Olen tainnut sanoa jo aika monta kertaa, että en todellakaan ole mikään syksy-ihminen. Siitä huolimatta en voi olla ilahtumatta vuodenajalle tyypillisistä sääilmiöistä. Tuntuu kuin yhden päivän aikana käytäisiin läpi useampi vuodenaika!
Esimerkiksi tänään aamulla heräsin siihen, kun aivan tajuton sade hakkasi ikkunoita, tuuli paukutti puiden oksia ja oli niin synkkää, että piti ensimmäistä kertaa laittaa kaikki valot päälle, ettei olisi eksynyt matkalla keittöön aamukahvin keittoon. Töihin mennessä hengittelin syvään ja koitin olla ajattelematta sitä, että tätä tää nyt sitten on seuraavat puoli vuotta.
Perillä toimistolla pimeys, sade ja myrskyn mittoihin nouseva tuuli oli vakipuheenaihe huomenien toivottelun yhteydessä. Vielä lounasaikaan keli oli niin kurja, että päätimme Hannan kanssa jättää perinteisen lounaskävelylenkin väliin. Loppupäivä märissä kengissä ei houkuttanut, vaikka pieni keskipäivän happihyppely kyllä yleensä tuntuu tosi hyvältä ja lisää kummasti potkua iltapäivän tunteihin.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Yhtäkkiä alkoi kirkastua – ja ennenkuin huomasimmekaan aurinko paistoi, jos ei nyt aivan pilvettömältä taivaalta, tosi ihanasti ja päättäväisesti kuitenkin. Kylmä ei ollut ollut aamullakaan, mutta paisteen myötä elohopea kipusi yli kahteenkymmeneen! Uskomaton juttu!!

Yllättävä aurinko ja lämpö aiheutti välikausille tutun ilmiön. Töistä kotiin matkalla olevat ihmiset olivat hauskaa katseltavaa, kun osa paineli menemään kumisaappaissa ja sadetakissa täydessä auringonpaisteessa, osa hikoili kevytuntuvatakeissaan – mutta monet olivat nopeasti mukana sään vaihteluissa. Paljaita sääriä, shortseja, t-paitoja ja jopa nirunarutoppeja sai bongata iltapäivän lämmössä yllättävänkin paljon.
Itse olin vähän siltä väliltä – hameessa ja avokkaissa, mutta pikähihaisessa neuleessa. Hiki tuli, mutta en todellakaan valita!
Pukeutumisen kannalta nopeasti laidasta laitaan muuttuvat kelit on varsinainen pähkinä. Kerrospukeutumiselle kaikki kunnia, mutta tänään olisi melkein pitänyt olla mukana kaikki mahdollinen, vaihtokengistä alkaen. Ja matkalaukku, jonne niitä kerroksia olisi sitten iltapäivällä purkanut. Edes säätiedotusten lukemisesta ei ole kummoistakaan iloa – ennuste vaihtelee parin tunnin välein, eikä pidä siltikään paikkansa. No, mielummin huono ennustettavuus ja aurinkoa edes toisinaan kuin satavarma sadekeli.

Peetun aurinkoisen syyspäivän asun perustana on herkullinen yhdistelmä mustavalkoista leo-printtiä ja sporttihenkeä, korallin ja oranssin sävyillä terästettynä. Erilaiset kuosit – jopa eläinkuviot – toimii tosi hyvin urheilullisten elementtien parina, kun väriskaala on niukka ja toisiinsa rimmaava. Musta-valkoinen on tässäkin tapauksessa helpoin vaihtoehto toteuttaa yhdistely ilman ylilyönnin vaaraa.
Oranssi-korallit sandaalit, takin kauluksen oranssi tehosteraita ja huikean oranssi huulipuna tuovat väriä ja eloa – ja lisäksi toimivat asun kokoavana tekijänä.

