Tässä vähän fiiliksiä eilisistä ylioppilasjuhlista näin kuvien välityksellä!

Muistaakseni Suomessa lakkiaiset ovat aika vakava juttu. Ylioppilasvastaanotolla saattaa olla jopa melkein harras tunnelma, kun sukulaiset onnittelevat lakin saanutta. Ruotsissa tuntuu elämä menevän muutenkin enemmän duurissa ja studentmottagning on kepeä ja iloinen juhla, johon mielellään kutsutaan muitakin kuin vain ihan tiukasti perhetuttuja.

Dunin juhlamekko noudattelee ruotsalaisia perinteitä, jonka mukaan etenkin tytöt pukeutuvat valkoiseen. Tietty muunkin värisiä asuja näkyy, mutta ainakin katukuvassa vaikuttaa siltä, että yllättävän harva haluaa kapinoida perinteitä vastaan pukeutumisellaan. Kaupungilla ylioppilaita näkyy runsaasti siksi, koska ruotsalaiset ajelevat “penkkariajelunsa” lakkiaispäivänä. 

 Ylioppilaslakki -prinsessakakku!

Tuoreen ylioppilaan mekon pitsiyläosa paljastaa kauniisti yläselän näyttävän tatuoinnin. 

Yleensä ruotsalaiset liehuttelevat aika pidättyväisesti lippujaan ja muita kansallissymbolejaan. Tulee ihan sellainen olo, että täällä pidetään vähän moukkamaisena reuhastella lipuilla sun muilla – maassa kun asuu niin paljon muiden kansallisuuksien edustajia.. En tiedä pitkääkö tuo paikkansa, mutta välillä ruotsalainen kollektiivinen kenenkään-mieltä-ei-saa-pahoittaa -mentaliteetti menee vähän överiksi. Oikeastaan urheilu – erityisesti jalkapallo – ja ylioppilasjuhlat ovat selkeitä poikkeuksia tuosta periaatteesta.

Lakkiaisten väriteema on siis useimmilla sininen ja keltainen. Lippuja, ilmapalloja, kukkia, nauhoja ja serpentiinejä ei säästellä, kun perheessä on tuore ylioppilas! Lisäksi koivu on aika suosittu koriste-elementti. Siis samaan tyyliin kuin Suomessa käytetään koivun oksia ja jopa pieniä puita koristeena juhannuksena.

Dun onnellisena ja kauniina matkalla aikuisuuteen!

Tänään olisi vielä edessä kahdet ylioppilasjuhlat lisää – Lizin ja Camillan tyttären Lisan. Tykkään hurjasti käydä juuri lakkiaisissa, niissä on aina jotenkin ihanan helpottunut ja tulevaisuuteen suuntaava fiilis. Nyt juuri tänä vuonna on kyllä kieltämättä kiva käydä näissä juhlissa myös siksi, että saa vähän osviittaa Peetun viikon päästä järjestettäviä juhlia varten. Juuri nyt tuntuu, että olemme esimerkiksi arvioineet tarjoilujen määrän ihan päin honkia…

Kahdeksannen The Artist Way -viikon teemoja ovat pettymykset, epäreilulta tuntuva kritiikki ja epäonnistumiset – sekä miten niistä voi selvitä. Lisäksi kohdataan ehkä vähän epämukavaltakin tuntuva ajatus: kaikki muutokset ja eteenpäinmeno vaatii toimintaa, voivottelemalla ja omaa kohtaloaan angstisesti pohtimalla ei pääse mihinkään.

Tarjolla on taas mahtava patteristo kivoja ja ihanan inspiroivia tehtäviä, joiden avulla voi selvitellä omia kipupisteitään ja saada tukea matkalla unelmien tulevaisuuteen. Ja ettei homma tuntuisi hankalalta tai raskaalta, rakennetaan unelmarappuset, joita pitkin kiipeämällä pääsee kohti tavoitettaan. Rappunen kerrallaan!

Mutta tsekataan ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Onko kirjoittamisen “unohtaminen” tuntunut houkuttelevalta?

Tällä viikolla olen kirjoittanut joka päivä. Täytyy kyllä tunnustaa, että useampana aamuna olen ollut aika haluton… Pieni vastahankainen laiskuri päässäni väittää, että riittää ihan hyvin, kun vain pohdin asioita, joita voisin kirjoittaa. Tosin tuntuu, että kun sitten kuitenkin olen tarttunut kynään, on loppupäivän ollut jotenkin vapaampi olo. Aivojen kovalevykapasiteettia on vapautunut johonkin hyödyllisempään kuin samojen omien asioiden märehtimiseen. 🙂

 Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko antanut periksi arjen kiireille ja unohtanut tämän tärkeän oman aikasi?

