Nyt seuraa kuvia ja reseptejä viime lauantain Cocktail Partysta!

Väkeä juhlissa oli vähän reilut 20 henkeä, Mintun, Karkin ja Peetun kavereita sulassa sovussa. Niin kivaa! Resepteihin ei ole valitettavasti mitään tarkkoja mittoja tai määriä, perheen pääkokki (not me!) ei juuri puuhastele mittojen kanssa. Yleispätevä nyrkkisääntö kuitenkin on, että cocktail-paloja pitäisi laskea noin 3 – 5 kpl/henki/tunti. Yleensä cocktail-kutsut eivät kestä kuin muutaman tunnin ja mekin päätimme, että klo 19.00 alkavat kutsut muuttuvat klo 23.00 vapaamuotoisiksi bileiksi, jolloin syötävää joko on jäljellä tai ei ole.

Rrrakastan järjestää juhlia ja kutsua väkeä kotiini. Niinpä näillekään juhlille ei ihan varsinaisesti ajateltu muuta syytä kuin kevään tulo ja muut ihanat elämänvaiheet. Koko meidän porukalle sopiva lauantai osui kuitenkin juuri sille viikonlopulle, kun Karkki täytti 22 v., joten tulihan niistä nyt sitten pikkuisen samalla myös Karkin synttärit.

Yksi cocktail-paloista oli pikkuisissa kulhoissa tarjoiltu pikantti katkarapu-cocktail. Alunperin ystäväni Tinnin bravuuri ja sittemmin yksi Peetun valmistamista vakioherkuista. Tuo katkarapu-cocktail toimii nimittäin aivan loistavasti myös päivällisenä nuudeleitten kanssa!

TINNIN KATKARAPU-COCKTAIL

 Ainekset:

1 kynsi valkosipulia

n. 50 g katkarapuja/henki

tuoretta chiliä 1-2 palkoa

tuoretta inkivääriä

tuoretta korianteria

avocadoa n. 1/4 per hlö

2-3 kirsikkatomaattia/hlö

Valmistus:

Valkosipuli, inkivääri ja chili kiehautetaan öljyssä (voi lisätä myös hiukan punasipulia). Lisätään katkaravut (ei kiehauteta) ja yrttimausteet (basilika toimii myös). Mausta thai-chili-kastikkeella, suolalla ja lisää tarvittaessa chiliä. Sitruunan mehu sopii myös mausteeksi. Pilko avokadot ja maukkaat pikkutomaatit mukaan.

Voidaan tarjoilla haaleana (tai kylmänä).

Lisäksi meillä oli tarjolla tapenade-patonkeja, (tapenaden ohje löytyy täältä), pecorino-karpalohillokeksejä (meidän viikunahillo oli mennyt huonoksi… ihmiset tykkäsivät silti ihan hulluna tuosta aika avantgardista yhdistelmästä… ;D), fetajuusto-aurinkokuivattu tomaatti-oliivi -rullia ja herkkusieni-kinkku -rullia. Lisäksi erilaisia herkullisia oliiveja ja Peetun salaisella reseptillä valmistamia törkeän hyviä suklaa-vadelma minisynttärikakkuja.

Rulliin käytettiin Fazerin sellaista vähän tortillamaista ohutta leipää. En ottanut leipäpussista kuvaa, kun ilman muuta ajattelin, että tuote löytyy linkattavaksi heidän kotisivuiltaan – no, ei ainakaan tähän hätään löytynyt…

Fetajuustotäyte on yksinkertaisuudessaan muusattua fetajuustoa (kannattaa löysentää Philadelphia-juustolla tai smetanalla, jos on kovin kuivaa…), pilkottua aurinkokuivattua tomaattia ja maukkaita oliveja pieniksi pilkottuina. Mössö levitetään lätyn päälle, rullataan ja leikataan halutun kokoisiksi siivuiksi.