Peetun huikean oranssi, melkein neon, huulipuna on peräisin kesäiseltä ex-tempore -reissultamme Täbyn Sephoraan. Innostuimme silloin penkomaan alelaareja ja teimme useammankin kivan löydön. Puna on Sephoran omaa, Sephora Collection -merkkiä, mutta valitettavasti juuri tuon valmistus on lopetettu. Siksi se varmaan olikin alessa.

 

• mekko, H&M
• takki, Adidas
• sandaalit, Jeffrey Campbell

Kyllä syksyssä on hyvätkin puolensa. Siis jopa meikäläisen kevät/kesä -tyypin mielestä. Vaikka sinänsä en rakastakaan pimeyttä ja hiipivää kylmyyttä, on syksy melkein vielä parempi ajankohta tehdä isompia ja pienempiä “uuden vuoden lupauksia” kuin varsinainen uusi vuosi. Kai se on se kaikkien kouluvuosien alitajuntaan iskostama ajatus uudesta alusta, mikä edelleenkin vaikuttaa. Tai paremminkin nyt tulee tehtyä suunnitelmia ja kirjaimellisesti aloitettua uutta – eikä niinkään varsinaisesti luvattua ympäripyöreitä, kuten vuoden vaihtuessa.
Syksyn projektilistallani on ainakin muutama kiva uusi juttu. Ajattelin mm. aloittaa kroki-piirtämisen… Lehtiö ja hiilet on jo hankittuna sekä aloittelijoille sopiva avoin kurssi tsekattuna. Nyt vain pitäisi kerätä rohkeus ryhtyä puuhaan!

Vielä riittää onneksi lämpöä ja valoakin melko pitkälle iltaan, vaikka tuulessa tuoksuukin jo syksy ja pimeys laskeutuu hämmentävän tiiviinä. Tuntuu myös ihanalta, että edessä on kaikenlaisia mukavia suunnitelmia – reissuja Helsinkiin ja Uumajaan, rakkaan ystävän vierailu ja muutamia mukavia juhlia. Ja ehkä vielä tulee sekin hetki, kun voin sanoa nauttivani syksyisestä tunnelmasta, kynttilöistä ja sohvan nurkkaan viltin alle käpertymisestä. Vielä kuitenkin ruiskukat kukkii partsilla ja päivisin voi imeä itseensä valoa varastoon.
Peetu on jo palannut tyytyväisenä takaisin Uumajaan jatkamaan opintojaan. Kesän alussa hankittu pirteän tyttömäinen farkkulappumekko taipuu asustamalla syksyisemmäksikin komboksi, mutta vielä tarkenee t-paidalla ja paljain säärin!

 

• t-paita, Primark
• mekko, Monki
• kengät, Swedish Hasbeens

No eihän se nyt ihan täysin niin karmeaa ollutkaan se töihin paluu. Viimeisin lomajaksoni oli koko kesän pisin yhtenäinen – peräti kaksi viikkoa putkeen. Hiukan ehdin jo etukäteen jännittää, että mitenkähän rakentavasti sitä oikein osaa suhtautua siihen, että kesä on nyt ihan kaikin tavoin loppu. Kesä, jonka alkaminen tuntui olevan kiven takana. Mutta ihan mukavalta tuntui palata tänään taas sorvin ääreen, tavata kaikkia työkavereita ja lumpsahtaa arjen rutiineihin.
Eroahdistusta kesästä helpottaa kovasti se, että nämä viimeiset viikot olivat kyllä ihan oikeaa lomailua. Tuntuu melkein hassulta, miten paljon sitä ehtikään kahdessa viikossa tehdä ja tapahtua – vaikka samalla oli ihanan kiireetön ja leppoisa meininki. En silti voi väittää, että ihan vielä olisin valmis tunnelmoimaan kynttilän valossa ja ihkuttelemaan neulepaitoihin kääriytymisen onnea. Eikä vielä tarvitsekaan, siitä on ainakin tänään pitänyt huolen lämmin ja aurinkoinen keli. (Tosin nyt taivas on kyllä vetämässä uhkaavan mustaan pilveen, joten huomenna voi olla toinen ääni kellossa…)

