Ihan valtavasti kiitoksia kaikille VR Allegron matkalahjakortin arvontaan osallistuneille! Vastauksia oli todella kiva lukea – ja täytyy sanoa, että vaikka muutenkin on sellainen olo, että haluaisin pian uudelleen Pietariin, kilpailuvastaukset vain yllyttivät matkakuumetta.
Verikirkon näimme vain ulkopuolelta ja ruokakulttuuria vähän lipaista pinnalta. Haluaisin chillailla Nevan rannalla, katsella kun suuria siltoja avataan yöksi ja jokilaivaristeilykin kaikessa perinteisessä turistimaisuudessaan tuntuu houkuttelevalta. Baletissa olisi mahtava käydä ja Eremitasia varten voisin varata ihan oman viikonlopun.
Mutta nyt ei ollut tarkoitus kertailla allekirjoittaneen matkahaaveita, vaan kertoa kuka teistä siellä ruudun toisella puolella saa alkaa tehdä ihan konkreettisia reissusuunnitelmia.
Virallinen onnettaremme, satunnaislukugeneraattori random.org on puhunut ja 240 euron VR Allegro -matkalahjakortin onnellinen voittaja on nimimerkki:
Hanna H
Vastauksellaan:
“Ehdottomasti osallistun! En ole koskaan ollut Pietarissa, mutta kaupunki kiinnostaa kovasti! Erityisesti kiinnostaisi Venäläiseen kosmetiikkaan tutustuminen, näin kosmetiikka-alan opiskelijana, sekä tietysti myös monet nähtävyydet!”
Superlämpimät onnitteluhalaukset ja ihanaa matkaa!!
Kiitos vielä kerran kaikille muillekin osallistumisesta! Kantsii muuten seurata ID:n blogeja, sillä ainakin pari samanlaista lahjakorttia on tulossa eri blogeihin arvottavaksi.
Voittajalle on lähtenyt tieto voitosta myös sähköpostilla.

Michelin-tähtiä kahmineessa ravintolassa syöminen maksaa helposti yhden etelän matkan verran. Aika monissa on onneksi kuitenkin myös vähän tavallisemmalle budjetille sopiva sivuravintola, bakfickan. Eihän se nyt tietysti elämyksenä ole aivan sama piipahtaa takataskussa kuin nauttia harkiten rakennettua maistelumenytä tähtien loisteessa. Ruoka tulee kuitenkin samasta keittiöstä ja valmistetaan samoista raaka-aineista – eikä millään arvostetulla ravintolalla ole varaa pilata mainettaan polkemalla sivuravintolankaan laatua.
Yksi tällaisista helmipaikoista Tukholmassa on kahden Michelin-tähden ravintolan Oaxenin takatasku Oaxen Slip.

Tällä hetkellä lähellä Tukholman keskustaa Djurgårdenissa sijaitsevan Oaxen-ravintolan tarina on kiinnostava. Paikka nimittäin avattiin jo 21 vuotta sitten kaukana landella, keskellä ei-mitään, Mörkö-nimisellä saarella. Sijainnistaan huolimatta ravintola ansaitsi pian ensimmäisen Michelin tähtensä ja lukuisia muita kansainvälisiä kunnianosoituksia.
(Ja siis ihan pakko kertoa tähän fun fact, joka ei liity ravintolaan mitenkään. Moottoriliikennetiellä Tukholmasta noin sata kilsaa etelään on päällekäin kaksi tienviittaa: Mörkö ja Hölö. Pitkään olin sitä mieltä, että jos ikinä saan hankittua omia kissoja, niiden nimet on ehdottomasti Mörkö ja Hölö. No, Sunshine ja Sailor Moon ovat varmasti hyvin tyytyväisiä, että ehdin muuttaa mieleni, ennen kuin he muuttivat meille asumaan. “Ö” on ruotsia ja tarkoittaa saarta, eli ihan niin vinkeät paikannimet nuo eivät kuitenkaan oikeasti ole, vaikka siltä suomenkielisen silmään näyttääkin).
Muutama vuosi sitten Oaxen muutti nykyiselle paikalleen Djurgårdenille ja samaan syssyyn avattiin myös rennompaan ruokailuun tarkoitettu Oaxen Slip. Vuonna 2015 Oaxen sai toisen Michelin tähden.

