Heips täältä Aussome You -tapahtumasta!! Piti ehtiä postata meidän juhla-asut mutta täysin poikkeuksellisesti (haha!) tuli ihan älytön kiire.
No, huomenna luvassa sekä meidän että tukholmattarien juhla-asuja. Nyt taidamme mennä ottamaan vielä yhdet tikkarin näköiset kakkupalat! 🙂
xoxo
Minttu, Karkki ja Peetu
Toinen The Artist Way -viikko starttaa tänään, mutta tsekataas ensin, miten ensimmäinen viikko meni. (Sorry muuten, että olen myöhässä sovitusta klo 18.00 tapaamisesta. Piti käydä hammaslääkärillä töitten jälkeen…)
Aamusivut
Monenako päivänä kirjoitit ja miltä se tuntui?
Tavoite on kirjoittaa sivut kaikkina seitsemänä päivänä, vaikka se tuntuisi miten turhalta tai hölmöltä tahansa. Kirjoittaminen sinänsä toimii henkisenä treeninä – vähän niinkuin lenkillä käyminen toimii fyysisenä ja senhän nyt kaikki tietää, että treenissä säännöllisyys palkitsee!
Itse onnistuin missaamaan aamusivut kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä huomasin vasta bussissa (kirjoitan sivut työmatkalla, koska herään muutenkin niin aikaisin), että vihko oli jäänyt kotiin. Lauantaina muistin vasta myöhään iltapäivällä, että ainiinjustjoo… Kuvittelin, että kirjoittaminen olisi ollut mulle helppo rutiini, kun tein sitä kuitenkin koko viime syksyn, mutta näköjään tavat unohtuvat aika nopsaan.
Kirjoittaminen tuntui hyvältä, vaikka kyllä tosiaankin tuntuu, että jauhan ja jauhan tismalleen samoja asioita aamusta toiseen. No, tekstiä ei pidä analysoida ja ajattelenkin, että tuo kirjoittaminen vapauttaa kovalevytilaa aivoista.
Taiteilijatreffit
Miten ensimmäiset treffit onnistui? Löytyikö tapaamiselle aikaa? Tuntuiko mukavalta vai hölmöltä?
Yllättävän vaikeita nämä treffit, vaikka kirjassa painotetaan moneen kertaan, että ne ovat aivan välttämätön osa koko tätä itsensälöytämisprosessia. Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä oli, mutta lopulta päädyin napsaisemaan pienen hetken siihen, että tein haaveilusuunnitelmia meidän terassin uudelleen sisustamisesta. Rakastan viettää aikaa ulkona heti, kun on vaan vähänkään tarpeeksi lämmintä… Suunnitteleminen tuntui kivalta, vaikka tiedänkin, että mahdollisuus kaiken toteuttamiseen on aika minimaalinen. Mutta ehkä jotain?
Tehtävät
Teitkö viime viikon tehtävät? Miltä se tuntui? Oliko jokin tehtävä erityisen hankala?
Itse tein tehtävät ja huomasin, että viime syksynä käymäni kurssi vaikuttaa vielä takaraivossa. On hankala assosioida vapaasti, kun samojen teemojen kimpussa pyöritään koko kurssin ajan ja niitä prosessoidaan pidemmälle. Toisaalta ajattelin, että ei se haittaa, vaikka tavallaan jatkaisin siitä mihin jäin. Ajattelin kyllä asettaa tälle viikolle itselleni tavoitteeksi, että pyrin tekemään tehtäviä enemmän “puhtaalta pöydältä”. Ehkä aamusivujenkin kirjoittaminen auttaa tässä.
Kakkosviikon tavoitteena on vahvistaa omaa identiteettiä, erottaa ympäristön odotukset ja itse asettamamme paineet siitä, mitä todellisuudessa pidämme tärkeänä ja mikä on meille hyväksi. Miten usein sitä onkaan ajatellut tekevänsä jotain kivaa ja – hui kauhistus – jotain mikä ei ole välittömästi hyödyllistä, mutta sitten tulee ystävä, puoliso, lapsi, vanhempi, pomo tms. ja esittää viattomalta tuntuvan toiveen, että käyttäisimmekin tuon itselle varatun ajan johonkin tärkeämpään. Tottakai työaikana pitää tehdä töitä ja aikuisen elämä on täynnä muitakin velvollisuuksia – se on selvä asia, eikä kukaan sitä kritisoikaan. Mutta että myös se yksi ainokainen tunti kaikista viikon 168:sta tunnista, joka on varattu ihan omaan käyttöön – pitääkö siitäkin luopua, jonkun muun – sitä muka paremmin tarvitsevan – hyväksi?