Jos joku tarkkasilmäinen on nyt huomaavinaan, että pasteeraan päivän asussa uudessa hameessa, voi kertoa, että se pitää paikkansa. Vuoden viiteentoista muotiostokseen ei kuitenkaan ole tarvinnut kajota, sillä kysymyksessä on yksi kesän aikana Peetun kanssa tekemistämme vaihtokaupoista. Peetun mielestä hame on aivan liian pitkä ja Mintun mielestä taas aivan täydellinen! Onneksi Peetun varastoissa on jo riittävästi mustia lyhyitä hameita, ettei äiskä joutunut lyhennyshommiin, vaan sai sen käyttöönsä.
Tykkään hurjasti hameen nippanappa polven yläpuolelle ulottuvasta pituudesta ja kevyesti kellotetusta mallista. Jos yhtään tunnen itseäni, samainen hame tulee esiintymään erilaisissa toimistoasukokonaisuuksissa tästä lähtien erittäin usein. Hamosen parina on vuosi sitten Berliinin reissulta Zalandon outletista ostettu neulepaita ja Lacosten kiilakorkoiset luottosandaalit. Muistaakseni viime syksynä täällä meillä tarkeni paljain säärin ja sandaaleissa ihan lokakuun alkuun asti; toivottavasti tänä vuonna on samoin!

• neulepaita, Zalando
• hame, H&M
• sandaalit, Lacoste

Tukholman muotiviikko on taas tältä sesongilta takana. Tämä päivä on mennyt lähinnä himmaillessa – ja melkein 12 tunnin yöunien jälkeen olo alkoi olla taas kuin ihmisellä. Ei mikään ihme, että kaikki fashion-aktiivit ovat enemmän tai vähemmän nuoriso-osastoon kuuluvia – kuka muuten jaksaisi bilettää aamusta iltaan edes kolmea vuorokautta putkeen? Ihan ihmetyttää, miten jaksavat ne, jotka seuraavaksi suuntaavat maailman suurille muotiviikoille New Yorkiin, Lontooseen, Milanoon ja viimeiseksi muodin pääkaupunkiin Pariisiin. No, en kyllä kieltäytyisi moisesta kiertomatkasta itsekään – ehtisihän sitä levätä sitten myöhemminkin.
Tänään olen tosiaankin vain purkanut kuvia muistikorteiltani ja tehnyt paluuta arkeen. Kaupassa käymisen ja tiskien tiskaamisen lisäksi olen myös ehtinyt pitkästä aikaa lukea kavereitteni päivityksiä facebookissa.

