Tokavika The Artis Way -viikko käynnistyy än-yy-tee-NYT!

Luvassa on juttua itsenäisyydestä, itsensä kunnioittamisesta, maalin saavuttamisen vaikeudesta ja pikkuisen myös liikunnasta. Lisäksi ohjelmassa on inspiroivia ja aikas haasteellisia tehtäviä. Mutta ensin tsekataan jo tuttuun tapaan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko suositellut aamusivujen kirjoittamista jollekulle? Miksi?

Hmm… Minttu on ollut nyt kyllä enemmän kuin lomaterässä. En taida edes kehdata tunnustaa, mutta tällä viikolla olen kirjoittanut aamusivut tasan kahtena päivänä. Sen jälkeen alkoi ensin Peetun ylioppilasjuhlien valmisteluhässäkkä ja sitten lähdin itse lomareissulle Suomeen. Kaikki rutiinit haihtuivat siinä samalla. No, ensimmäinen lomaperiodi alkaa hiipua kohti loppua, joten eiköhän tässä päästä pian taas takaisin ruotuun.

En ole suositellut sivujen kirjoittamista kenellekään, mutta kieltämättä on käynyt mielessä, että monillekin voisi olla siitä hyötyä…

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko suunnitellut koko päivän kestäviä treffejä?

Näin lomalla tuntuu kuin koko elämä olisi yhtä pitkää taiteilijatreffiä! Olen tehnyt pääasiassa ihan tavallisia asioita, mutta jostain syystä kaikki tuntuu enemmän omalta vapaaehtoiselta valinnalta – ja siksi kai jotenkin nautinnollisemmalta ja hienommalta. Kyllähän sitä lomankin saisi pukattua täyteen velvollisuutta sinne ja suoritusta tänne, mutta nyt olen pitänyt varani ja huolehtinut siitä, että iloitsen kaikista valinnoistani. Eihän se nyt ehkä ole ihan sama kuin taiteilijatreffit, mutta olo on ollut kevyt ja kumman elpynyt.. 🙂

Oman itsensä hyväksyminen

Rahan merkityksestä puhuttiin jo aikaisemmin tällä kurssilla. Puhuttiin siitä, miten raha itsessään ei ole hyvää tai pahaa – ei sen omistaminen tai sen puute. Raha on vain vaihdon väline.

Ja niinhän se onkin periaatteessa. Vaikeaksi tämän tekee se, että rahasta on tullut niin monessa asiassa menestyksen mitta. Onhan se tavallaan loogista… Enää kun ei juuri vertailla montako lypsävää sitä möllöttää navetassa tai tukkimetsähehtaarien suuruutta. Raha – ja rahalla saatavat asiat – ovat monille se ainoa tapa panna ihmisiä arvo- tai menestysjärjestykseen.

Kuitenkin jokaisen tulisi löytää oma tapansa mitata oma menestyksensä. Menestyksen mittarit ovat erilaiset meille kaikille. Joillekin se on menestyvä ura, joka näyttää uloskin päin menestystarinalta. Jollekin toiselle sama ura on tukahduttava kahle, joka tappaa kaiken elämänilon. Joku haluaa heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi ja olla tekemättä kompromisseja, vaikka se sitten tarkottaisi satunnaisia kaurapuurokuureja, kun taas toinen on tyytyväinen simppeliin ei-kuormittavaan kahdeksasta-neljään duuniin, joka antaa taloudellisen vapauden itsensä toteuttamiseen, mutta ei vie liikaa henkisiä voimavaroja.

TEHTÄVÄ

Kurssi alkaa olla lopuillaan ja nyt hahmotellaan hiukan, miten tästä eteenpäin. Kirjoita viisi asiaa, miten haluat muuttua. Aikavälillä ei ole tässä merkitystä.

ITSEKUNNIOITUS

The Artist Way -kirjan mukaan itsekunnioituskin lähtee siitä, että ei tingi aamusivujen kirjoittamisesta ja taiteilijatreffien pitämisestä. Tärkeää on erityisesti, että nuo kaksi vain itselle omistettua asiaa ei jää muiden tai “arjen” esittämien vaatimusten alle. Itsekunnioitus lähtee siitä, että pitää huolta omasta sisäisestä lapsestaan, kohtelee itseään kauniisti ja hemmottelee itseään pienillä turhilla jutuilla.