Olen jahdannut pöytävarausta Slip-puolelle vaikka miten kauan ja vihdoin viime huhtikuun alussa onnistuin ujuttamaan itseni ja Suomesta vierailulla olevan kaverini sinne syömään. Kuvat on tosiaan huhtikuun alusta ja sen takia ympäristö näyttää nyt jo kesävehreyteen tottuneisiin silmiin vähän karulta. Mutta sijainti on todella aivan ihana ja näkymät nyt kesällä varmasti vielä viehättävämmät.
Oaxen Slip -ravintolan puolella meno on rentoa ja välitöntä. Drinkkilista on yksinkertainen: tarjolla on muuta erilainen, itse ravintolassa valmistettu limonadi ja siihen saa valita haluamansa alkoholin (tai jättää pois – tietenkin!). Simppeliä ja herkullista!

Ruoka-annokset on trendikkäästi keskisuuria, niitä on tarkoitus tilata 2 – 3 per ruokailija ja mielellään myös niin, että annokset jaetaan keskenään. Aivan loistava konsepti silloin, kun haluaa maistella mahdollisimman monia eri makuja. Annokset on hinnoiteltu niin, että kahdesta tulee yhteensä aika keskiverto normaali tukholmalaisen keskihintaisen ravintolan annoksen hinta. Eli ei mitään superhyperhalpaa, mutta kovastikin hintansa väärtiä!

Ikimuistoisesta illallisestamme alkaa olla jo sen verran aikaa, etten ihan tarkkaan muista, mitä annoksia söimme. Eipä siitä enää olisi paljon apuakaan, sillä meny vaihtuu aina sesongin mukaan. Kaikki oli kuitenkin aivan mahtavan hyvää! Annokset ja makuyhdistelmät olivat kekseliäitä, mutta konstailemattomia. Tykkäsin itse erityisesti kaikista kasvisannoksista, mutta myös tilaamamme liha oli mureaa ja maukasta.

Djurgården on ihana retkikohde muutenkin – ja varsinkin näin kesällä – ja varsinkin, jos ohjelmaan voi yhdistää hyvää ruokaa kivassa ravintolassa. Oaxen Slip on siis todellakin vaivan väärti lähteä vähän kauemmaksi keskustasta!

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VR Allegro 1′ title=’Junalla Pietariin!’]

Nyt on kotiuduttu ikimuistoiselta ja hyvin kompaktilta Pietarin matkalta kameran muistikortti täynnä kuvia (siis kirjaimellisesti! En muista milloin viimeksi olisi käynyt niin, että kamera herjaa “card full“) ja monta elämystä ja kokemusta rikkaampana. Reissu oli tosiaan osa Indiedaysin ja VR Allegron yhteistyökampanjaa.
Itse matka tuli itselleni sellaiseen aikaan, että kalenteri oli jo valmiiksi täynnä ja oikeastaan ei olisi tosiaankaan pitänyt lisätä siihen enää mitään. Toisaalta rakastan matkustamista, uusiin paikkoihin ja elämäntyyleihin tutustumista sekä – myönnetään – myös ihan reissussa olemista. Lisäksi junalla liikkuminen on aina ollut yksi lempparitavoistani matkustaa. Bussissa tulee helposti huono olo, jos yrittää tehdä yhtään mitään muuta kuin tapittaa eteensä tai ikkunasta ulos ja lentokoneen ilmanpaine & ilman kuivuus aiheuttaa pöllön olon jo lyhyilläkin välimatkoilla. Lisäksi sisäisen maailmanparantajani sielussa junamatkailu tuntuu hyvältä ihan jo vain ympäristöä ajatellen.