Tällä viikolla opetellaan asettamaan rajoja ja pitämään omia tarpeita yhtä tärkeinä kuin muidenkin. Aina ei ole pakko olla valmis joustamaan, mutta kannattaa myös kiinnittää huomio niihin tilanteisiin, kun itse on valmis luopumaan omista suunnitelmistaan toisen hyväksi. Se on nimittäin myös oiva pakokeino, täydellisen pitävä tekosyy olla heittäytymättä itsensä löytämisen tielle. “Kyllähän minä, mutta kun on niin paljon töissä”, “kyllähän minä, mutta kun ei tässä ole ikinä aikaa, kotitöihin menee kaikki joutilas aika”, “kyllähän minä, mutta kun talon, kotieläinten, lasten, vanhempien, taloyhdistyksen, ylitöiden… hoitamiseen menee kaikki vapaa-aika”. Kukaan ei väitä, etteikö nämä olisi myös niitä ihan oikeita syitä, miksi viikon 168:sta tunnista ei löydy edes sitä yhtä ainokaista itselle, mutta kannattaa olla rehellinen itselleen.
Samoja “yleisesti hyväksyttyjä” syitä on niin helppo käyttää myös pakokeinona. “Kunnon ihmisten syyt” toimivat samaan tyyliin tekosyynä itsensä löytämisen välttelylle kuin ihan fyysiselle lenkille lähtemisen esteenä. Kukapa ei haluaisi tietää ja tunnistaa kuka on ja mitä haluaa – ihan samalla tavalla kuin varmasti jokainen haluaisi olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Kumpaakaan näistä ei saavuteta ilman työtä ja sille omistettua aikaa, mikä saattaa kuullostaa vaivalloiselta. Helpompi keksiä syitä kuin ottaa sitä kuuluisaa härkää sarvista.
Tehtävä 1:
Lue kaikki viime viikolla kirjoittamasi affirmaatiot (itsekehut) läpi jokaisena aamuna ja jokaisena iltana. Kiinnitä erityistä painoa niihin affirmaatioihin, jotka kirjoitit omien huonojen puoliesi listan perusteella.
Tehtävä 2:
MIhin kaikki aika menee? Kirjoita lista viidestä asiasta, mihin käytit eniten aikaa tällä viikolla. Kuinka suuri osa näistä oli sellaisia, joita halusit tai oli pakko tehdä? Miten paljon aikaa käytit muiden auttamiseen? Miten paljon uhrasit omiin juttuihisi ajateltua aikaa muille?
Tehtävä 3:
Kirjoita lista kahdestakymmenestä eri asiasta, joita olet joskus tykännyt tehdä (rullaluistelu, leipominen, naruhyppely, runojen lukeminen, rakastelu, saven valaminen, sukeltaminen etc..). Milloin olet tehnyt näitä asioita? Kirjoita päivämäärä jokaisen jutun perään – ja juu, on ihan normaalia, että joistakin on saattanut kulua vuosikausia. Säästä lista – se toimii erinomaisena lähteenä mahtavien taiteilijatreffien suunnittelulle!
Tehtävä 4:
Valitse edelliseltä listalta kaksi asiaa, jotka toteutat tällä viikolla taiteilijatreffien ohella. Tässä on tarkoitus opetella käyttämään “itsekkäästi” hyväksi päiväohjelmaan yllättäen ilmaantuvia pikkuisia aukkoja. Onko ystäväsi vartin myöhässä tapaamiselta? Käytä aika hyödyksi ja livahda sisään kirjakauppaan ja ihastele kaikkia hienoja mustavalkoisia postikortteja niinkuin saatoit tehdä joskus 12 vuotiaana. Tärkeintä on fiilis, että olet oman aikasi valtija, etkä muiden suunnitelmien mukana ajelehtiva ajopuu.
Tehtävä 5:
Viime viikolla kirjoitimme 5 haave/toiveammattia tai kuvitteellista elämää. Tällä viikolla kirjoitetaan viisi lisää. Katso listaa “sillä silmällä” – olisko siellä jotain, mitä voisit toteuttaa vähän pienemmässä skaalassa? Haluatko olla astronautti? Mitä jos kävisit visiitillä jossain observatoriossa?