Suunnittelin, että pidän puutarhanhoitoaiheiset treffit viikonloppuna. Tarkoitus oli käydä hankkimassa kukkia parvekkeelle ja lisäksi jotain ihanaa kaunista turhaa. No, viikonlopun sää täällä oli mitä oli, joten puutarhahommiin ei paljoa ollut hinkua. Kävin sen sijaan kahdessa eri kukkakaupassa, jotka ovat tässä meidän lähellä, unelmoimassa toiveideni puutarhasta. Nuo kukkakaupat ovat juuri siis sellaisia yhdistettyjä kukka- ja puutarhakauppoja, mistä saa kaikkea fantastista isonkin huvilapuutarhan sisustukseksi. Ehkä vielä hankin jonkun koristeellisen yksityiskohdan parvekkeelleni iloa tuomaan. 🙂

Pettymyksistä selviäminen

Kukaan ei selviä elämästä ilman pettymyksiä ja epäonnistumisia. Aika harva selviää myöskään ilman, että saisi joskus epäoikeudenmukaisena kokemaansa kritiikkiä.  Jostain syystä “yleisesti hyväksytty” tapa suhtautua takaiskuihin on väittää, että eihän se tuntunut missään, ei tuo nyt ollut niin big deal ja sellaistahan tapahtuu kaikille. On toki ihan järkevää olla paisuttelematta vastoinkäymisiä, mutta riskinä on, että vähättelemällä ne jäävät vaivaamaan ja niistä ei oikein koskaan pääse kunnolla yli.

The Artist Way -kirjan ohje on surra pettymyksiä. Kun tunnustaa itselleen, että pieleen meni ja antaa itselleen aikaa nuolla haavat ja parantua, on suuremmat mahdollisuudet, että menetyksestä selviää ja pystyy ottamaan opikseen. Pettymys ei jää vaivaamaan ja estä tulevaa toimintaa. Aivan kuin hoitamaton polvivaiva johtaa siihen, että jalalla ei uskalla astua kunnolla, voi hoitamatta jäänyt pettymyksen tunne estää ottamasta tarvittavaa askelta omassa elämässä.

 Osa epäonnistumisen tunteista juontaa juurensa jo lapsuuteen. Tuo on tietty aika stereotyyppinen itsestäänselvyys, mutta sietää silti vähän miettiä asiaa. Ketään ei varmastikaan ihmetytä, että lapsi, jolle sanotaan, että hän ei osaa tai pysty tekemään jotain, voi saada ikuisen lommon itsetuntoonsa – ja todella uskoa, että asia on juuri näin.

Itselleni oli valtava ahaa-elämys kirjaa lukiessani, kun tajusin, että myös vanhempien/opettajien/valmentajien/ystävien välittämä viesti, että vain sellaisia asioita voi tehdä, jotka hoituvat helposti ja ilman vaivaa, aiheuttaa suuria pettymyksen (ja epäreilun kritiikin!) tuntemuksia. Eli koska piirtäminen ei ole sinulle helppoa – olet surkea piirtäjä. Tai että ei edes kannata haaveilla pianon soitosta, koska se ei suju kuin luonnostaan. Tai turha edes haaveilla balettitunneista, koska olet paksu lapsi. Ei ihme, että sitä aikuisenakin arastelee tarttua houkutteleviin juttuihin, jos niiden toteuttaminen vaatisi työtä ja – voi kauhistus – opettelua!