Viime perjantaina iltapäivällä hypättiin siis Emilian kanssa junaan, päämääränä Pietari.
Jos nyt ihan totta puhutaan, en ole varmaan milloinkaan valmistautunut etukäteen näin heppoisesti matkalle lähtöön. Silloinkin, kun olen ollut reissussa ystäväni supermatkanjohtaja Tinnin kanssa, olen kuitenkin tehnyt edes jonkin verran omaakin ennakkotutkimusta. Tällä kertaa elämässä oli meneillään niin hektinen vaihe, että pakollisten viisumihässäköiden lisäksi ehdin vain ristiintaulukoida hiukan hyviä ja kivoja ravintoloita – muuten ainoa etukäteisinfoni oli teiltä saamani vinkit (kiitos! Niistä oli todellakin paljon iloa!).

No, hätä ei ollut ollenkaan tämännäköinen! Allegrossa pidetään huolta huithapelimmastakin matkailijasta. Normaalien junapalveluiden lisäksi matkan aikana junassa kiertää rahanvaihtohenkilö, jolta voi ostaa ruplia joko käteisellä (euroilla) tai pankkikortilla. Luottokortit eivät käy. Ja jos matkakassa tuli poikkeuksellisesti yliarvioitua voi ylimääräiset ruplat vaihtaa paluumatkalla takaisin euroiksi. Superkätevää!

Venäjälle kun ollaan menossa, ei ole mikään yllätys, että eteen lyödään kaikenlaista lippusta ja lappusta täytettäväksi. Junassa jaettavasta Allegro-lehdestä löytyy onneksi hyvät ohjeet kuponkien täyttämiseen. Samaisesta lehdestä bongattiin myös monta hyödyllistä käytännön vinkkiä visiittiämme varten.
Täytyy sanoa, että kolmen ja puolen tunnin junamatka oli juuri passeli aika viikonloppureissun suunnitteluun. Jos matkaan lähtikin ihan täysin valmistautumattomana, oli tilanne Pietariin saavuttaessa ihan toinen. Hyvänä apuna toimi junan maksuton wi-fi, jonka ansiosta nähtävyyksien surffailu onnistui moitteetta.

Allegron ravintolavaunu oli positiivinen yllätys! Tai no, en kyllä ole ollut vuosikausiin minkään VR:n junan ravintolavaunussa, mutta mielikuvani tarjolla olevasta ruuasta on tasoa elmukelmun alla nahistuva lihapullaleipä. Ehkä nykyään kaikkialla tarjoillaan samanlaista, oikeasti hyvää lounasruokaa, mutta mielestäni Allegron tarjonta ansaitsee ihan  erityismaininnan. Emilian lohikeitto ja minun fetasalaatti olivat superherkulliset ja ihanaa ruisleipää sisältävä leipäpaketti aivan erinomainen. Taivaalliselta tuoksuvassa keitossa oli enemmän lohta kuin perunaa ja salaatti oli rapea, raikas ja erittäin runsastäytteinen.
Matkakohteena Pietari on todella kiinnostava. Palaan vielä varsinaisiin Pietari-vinkkeihin, mutta tässä muutamia juttuja, jotka on hyvä ottaa huomioon jo reissua suunnitellessa.

Taksilla kulkeminen
Tässä Emilia seisoo Suomesta tulevan junan aseman sivustalla, siinä mistä tullaan ulos, kun juna saapuu Pietariin. Takana näkyy rivi takseja ja kuskit tyrkyttävät varsin innokkaina palveluitaan junasta ulos tuleville matkailijoille.
Monesta suunnasta meitä varoiteltiin ottamasta tuntematonta taksia – ja samaa sanoi kyllä maalaisjärkikin, kun pääsimme paikalle. Etäisyydet on Pietarin kokoisessa suurkaupungissa kuitenkin helposti arvioitua pidemmät, joten etenkin matkalaukun kanssa on yleensä mukavampaa, jos on joku kuljetus. Terveisin nimim. “kaksi ja puoli tuntia kävellen matkalaukkua hotellille perässään kiskonut”.
Eli kokemuksesta viisastuneena sopisin hotellini kanssa, että he hoitavat taksin, joka tulee hakemaan minut ja pakaasini juna-asemalta. Taksi ei maksa juuri mitään, mutta ummikkona asian hoitaminen vasta paikanpäällä tuntui mahdottomalta tehtävältä. Etukäteen tilattuja takseja tai paremminkin kuskeja nimikylttien kanssa, oli junaa vastassa pilvin pimein. Eli tuntuu, että tuo on ihan normaali käytäntö siellä.