Herkkusienitäyte pitää sisällään pieneksi pilkottua voissa paistettua herkkusientä ja tavallista leikkelekinkkua. Peetu ei oikein muistanut, mitä mausteita käytti, mutta kuulemma balsamiviinietikkaa ja vähän suolaa ainakin. Viillennetyt sienet sotketaan sopivaan määrään turkkilaista jogurttia niin, että lopputuloksena on mukava, ei liian kostea, mutta ei myöskään liian irtonainen mössö. Tässä käytettiin samoja Fazerin leipälättyjä (ilmeisesti joku Lapin perinneleipä tms.. ihme, että täältä edes saa tuollaista…), joiden päälle levitettiin ensin kinkun siivuja (kalkkunaleike tms toimii varmasti ihan yhtä hyvin) ja kinkkujen päälle sienimössö. Sitten vain rullaus ja leikkaus. 🙂

Meillä oli myös hienoja cocktaileja. Tämä ei ole yksi niistä. Tämä on tulppaani, jonka Kissa sitten söi… 🙂 Mintun toppi on Styleinin.

Iloinen Karkki avaa lahjoja. Karkin toppi TopShop.

Lisää käytännössä testattuja, hyviä ja helppoja cocktail-palaohjeita löytyy täältä: Helpot ja nopeat cocktail-palat.

Me päätettiin järkätä kunnon cocktail-juhlat kaiken mukavan kunniaksi. Ihania elämänmuutoksia, erinäisiä synttäreitä ja vaikkapa nyt sitten ihan vaan kevään tuloa juhlistettiin eilen kuplivilla juomilla ja herkullisilla pikkupaloilla.

Bloggarin piti tietysti olla superreipas ja laittaa tänne blogiin kuvat sekä asusta että cocktail-paloista. Jälkimmäisistä ihan ohjeen kera. Mutta taas taisi käydä aika perinteisesti… Tämän kuvan napsaisin sillä hetkellä, kun ensimmäiset vieraat soitti ovisummeria.

Ehdin dumpata imurin siivouskaappiin ennenkuin vieraat ehtivät ylös asti. Mutta tämän parempaa kuvaa asusta ei taida löytyä. Haha! Pitää vielä tsekata millaisia kuvia Vesan ja Peetun kameroista löytyy. Mutta nyt ihan ensimmäisenä täytyy lähteä kävelylle tuonne ihanaan kevätaurinkoon. Jos vaikka tämä korvien välissä sijaitseva outo sumu samalla vähän hälvenisi. 🙂

Sisustusfilosofiani on aika mutkaton: en sisusta… Pidän yli kaiken kauniista asioista, mutta haluan kodin olevan ensisijaisesti viihtyisä ja kodikas. Keittiön pöydän ääreen pitää mahtua koko sortin sakki ystävineen syömään päivällistä. Ja kaikki ovat tervetulleita viettämään laiskaa leffailtaa. MEillä ei toisinsanoen graafinen pelkistetty tyyli juhli! 😀

Sisustuslehtiä tulee kuitenkin selailtua aina silloin tällöin. Varmaan se on tuo suloinen kevätaurinko, joka saa kaipaamaan jotain pientä kivaa kotiinkin.

Tänään nautiskelin lounaalla Peetun tekemän mahtavan herkullisen feta-salaatin lisäksi Norjan sisustus-Ellestä.

Peetu tekee muuten maailman parasta feta-salaattia! Siinä on perusjuttujen fetan, tomaatin, kurkun, punasipulin, kalamare-oliivien ja salaatin lisäksi ainakin rukolaa, avokadoa, porkkanaa ja paljon basilikaa. Nom nom. 🙂

Ellestä bongasin eritysesti hauskoja tapoja laittaa tauluja seinille. Jos jotain meille kaipailen, niin se on juuri vähän väriä seinille.

Tässä on mielestäni aivan loistoidea! Pikkuisen takkuisen näköisellä narulla ripustetut taulut edustavat juuri sellaista hurlumhei-sisustamista, josta tykkään kovasti.

Tässä taas taulunkehyksenä toimii vanha kaunis puulaatikko. Ei luulisi olevan edes vaikea toteuttaa. Jos vaan kirppikseltä löytyy sopivia laatikoita.