Ihana tulevaisuus

Monet meistä jumittaa epätyydyttävässä nykyisyydessä, koska helpon, onnellisen, tyydyttävän unelmatulevaisuuden saavuttaminen tuntuu aivan liian kaukaiselta haaveelta. Voi myös tuntua, että haluamiensa asioiden vuoksi joutuisi uhraamaan aivan liian paljon. Esimerkiksi ajatus siitä, että viettäisi loppuelämänsä seesteisen onnellisena jooga-opettajana Balilla vaikuttaa unelmien täyttymykseltä. Ihan äkkiseltään sitä ei kuitenkaan tule myyneeksi asuntoaan ja muuta omaisuuttaan, ja tokko se puolisokaan on kiinnostunut lähtemään mukaan, ja voisinko nyt oikeasti sanoa itseni irti hyvästä työpaikasta…

Kieltämättä – unelmien saavuttaminen ei ole helppoa. Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, kun hyppy tuntemattomaan tuntuu liian suurelta ja pelottavalta ja unelmien toteutuminen niin mahdottomalta, että se estää ottamasta edes pieniä baby steppejä oikeaan suuntaan. Ketään ei ole tarpeen rohkaista vasten tahtoaan jättämään kaikkea ja liittymään sirkukseen. Sen sijaan kannattaa miettiä, että josko sittenkin menisin sille Sorin Sirkuksen nuorallakävelykurssille. Mitä siitä, että on kurssin ainoa yli 11 vuotias osallistuja?

TEHTÄVÄ

Tämä voi tuntua aluksi vaikealta, mutta ei kannata antaa periksi. Anna itsellesi lupa unelmoida!  Mikäli mieleesi tulee useampia toiveskenaarioita, kirjoita niistä kaikista oma kuvaus.

Kirjoita mahdollisimman tarkka kuvaus unelmiesi tulevaisuudesta, elämästä, jota haluaisit elää. Missä ja miten asuisit, miltä kodissasi näyttää, ketä olisivat naapurisi? Mitä tekisit, mistä nauttisit, miten kuluttaisit aikasi? Lisää mahdollisuuksien mukaan paljon konkreettisia yksityiskohtia.

 UNELMARAPPUSET

Nyt lähdetään unelmarappusilla kohti toiveiden tulevaisuutta!

1. Nimeä unelmasi. Kyllä vain. Kirjoita ylös: “Täydellisessä maailmassa haluaisin olla….”
2. Kirjoita yksi konkreettinen tavoite, jonka saavuttaminen kertoo, että olet päässyt maaliin. Tämä toimii kompassina matkalla. (Huom! Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä samalta kuullostava unelma voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Esim. jos kaksi ihmistä haluaa vaikkapa keraamikoksi, voi toisen päätavoite olla saada tuotteitaan Stockalle myyntiin ja toisen pitää näyttely jossain arvostetussa taidegalleriassa. Näiden henkilöiden unelmarappuset näyttävät aivan erilaisilta, vaikka ensisilmäyksellä vaikuittaisi, että heillä on sama unelma).
3. Missä haluaisit olla viiden vuoden päässä suhteessa unelmaasi? Olisitko jo saavuttanut tavoitteesi vai kenties jotain pienempiä osatavoitteita? Kirjoita mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
4. Mieti nykyistä elämääsi sellaisena kuin se on juuri nyt. Mitä voisit tehdä tämän vuoden aikana, että pääsisit edes pienen askeleen lähemmäksi unelmaasi?
5. Mitä konkreettista voit tehdä tämän kuukauden aikana?
6. Mitä voit tehdä tällä viikolla? (kyllä, kesäkurssille ilmoittautuminen lasketaan!)
7. Mitä voit tehdä tänään? Juuri nyt?
8. Kirjoita edellisen pohjalta itsellesi toimintasuunnitelma. Aloita unelmastasi ja etene siitä viisivuotissuunnitelmaan, kolmivuotissuunnitelmaan, suunnittele tuleva vuosi, ensi syksy, kesä, nykyisyys. Valitse jotain konkreettista, mistä voit aloittaa heti. Tee se!
9. Valitse itsellesi roolimalli tai esikuva, jonka elämästä ja työstä voit ammentaa inspiraatiota.

TEHTÄVÄ

Uusi lapsuus

Mieti (ja kirjoita ylös) millainen elämäsi olisi, jos lapsuutesi olisi ollut täydellinen. Unelmoi vapaasti, millaista tukea olisit saanut, minkälaisia mahdollisuuksia sinulle olisi annettu ja mitä olisit voinut tehdä. Miltä sinusta olisi tuntunut. Mieti seuraavaksi voisitko tehdä jotain nyt saavuttaaksesi sen, mistä jäit lapsena paitsi. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.

TEHTÄVÄ

Valitse väri, josta pidät ja kirjoita nopeasti muutama lause itsestäsi ensimmäisessä persoonassa. Tyyliin: “Olen punainen, intohimon ja rakkauden, punaviinin ja auringonlaskun väri.”