(kuva, Emilia)
Hotellin sijainti
Kuten sanoin, etukäteisvalmisteluni olivat äärimmäisen olemattomat. Silti hävettää hiukan tunnustaa, että odotin jotain maksimissaan Helsingin kokoista, helposti käveltävää kaupunkia. Nopea visiitti interwebsin ihmeelliseen maailmaan kertoi, että Pietari on kaksi kertaa Tukholman kokoinen, asukasluku melkein yhtä paljon kuin koko Suomessa. Eli ei siis mikään ihme, että välimatkat ovat parhaimmillaankin aika jäätävät.
Suosittelen siis tarkistamaan vielä kolmannenkin kerran, että majapaikka sijaitseen niillä hoodseilla, missä olette ajatelleet muutenkin viettää aikaa. Meidän hotelli, Rossi Hotel & Spa oli ihan mukava, mutta sijainti kaukana julkisten liikennevälineiden linjoilta ja noin 45 min kävelymatkan päässä pääkadulta, ei ollut ehkä ihan se optimaalisin, kun aikaa oli käytettävissä vain yhden viikonlopun verran.

Palaan tosiaan vielä varsinaisiin matkailuvinkkeihin, mutta vaikka hotellimme ei ollutkaan sijainniltaan ihan täysin optimaalinen, pääsimme sen ansiosta kurkistamaan hiukan arkisempaan pietarilaiseen elämään. Aina uuteen paikkaan matkustaessani haluan toki nähdä kaikki nähtävyydet (ja niitä Pietarissa todellakin riittää!), mutta myös paikallisen elämänmenon aistiminen antaa mahtavia elämyksiä.
Allegrolla viikonlopun mittainen – tai miksei pidempikin – Pietarin reissu onnistuu tosi vaivattomasti. Suosittelen lämpimästi, jos vaikka kesälomasuunnitelmissa on viikonlopun mittainen aukko. Liputkaan (alk. 40 €) eivät ole pahan hintaiset: lippuvarauksiin tästä.

Kiinnostaako Pietari?
Nyt olisi niin huippu juttu tiedossa, että saan arpoa kahden hengen Allegro-lippupaketin (arvo 240 €) Pietariin!!
Voit osallistua arvontaan vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksiin kysymyksiin:

• Oletko koskaan käynyt Pietarissa?
• Jos olet, mikä on suosikkikohteesi siellä?
• Mitä haluaisit nähdä ja kokea, jos menisit ensi kesänä Pietariin?

Kaikki viimeistään maanantaina 6.6.2016 klo 23.59 jätetyt vastaukset osallistuvat arvontaan! Tarkemmat kilpailusäännöt löytyy täältä.

Hei! Tällä kertaa pikaiset matkailuterkut tulee Helsingin lentokentältä. Monella tapaa ikimuistoinen ja henkilökohtaista kokemuspankkia monipuolisesti laajentanut Pietarin reissu alkaa pikkuhiljaa olla finaalissa. Enää muutama tunti matkustusta ja voin hautautua kahden peiton alle omaan punkkaan kisujen viereen.
Itse matkasta tulee vielä ihan erikseen juttua – så klart – mutta tässä nyt vähän niinkuin kuvaparina edelliselle blogijutulle tämänpäiväinen matkustusasuni.
Se kyllä täytyy sanoa, että kaiken muun kivan lisäksi on kyllä niin ihana olla matkalla toisen bloggarin kanssa. Ei ainoatakaan hapanta ilmettä, kun pitäisi kuvata maisemia/ruoka-annoksia/kauniita yksityiskohtia – ja samalla paikalla on joku, joka mielihyvin ottaa asukuvia!