Tehtävä 6:
Kirjoita lista kymmenestä asiasta, jotka haluaisit muuttaa elämässäsi. Asiat voivat olla miten pieniä tahansa (haluaisin tuoreita kukkia ruokapöytään, haluaisin juoda aamukahvini pinkistä mukista), miten suuria tahansa (haluaisin, että kotini olisi meren rannalla, haluaisin vaihtaa työpaikkaa) tai ihan mahdottomia (haluaisin, että meillä olisi aina siistiä, haluaisin tavata Marilynin). Aloita jokainen kymmenen lausetta sanoilla “haluaisin…”.
Tehtävä 7:
Valitse yksi edellisen listan “pienistä” asioista ja ota se yhdeksi tämän viikon tavoitteistasi.
Tehtävä 8:
Toteuta se nyt.
Tällä viikolla jatketaan edelleen aamusivujen kirjoittamista. Kannattaa muistaa, että niinä aamuina, kun kirjoittaminen tuntuu erityisen tylsältä, turhalta tai hankalalta – silloin niitä tarvitsee eniten! Muista myös merkata kalenteriin taiteilijatreffit. Yritä keksiä jotain mikä tuntuu kivalta ja hauskalta – taiteilijatreffeistä ei missään tapauksessa saa tulla yksi suorittamisen muoto. Parempi mennä metsään syömään suklaata kannon nokkaan iloisella mielellä kuin puoliväkisin taidenäyttelyyn, vaikka näyttely kuullostaisikin paljon paremmalta paikalta itsensä löytämiseen. Ainakin näin aluksi voi olla parempi, ettei paljoa huutele kylillä taiteilijatreffeistään. Hyvää tarkoittavat ystävät ja tutut voivat helposti pilata ilon neuvoillaan. Kannattaa muistaa, että sisäinen taiteilija on lapsi – ja kuka lapsi nyt haluaisi, että joku muka paremmin tietävä tulisi besserwisseröimään ja kertomaan, mikä on oikeasti kehittävää ja hauskaa.
Tsemppiä tokalle viikolle! Ens tiistaina tavataan taas normaaliin aikaan – eli kuudelta.
Edelliset The Artist Way – postaukset löytyy täältä.
Käytiin eilen illalla vähän pyörähtämässä Monkin bileissä Peetun kanssa. Tapahtumalla juhlistettiin Monkin ja nykiläisen valokuvaajan Ruvan Wijesooriyan yhteistyötä. Esillä oli sekä kuvauksissa käytettyjä vaatteita että tietysti niitä valokuvia. Ruvanin kuvaustyyli on nopea, spontaani ja viimeistelemätön. Peetun mielestä monet kuvista näyttivät Instagram-käsitellyiltä bilekuvilta… Haha! No, ihan makea fiilis kuitenkin – ja ehkäpä nämä illan aikana iPhonella räpsimäni kuvat sopivat häilyisyytensä ansiosta hyvin teemaan. 🙂
Kuvauksissa käytetyistä vaatteista ehdottomaksi lemppariksi nousi läpikuultavan ohut suukkopainatuspaita. Paita nousi erityisesti Peetun ostoslistalle. Hyvä niin, saanpahan sitten joskus lainata sitä!
Mintulle kelpaisi söötti paituli kimalluskivillä koristeltuine kauluksineen. Mustien kapeiden housujen kanssa tuo toimisi mielestäni ihan hyvin töissäkin…
Tämäkin sifonkipaita nousi lemppariksi! En ole pitkiin aikoihin käynyt Monkissa edes sisällä, mutta tämän pienen katselmuksen jälkeen alkoi tuntua siltä, että nyt olisi aika taas poiketa!
Kuvasatoa:
Monki / Ruvan -yhteistyönä syntynyt valokuvanäyttely on yleisölle avoinna koko ensi viikon. Aukioloajat: ma-pe 8.00 – 18.00, la 9.00 – 17.00 ja su 11.00 – 16.00, osoite: Snickarbacken 7.
Kävin pitkästä aikaa hauskassa Hilavitkutin.com -blogissa ja bongasin sieltä ehkä maailman suloisimpia nauloja! Sisäinen näpertelijäni haaveilee aina säännöllisesti kaikenlaisista nikkarointiprojekteista. Saha- ja vasarahommissa olen kyllä aikasmoisen alottelija, vaikka kerran olen todistetusti saanut puutarhakukkia varten tarkoitetun kolmiportaisen kulmahyllyn kasattua. Kukkarappusena tunnettu kyhäelmä on tiettävästi yhäkin pystyssä ex-anoppini terassilla.
