti on ihan päivittäisessä tehokäytössä. Littanat luomiväripensselit annostelevat väriä just sopivasti luomille ja niiden käyttö ei vaadi mitään supervakaata ja harjaantunutta kättä. Käytän myös tuota pienintä juuri luomiväreihin, enkä huulipunan levitykseen, niinkuin kai kuuluisi. Iso poskipunasivellin näyttää pesun jäljiltä aika takkuselta (niinkuin muutkin siveltimet näköjään…), mutta se on aivan ihana käytössä. Tykkään siitä, että se on litteä eikä hurja pörrö, niinkuin poskipunapensselit yleensä.

Puhtaat siveltimet kuivumassa ilta-auringossa! Kyllä nyt kelpaa, kun voi sutia puhtailla välineillä nassuansa. Eikä puuhaan mennyt edes kovin kauaa – eli mikään ei tosiaankaan estä ottamasta pesuhommaa vähän säännöllisemmäksi iltapuhteeksi.

Ja hyvin riitti vielä ilta-aurinkoa, että ehdin lukea STYLEBYn loppuun!

Vaatteiden kanssa olen aika tuuliviiri. Saatan silmät kirkkaina väittää pukeutuvani pääasiassa minimalistisesti mustaan samalla, kun jalassani on kultagobeliinihousut ja hälisevä printtitoppi. Yhdistelen värejä ja muotoja täysin fiiliksen mukaan – juurikaan välittämättä ns. yleisesti tunnustetuista tyylisäännöistä. Mutta kosmetiikan – ja varsinkin meikkaamisen – suhteen olen täydellinen konservatiivi.

Olen meikannut about tismalleen samalla tavoin lukioajoista lähtien – ja suunnilleen samoilla tuotteilla. Kun Cliniquen kakkumaisen eye-linerin valmistus lopetettiin, siirryin käyttämään Chanelin vastaavaa. Muuten huikein muutos on varmaan se, kun reilu pari vuotta sitten sain Karkilta laivatuliaisiksi Guerlainin aurinkopuuterin, joka päätyi pienen totuttelun jälkeen osaksi päivärutiinejani.

Huulipunaa en ole oppinut käyttämään koskaan – ja huulikiiltojenkin kanssa olen todella ronkeli. En kestä, jos huulet ovat tahmeat tai tönköt tai muuten vaan tököttisen oloiset. Eniten tykkään hyvästä huulirasvasta. Juhlakäyttöön on kelvannut hyvin huultenrajauskynä + huulirasva.

Sain Lumenelta testattavaksi pari huulipunakynää. Niiden kivasta ulkonäöstä huolimatta, en ensin edes testannut koko tuotetta. Ajattelin, että huulipuna mikä huulipuna. Vasta, kun Karkki kokeili ja ihan spontaanisti sanoi, että “tää tuntuu kyllä ihan pelkältä huulirasvalta”, kiinnostuin aiheesta.

Ja todellakin! Vadelmaa sisältävät hoitavat Miracle Lip Sorbet -kynät tuntuvat huulilla aivan kuin olisi laittanut vain ihan tavallista hyvää huulirasvaa. Efekti on kuitenkin huomattavasti sofistikoituneempi. Väri on hiukan pehmeästi läpikuultava, mutta selkeästi intensiivisempi kuin tavallisissa huulikiilloissa.

Arkikäyttöön päätyi välittömästi vaaleanpunainen sävy 13 “Kukkaketo”. Itsekin vähän ihmettelen edelleen, että miten tuo nyt tuntuukin niin kivalta. Sävyssä on aika paljon helmiäisen hohdetta – ja se on yleensä itselleni aina aivan välitön no-no.. Jotenkin tuo nyt kuitenkin sulautuu huulille tosi keveäksi ja heleäksi, helppokäyttöiseksi sävyksi, jossa olen viihtynyt todella hyvin.

Astetta railakkaampi on sävy 15 “Marjojen hehkua”. Karkin mielestä tuo sopii minulle tosi hyvin – eikä se oikeastaan yhtään hullummalta tunnukaan. Huulipunien vieroksumiseni ei ole niinkään johtunut mistään värikammosta – vaan siitä, että en ole tykännyt siitä, miltä ne tuntuu.