Mikä on lempivärisi? Mitä asioita sinulla on tuon värisenä? Voisitko lisätä lempiväriäsi kotiisi? Maalaa vaikka koko huone – tämä on sinun elämäsi!

TEHTÄVÄ

Listaa 20 asiaa, joiden tekemisestä pidät. Vastaa sen jälkeen jokaisen kohdalla seuraaviin kysymyksiin:

• Maksaako se, vai onko se kenties täysin ilmaista?
• Kallista vai halpaa?
• Yksin vai yhdessä jonkun kanssa?
• Liittyykö se työhön?
• Liittyykö siihen fyysistä riskiä?
• Nopeatempoista vai hidasta?
• Älyllistä, fyysistä vai henkistä?

 TEHTÄVÄ

Täydellinen päivä

Kuvaile millainen olisi täydellinen päivä elämässäsi juuri nyt. Voit käyttää edellisen tehtävän “tuloksia” hyväksesi suunnittelussa.

Kuvaile millainen olisi täydellinen päivä täydellisessä unelmien elämässäsi. Kirjoita vapaasti, mitään rajoitteita ei ole! Kuvaile mahdollisimman tarkasti kaikki ympäristöstä ihmissuhteisiin ja mitä tekisit.

Lopuksi valitse yksi kiva asia unelmiesi päivästä ja toteuta se! Tämä vaatii ehkä vähän joustoa, Roomaan muuttaminen ei taida käydä ihan käden käänteessä, mutta ihana vapaahetki cappuccinon ja suklaa-croissantin kanssa järjestynee vähän pienemmällä vaivalla. 🙂

Lopuksi vielä tärkeä haaste ensi viikolle. Toista joka päivä, aamuin illoin (ja miksei useamminkin), hyvää tekeviä affirmaatioita. Tavoite on, että ne alkaisivat pikkuhiljaa muuttua itsestäänselviksi ajatusmalleiksi. En kääntänyt affirmaatioita suomeksi, mutta ihan yhtä hyvin voi kirjoittaa omat lauseet, jos nuo alla olevat tuntuvat vierailta. 

Merkkasin highlightilla omat lemppari-affirmaationi. Tulevan viikon toistelen näitä niin paljon, että ne iskostuvat alitajuntaani ikuisiksi ajoiksi! Suosittelen samaa muille. 🙂

Oikein kivaa viikkoa kaikille!

Aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way 

Eilen Tukholmassa oli kylmempi ilma kuin viime jouluaattona. Voitteko uskoa?!

Tänään ei ollut mitenkään merkittävästi parempi keli, mutta meillä oli silti kesä!

Syötiin sunnuntai-illalliseksi kesän ensimmäiset kotimaiset uudet perunat. Parhautta!

Joskus tuumasin, että kuusi kuvaa yhdessä postauksessa on kohtuullinen maksimimäärä. Enempää ei juuri jaksa katsoa, vaikka kuvat olisivat kuinka hienoja. No, voin nyt heti alkajaisiksi kertoa, että tässä jutussa tuo sinänsä ihan hyvä periaate ei todellakaan pidä paikkansa. Kuvia on monta ja bonuksena vielä tajunnanräjäyttävä tyttöenergiavideo.

Eilen oli Peetun lukiouran viimeinen suuri koitos. Täällä Ruotsissa on sellainen tapa, että kolmoset toteuttavat viimeisenä vuonna kohtuullisen paljon aikaa ja vaivaa vaativan työn, jota kutsutaan projektiksi. Työn luonne vaihtelee hyvin paljon ja riippuu esimerkiksi siitä, missä koulussa ja millä linjalla on käynyt lukion. Useimmiten projekti toteutetaan ryhmätyönä, mutta esimerkiksi Karkki, joka valmistui ylioppilaaksi VRG:n “hienostokoulusta”, teki lopputyönsä yksin ja aiheena oli suomalaisten sotalapsien kokemukset.

Peetun lukio Rytmus on musiikkipainotteinen “muusikkokoulu”. En tiedä onko tämä jokavuotinen perinne, mutta ainakin tänä vuonna kolmosten yhteinen projektityö oli järjestää kaksipäiväiset rokkifestivaalit. Eli kaikki Rytmuksen kolme (neljä?) rinnakkaisluokkaa organisoivat kahden päivän tapahtuman. Bändejä oli yli 70 ja lavoja yhteensä neljä – eli ihan kunnioitettavan iso organisointiprojekti! Oppilaat huolehtivat itse kaikesta: markkinoinnista, lipunmyynnistä, tekniikasta, organisoinnista, roudauksesta – ja tietenkin esiintymisestä.