Uskomattoman suloiset naulat nähdessäni aloin heti haaveilla tuunaavani hienon hyllykön. Pino käsittelemätöntä, vähän tummemmaksi petsattua lautaa – tai mieluiten vanhoja, valmiiksi tummaksi patinoituneita ja kauniisti kuluneita, kasattuna yhteen selkeälinjaiseksi hyllyksi kukkanauloilla. Kontrastia herkän ja rokun, suloisen ja raa’an välillä… Tulisi kyllä niin hieno!
Suloisuusnauloja myy ainakin saksalainen das kleine gartenhaus.de. Ihan kokonaista prinessalinnaa näillä ei ehkä kannata haaveilla nakutelevansa kasaan… Kolmen naulan paketti maksaa 7,50 euroa. Tai no toisaalta – ehkä just se prinsessalinna pitäisi rakentaa kukkanauloilla. 🙂
Nyt on aika aloittaa tosissaan The Artist Way -kurssi!
Ensimmäisellä viikolla keskitymme itseluottamuksen parantamiseen ja sisäisen lapsen turvallisuuden tunteen luomiseen. Kaikilla meillä on varmasti menneisyydessä kokemuksia siitä, miten jotkut puolihuolimattomasti lausutut sanat ovat heikentäneet luottamustamme siihen, mihin pystymme. Kuvaamataidon opettajan tuhahdus piirustukselle, äidin tai isän epäilys, kun haluamme yrittää jotain uutta, valmentajan epäilys lahjakkuudesta, kollegan vähättely, kun ehdotamme jotain uutta, ystävän kommentti ulkonäöstä – kaikki nämä vaikuttavat siihen, että ajattelemme, että on parempi vain “pysyä ruodussa”, olla niinkuin ennenkin, vaikka elämä tuntuu tyhjältä.
Ensimmäinen tämän viikon tehtävistä on alkaa tietoisesti muuttaa alitajuisesti (tai tietoisesti) itsestämme negatiivisesti ajattelemiamme asioita. Välineenä ajatusten muuttamiseen käytetään positiivisia affirmaatioita. Negatiivisten affirmaatioden kanssa olemme yleensä aika taitavia… Miten helppo onkaan ajatella en ole tarpeeksi lahjakas/fiksu/taitava/nuori/laiha tekemään sitä tai tätä. Aloitetaan tuo negatiivisen ajattelun kehän murtaminen niin, että jokaisen päivän aamusivujen loppuun kirjoitetaan vähintään viisi positiivista affirmaatiota (ajatusta) itsestä.
Parhaiten affirmaatiot toimivat, mikäli ne ovat sidoksissa siihen, mitä muutenkin olet kirjoittanut aamusivuillesi. Esimerkiksi, jos olet kirjoittanut “olen niin tyhmä, kun sanoin tai tein niin tai näin…” voi kääntää lopuksi “olen hyvä ja fiksu ja tulen toimeen vaikeissakin tilanteissa”. Affirmaatioiden avulla pystyy ihan kummasti vaikuttamaan siihen, mitä alitajuisesti ajattelee itsestään ja samalla luoda turvallisuuden tunnetta “sisäiselle lapselle” ja vahvistaa toivoa tulevaisuudesta.
Mikäli affirmaatioiden keksiminen tuntuu hankalalta, kirjoita lista asioista, joihin et ole itsessäsi tyytyväinen. Sinänsä hassua, mutta yleensä tämän listan kirjoittaminen ei ole kenellekään suuri ongelma… Sen jälkeen kirjoita sama lista uusiksi, mutta positiivisessa mielessä ilman, että käyttäisit muotoa toivoisin tms. Tarkoitus on tehdä positiivista aivopesua itselle, joten älä anna kriittisen realistisen minäsi pilata leikkiä.
Mikäli et vielä ole aloittanut taiteilijatreffejä itsesi kanssa, nyt on aika! Tämänkään kanssa ei kannata olla aluksi liian kunnianhimoinen tai kriittinen. Hiljainen hetki kivassa kahvilassa kaiken kiireen keskellä kelpaa hyvin treffeiksi, tai että pitkästä aikaa menet uimahalliin, tai shoppailet Tiimarista älyvapaita pikkuisia tarroja, joita liimailet itsellesi palkinnoksi vaikka kalenterin kulmiin.