Jokaisen sisäisen lapsi tarvitsee huomiota ja hemmottelua – ihan niinkuin kuka tahansa lapsi. Sisäinen lapsi on yleensä ihan yhteistyökykyinen ja -haluinen. Kun sen kanssa on leikitty ja sitä on pidetty hyvänä, sujuu tylsät velvollisuudet ja aikuisten hommat paljon paremmin.

TEHTÄVÄ

Kirjoita paperille kuusi asiaa, miten aiot hoivata itseäsi seuraavan kuuden kuukauden aikana. Kirjoita kurssit joille aiot osallistua (ja osallistut myös!), materiaalit ja välineet, joita aiot hankkia luovan minäsi käyttöön, taiteilijatreffit sekä lomat, jotka ovat vain sinua itseäsi varten.

SAAVUTUKSET

Kaikki tietää varmasti sen tunteen, kun on odottanut ja tavoitellut jotain asiaa, tehnyt kovasti töitä sen eteen ja sitten lopulta saavuttanut tavoitteensa. Riippuu vähän tavoitteesta, mutta monesti ensimmäinen reaktio on jonkinlainen epärealistinen euforia. Nyt heti tulee mieleen helpotuksen sekainen epäusko jokaikisen maratonin jälkeen, kun on vihdoinkin sivuuttanut maaliviivan – tai samantyyppinen heti lakkiaisten jälkeen.

Aika pian saavutuksen aiheuttama adrenaliinipiikki hiipuu ja jäljelle jää tunne, että maali hävisi jonnekin. Mitä ihmettä sitä nyt oikeastaan on saavuttanut, koska maailma on edelleen täynnä kaikenlaisia tavoitteita, joita kohti pitäisi alkaa pyrkiä. Tyytyväisyys on ohimenevää – ja siihen pitäisi osata varautua. Paras keino välttää tavoitteen saavuttamisen jälkeistä haluttomuutta tai jopa pettymyksen sekaista alakuloa (maaliin saapumisen riemu ei kestänytkään…) on tehdä itse matkasta tavoite sinänsä. Kun nauttii jo pelkästään tavoitetta kohti pyrkimisestä ja pitää hyvää huolta sisäisestä lapsestaan ja inspiraatiosta, on paljon helpompi suunnata kohti uusia tavoitteita aina tarvittaessa.

TEHTÄVÄ

Ota pala paperia ja kirjoita siihen konkreettinen suunnitelma seuraavalle seitsemälle päivälle, miten aiot hemmotella itseäsi ihan joka päivä ensi viikon ajan. Yritä olla mahdollisimman konkreettinen, toteutuksesta tulee siten paljon helpompaa.

LIIKUNTA

Buddha sanoo: “Ruumiin pitäminen hyvässä kunnossa on velvollisuus… Muutoin ei ole mitään mahdollisuutta pitää ajatuksia ja mieltä vahvana ja kirkkaana”. On aivan sama, onko liikuntalaji juoksu, pyöräily, ratsastus tai vaikka sauvakävely, tärkeintä on liikkua, muuten luovuus tukkeutuu eikä pääse ulos meistä. Monotoninen liikunta auttaa aivoja löytämään ratkaisuja ja inspiraatiota, luonnossa korvaamattomia vaikutteita, vaikka olisimme miten urbaaneja. Aivot assosioivat vapaasti ja esteettä, kun pulssi on korkealla, sydän hakkaa ja lihakset toimivat.

The Artist Way -kirjan mukaan jokaisen luovan ihmisen on pakko harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tavoitteena ei suinkaan ole parempi kunto tai hoikempi olemus – vaikka nämä saattavat toki tulla sivutuotteena. Liikunnan ainoa tavoite on saada parempi yhteys omiin ajatuksiin, alitajuntaan. Tästä syystä liikunnalle ei myöskään tässä yhteydessä aseteta kohtuuttomia tavoitteita. Riittää, kun liikkuu noin 3 – 4 kertaa viikossa, vähintään 20 – 30 minuuttia kerralla sen verran reippaasti, että tulee hiki ja hengästyy jonkun verran. Luulisi, että tuo onnistuisi ihan kaikilta…

TEHTÄVÄ

• Osta itsellesi kiva muistikirja (kyllä, ihan paperinen on parempi, mutta ehkä sähköinenkin toimii).
• Numeroi sivut yhdestä seitsemään.
• Kirjoita sivuille otsikot: Terveys, Vauraus, Vapaa-aika, Ihmissuhteet, Luovuus, Ura ja Henkinen kehitys
• Kirjoita jokaiselle sivulle kymmenen toivetta. (juu, kymmenen on aika monta, mutta tässä voi taas vähän haaveilla ja irrotella… :))

Tsemppiä kaikille yhdennentoista viikon haasteisiin! Ja muistetaan, että elämä on ihmisen parasta aikaa.