Aika hassu juttu muuten, että noissa molemmissa sisustusjutuissa on melkein identtinen vaaleanpunainen seinä. Kuvat on siis täysin eri puolilta lehteä olevista artikkeleista. Taitaapi olla trendiväri.. 🙂

Tässä on mielestäni aivan loistava idea! Iso liuta toisiinsa sointuvia kortteja tai valokuvia vaan seinälle ja sopivasta rimasta kehykset ympärille.

Kylläpäs nyt alkoikin syyhyttämään sisustussormia!!

No nyt en voi todellakaan valittaa, että olisi ollut huono treeniviikko! Pitkästä aikaa kaikki meni todella putkeen. En ollut kipeä, eikä kaikenlaiset kissanristiäiset “haitannut” liikuntasuunnitelmia. Laajensin tajuntaa kokeilemalla ensimmäisen kerran supersuosittua Zumbaa – ja kylläpäs se vaan olikin hauskaa!

Sykemittari oli ekan kerran menossa mukana koko viikon. Ensin ajattelin, että tuskin se kovasti treenaamiseeni vaikuttaa. Yleensä en pidä vastenmielisenä liikkumaan lähtemistä – lähinnä prioriteetit välillä menee vain niin, että yksinkertaisesti liikkumiselle jää vähän vähemmän aikaa. Kaikkea kun ei millään ehdi. Ja sitten kun olen treenaamassa vedän yleensä – jos en nyt ihan täysillä, niin ainakin ihan kunnolla. Piruakos sitä seisoskelemaan, jos kerran olisi tarkoitus treenata.  Kovin paljoa en ainakaan tämän viikon aikana piitannut mittarin ilmoittamasta tehokkuusrajasta rasvanpolton ja kunnonkohotuksen välillä. Tuntuu, että pulssini nousee tosi herkästi ilmoitetun rasvanpolttorajan yli, joten lähes kaikki treeni meni alueella “Fitness”.

Pienen muutoksen huomasin kuitenkin käyttäytymisessäni. Aikaisemmin, kun olen ollut menossa jumppaan – oli se sitten joogaa tai body pumpia – olen hengaillut odotusajan salin ulkopuolella omia asioitani miettien. Tällä viikolla innostuin kuhkimaan useammankin kerran crosstrainerilla ennen tuntia. Ihan niinkuin ne jotkut ärsyttävät treenihikarit… Haha!

TREENIT VKO 9

Maanantai, SATS Zumba 55 min

• Tosiaan ihka eka kerta Zumbassa. Kaiken hauskuuden lisäksi olin suorastaan häkeltynyt siitä, millaisia lukemia sykemittari osoitti koko tunnin ajan. Keskisyke oli 132 – ja tässä on siis mukana koko tunti alkuverryttelyistä lähtien. Maksimisyke oli 158. Harmi vaan, että nuo Zumba-tunnit on niin tajuttoman suosittuja, että pitää olla tosi kärppänä aina varaamassa tunteja, että olisi edes pieni tsäänssi saada paikka. Tunnin jälkeen venyttelin vielä salin puolella kymmenisen minuuttia.

Keskiviikko, Hammarbybacken lumilautailu noin tunti

• En olisi ikimaailmassa uskonut, että snoukkaamalla saa sykkeen nousemaan niin korkealle! Haha! Koko hässäkkään meni toki enemmän kuin tunti, mutta arviolta tunnin verran oli ns. tehokasta. Ja voin kertoa, että kyllä tuntui vielä seuraavanakin päivänä. 🙂 Snoukka-illan keskisyke oli huikeat 142 ja maksimi 163 (tuli varmaan hississä – haha!).