Vaikka Rytmus onkin muusikkolukio, kaikki oppilaat eivät luonnollisestikaan tähtää ammattimuusikon uralle. Jo ensimmäisessä vanhempainillassa noin kolme vuotta sitten, meitä vanhempia rauhoiteltiin, että viimeistään lukion tokan jouluna on kaksi kolmasosaa oppilaista todennut, että musiikki on rakas harrastus, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan se tuleva ammatti. Niinpä Rytmus onkin onnistunut olemaan samanaikaisesti sekä erinomainen korkeakouluopintoihin johtava lukio, että luova, ammattitasoista muusikkokoulutusta tarjoava opinahjo.

Peetu kuuluu mitä todennäköisimmin siihen kahteen kolmasosaan, joka ei varmaankaan koskaan tule tekemään päätöikseen muusikon hommia. Siitä huolimatta oli aivan mielettömän hienoa nähdä eilen Live Night -tapahtumassa, kun tyttö soitti bassoa parissakin eri mahtavassa kokoonpanossa.

Kaikki Live Nightin bändit olivat cover-jotain. Peetun ensimmäinen bändi oli Runaways.  Ja nyt sitten seuraa se pakollinen äiskän nostalgiatrippikuvasarja. Tämä oli nyt ihan varmasti viimeinen kerta, kun olin missään omien lasteni koulun kevättapahtumassa. Pitkälle on päästy niistä Akonpuiston päiväkodin pupuesityksistä…

Tässä kuvassa näkyy koko Rytmus-Runaways. Kun katsoo kuvaa oikein tarkasti, voi tunnistaa bändissä Peetun  kavereita, jotka ovat muutenkin vilahdelleet blogissa. Ihania tyttöjä, nuoria naisia oikeastaan. 🙂

Basistin puukengät! Kaiken muun lisäksi myös esiintymisasut oli tietty mietitty huolella ja esikuvien habitusta tutkittu tarkoin. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan kopioida vaan tehdä oma tulkinta, koskien siis koko esiintymistä, ja siksi puukengät toimivat mielestäni Peetun Runaways-asussa aivan täydellisesti.

Ensimmäinen keikka takana. Onnellinen ja adrenaliinihuuruinen Peetu. Dun on saanut kunnian (tai “kunnian”) pitää staran bassoa…

Karkki oli kirjoittanut samana päivänä aikaisin aamulla kevätlukukauden päätöstenttinsä. Ainakin Uppsalan yliopiston lakiopinnoissa on se tapa, että vuodessa on vain kaksi tenttiä, yksi keväällä ja yksi syksyllä. Jos et pääse tentistä läpi, et saa jatkaa opintojasi. Aika raaka meninki, mutta selittää osaltaan sen, miksi täällä ei ole pääsykokeita ja aloitusmäärät ovat aika valtavia. Tentti oli kuulemma mennyt ihan hyvin ja helpotushysteriaa lievitettiin pikkusiskon tapahtumassa.

Peetulla oli pieni tauko ensimmäisen ja toisen esiintymisen välissä. Tässä jonotamme yhdessä Spice Girlsin keikalle, joka muuten oli yksinkertaisesti mielettömän mahtava! Aivan käsittämätöntä, miten hyviä nuoret ihmiset voivatkaan olla!

Nojuu. Mietin kyllä, että tämähän on blogi eikä perhealbumi, mutta kuva Peetun valloittavan ihanasta tyttöremmistä (vasemmalta ylhäältä: Peetu, Liz, Dun, Becks, Greta ja Karkki) on vaan niin ihana, että eiköhän se tähän nostalgiapostaukseen sovi ihan hyvin…

Spice Girls! Otin pienen pätkän videotakin esiintymisestä. Tuntui kuitenkin, että olemme niin kaukana, että filmistä tulee vain ihan kauheaa suttua. Kotona sitten totesin, että iPhone on parempi kuin osasin odottaa. Eli olisi kannattanut filmata enemmän, puolen minuutin hätäpätkää en kehtaa tänne laittaa. Mutta uskokaa, kun sanon, että tytöt olivat kyllä ihan mielettömän hyviä!

Peetun toinen bändi oli Salem Al Fakir.