Hotellihuoneen luovutuksen ja junan lähdön väliin jäi tänään Pietarissa sopivasti aikaa asukuvien ottamiseen. Ihan siitä läheltä löytyi (Emilia löysi) myös kiva rappus-/ovikompleksi kuvia varten.
Hotellihuoneesta sen sijaan ei löytynyt silitysrautaa, mikä selittää toppini pakkausrypyt. Kaikkea ei näköjään voi silittää matkailijan perusniksillä: vaatteen ripustamisella henkarissa vesihöyryiseen kylppäriin.
Kuluneen viikonlopun aikana tuli otettua askelia oman mukavuusalueen ulkopuolella vaikka miten monta kertaa. Yksi niistä oli, kun Emilia sanoi, että pitäisi kääntää profiili kuvaan. Suoraan sanottuna en ole ikinä tykännyt sivukuvastani, mutta jotain kivaa tässä kuvassa kyllä on:

• toppi, Lindex
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• arskat, Tiger of Sweden

Kuvat: Emilia ja samoin myös nämä kuvat.

Pikaiset terkut Pietarista! Päästiin eilen kätsysti perille ja nyt ollaan lähdössä tutustumaan kaupunkiin.
Eilinen matka-asu:
Takki, Monki
Paita, Lindex
Hame, H&M
Tennarit, Adidas
Laukku, Michael Kors
Huivi, Alexander McQueen
Aurinkolasit, Tiger of Sweden

Tässä nyt ensimmäiset fiilistelyt siitä tämän viikonlopun huikeasta jutusta, josta hiukan jo vihjailin etukäteen. Olen nimittäin lähdössä blogireissulle PIETARIIN ja matkaseurana on ei enempää eikä vähempää kuin ihana Uuden Kuun Emilia!! Reissu on osa Indiedaysin ja VR Allegron yhteistyökampanjaa. Viralliset kampispostaukset tulevat sitten, kun on jotain kerrottavaa, mutta nyt toivoisin teidän apua!
Olen käynyt yhden ainoan kerran Venäjällä. Silloin oli toki rautaesirippu jo historiaa, mutta Karjalan Kannakselle suuntautunut Tampereen yliopiston Alumniyhdistyksen matka oli niin hyvin matkajohdettu, että itse ei tarvinnut huolehtiä yhtään mistään. Nyt tilanne on toinen ja lähdemme Emilian kanssa matkaan todellisella seikkailuasenteella!
Käytännön asioista tiedän sen verran, että vettä ei kannata juoda. Mutta mites noin muuten? Käyköhän siellä kortti (uskaltaako sillä maksaa) vai pitäiskö olla ruplia? Entä tippikulttuuri – tai shoppailu? Kuuluuko tingata, maksaa mitä pyydetään vai maksaa vielä vähän ylimääräistä? Entä kulkeminen? Uskaltaako takseilla ajaa?
Niinkuin huomaatte, olen aivan täysin pihalla kaikesta mahdollisesta! Nyt on myös sellainen tilanne, että herätys on aamulla sika-aikaisin enkä ole vielä ede aloittanut pakkaamista (aina sama homma! Huoh.). Tiskatakin pitäisi, että Karkin on mukavampi tulla kissavahdiksi.
Olisi myös aivan tosi mahtavaa, jos joku siellä ruudun toisella puolella osaisi antaa vinkkejä, mitä kannattaisi nähdä ihan ehdottomasti (nähtävää siellä kyllä vaikuttaa riittävän!) ja luonnollisesti kaikki ravintolavinkit otetaan vastaan enemmän kuin kiitollisena.
Huomisen matkustuspäivän aikana ehtii onneksi vähän itsekin googlailla, mutta olen aina saanut niin hyviä vinkkejä teiltä aikaisemmillekin reissuilleni, että olisi tosi mukava, jos niitä tulisi nytkin!
Ei kertakaikkiaan! Nyt mun on ihan pakko hakea matkalaukku kellarista ja alkaa hommiin. Olisi ihan ookoo, jos ehtisi nukkuakin muutaman tunnin!
Kuva: Wikipedia