Tänäiltana, ihan tuossa noinabout reilun tunnin päästä kaasuttelee kiitoradan päässä lentsikka, Minttu kyydissään ja määränpäänä Berliini. Niin kivaa!!
Vietän pitkän viikonlopun Karkin luona ja tarkoitus on tutustua neidon kotikulmiin, yliopistoon ja suosikkipaikkoihin. Ensin ajateltiin, että kierretään kaikki viralliset nähtävyydet, joihin en ole aikaisemmilla reissuillani ehtinyt, mutta sitten päätettiin, että jätetään suunnitelmat aika avoimiksi. Tärkeintä on, että saadaan hengata yhdessä ja päätetään vähän säidenkin mukaan lähdetäänkö pyöräileen vai kierteleen museoissa.
Sen verran on nyt päätetty kuitenkin, että pääsen tutustumaan Deutscher Bundestagiin (sikäläinen eduskunta tietääkseni), joka on Karkin mukaan tosi mielenkiintoinen vierailukohde. Sinne pitää oikein varata aika ja siksi tuo piti lyödä lukkoon jo etukäteen.

Ensi viikolla, kun olen taas kotiutunut, onkin sitten luvassa todennäköisesti vähän toisenlaisia Berliini-vinkkejä kuin aikaisemmin!

Melkein kokonainen viikko takana toimistohommia Riminin reissun jälkeen. Jos menee aika nopeasti lomalla, niin menee se kyllä näitä arkisia ratojakin tallatessa. Tuntuu kuin matkasta olisi jo tosi kauan, vaikka vasta viime lauantaina palasin kotiin.
Lomafiiliksiin on onneksi helppo palata nyt, kun helteet ja auringonpaiste saapui tänne pohjoiseenkin. Ei päivääkään liian aikaisin, jos minulta kysytään – mutta senhän taisitte jo tietääkin. Samoin reissussa näpsittyjä noin ziljoonaa kuvaa koneella pläräillessä voi melkein tuntea meren suolaisen tuoksun nenässään ja pehmeän rantahiekan rahinan varpaiden välissä. Aavistuksen kyllä tulee kaipuu takaisin, sillä Tinni jäi Riminille vielä toiseksi viikoksi miehensä kanssa ja heidän ihanat kuvat facebookissa muistuttavat, miten vain hetki sitten olin itse samoilla kulmilla.

Etukäteen olin ajatellut, että Rimillä tulee napsittua ihan älyttömästi asukuvia – olinhan varustautunut matkaan poikkeuksellisen laajalla asuvalikoimalla. Ja Tinnihän on aina hurjan huoliteltu juhlassa, arjessa, matkoilla ja kotona. Totuus oli kuitenkin se, että elämä vei, eikä aina voinut, ehtinyt tai halunnut pysähtyä pitämään puolen tunnin kuvaussessiota.
Yhtenä iltana, kun palasimme iltarimpsuilta takaisin hotellille, loistivat sisääntuloväylään maahan upotetut spotit niin houkuttelevasti, että ylipuhuin Tinnin poussaamaan kauniissa, viime talvena Australiasta hankitussa silkkimekossaan. Aivan mielettömän ihana kuosi, materiaali, malli – ja katsokaa nyt tuota selkäpuolen pääntien nyöritystä!
Kyllä muuten näkee, että Tinni matkustaa usein – lähemmäs (ellei jopa yli) kymmenen kertaa vuodessa. Kokeneen reissailijan matkalaukku ei kärsinyt ylipainosta, vaikka vaatevarasto oli tarkoitettu kahdeksi viikoksi. Lisäksi kaikki mukana oleva kesti mainiosti myös kuljetuksen aikaisen viikkaamisen ilman pahempia rypistymisongelmia. Tai niinkuin tuo hurmaava silkkimekko, joka on kevyt, menee pieneen tilaan ja oikenee henkarilla silitetyn veroiseksi muutamassa tunnissa ilman mitään erityistemppuja (tiedättehän: höyrytys kylppärissä kuuman suihkun avulla etc…). Täydellinen matkavaate monessakin mielessä siis.