Nyt näyttä vähän siltä, että Mintun huulissa aletaan nähdä enemmän värejä, kun kerran löytyi tällainen käyttömukava vaihtoehto. Hauskahan se on meikkikonservatiivinkin venytellä tottumuksiensa rajoja aina välillä!

Luonnonmukaisia kynsilakkoja on kritisoitu siitä, että ympäristöystävällisyyden hintana on huomattavasti huonompi kestävyys. Varsinkin tummat sävyt ovat kuulemma tosi hankalia – peittävät huonosti ja rapisevat päivässä karmeaan kuntoon.

Sain Kure Bazaarilta testattavaksi pari eri sävyä. Viimeksi arvostelin kevään uutuussävyn, oranssin African. Olin positiivisesti yllättynyt oikeastaan kaikista ominaisuuksista (peittävyys, kestävyys, levittämisen ja poistamisen helppous). Tällä kertaa testivuorossa oli mustanvioletti Scandal. Testijakso kesti tasan viikon – eli seitsemän päivää – ja tässä tulevat kuvatodisteet!

Ihan täysin non-toxic -linjalla ei menty, sillä aluslakkana käytin tuota Mavalan perus Super Base -lakkaa. Se on miellyttävän ohutta ja kuivuu salamannopeasti. Aluslakka kun ei mitenkään saisi enää lisätä kuivattelu- ja kovetusaikaa muutenkin haastavaan pidän-juuri-lakatut-kynnet-siistinä -projektiin.

Kaksi nopeaa kerrosta ja peittävyys on täydellinen. Kure Bazaar -lakoissa on myös aivan mielettömän hyvä kiilto, joka ei samene heti vaan kestää useamman päivän – kuten seuraavista kuvista hyvin selviää. Tässä on siis tilanne heti kynsien lakkaamisen jälkeen viikko sitten sunnuntaina.

Tässä vielä muistilappu kiinnostuneille.. Eli sävyn nimi on houkuttelevasti Scandal.

Tässä on kynsien tilanne viime tiistaina – eli kokonaista kolme päivää lakkauksen jälkeen. Keskisormen kynnen kärjessä on havaittavissa pientä kulumajälkeä, mutta muuten lakkaus on melkein parempi kuin sunnuntaina. Päivän, kahden elämisen jälkeen vain kynsinauhoihin eksyneet harhasutaisut ovat kuluneet pois – muuten lakka kiiltää ja näyttää todella hyvältä.

Torstaina tilanne on lähes muuttumaton. Kynnet ovat edelleen fiinissä ja edustuskelpoisessa kunnossa. Tarkkaan kun katsoo, näkee, että kynnen kärjistä väri on hiukan hioutunut pois. Mutta koska mitään erityistä lohkeilua ei ole havaittavissa, pientä kulumista tuskin huomaa.

Tässä on sitten viimeiset kuvat – eli tilanne eiliseltä sunnuntailta (mikä on siis käytännössä oikeasti kahdeksas päivä). Vasemman käden kynsien kärjet näyttävät jo aika kulahtaneilta, tosin siinä on kylläkin kynnet lohkeilleet enemmän kuin itse lakka. Oikean käden kynsistä ei olekaan muilta päiviltä kuvaa, mutta tästä näkee hyvin, että niissä lakkaus on kestänyt selkeästi vasuria paremmin.

Lopputuloksena on siis vähintään viiden tähden kehut: Kure Bazaar levittyy helposti, kuivuu nopeasti, säilyttää kiiltonsa ja on todella kestävää! Ja kaikki tämä huomattavasti perinteisiä kynsilakkoja luonnonmukaisemmalla ja vähemmän haitallisia kemikaaleja sisältävällä koostumuksella. Aivan uskomaton juttu! Melkein harmittaa, että oma kynsilakkavarasto notkuu kaikenlaisia ihania sävyjä, joita ei malta olla käyttämättä… Mutta sen tiedän ainakin, että kun on aika hankkia uusi kynsilakka, tsekkaan ehdottomasti ensimmäisenä Kure Bazaarin sävyvalikoiman!