Aivan mielettömät tilat, noin niinkuin tällaista kaupunkifestivaalia ajatellen, rytmuslaisilla oli käytössään. Jo koulussa on kaksi hyvää, kiinteää esiintymislavaa ja sen lisäksi kaksi erinomaista lavaa noin 50 metrin päässä Dieselverkstadenissa.

Nyt kyllä harmittaa taas, että en jaksanut luottaa iPhonen videonkuvauskapasiteettiin. Valaistusolosuhteet Dieselverkstadenin pienemmällä lavalla olivat aika haasteelliset. Kuvasin pienen pätkän, mutta ajattelin siellä pimeässä, että eihän tässä ole mitään järkeä, kun muistikortille jää pelkkää mustaa söhryä. Kuitenkin kotona näin, että ihan hyvää ja tunnelmallista kamaahan siitä olisi tullut.

Jäi sitten tallentamatta, kun Peetu heitti ehkä maailmanhistorian eleganteimman bassosoolon. Damn!

Keikan jälkeinen adrenaliini-euforia vol. 2. Ja Karkki tietty pikkusiskon fiiliksissä mukana. (paita on muuten Whyred, housut Monki ja rusetti Dr. Denim, jos joku sattuu ihmettelemään…)

Peetu ja bändikaveri Eric.

Illan päätteeksi piti vielä napata virallinen posterikuva Peetusta. <3 <3 <3

Ja ettei tämä postaus nyt vahingossakaan jäisi alamittaiseksi, tässä vielä nautittavaksi Runaways-tyttöenergiaa á la Peetu & co..

Eilen kopsahti postilaatikkoon paketti Leafilta. Saimme testattavaksi kaksi mehevän näköistä Jenkki-uutuutta. Iloisen oranssista pussista löytyy appelsiinin ja karpalon makuisia hauskan neliskanttisia purkkapaloja ja herkullisen vihreästä omena-granaattiomena -makua.

Minttu ei ole mikään purukumin syöjä. Taidan jäystää öisin pinkkiä glittereillä pimpattua hammaskiskoani siihen malliin, että turhanaikainen pureskelu ei enää päiväsaikaan kiinnosta. Onneksi meiltä löytyy asialle vihkiytynyttä testipatrullia muutenkin. Karkki ja Peetu ovat  – jos ei nyt aivan xylitol-purkan suurkuluttajia, niin ainakin erittäin sitoutuneita vakikäyttäjiä.

Jenkki Juicy Cube on nimensä mukaisesti muodoltaan kuutiomainen ja  koostumukseltaan aika pehmeä. Sekä Karkki että Peetu tykkäsivät kuutioiden olemuksesta – ja Minttu komppaa. Hauskan näköinenhän tuo on, etenkin perinteisiin valkoisiin tyynyihin verrattuna. Peetun mielestä pikkuisen pehmeä koostumus tuntui vähän hassulta, mutta Karkille tuli positiivisessa mielessä mieleen vaahtomaiset irtokarkit (sienet ja paistetut kananmunat – tiedättehän!?).

Purkkalähetyksen mukana seuranneen esitteen mukaan Juicy Cuben “intensiiviset, mehukkaat maut vievät purukumin makuelämyksen uudelle tasolle”. Kyseisestä uudesta tasosta oltiin meillä aika montaa mieltä. Peetun mielestä varsinkin vihreä versio maistui aivan hurjan äklömakealle ja muutenkin maku oli vähän turhankin intensiivinen ja ei-purkkamainen. Oranssi maistui kuulemma vähän paremmalle ja aidommin hedelmäiselle.

Karkki ei kaihda makeaa ja molemmat maut saivatkin tytöltä kiitettävän arvosanan. Yhdessä kuutiossa on vain 4 kaloria ja kummankin maun päämakeuttaja on xylitoli. Niinpä Karkki laskeskeli, että näillä voi tyydyttää säännöllisesti iskevää makeanhimoa huomattavasti paremmalla omatunnolla ja terveellisemmin kuin esim. juuri niillä irtokarkeilla. Oranssi Orange-Granberry -maku oli Karkinkin vertailussa hitusen parempi, mutta kuulemma vihreä Apple-Pomergranatekin toimii.

Kateus – tuo yksi kammoksutuimmista luonteenpiirteistä ja varsinkin suomalaisten perisynneistä, on mahdollista kääntää rakentavaksi voimaksi. Kateus on kompassi, joka oikein käytettynä näyttää suunnan mihin oikeastaan haluaisi olla menossa. Avuksi tarvitsee vain hyvän kartan, ja se kartta piirretään nyt!