Torstai, SATS jooga 55 min, crosstrainer 15 min

• Ehdin sotkea crosstraineria sen verran ennen joogaa, että kroppa oli kivasti lämmin. Oikeastaan aika hyvä, sillä usein joogatunnin alussa tekee melkein kipeää, kun lihakset on niin jääkylmät… Oli ihan mukava joogata pitkästä aikaa, mutta en kyllä käsitä, miten mun selkäni on aina aivan törkeän kipeä joogatunnin jälkeen. Kaikki selkävaivaiset kun julistavat, että jooga on palauttanut heidät takaisin terveiden kirjoihin. Ehkä teen jotain totaalisesti väärin. Hmmh. Pidin sykemittarin ihan mielenkiinnosta päällä lopun rentoutukseen asti. Yllättävän korkealle pulssi nousee etenkin aurinkotervehdyksissä. Mittarin mukaan tunnin keskisyke oli 101 ja maksimi 140, mutta tuossa on siis mukana myös se vartin crosstrainersessio ennen tuntia.

Perjantai, SATS crosstrainer 30 min, lihaskunto & venytykset

• Lopetin perjantaina töissä vähän aikaisemmin kuin kollegani. Tarkoitus oli käydä vähän After Workillä, joten päätin mennä kuluttamaan aikaa toimiston lähellä olevaan Satsiin. Sotkin crosstraineriä, tein pikapikaa vähän selkälihasliikkeitä ja vähän perusteellisemmin vatsoja. Erittäin muodolliset venytykset vielä lopuksi. Parempi kai tuokin kuin ei mitään? Keskisyke oli 127 ja maksimi 153.

Sunnuntai, SATS Body Pump 55 min, crosstrainer 10 min

• Kävin pitkästä aikaa pumpissa. Onhan se pikkuisen tylsää, mutta hitsi vieköön, miten tuntui tehokkaalta. Kädet tärisee vieläkin, kun kirjoittelen tätä nyt illalla, vaikka tunti oli jo aamulla. Haha! Pulssini pysyi ihmeellisen alhaalla koko tunnin ajan. Vilkaisin mittaria, kun tehtiin rintalihasliikkeitä ja hämmästyin tosissaan, kun näin lukeman – 81! Silti vedin ihan täysillä ja niin kovilla painoilla kuin vain kykenin. Olin myös hikinen, hengästynyt ja tein kaikki liikesarjat perusteellisesti ja fuskaamatta. Siitä huolimatta treenin keskisyke jäin lukemaan 102 (sammutin kuitenkin mittarin ennen venyttelyjä…) ja maksimi 131 tuli ennen tuntia crosstrainerilla.

Yks räplää sen mittaria…

Tosi kiva ja hyvä treeniviikko takana. Siitä tulee niin kevyt ja iloinen mieli!

Ensi viikolle on bookattuna muutamia tunteja ja jos kelit pysyvät yhtä upean keväisinä kuin tähänkin asti, ajattelin uskaltautua oikein juoksulenkille… Uskaltautumisesta on todella kyse siksi, että toivoisin niin kovasti, että pääsisin siihen samaan ihanaan juoksufiilikseen kuin vielä muutama vuosi sitten. Kaipaan todella sitä käsittämättömän upeaa fiilistä “runner’s high”, minkä vaan juoksemalla voi saavuttaa. Samalla pelottaa, että selkä alkaa taas vihotella ja sitä saa taas kerran nilkuttaa kotiin itkua pidätellen. No, jos nyt lähtisi ihan varovaisesti testailemaan niin ehkä se siitä… 🙂

Ihan tässä oli tulla kiire. Lämpötilat huitelevat sellaisissa lukemissa, että lumet on jo aikapäiviä sitten hävinnyt kaduilta. Lähin laskettelurinteemme Hammarbybacken on vain 10 minuutin kävelymatkan päässä (monot jalassa), mutta siitä huolimatta sinne tulee raahauduttua ihan rikollisen harvoin. Nyt hoksasin, että kannattaa pitää kiirettä, jos vielä haluaa nauttia lähisnoukkahuumaa tänä talvena.