Tiedetään, että CC-voiteet ovat tämän kesän uutuus. Joskus kuitenkin vanhassa on vara parempi ja hyväksi koettu konsepti toimii paremmin kuin meikkipussillinen uusia. Testasimme kahden hengen tehotestiryhmällä laajan valikoiman erilaisia BB-voiteita. Koko kevään kestäneen prosessin tuloksena seuloimme jyvät akanoista, toimivimmat voiteet keskinkertaisuuksista ja tässä on lopputulos. Kruunaamme parhaan BB-voiteen, mutta kerromme myös, että toisen suosikki voi olla toisen inhokki. Perusteellisten arvostelujen avulla on toivottavasti helpompi suunnistaa aakkosvoideviidakossa.

Vähemmän viimeisimmistä BB- ja CC-villityksistä perillä oleville tiedoksi, että BB-voiteet ovat olleet pitkään käytössä varsinkin Aasiassa. BB-lyhenne tulee sanoista Beauty Blemish tai Beauty Balm – vähän lähteestä riippuen. Idea on kuitenkin se, että päivävoiteeksi riittäisi vain yksi ainokainen voide, joka tasoittaa, siloittaa, kosteuttaa, kirkastaa, suojaa ja peittää juuri sopivasti. Useimmat BB-voiteet sisältävät aurinkosuojakertoimen ja markkinoilta löytyy monia anti-age versioita myös. CC-voiteet ovat seuraavaa sukupolvea ja kirjaimet taitavat tulla sanoista Corrector Cream.

Saimme testattavaksi seitsemän eri voidetta, joista muutamat parissa eri sävyssä. Yksi seitsemästä on L’Oréalin CC-voide (kaksi eri sävyä), jonka otimme mukaan ihan vertailun vuoksi. Periaatteessa BB-voiteita ei ole tarkoitus valita samalla tavalla ihon sävyn mukaan kuin tavallisia meikkivoiteita, vaan värin tulisi sulautua ihoon. Kaksi tarjolla olevaa vaihtoehtoa, tummempi ja vaaleampi, riittää ainakin tavalliselle pohjoismaalaiselle ihon sävyskaalalle ihan mainiosti.

Testiryhmäämme kuului kaksi henkilöä: 30++ vuotias Minttu (ehe, ehe) ja 23 vuotias Karkki. Mintun iho on varsin ohut, erittäin kuiva ja helposti kaikenlaisesta ärtsyyntyvä. Karkin iho on sekin atooppisuuteen taipuvaisen ohut, mutta muuten paremminkin normaali tai sekaiho.

Kaikki voiteet olivat käytössä ensin useamman päivän ajan, jolloin keräsimme käyttökokemuksia sekä pelkän BB-tuotteen kanssa että niin, että alle tuli normaali tai kevyt päivävoide. Testin lopuksi teimme vielä “pikakelauksen”, jolloin jokainen tuote pääsi uusintakierrokselle. Näin pyrimme takaamaan mahdollisimman tasapuolisen kohtelun kaikille voiteille sekä minimoimaan mahdollisten känkkäränkkäpäivien ja varsinkin testin alkuaikoina vaivanneen kevätflunssan tuloksia vääristävän vaikutuksen.

Lopuksi arvostelimme jokaisen voiteen erikseen laaditun superhienon ja tehokkaan testilomakkeen avulla.

Testilomakkeessa on neljä monivalintakysymystä, jotka kattavat kaikki käytön osa-alueet pakkauksesta fiilikseen. Monivalintakysymysten skaala on 1 – 5 (1=huonoin, 5=paras). Viimeisenä on vapaa tekstikenttä, jonne kirjoitimme kaikki mielestämme tärkeät asiat kustakin testivoiteesta.