Pakkaamisen lisäksi toinen asia, josta haluan ottaa oppia bestikseltäni, on värikoordinointi. Tinni pukeutuu vain harvoin mustaan – ja tuskin koskaan kokomustaan. Sen sijaan hän on valinnut lempivärinsä: violetti ja keltainen, sekä suosikkinsa aksenttiväreistä: oranssi. Kaikki hankinnat perustuvat näihin sävyihin ja – tadaa – koko garderobi on helposti koordinoitavissa keskenään! Kuinka moni voi sanoa samaa? En ainakaan minä… 😀
Arvatkaas muuten kuka pakkasi Mintun matkalaukun kotimatkalle? Aivan oikein, Tinnihän sen teki! Ja jostain syystä hän onnistui saamaan kamamäärän laukun sisään niin, että vetoketjulla avattavaa laajennusosaa ei tarvinnut hyödyntää lainkaan. Olin toki siirtänyt muutaman painavan jutun käsimatkatavaroihini (mennessä laukku painoi 25,6 kg ja kotiin palatessa 23,4 kg), mutta eihän ne kirjat niin olennaisesti tilaa vie. Taitolaji tuo pakkaaminenkin näköjään!

Seuraavaa yhteisreissua alettiin suunnitella tietty saman tien. Vahva ehdokas olisi uuteen nousuun siistiytymisen myötä noussut Mallorca tai ehkä jopa Ibiza, jonka olemme molemmat onnistuneet tähän asti välttämään. Tosin, mikäli suunnitelma on sama, että Tinni viettää samassa kohteessa ensin viikon minun kanssani ja sitten toisen viikon miehensä kanssa, valinta kohdistuu todennäköisimmin Italiaan. No onneksi saapasmaassa riittää vielä koluamattomia kohteita, vaikka me molemmat olemmekin siellä lukuisia kertoja lomailleet. Onneksi päätöksiä ei todellakaan tarvitse tehdä vielä – matkakohteen valinta on yksi koko homman ihanuuksista!

• mekko, Kachel (ostettu Canberrasta)
• sandaalit, Geox
• laukku, Furla
• ranne-, kaula- ja korvakorut, Frey Wille
• pikkusormus, Kalevala
• vihkisormukset, Cartier ja Aurifaber 

Aina ei ryhmäselfien – tai selfien ylipäätään –  ottaminen ole onnistuakseen. Tässä oli tarkoitus ikuistaa Riminin Arco d’Augusto ja samalla poussata kesälomalaisen hehkeänä. Itseasiassa näin jälkeenpäin tuo vasemmanpuoleinen näyttää kyllä ihan julkaisukelpoiselta, mutta Tinnin kännykän näytöllä kaikki otokset joutuivat kyllä hylättävien kastiin. Ja kasvaahan tuo takana oleva auto hiukan hassusti meidän päästä…
Ennen matkalle lähtöäni sain kuulla aika monenlaisia juttuja Riministä aina, kun kerroin suuntaavani juuri sinne. Monet olivat sitä mieltä, että paikka on ihan turistien pilaama ja karsea party-party -paikka, johon tällaisella aikuisella naisporukalla ei ole mitään asiaa. No, täytyy sanoa, että ennakkotietojen vastaisesti Rimini on todella viehättävä, täynnä historiaa ja kiinnostavaa kulttuuria oleva matkakohde, joka sopii myös sellaiselle, joka ei välitä viettää koko viikkoa meren rannalla loikoillen.
Tässä muutamia vinkkejäni toisenlaiseen Rimini-kokemukseen.