Mintun Juhannusviikonlopun rakennuspalikat:

• aurinkoa (olisi saanut olla enemmänkin)
• sadetta (vähempikin olisi riittänyt)
• saunomista rantasaunassa (koko pitkä pilvinen juhannuspäivä!)
• uimista ja talviturkin kastaminen (vesi oli kyllä kylmää Roineessa)
• rillausta (mikään ei voita grillattua ruokaa, ei mikään!)
• henkeviä keskusteluja (maailma on taas paaaljon parempi paikka)
• vähemmän henkeviä keskusteluja (keskeinen ongelma: kuka esittää männävuosien hitin “Läähätän ja läkähdyn”)
• litrakaupalla mansikoita (päästivät Mintun torille, ostin sitten “kotimaisia” – eli ruotsalaisia. Kelpasi kyllä kaikille)
• huikeita break dance -esityksiä Raptorin tahtiin (ou beibi)
• maailman parasta avotulella savustettua lohta (herkuttelukeskeisen juhannuksen tähti)
• nurmikkotanssit Popedan tahtiin (kyllä, olen kotoisin Tampereelta :D)
• pottujen rapsuttelua saunarannassa (meditatiivisempaa kuin jooga)
• hyviä ystäviä (luv u 4 evö!)
• ja ihanihan pikkuriikkisen jalkapalloa (viva Italia!!)

Tänään olisi vielä tiedossa ihana – ja yllättävästi myös ihanan aurinkoinen – päivä Tampereella ennen huomista kotimatkaa.. On varmaan pakko ehtiä pyörähtämään myös Stockan tänään alkaneessa alessa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka löytyisi jotain kivoja tuliaisia kotiin!

Tuntuu, että ainakaan Tukholman keskustassa ei voi ottaa askeltakaan ilman, että joutuisi jonkun joko kaupallisen tai hyväntekeväisyystarkoituksissa hyökkivän feissarin uhriksi. Ei minulla mitään heitä vastaan ole – kaikki tekevät työtään joko rahasta tai rakkaudesta; hyvän asian puolesta. Ammattimaisten feissareitten lisäksi varsinkin keväällä saa kaduilla todella pujotella väistääkseen muovikukkarintapinssejä (majblomman) myyviä tähtisilmäisiä lapsukaisia. Lisäksi noin jokatoisella kaupan kassalla myydään milloin minkäkinlaista satiininauhan lenksukkaa, timangipinssiä tahi muuta krääsää hyväntekeväisyyden nimissä.

En todellakaan vastusta hyväntekeväisyyttä, enkä rahan keräystä erilaisiin tarkoituksiin. En vain kertakaikkiaan halua itselleni mitään pinkkiä satiininauhalenksua, muovikukkaa tai muutakaan romua todistukseksi siitä, että olen ollut hyvä ihminen ja tukenut jotain noin ziljoonasta kipeästi avustusta kaipaavasta hankkeesta tai järjestöstä.

Noin about ainoa hyväntekeväisyyshärpäke, joka on mielestäni ihan oikeasti hieno, on ruotsalaisen Sophie by Sophien Childhood -järjestölle suunnittelema rannekoru. Asiaan ei tietenkään vaikuta mitenkään, että ihana prinsessa Madeleine on sekä järjestön suojelija että käyttänyt ko. rannekorua ahkerasti erilaisissa yhteyksissä. 😉

Ilahduin aika kovasti, kun sain sähköpostiini Lindexin lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin vaatefirman yhteistyökampanjasta muotitalo Missonin kanssa. Syyskuun 25. päivä kauppoihin ilmestyvän malliston myyntihinnasta luovutetaan 10 % rintasyövän vastaiseen kamppailuun. Lisäksi rintasyövän vastaisen työn tukemiseksi lanseerataan hieno roosa nahkarannekoru, jonka myyntihinnasta lahjoitetaan 50 % Roosa nauha -rahastoon. Rannekorun hinta on 10 euroa.