Lisäksi mietitään, miten hyvä ja käyttökelpoinen ominaisuus perfektionismi oikeastaan onkaan. Ja miten sitä voisi paremmin tunnistaa omat haveensa, omat toiveensa ja sen tulevaisuuden, mitä kohti haluaa olla matkalla.

Jo tuttuun tapaan tsekataan kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Muistiko unelmoida?

Pitkästä aikaa kirjoitin aamusivut ihan joka päivä. Jotenkin tuntuu, että olen päässyt niiden kanssa hyvään rutiiniin. Se on toisaalta hyvä, koska sivut tulee kirjoitettua ja se selvästi selventää ajatuksia. Toisaalta unohdan niitä kirjoittaessani käyttää “tilausuutta hyväksi” ja luoda jotain uutta saman vanhan tilalle. Sivut toistavat aikalailla samaa kaavaa aamusta toiseen. Nyt kyllä tekisi mieleni tosiaankin luoda edes kuvitteellisia toiveskenaarioita siitä, mihinpäin haluaisin olla matkalla.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Otitko minkäänlaisia riskejä? Mitä teit?

Äh. Viimeviikolla jäi kyllä taiteilijatreffit pitämättä. Jollei lasketa sitä reilun tunnin hetkeä, jonka nappasin kotitöiltä ja muilta velvollisuuksilta ja vetäydyin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Aina sitä ajattelee, että haluaisi tehdä jotain kivaa ja erilaista. Liian usein sitä vaan huomaa kaiken ajan hävinneen jonnekin…

Taiteilijatreffit ovat synonyymi vain itselle omistetulle ajalle. Inspiraatio ja ahaa-elämykset ovat siitä hankalia, että niitä ei voi oikein työskennellä esiin. Tärkeintä on pitää huolta itsestä, kohdella itseään kauniisti, antaa pieniä lahjoja ja iloisia hetkiä – ja kuinka ollakaan, inspiraatio ja hyvä mieli tulee vapaaehtoisesti luokse.

PERFEKTIONISMI

Täydellisen lopputuloksen vaatiminen ja sen odottaminen estää usein edes ryhtymästä toimeen. Kuitenkin tosiasia on se, että jos ikinä haluaa tehdä jotain hyvin, on pakko hyväksyä, että alussa on aina hankalaa. Pitäisi osata antaa itsensä tehdä ensin jotain huonosti, yrittää, vasta siten on mahdollista oppia ja tehdä haluamansa asiat hyvin.

Kirjoita lista 20 asiasta, joita tekisit, jos ei olisi pakko onnistua täydellisesti (tai edes onnistua).

Mintun listalta löytyy ainakin:

1. laulaisin karaokea
2. menisin balettiin
3. julkaisisin piiroksiani
4. …

Järjestä itsellesi minitaiteilijatreffejä monta kertaa viikossa. Aloita vaikka kuuntelemalla 20 minuuttia lempimusiikkiasi kaikessa rauhassa, tekemättä yhtään mitään muuta. Älä pohdi mitään erityistä vaan anna ajatusten tulla ja mennä täysin vapaasti. Jo 20 minuutin rauhoittuminen voi olla aivan uskomattoman rentouttava kokemus!

TEHTÄVIÄ

Luo kotiisi jokin ihana tuoksu leipomalla, tuoksukynttilöillä, laittamalla ruokaa, suitsukkeilla, tuoreilla kukilla – mikä sinua itseäsi miellyttää eniten.

Pukeudu lempivaatteisiisi jonain päivänä ilman mitään erityistä syytä – siitä huolimatta, vaikka ne tuntuisikin vähän liian hienoilta. Pääasia, että tunnet itsesi ihanaksi.

Inspiraatiokollaasi

1. Hanki tai etsi kotoa vähintään kymmenen eri lehteä, joita voit käyttää kollaasin tekemiseen.
2. Aseta aikarajaksi 20 minuuttia.
3. Revi 20 minuutin aikana irti lehdistä kaikki kuvat, jotka jotenkin kuvastavat elämäsi kiinnostuksen kohteita, tulevaisuuden haaveita ja toiveita.
4. Ota mukaan myös kaikki sellaiset kuvat, joista tykkäät ilman sen kummempaa syytä.
5. Hanki iso sanomalehden aukeama.
6. Liimaa repimäsi kuvat kollaasiksi sanomalehdelle niin, että lopputulos näyttää sinusta kivalta.
7. Laita valmis kollaasi johonkin (seinälle, kaapin oveen, ilmoitustaululle) niin, että voit katsella sitä aina, kun haluat.