Riminin vanha kaupunki ei ole mitenkään mahottoman suuri, mutta sitäkin viehättävämpi. Tunnelmalliset piazzat, kauniit rakennukset ja jopa antiikin ajoilta peräisin olevat kauppapaikat ovat kiinnostavaa ja jollain tavalla koskettavaa katseltavaa. Keitä oli ne ihmiset tuhat vuotta sitten, jotka täällä tallailivat samoja polkuja? Mistähän he haaveilivat ja unelmoivat? Millaisia oli heidän murheensa?
Pyöräteline Riminin tyyliin.

Vuonna 1998 Riminin keskustaan alettiin rakentaa uutta kauppakeskusta. Perustuksia kaivettaessa löytyikin antiikiin aikainen, varsin hyvin säilynyt asumus upeine mosaiikkilattioineen. Osoittautui, että ainakin osa rakennuksista oli ollut antiikkisen kirurgin vastaanotto. Paikalta löytyi laaja valikoima myös kirurgihommissa käytettyä välineistöä.
Kaivausten viereisessä kaupunginmuseossa voi käydä ihmettelemässä antiikkisia kirurgin työkaluja…

Tällä hetkellä olin aikas onnellinen modernista lääketieteestä…

Menimme kaupunginmuseoon vain tsekkaamaan kirurginvehkeitä, mutta yllätykseksemme siellä oli pari muutakin kivaa näyttelyä, jotka tuli tsekattua.

Toinen näyttelyistä esitteli italialaisen, Riminiltä kotoisin olevan kuvittajan ja taiteilijan René Gruaun teoksia. Gruau teki aikoinaan tosi paljon myös mainospiirroksia ja varmaan siksi osa piirroksista tuntui jotenkin tutuilta, vaikka en voi väittää, että olisin tuntenut taiteilijaa nimeltä tätä ennen. Tuossa yläkuvassa on Gruaun työ vuodelta 1956, jota on käytetty Diorin Diorissimo -tuoksun markkinoinnissa.


Tämä kuva on omistettu arkkitehdiksi opiskelevalle Peetulle!

Toinen “yllätysnäyttely” perustui elokuvaohjaaja Federico Fellinin päiväkirjoihin, ideapiirroksiin ja kuvituksiin. Näköjään meillä on Tinnin kanssa teemana, että aina reissuillamme törmäämme johonkin kuolleeseen leffasuuruuteen. Gotlannissa pällistelimme Ingvar Bergmanin hautaa ja nyt Fellinin jäämistöä.


Ihan ei kielitaito riittänyt tulkitsemaan, mutta jotain terkkuja ruotsalaisille tuossa näyttäisi olevan (“Hei! Sveccia!!!”)
Perinteisempää kauneutta voi ihastella Riminin tuomiokirkossa.


Kauniita yksityiskohtia, ihanaa rauhaa ja helpotusta kuuman päivän viileyteen. Suosittelen lämpimästi pistäytymään, vaikka muuten jäisikin kulttuurit Riminin reissulla vähemmälle. Kuvaaminen on tuomiokirkossa sallittu, mutta mihinkään – edes kaiteisiin – ei saa koskea. Tinni tässä ikuistaa suloisen palleroisia kerubi-reliefejä.

Auguston riemukaaren lisäksi löysimme toisenkin, huomattavasti pienemmän riemukaaren (pikku riemun kaari?). Se ei ehkä ole ihan niin huikea olemukseltaan, mutta kertoo kyllä, että Riminillä kierrellessä historia tulee vastaan melkein joka nurkan takana – ihan kuten missä tahansa kiinnostavassa italialaisessa kaupungissa tai kylässä. Eli jos vain vähänkään vaivautuu, löytyy todella toisenlainen Rimini, joka on kaikkea muuta kuin turistien kansoittama massarantakohde!