Laskin pisteille keskiarvon – eli tässä esitetyt tulokset on keskiarvo kaikista neljästä kysymyksestä ja sekä Karkin että Mintun vastauksista. Tulokset on esitetty pistejärjestyksessä, mutta tekstistä selviää, että Karkin ja Mintun suosikeiksi päätyi aika eri tuotteet…

Vichy Idéalia BB Cream, 2 pistettä

Tartuimme molemmat suurin odotuksin Vichy Idéalia BB Cream -putkiloihin. Periaatteessa – ja paperilla – tuo on aivan täydellinen, ihoa monipuolisesti hoitava ja kauniisti tasoittava, sopivasti peittävä voide. Ihan kaikki odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet.

Minttu: Vähän pettymys, miten huonosti Idéalia sulautuu ihoon. Varsin meikkivoidemainen koostumus. Ei tosin vaadi alle kosteusvoidetta edes niinä päivinä, kun iho tuntuu erityisen kuivalta. Peittävyys meikkivoidetasoa ja ihan hyvä sinänsä. Tuntui kuitenkin enemmän perinteiseltä meikkivoiteelta kuin varsinaisesti BB-voiteelta. 

Karkki: BB-voide oli ihan ok, mutta lopputulos ei ollut tasainen vaan rakeinen. Tätä voidetta en pystynyt käyttämään ollenkaan.

Nivea BB Cream, 3 pistettä

Nivean BB-voide sai kautta linjan tasaiset keskitason pisteet. Oikeastaan siis ihan ookoo voide, joka ei niin loista tai pröystäile, mutta toimii kuitenkin ihan kivasti. Toisistamme tietämättä olemme tämän voiteen kohdalla yllättävän samoilla linjoilla Karkin kanssa. Tosin huomaa, että kuivaihoinen Minttu pitää voidetta kevyenä, kun taas normaali-ihoinen Karkki jopa vähän paksuna. Sisältää mineraaleja ja B5 vitamiinia.

Minttu: Koko testin kevyin BB-voide. Tuntui melkein kuin kevyesti sävyttävältä päivävoiteelta. Hyvin luonnollinen ja kosteuttava lopputulos, mutta ei todellakaan kovin peittävä. Alle voi hyvin laittaa haluamansa päivävoiteen ja kuivaihoiselle se on melkein must. Ei oikeastaan mitään huonoa sanottavaa, mutta ei myöskään mitään wau-elämystä.

Karkki: Nivean BB-voide muistuttaa saman merkin kasvovoidetta. Purkista tuli kerralla liikaa ja voide on myös koostumukseltaan kuin päivävoide. Lopputulos on vähän paksu ja rasvainen.

L’Oréal Nude Magique CC Cream, 3,5 pistettä

L’Oréalin CC -voiteet jakoivatkin sitten mielipiteet aivan totaalisesti! Voiteita on kaksi erilaista: punoittavaa ihoa tasoittava vihreä (!!) voide ja väsynyttä ihoa heleyttävä aprikoosin värinen voide. Molemmat muuttuvat iholla meikkivoiteen tapaiseksi sävyksi – eli mistään värivoiteesta ei ole kysymys. Päätimme, ettemme juttele mielipiteistämme etukäteen, mutta ei ollut kovin vaikea arvata Karkin suosikkia. Neito ei meinannut millään luovuttaa putkiloista ja siirtyä testailussa eteenpäin! Minttu sen sijaan ei ollut ihan yhtä myyty.

Minttu: Todella merkilliset tuotteet! Vihreä ja aprikoosi erittäin litku, melkein nestemäinen voide muuttuu iholla lämpimän ruskeaksi voiteeksi. Lopputuloksena helposti rajoja, kulmakarvoihin kasaantunutta voidetta ja kaikkia muita hämmentäviä meikkivoidekokemuksia. Tuntuu tosin hyvältä, mutta teknisesti en pärjännyt tuotteen kanssa mitenkään erityisen hyvin.

Karkki: Arkipäivä suosikkini! Lopputulos on matta ja kevyt. Käytin sekä “anti-redness” että “anti-dullness” CC-voidetta. Voidetta tarvitsee erittäin vähän ja se leviää hyvin kevyesti iholle. Lopputulos on tosi hyvä ja molempia voiteita voi myös käyttää samanaikaisesti. 