TEHTÄVIÄ

Kirjoita nopeasti lista viidestä lempparielokuvastasi. Onko niissä jotain yhteistä? Pystytkö näkemään kollaasissasi teemoja, jotka toistuvat lempielokuvissasi?

Kirjoita lista asioista, joita luet mielelläsi. Millaisista kirjoista tykkäät? Onko näillä jotain yhteistä kollaasisi kanssa?

KATEUS

Kateus sumentaa pahimmillaan näkökentän aivan täysin. On helppo uskoa, että joku toinen on kaapannut kaiken maailmankaikkeuden ilon, onnen, menestyksen, kuuluisuuden, kauneuden, varakkuuden ja hyvän tuurin. Ja jos kerran kaikki on mennyt niin eihän silloin jää mitään minulle. Kateuden tunne yrittää väittää, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla kateellinen. Tästä huolimatta ja varsin nurinkurisesti kateus voi myös näyttää tien todelliseen vapauteen.

KATEUSKARTTA

Kateuskartassa on kolme saraketta. Ensimäiseen sarakkeeseen kirjoitetaan jokaikinen ihminen, jolle olet pikkuriikkisenkään kateellinen – jokainen omalle rivilleen. On oma etu olla mahdollisimman inhorealistinen tässä. Eli listalle vaan kaikki puolitutut, joiden upea kämppä aiheuttaa kateuden väristyksiä, kollega, jonka urakehitys vaikuttaa epäoikeudenmukaisen menestyksekkäältä ja kauempaa kadehtimasi henkilöt, joilla tuntuu vain yksinkertaisesti olevan kaikkea.

Toiseen sarakkeeseen eritellään pikkutarkasti kaikki syyt, miksi kukin ensimmäisessä sarakkeessa mainituista henkilöistä aiheuttaa kateutta. Jälleen kannattaa olla pikkutarkka – on hyvä muistaa, että nyt piirretään karttaa, ei moralisoida!

Kolmas sarake on vaikein. Siihen tulee kirjoittaa kaikki pienet ja suuret asiat, mitä mieleesi tulee, jotka voisit tehdä itse saavuttaaksesi saman kuin kateutesi kohde. Saat suurimman hyödyn kartastasi, kun olet konkreettinen. Ihan niinkuin oikeassakin kartassa, pitäisi tässäkin löytyä kaikki polkujen mutkat. Summittainen suunta “pohjoiseen” ei paljon kartassa auta.

Eli, jos ensimmäisessä sarakkeessa lukee esim. Lady Gaga, toiseen sarakkeeseen eritellään onko vaatteet, tyyli, laulutaito, esiintymiskyky, elämäntyyli vai kaikki nämä, jotka aiheuttavat kateutta. Kolmanteen sarakkeeseen ei kannata kirjoittaa “tule menstyneeksi”, vaan konkreettisia asioita, joita edes teoriassa voisit toteuttaa tyyliin: hanki Alma-tädin 70 v. synttäreille pihveistä väsätty mekko ja kengät joilla ei voi kävellä – esmes…

Varmaan jo tässä karttaa tehdessä alkaa pikkuhiljaa kirkastua, miten sen kanssa voi suunnistaa selkeämmille vesille!

Tämän viikon viimeinen – ja ehkä kaikkein tärkein – tehtävä näkyy tuossa yllä. Kohtele itseäsi kuin olisit maailman arvokkain asia – se tekee vahvaksi! Itsensä kovistelu ja kurittaminen on ehkä tämän meikäläisen luterilaisen maailmankasvatuksen näkemys oikeasta tavasta kohdella itseään. Se tekee elämästä helposti ilotonta suorittamista.

Tämän viikon tavoitteena siis unohtaa epätuottava ja rajoittava perfektionismi, kääntää kateus positiiviseksi voimaksi ja kohdella itseään kuin maailman arvokkainta asiaa. Aika ihania asioita oikeastaan. Vähänkö kivaa aloittaa uutta viikkoa tällaisten “velvollisuuksien” kanssa!

Kaikki vanhat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way