Täytyy sanoa, että todella t o d e l l a pitkästä aikaa tässä on hyväntekeväisyystuote, jonka ihan tosissani haluaisin omistaa. Toivottavasti se on aitoa nahkaa. Lehdistötiedotteesta saa sen käsityksen, että koru on nimenomaan nahkainen, mutta 10 euron hinta pistää kyllä epäilemään… Tekonahkaista lenksuraa en ranteeseeni halua, vaikka miten olisi Missoni ja hyväntekeväisyys samassa paketissa.

Täällä ollaan taas vähän myöhässä ja kesälomaterässä aikataulujen suhteen. Sorry! Mutta ihan hurjan mielenkiintoinen viikko edessä pienestä myöhästymisestä huolimatta. Tällä viikolla puhutaan kaikenlaisista vaaroista ja vahingollisista ajatuskuvioista, joita osuu matkan varrelle. Ja useimmiten olemme syyllisiä ihan itse.

Mutta tsekataan nyt kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Ihan ensimmäisenä olisi tosi kiinnostava kuulla, miltä tuntui lukea monen viikon aamusivut. Omasta mielestäni se on aikasmoisen rasittavaa puuhaa. Jotenkin tosi ärsyttävää nähdä ihan selvästi ne asiat, mistä koko ajan tulee sivuille valitusta ja jauhamista. Silti tuntuu yllättävän hankalalta keksiä, mitä asioille voisi ihan konkreettisesti tehdä… Noh, ehkä tässäkin riittää, kun ottaa vain baby steppejä ja etenee pikkuhiljaa?

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Vaikuttiko vanhojen sivujen lukeminen siihen, miten kirjoitat?

Tällä viikolla kirjoitin kaikkina muina päivinä paitsi viikonloppuna. Peetun ylioppilasjuhlat ja tänne vähän pidemmäksi ajaksi vierailulle jääneet hyvät ystävät menivät tärkeysjärjestyksessä aamusivujen edelle – enkä edes tuntenut huonoa omaatuntoa. Vanhojen sivujen lukeminen ei vaikuttanut sivujen kirjoittamiseen, mutta se johtuu varmasti siitä, että olen jo toista kertaa mukana tässä prosessissa – eli olen lukenut jo aikaisemminkin kirjoittamiani sivuja.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko onnistunut pitämään kaksia treffejä?

Nyt kyllä tuntuu, että viime viikko on ollut yhtä pitkää taiteilijatreffiä. Niin kivaa! Olen askarrellut, fiksannut, suunnitellut ja järkännyt juhlia. Kaikki asioita, joista tykkään yli kaiken, mutta joihin muka ei ole aikaa koskaan. On ollut niin ihanaa ja hauskaa puuhata yhdessä Peetun, Karkin ja hyvien ystävien kanssa. Pitäisi oikeastaan järjestää juhlia useammin, kun se on niin mielettömän mukavaa! Siis juhliminenkin on oikein kivaa, mutta erityisesti rakastan juhlien järjestämistä. 🙂

VAAROJA MATKAN VARRELLA

Luovuus ja oman itsensä kohtaaminen on oikeastaan aika jännää – jopa vähän pelottavaa – puuhaa. Kun tiedämme, keitä olemme, mitkä ovat omat heikkoutemme ja vahvuutemme, on vaikea enää piiloutua minkään tekosyyn taakse. “Kyllähän minä, mutta kun…” Jokaisella meistä on oma heikkous, johon paeta. Joillekin se on ruoka (sokeri, hiilihydraatit), joillekin ylenpalttinen työnteko, seksi, alkoholi, huumeet, kiire.

Pakopaikka otetaan käyttöön, kun tulee tyhjä hetki – tai kun luovuus, ideat, energia ja uusi voima tekevät tuloa elämään. Muutos on pelottavaa, vaikka se olisikin juuri se, mitä toivomme, koska silloin vastuu siirtyy meille itsellemme. On helpompaa paeta oman heikkoutensa kanssa, joka katkaisee luovan virran. Tuntuu turvallisemmalta jarrutella ja ehkä pysyä niissä vanhoissa selityksissä “kyllähän minä, mutta kun…”

TEHTÄVÄ

Yleensä sitä kyllä tietää ihan liiankin hyvin omat pakopaikkansa, mutta tämän tehtävän avulla on helppo (tai no, helppo ja helppo…) tehdä itselleen selväksi, miksi pakokeinot tuntuvat niin houkuttelevilta ja kuten aina – sitä, mikä on nostettu tietoisuuden tasolle, on paljon vaikeampi kieltää kuin “salaisia” asioita.