Kiehl’s Actively Correcting & Beautifying BB Cream, 3,7 pistettä

Varsin tasaisen hyvän pistesaaliin keräsi Kiehl’sin BB-voide. Oikeastaan keskiarvoa tiputti vain vähän klumpin oloinen tuubi, josta helposti tulee otettua liikaa ja Mintun mielestä pikkuisen outo tuoksu (johtuu varmasti siitä, että ominaistuoksua ei ole peitetty hajusteilla…). Koko testin kovin aurinkosuoja 50 SPF.

Minttu: Voide on aika paksua, joten pakkaus ei tunnu kovin riittoisalta. Tuoksu on pikkuisen outo (hajusteeton tuote), mutta häviää nopeasti iholta. Ei tarvitse allensa missään tapauksessa kosteusvoidetta. 50 suojakerroin tuntuu toisaalta hyvältä – toisaalta ehkä jopa vähän liioittelulta… Peittää ihan tarpeeksi, mutta tuntuu melko kevyeltä silti. Yksi suosikeistani tosin, joka jäi heti käyttöön.

Karkki: Tämä BB- voide on ehdottomasti yksi suosikeistani. Koostumus ja lopputulos on tosin hieman “rasvainen” minun iholleni. Tuoksuu hyvälle.

Vichy Neovadiol Lumiere BB Cream, 4 pistettä

Jaetulle kakkossijalle päätyi melkoisen yllättäen Vichyn yli viisikymppisen iholle kehittämä BB-voide! Haha! No, toisaalta meillä molemmilla on ollut aina melko ohut iho – varmaankin tietyn atooppisen taipumuksen vuoksi – ja ihohan nimenomaan ohenee iän myötä. Eli sinänsä ei ole niin kummallista, että tämä tuntui meistä molemmista oikein hyvältä. Yritän tässä samalla, kun kirjoitan, tavata tuota pakkausta, mutta näyttäisi ihan siltä, että Neovadiol Lumiere on ainoa voide täysin ilman aurinkosuojakerrointa.

Minttu: Todella “runsaan” oloinen voide, joka on varsinaisesti tarkoitettu yli 50 vuotiaalle iholle. Tykkäsin paksuudesta ja rasvaisuudesta. Ei tullut mieleenikään laittaa alle päivävoidetta. Ehkä jopa liiankin tuhti näin kesää kohti mentäessä, mutta sopii erinomaisesti kuivalle iholle ja lopputulos on kivan luonnollinen. 

Karkki: Kivan tuntuinen ja lopputulos oli ihan hyvä. Muistuttaa hieman Kiehlsin BB-voidetta. Lopputulos oli hieman rasvainen. 

Lumene Vitamin C+ BB, 4 pistettä

Lumenen Vitamin C+ BB -voide jakoi mielipiteitä melkein yhtä rankasti kuin L’Oréalin CC -voiteet. Nyt tosin toisin päin, sillä tämä oli Mintun ehdoton suosikki! Tosin ei Karkkikaan dissannut ihan täysin, mutta hänen suosikikseen Lumenet ei ihan yltäneet. Sisältää lakkauutetta ja C-vitamiinia.

Minttu: Ehdottomasti suosikkini! Helppo levittää peittää kivasti kaikki epätasaisuudet ja punotukset. Luonnollinen ja kevyt ilme säilyy, vaikka laittaisikin kaksi kerrosta ongelmakohtiin. 20 suojakerroin tuntuu just sopivalta. Voi käyttää sellaisenaan tai ohuen päivävoiteen kanssa – toimii päivästä riippuen ihan molemmilla tavoilla. Ihana luonnollinen lakkojen tuoksu.

Karkki: Pakkaus on miellyttävä. BB-voide on aika paksu ja rasvainen ja ei sen takia sovi nuorelle iholle yhtä hyvin. Lopputulos on tosin yllättävän tyydyttävä ja talvella, kun ihoni on kuiva saattaa tämä voide olla parempi.