Ehkä olen hiukan tavallista herkempi Suomesta kantautuviin, yleistä fiilistä kuvaaviin signaaleihin, koska Karkki on muuttamassa ensi maanantaina Helsinkiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että hiukan kyllä kylmää – tai oikeastaan aika paljon – se hurjan vihamielinen ja luotaantyöntävä ilmapiiri vierasmaalaisia kohtaan, mikä Suomessa tällä hetkellä tuntuu olevan. Niin monet fiksuina pitämäni ihmiset levittävät argumentoinnin verhoon puettuja selkeän rasistisia mielipiteitä ja ajatuksia, että tuntuu kuin tuollainen, ihmisarvoja polkeva ajatusmaailma, olisi saamassa tukea myös koulutettujen ja älykkäinä pitämieni ihmisten keskuudessa.
Tiedän, että meillä täällä Ruotsissa on talous ja yhteiskunta ihan toisenlaisessa kuosissa kuin Suomessa. Eikä täälläkään integrointi ole ollut täysin ongelmatonta – miten voisikaan olla, kun saapujat ovat monesti moniongelmaisia jo valmiiksi. Ruotsissa on myös saatu harjoitella ongelmallisten maahanmuuttajaporukoitten kotouttamista jo pitkään. Suomalaiset saapuivat sankoin joukoin tänne jo 60-luvulta alkaen. Monet toki töihin, mutta tosi monet myös siksi, kun kuulivat, miten hyvät olot täkäläinen “sossu” tulokkaille tarjosi. Ja jos nyt jollekin on epäselvää, voin kertoa, että 60-luvulla tai sen jälkeen Suomi ei ole ollut sodassa. Eli kaikki lähtijät olivat paremman elämän tavoittelijoita.
Suomalaiset pitävät itseään mielellään kovina työntekijöinä ja täsmällisinä sanansa pitäjinä. Olen aika varma, että jos täkäläisistä suomalaisten tekemistä rikoksista tehtäisiin samanlaista, tilastollisesti vääristynyttä raportointia, mitä mamuista näköjään nyt Suomessa maahanmuuttokriittiset mielellään tekevät, tulos ei varmasti miellyttäisi suomalaishenkisten mieliä.
Ei niin, että itselläni olisi todellakaan mitään ratkaisuja vaikeisiin maahanmuuttokysymyksiin. Jotenkin vain tuntuu siltä, että maailma on ainakin jossain määrin lakannut olemasta pikkukylä ja kaikkien pitäisi ajatella enemmän globaalisti kaikkien etua ja edistää ihmisarvoista elämää. Rajoja ei vaan voi sulkea ja sanoa, että sä nyt oot siellä ulkopuolella ja harmi sulle se. Kaikista pitää pitää huolta ja ihan jokaikiselle ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus.
En väitä, etteikö itseäni välillä rasittaisi Tukholman lukuisat kerjäläiset – etenkin, kun en oikeastaan milloinkaan pidä käteistä lompakossani. Toisaalta, kun paperimukia ojentelevia ihmisiä on melkein joka kulmassa, pari kuppiin heitettyä kruunua tuskin muuttaisi asiaa. Joskus keväällä luin DN:stä (täkäläinen iso sanomalehti), miten jotkut sen sijaan, että kerjäisivät, olivat passissa kunnallisilla kierrätysasemilla ja auttoivat pakkaamaan pahvilaatkoita, laseja etc. En nyt tiedä miten positiivista tuo on kansantalouden kannalta, mutta itse olisin ainakin valmis maksamaan, jos joku tekisi puolestani ällön lajitteluhomman. Ja siis muutenkin yritän aina löytää rahaa soittajille, esiintyjille etc. Sen verran rajoittunut olen näköjään minäkin, että mielummin annan ne sattumoisin taskuuni päätyneet kolikot jollekin, joka tekee jotain, eikä vain istu kadunkulmassa kuppi kädessä.

Peetun paidan teksti inspiroi varsinaiseen mielipideryöppyyn, mutta oikeasti piti esitellä neidon uudet ihanat valkoiset Birkenstockit!
Täällä on ollut tänään ihan merkillinen sää. Aamulla oli pilvistä ja edellisiin päiviin verrattuna hiukan viileää. Sitten alkoi paistaa ja oli tosi kaunista, mutta illan tullen taivas meni synkkään pilveen ja olo on ollut ihan rajua ukkoskuuroa odottava. Sellaista ei tosin ole kuulunut, mutta tiedätte varmaan tunteen, kun on hikistä, vaikkei ole niin kuumakaan, tosi painostavaa ja omituisella tavallaa pimeää. Suoraan sanottuna vähän kuin ennen menkkoja – alkais nyt jo!
Mitään ukkosta ei kuitenkaan ole kuulunut ja kisutkin on ihan rauhallisia, että ehkä tässä sitten vain päädyn pikkuhijaa iltapesulle ja punkkaan. Kyllä näissä loppukesän lomapäivissäkin on puolensa!