Pikaiset terkut Riminiltä!
Tänään ollaan vietetty – muutaman lähinnä rantaelämään keskittyneen päivän jälkeen – kunnon kaupunkilomaa. Tutustumiskohteina mm. Malatestian temppeli, Augustus-riemukaari, kaupunginmuseo ja sen yhteydessä olevat, vuonna 1989 löydetyt, muinaiset kirurgin talon rauniot. Kaupungimuseossa oli nähtävillä myös talosta löytyneet antiikin aikaiset kirurgin työvälineet. Jotenkin sitä tuli aika kiitollinen olo modernista lääketieteestä…

Parissa putiikissakin poikettiin ja kyllähän ne alennusmyynnit saivat hinnat tuntumaan aikas edullisilta. Onneksi on se 15 muotiostoksen rajoite – muuten olisi saattanut käydä hassusti…
Tinnin askelmittariin on kertynyt tälle päivälle jo yli 15 km tallustelua, mikä on sikäli paljon, että museoissa ja muissa nähtävyyksissä sitä yleensä vain pällistelee, eikä niinkään kävele tehokkaasti eteenpäin. Aamulenkkien ansiosta meille on kyllä tullut matkamittariin lähes samat lukemat myös biitsillälöhöilypäivinä.

Mutta tässä siis eilisillan asuni. Päätin, että yritän käyttää kaiken mahdollisen omistamani bling-blingin täällä Riminillä. Sillä milloinkas sitä ihminen kimaltaisi, jos ei Italian reissullansa!? Haha!
Mutta nyt täytyy alkaa jo kiireen vilkkaa pinkaista nauttimaan seuraavaa ihanaa illallista! CIAO!

• toppi, River Island
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Clarks
• laukku, Botkier

Näin tyyriinä sitä vaan patsastellaan aperitiivi kourassa!

Ihanan aurinkoiset ja lämpöiset terkut täältä Italiasta! Tähän mennessä Rimini on ollut aivan mahtavan upea lomapaikka – enkä oikein edes tajua, mistä maine ylikansoitettuna turistikohteena oikein edes tulee. Siis onhan täällä toki meidän lisäksemme myös muita turisteja, mutta myös selvästi paljon pidempään viipyviä matkailijoita. Ehdottomasti eniten tuntuu kuitenkin olevan italialaisia – joko paikallisia tai kotimaanturisteja. Ja siitäkin syystä fiilis on ihan – ja ihanan – autenttinen.
Meidän hotelli on 200 metrin päässä merenrannasta. Merivesi on suolaisen suloista ja suorastaan yllättävänkin lämmintä. Tänään oli tosin sen verran kova tuuli ja merenkäynti, että punaiset varoitusliput hillitsivät isompia aalloissalillumisintoiluja.

Tuulen ansiosta ilma on ollut hyvin miellyttävä. Eli vaikka aurinko onkin porottanut lähes pilvettömältä taivaalta, olo ei ole ollut lainkaan tukala varsinkaan rannalla. Niin ihanan leppoisaa ja mukavaa, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä kuvaavaa on se, että jo nyt tuskin muistan, mikä viikonpäivä on menossa (no se on se “loma”-niminen viikonpäivä!!) ja muutenkin elämän tempo on solahtanut ihanaan, nukkumisen ja syömisen rytmittämään tahtiin.

Kävi myös sellainen hieno tsägä, että täällä sattuu olemaan juuri nyt paripäiväinen Al Meni -niminen ruokamessu-, ravintola-, kokkishow- ja gastronomiatapahtuma. Paikalla on hillitön määrä paikallisia tuottajia, viljelijöitä, viinin valmistajia, tryffelin metsästäjiä, juustoloita ja muista herkkujen valmistajia, jotka mielellään antavat maistiaisia tuotteistaan.

Keskusteltassa liuta tähtikokkeja tosi toimissa. Häslingistä päätellen paikalla oli jotain kohtuullisen isoja staroja, mutta meille kyllä nimet ei valitettavasti sanonut mitään. Hienoo katseltavaa kuitenkin ja hyvä show. Kyllä italialaiset ymmärtää, miten ruokaa rakastetaan!