Tehtävä: Kirjoita paperille kolme kauhutapahtumaa menneisyydestäsi, jolloin tunnet, että sinut on nolattu, sivuutettu, aliarvostettu, dissattu ja/tai arvosteltu maan rakoon. Kirjoita kuka se henkilö oli ja mitä tapahtui ja miten tämä tapahtuma on vaikuttanut minäkuvaasi negatiivisesti. Voit myös piirtää arvostelijasi potretin.
Vedä paksu ruksi kirjoittamasi ylitse tai vaikka revi koko juttu. Kirjoita lopuksi puolustuskirje itsellesi, kerro miten tuo arvostelijasi oli vain kertakaikkiaan väärässä.
Tehtävä: Seuraavaksi kirjoita lista viidestä eri vaihtoehtoisesta elämästä/ammatista. Tämän on tarkoitus olla hauska ja nopea tehtävä, joten anna mielikuvituksesi laukata ja kirjoita villisti, mitä tekisit, jos sinun ei tarvitsisi yhtään välittää todellisuuden realiteeteista. Tässä voit huvitella ihan vapaasti! Omalla listallani viime syksynä oli mm. balettitanssija, vuorikiipeilyopas ja huippu fashion editor… 🙂
Kun olet kirjoittanut listan kuvitteellisista ammateista, voit käyttää tätä listaa apuna, kun mietit taiteilijatreffejäsi. Esimerkiksi yksi meidän viime syksyn kurssilaisista haaveili olevansa upea Hollywood-tähti, joka lipuu tämän tästä punaisella matolla upeissa luomuksissa. Hänen taiteilijatreffit tähän liittyen oli mennä NK:lle sovittelemaan iltapukuja (ilman ostoaikeita…) ja pyörähtelemään peilin eteen kuin poseeraisi paparazzeille..
Viimeinen tämän viikon tehtävistä on tehdä noin puolen tunnin reipas kävelykenkki yksinään. Suosittelisin, että tämä The Artist Waylle omistettu kävelylenkki tehdään vasta viikon loppupuolella. Affirmaatiot ja muut viikon tehtävät jäävät alitajuntaan tekemään positiivista työtään. Reipas kävelylenkki ulkona lisää turbokierroksia ajatusten prosessointiin! Tärkeää ei ole se, missä kävellään, mutta ympäristö ei mielellään saisi olla “liian” stimuloiva – esim. kaupungilla näyteikkunat voivat häiritä ajattelua. Mutta tämä on tietysti hyvin henkilökohtaista. Itse en myöskän suosittele musiikin kuuntelua tässä kohdin, mutta ehkä kaikki eivät uppoudu kuuntelemaansa musiikkiin niin, että muu häviää… 🙂
Tsemppiä ja hyvää matkaa kaikille!!
Ensi viikon kurssikerta aloitetaan pikaisella tsekkauksella, miten tämä viikko on mennyt ja sitten siirrytään kakkosviikon tehtäviin.
PS. Kaikki The Artist Way postaukset löytyvät tagin The Artist Way -alta!
Vieläkö muistatte viime tiistaisen jutun Imagination is more important than knowledge – Albert Enstein? Nyt olisi aika lähteä löytöretkeilemään ja etsimään iloa, keveyttä, luovuutta ja hyvää oloa elämään.
Tällä kertaa esittelen The Artist Way -kirjan keskeisimmät työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Kaikki työkalut ja tehtävät ovat tärkeitä, koska niiden tekeminen on se, mikä saa alitajunnan työskentelemään ja sitä kautta omat valinnat ja niin – koko elämän – kulkemaan enemmän toivomaamme suuntaan. Ihan uskomattoman ihania asioita voi tapahtua, kun vaan uskaltaa ottaa pieniä askelia oikeaan suuntaan. Tämän “kurssin” etu on se, että askelia ei tarvitse sen paremmin keksiä itse kuin ottaa yksin. Kirjan lukemisesta saa kyllä inspiraatiota, mutta jos todella haluaa muutosta, haluaa löytää sisäisen vahvuutensa, haluaa iloa ja hyvää oloa elämäänsä, on tehtävien tekeminen ainoa keino.