 

• t-paita, Primark
• college-paita, Asos
• hame, Monki
• sandaalit. Birkenstock

Muotiviikoille pukeutuminen on aina ihan oma lukunsa. Siis tottakai sitä yrittää näyttää omissa silmissään kivalta ja sopivasti ajan linjassa olevalta muutenkin, mutta tällaisien merkittävien fashion-tapahtumien kohdalla on syytä katsoa peiliin toisenkin kerran. Vaikka siis ei olisi ollenkaan tavoitteena päätyä katumuotikuvaajien muistikortin täytteeksi.
Kaikissa sosiaalisissa kuvioissa on omat pikku sääntönsä, jotka saattaa ulkopuolisen silmissä vaikuttaa täysin kajahtaneilta. Yksi muotiviikkopukeutumisen perusideoita on se, että silloin ensisijaisesti stailaudutaan muiden katseita varten – sillä vaikka miten muuta yrittäisi väittää, kaikkien outfitit siellä kyllä tulee tsekatuksi. Nyrkkisääntö on se, että päällä pitäisi olla ainakin jotain siltä suunnittelijalta, jonka näytöstä on menossa katsomaan. Vähän samaan tapaan kuin bändipaita tai Ilves-huppari… Pukeutumisella osoitetaan kannatusta ja tukea myös muotiympyröissä.

Suuressa maailmassa ne isoimmat fashion-hahmot vaihtavat vaatteita ennen jokaista näytöstä. Täällä rationaalisessa Pohjolassa korkeintaan iltabileisiin varataan eri asu kuin päiväksi. Hankala sitä olisi ehtiäkään, kun näytösten välillä ehtii tuskin puuteroida nenänsä!
Pääsääntö ainakin Tukholmassa näyttäisi olevan, että ainakin jonkin saman päivän näytöksen designerin tuotannosta pitäisi olla asun osana.
Eilen oli Fifth Avenue Shoe Repair -parivaljakon uuden merkin “By the No” (by the number – ei “no”, niinkuin “ei”) upea ja vaikuttava performanssi heti aamulla ja siksipä päätin, että tämän päivän “joukkuepaitana” saa toimia V Ave Shoe Repairin liuhuteeppari.

Paita on edestä ohutta satiinia, johon kuvio on osittain aplikoitu ja osittain painettu. Hihat ja selkäosa on pumpulinpehmoista puuvillatrikoota.
Tässä on Mintun “no onko siellä kamerassa yhtään siedettävää kuvaa” -face.. 😀

 

• paita, V Ave Shoe Repair
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors
• aurinkolasit, Ray Ban

Loppukesä on ollut niin supertäynnä kaikkea kivaa ohjelmaa, että olen ihan missannut hehkuttaa, että Tukholman muotiviikko on taas täällä!!
Tänään olen jo ehtinyt nähdä Ida Sjöstedtin supersuloisen ja herkullisen tyttömäisen näytöksen sekä Styleinin kauniin, mustan, pellavan ja valkoisen sävyissä pääasiassa kulkeneen malliston esittelyn. Nyt juuri on alkamassa Minimarketin show – ja sitä olen todella odottanut jännityksellä! Siitä on jo monen monta sesonkia, kun tuo yksi suosikkimerkeistäni viimeksi esitteli mallistonsa Tukholman muotiviikon catwalkilla.
Luonnollisesti kamerani on laulanut myös tauoilla ja luvassa on herkullinen katsaus muotiviikkovieraittein tyyleihin.
Peetu napsi muutaman kuvan maanantaisen muotiviikkopäivän asustani ennenkuin läksin juoksemaan bussille. Miten sitä ihminen voi aina olla viimetipassa!? (Ja nyt täytyy mennä, etten missaa Minimarketin näytöstä!!)

• paita, Rodebjer
• shortsit, Filippa K
• kengät, Clark’s
• laukku, Michael Kors