Kontrasti kevääseen valmistautuvien puistojen, lorisevien purojen ja pluskelissä yllättävänkin kauniisti valkoisena hohtavan rinteen välillä on niin hurja, että ihan oli pakko nauraa ääneen…

Rinteessä oli yllättävän rauhallista. Pelkäsin, että mesta on täynnä pikkuruisia hiihtolomanviettäjiä viipottamassa pitkin poikin, mutta paikalla oli meidän lisäksi vain ihan muutamia muita. Ihan mukavaa, että ei tarvinnut taistella elintilasta. Hammarbybacken on oikein kiva pieni “hiihtokeskus”, mutta ei todellakaan mikään suurensuuri. Sen jälkeen kun Skistar otti paikan hoitoonsa on hissikapasiteetti toiminut aivan moitteettomasti, eikä jonoja ehdi syntyä kuin nimeksi ruuhkaisinakaan päivinä. Rinteessä sen sijaan on varsinkin jonain kauniina talviviikonloppuina melkein tunkua…

JEEEEE!!! Vähänkö siis KIVAAA!!!

Kypärä on oikeasti Peetun ja ostettu silloin, kun tyttö oli neljävuotias… Lasit on myös Peetun siitä sattuneesta syystä, että neito päätti napata Mintun tyylikkään (jos nyt niin voi sanoa kypärästä…) hopeanharmaan kypärän ja matsaavat laskettelulasit mukaansa hiihtolomareissulle Trysiliin. No, onhan tuossa 4-vuotiaan tyylitajulla valitussa kypärässä ainakin sporttiset vauhtitarrat! 😀

Viihdyttiin Hammarbybackenilla pimeän tuloon asti. Sen jälkeen oli kyllä reidet ja pohkeet niin maitohapoilla kuin vain voi olla! Täytyy kyllä tunnustaa, että eniten voimille otti ankkurihissillä ylös nouseminen. Hissilatu oli jäisen niljaskainen ja reunoilta mukavasti sulanut niin että molemmat puolet viettivät mukavasti metikön puolelle. Ainakin meikäläisen hissityttötaidoilla kävi kyllä ihan treenistä pysytellä oikeilla raiteilla… Haha!

 Klassikko: väsynyt mutta onnellinen!

Ai hitsi vieköön, että nyt iski sellainen himo päästä jonnekin oikein kunnolla laskettelemaan. Kaikkein hienointa olisi päästä Alpeille… Siellä en ole käynyt kuin muutaman kerran – ja edellisestä kerrasta on jo aikaa vaikka miten kauan. Ja kyllä sitä kelpaisi reissu Åreen tai vaikka nyt sinne Trysiliin, missä Peetu on saanut nauttia kuulemma aivan täydellisistä snoukkakeleistä koko viikon!

Muistatteko, kun tässä kolmisen viikkoa siiten tuulettelin, että olen päässyt mukaan Indiedaysin ja Livenationin kampanjaan ja siitä hyvästä saanut itselleni ja kaverilleni himoitut liput Madonnan konserttiin?

Nyt voin kertoa mahtavia uutisia, sillä sain vielä kaksi (2) lippua lisää arvottavaksi ihanien lukijoideni kesken!! (arvo á 97,50 €)

Elikkä mikäli Madonnan konsertti Helsingissä Olympiastadionilla 12.8. kiinnostaa – nyt kannattaa osallistua! Kaikki tekin, joita arpaonni ei kohdannut Veeran arvonnassa: nyt olisi uusi tsäänssi, ja kuten tiedetään – jokainen tsäänssi on mahdollisuus!

 Arvonnan säännöt:

• Kerro kommenttiboksissa, mikä on mielestäsi Madonnan paras biisi evö.
• Ilmoita sähköpostiosoitteesi vastauksen yhteydessä (se ei näy julkisesti!), että saan sinuun yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
• Liput arvotaan yhtenä pakettina – eli voittaja saa lipun itselleen ja kaverilleen.
• Jätä vastauksesi viimeistään perjantaina 2.3.2012 klo 23.59. Tämän jälkeen jätettyjä vastauksia ei huomioida…

Ja sitten eikun osallistumaan ja mahtavasti onnea kisaan!!