Tämä on vähän sama juttu kuin treenaamisessa. Kaikenlaisesta liikunnasta ja useimmista urheilulajeista on kirjoitettu hienoja, todella mukaansatempaavia ja inspiroivia kirjoja. Omaa kuntoasi kirjojen lukeminen ei auta yhtikäs mitään, vaikka kuinka inspiroituisit. Muutos tapahtuu vasta, kun oikeasti lähdet lenkille/salille/pelaamaan…
Vaikka The Artist Wayn kohdalla puhutaankin vähän toisenlaisesta itsensä löytämisestä, on tehtävien tekemisellä ja pitkäjännitteisyydellä sama missio. Tehtävien tarkoituksena on ensin herättää ja myöhemmin vahvistaa hyviä, luovia ja vahvuutta tuovia asioita kunkin omassa sisimmässä, mutta ihan samoin kuin yksi juoksulenkki ei tee kenestäkään hyväkuntoista, ei yksi harjoitelmasessio vielä auta kovin pitkälle itsensä löytämisessä.
Niinpä toivon, että kaikki antavat itselleen sen lahjan, että edes yrittävät “treenata” säännöllisesti.
AAMUSIVUT
Aamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamuisin. Jokaikinen aamu. Parasta olisi, jos sivut voisi kirjoittaa heti, kun on herännyt, mutta ennenkuin on noussut ylös sängystä. A4 -kokoisia sivuja kirjoitetaan joka aamu kolme kpl. Paperi saisi olla mieluiten ihan valkoista (ei siis ruudullista tai viivoitettua).
Sivuille tulee kirjoittaa editoimattomana tajunnanvirtana kaikki se, mitä päässä pyörii. Ihan kaikki. Kaikki pikkumaisuudet, kaikki murheet, kaikki suunnitelmat, kaikki ärsytykset, kaikki odotukset, kaikki toiveet, kaikki haaveet ja kaikki arkisuudet. Tavoitteena on tyhjentää pääkoppa kaikesta siellä pyörivästä roinasta. Kirjoittamisen tulee olla täysin kritiikitöntä. Mikään ei ole liian halpamaista tai pientä päätymään sivuille. Jos se kulkee ajatuksiesi läpi, sen on tarkoitus päätyä paperille.
Kirjoitetut sivut ovat salaisia. Niitä ei saa missään tapauksessa näyttää kenellekään (koska se vaikuttaa, miten suhtaudut tulevien sivujen kirjoittamiseen), niitä ei pitäisi lukea ääneen – ja itseasiassa aamusivuja ei tulisi lukea itsekään ensimmäisten kuuden-seitsemän viikon aikana!
The Artist Way -kirjassa sanotaan, että voisi olla ihan hyvä idea käyttää irtonaisia papereita, jotka voisi sitten joka aamu sulkea omaan kirjekuoreen. Itse tykkään kyllä mielummin käyttää vihkoa, mutta on kyllä tärkeä teroittaa sekä itselle että muille samassa taloudessa asuville, että aamusivut eivät todellakaan ole tarkoitettu lukemista varten!
TAITEILIJATREFFIT
The Artist Way -ajattelu lähtee siitä, että jokaisen meidän sisällä asuu luova taiteilija. Tuo taiteilija on sisäinen lapsemme (hei, onko joku muka nähnyt hyvinvoivan lapsen, joka ei olisi ollut omalla persoonallisella tavallaan luova!?) ja taiteilijatreffien ensisijainen tarkoitus on antaa huomiota ja iloa tuolle sisäiselle taiteilijallemme.
Taiteilijatreffit järjestetään kerran viikossa ja tapaamisen tulisi kestää vähintään tunti.
Omalla syksyn kurssillamme kävimme paljon keskusteluja siitä, mikä “hyväksytään” taiteilijatapaamiseksi. Kirja ei anna tähän mitenkään selkeitä ohjeita, vaikka on kysymys näin tärkeästä asiasta. Suuntaa antavina ohjeina voi käyttää esim. näitä:
Aamusivut ja taiteilijatreffit ovat The Artist Way -kurssin perustyökalut ja niitä käytetään koko kurssin ajan. Aluksi nuo saattavat tuntua vähän hassuilta, mutta kuka voi sanoa, että tunsivat olonsa täydellisen luontevaksi elämänsä ensimmäisellä jooga-tunnilla?
Niin, että eikun matkaan – hoplaa!! Seikkailu odottaa!! 🙂