YSL Top Secrets BB Créme, 5 pistettä, VOITTAJA!!

YSL päätyi yhteispisteissä voittajaksi! Mielipiteet erosivat vähäsen, mutta niin skaalan yläpäässä, että yhteiskeskiarvoksi muodostui täydet viisi pistettä. Ja mikä ettei – Top Secret -voiteella on kaikki hyvän BB-voiteen ominaisuudet: luonnollinen “meikkaamaton” lopputulos, kaunis, hehkuva tasainen iho ja hyvä mieli voiteen käyttäjälle!

Minttu: Testisävy tuntui aavistuksen tummalta, mutta voide sulautui kyllä mukavasti ihoon. Useampikin kehui spontaanisti, että näytän “freesiltä” YSL:n ollessa testausvuorossa! Levitysvaiheessa piti olla tarkkana, ettei jää rajoja, mutta muuten lopputulos oli ihan kiva. Toimi parhaiten, kun alla oli ohut päivävoide. Ei peitä kovinkaan paljoa, joten flunssa-aikaan oli pakko lisätä meikkivoidetta nenänpieliin ja silmänalusiin.

Karkki: Täydellinen “no make up” -make up pohja. Käytin tätä BB-voidetta niin koulussa kuin Åressa mäessä. Lopputulos on luonnolinen ja koostumus kevyt.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tämän testikierroksen jälkeen ihmettelen, miksi joku oikeasti haluaisi vielä valita perinteisen meikkivoiteen? BB-voiteet toimivat niin paljon paremmin, pysyvät uskomattoman hyvän näköisenä koko päivän ja samalla vielä hoitavat ihoa. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Ehkä näiden meidän vinkkien avulla on pikkuisen helpompi suunnistaa aakkosvoideviidakossa.

Korni otsikko – tiedetään – mutta en voinut vastustaa kiusausta!

Vappukynnet saivat mehukkaan oranssin sävyn testaukseen saamastani luonnonmukaisesta Kure Bazaar -kynsilakasta.

En ole mikään luonnonmukaisen kosmetiikan spesialisti, mutta valitsen aina mieluiten vähäkemikaalisen tai ekologisen tuotteen, jos vain mahdollista. Ja mahdollista se on silloin, kun tuotteen toiminnallisuudesta tai toivottavista ominaisuuksista ei tarvitse tinkiä.

Ihan fiilispohjalta on tuntunut, että kynsilakan on aivan pakko olla todellinen pahis sekä ekologisuuden että kemikaalien suhteen. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi, kun oli hirveät kohut kynsilakoista, jotka sisälsivät mm. geeniperimän muutoksia aiheuttavia kemikaaleja.

Tuntuu siis aivan mahtavalta, että markkinoilla on täydellisesti toimiva kynsilakka, jonka ainesosista jopa 85 % on täysin luonnonmukaisia. Perunaa, puuvillaa, maissia ja vehnää pääasiassa sisältävä kynsilakka kuullostaa oikeastaan aika uskomattomalta. Ihan kuin joku Peetun 4 v. kemiallisen laboratorion keitoksista olisi yhtäkkiä muuttunut oikeaksi tuotteeksi!

Testattavana on kevään uutuussävy Afrika (siitä otsikko… me so sorryy!). Se on aavistuksen lämpimämpi, mehukkaampi ja maanläheisemmällä tavalla kuumempi kuin vanha oranssi-lempparini Essien Fifth Avenue.

Teknisesti Kure Bazaar -lakka toimii ihan “normaalin” lakan tapaan. Suti on kivan pieni (ihan kuin Essieissä ennenvanhaan!) ja väri peittää varsin mainiosti jo ensimmäisellä kerralla. Tuoksu on ehkä aavistuksen normaalia miedompi, mutta mitään suurta eroa en huomaa.

Levittäminen on helppoa, lakka kuivuu todella nopeasti ja lopputulos on kovapintainen ja kiiltävä. Jos tämä vielä kestää kynsissä perinteisen lakan tapaan sanoisin, että en keksi yhtään mitään huonoa sanottavaa! Uskomaton juttu!