Häppening jatkuu vielä tänään ja ajateltiin käppäillä ranta-piazzan kautta illalliselle. Ihan minipikkuisen harmittaa, että ei voi ostaa mukaansa kaikkia upeita, paikallisesti tuotettuja, monesti ekologisia herkkuja. Tai hankalahan niitä olisi saada ehjänä kotiin, joten ehkä se vain on parempi, että voin jo nyt jännittää, miten saan ylipainavan matkalaukkuni takas kotiin…

Lounas gastronomimarkkinoilla – niin herkullista!! Mukana on myös lukuisia huippuravintoloita, jotka valmistavat ihania pikkuaterioita hyvinkin siedettävään hintaan. Tässä lounaaksi Vongole-minisimpukoita, tuoretta tomaattia ja ja…

Ja sitten ollaankin jo eilisillan aperitiiveillä.

Ehkä maailman paras Bellini, tuoreista makeista persikoista – sekä hillitön naksuarsenaali, joka sisältyi kahden 7 euron drinksun hintaan. Vähemmästäkin voisi rakastaa Riminiä!

Iltakävelyllä vanhassa kaupungissa.


Nyt Tinni (kuvassa) on sitä mieltä, että tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnitella tämän illan illallista. Elikkä enemmät höpinät sikseen.
Se nyt pitää kuitenkin vielä sanoa, että tuo silta, jolla seisomme, on rakennettu vuonna 100 ja se oli yksin Rooman valtakunnan strategisesti tärkeimmistä silloista.


Illalliselta lähinnä vyöryimme yltiötyytyväisinä takaisin hotellille. Ravintolan nimi on: Osteria de Borg – suosittelen t o d e l l a lämpimästi, jos satutte olemaan matkalla tännepäin!

Eilisillan asu:

• toppi, Mintun ompelimosta
• housut, Mintun ompelimosta
• laukku, Botkier
• farkkutakki, Esprit
• sandaalit: Knulp

Hotellin kattoterassin uima-allas. Life is good!

Säätila tällä hetkellä Tukholmassa: +13 astetta “lämmintä” ja tihkusadetta. Odotettavissa tänä iltana: +23 astetta ja auringonpaistetta!
Lento Frankfurtin kautta Bolognaan, Italiaan, lähtee reilun tunnin päästä – ei voisi aurinkoloma osua parempaan saumaan!!
Yleensä olen varsin säästeliäs pakkauksissani. Joskus teininä vedin kuukauden Interrailin pelkästään Kånken-repulla ja käsilaukulla (nahkatakki oli tosin pakattu Kånkenin kantokahvojen väliin – eli repun ulkopuolelle..). Ihan niin pidättyväinen en ole enää, mutta yleensä pyrin pärjäämään mahdollisimman pienellä varustuksella.
Tällä kertaa on toisin. Viime kesänä olin Tinnin kanssa muutaman päivän reissulla Gotlannissa ja silloin  bestikselläni oli uusi freesi asu joka päiväksi ja joka illaksi! Nyt päätin, että en todellakaan aio viettää koko Rimini-viikkoa samoissa farkkushortseissa ja pakkasin mukaan vähintään ziljoona asua. Lisäksi vaikuttaa vähän siltä, että tuleva viikko on noin ainoa tänä kesänä, kun sitä oikein pääsee hellevaatteita ulkoiluttamaan, joten pitäähän tilaisuus käyttää hyväksi.
Ikinä koskaan ei matkalaukkuni ole ollut niin täynnä ja painava jo matkalle lähtiessä. Aavistelin jo pahinta, mutta Lufthansa oli ystävällinen ja päästi 25,4 kiloa painavan pakaasini ilman maksua (mutta pienen läksytyksen saattelemana) koneeseen.
Nyt täytyy kyllä alkaa valmistautua lentokoneeseen nousemiseen. Välilaskulla Frankfurtissa tapaankin jo Tinnin ja sitten alkaa virallisesti meidän Italian loma! Molto bene!!
Ihanaa juhannusta ja seuraavat merkinnät sitten Italian auringon alta! <3