• Ota pala paperia ja leikkaa siitä seitsemän palaa. Kirjoita paloihin: alkoholi, huumeet, seksi, työ, raha, ruoka, perhe/ystävät.
• Taittele palaset ja laita ne kulhoon.
• Ota yksi paperinpalanen, katso mitä siinä lukee ja kirjoita ylös viisi tapaa, miten tällä on negatiivinen vaikutus elämääsi. Kirjoita siitä huolimatta, vaikka et kokisi, että juuri tällä jutulla on sinuun erityisen negatiivinen vaikutus ylipäätään.
• Laita paperinpalanen takaisin kulhoon.
• Nosta uusi paperinpalanen ja toista edelliset kohdat.
• Toista tämä seitsemän kertaa.

Kyllä, on mahdollista, että nostat saman jutun useamman kerran. Tee tehtävä loppuun siitä huolimatta. Huomaat kyllä lopuksi miksi.

KIIRE JA WORKAHOLISMI

En nyt keksinyt workaholismille parempaa nimitystä – työriippuvuus ehkä? Workaholismi ja kiire on kuitenkin – nimityksestä riippumatta – yksi pahimpia ja vaikeimmin identifioitavia pakokeinoja. Kulttuurissamme toki tunnistetaan ihmiset, jotka polttavat itsensä loppuun tekemällä liikaa töitä, mutta entäs ne kaikki suuret massat, jotka eivät ehdi tulla omaksi itsekseen, kun kiire ja suorittaminen on niin korkealle arvostettua?

Joskus luin (ihan muualta kuin The Artist Way -kirjasta) ihmisryhmästä, joka nimettiin “kiireellä kehujat”. Eli suorituskeskeisessä ja tuloksia arvostavassa yhteiskunnassa on vain positiivista, että voi sanoa, että on niin kiire, ettei voi/ehdi pitää itsestään huolta, toteuttaa unelmiaan, tehdä asioita, joita haluaa. Silloin sitä vasta onkin tärkeä ihminen! The Artist Way -kirja rinnastaa workaholismin muihin pakokeinoihin – alkoholiin, huumeisiin, ylensyömiseen, seksiin.

On kuitenkin ihan eri asia nauttia työnteosta, alkoholista, seksistä tai ruuasta. Ongelmallista itsensä löytämisen kannalta se on vasta sitten, kun näitä käytetään pakokeinona. Ja tosiaan – tässä puhutaan nyt itsensä löytämisestä ja luovuudesta – ei kliinisesti ongelma- tai riippuvuusjutuista. Yleensä tiedämme kyllä ihan helposti omat pakopaikkamme. Nyt olisi aika tehdä lista siitä, mitä etua tai hyötyä on näiden pakopaikkojen ylläpitämisestä.

TEHTÄVÄ

Karu totuus: vastaa seuraaviin kysymyksiin.

1. Kerro totuus (kirjoita paperille), mikä tavoistasi tulee sinun itsesi ja luovuutesi väliin – mikä estää sinua toteuttamasta itseässi?
2. Mikä on ongelma? Kerro totuus – sillä se on se.
3. Mitä olet ajatellut tehdä tälle ongelmalle? Kirjoita ylös.
4. Mitä etua on siitä, että et hankkiudu eroon tästä pakopaikasta? (Jos et keksi mitään, kysy joltain hyvältä ystävältä)
5. Kirjoita ylös, ketkä ystäväsi saavat sinut epäilemään itseäsi? (epäily on itsessäsi, mutta ketkä vahvistavat sitä?)
6. Ketkä ystäväsi uskovat sinuun? (Sinä olet lahjakas, mutta ketkä vahvistavat tätä tunnetta?)
7. Miksi pidät kohdassa 5 mainittuja henkilöitä ystävinäsi? Jos vastaus on “koska pidän heistä”, seuraava kysymys on “miksi”.
8. Mitkä huonot tavat/pakopaikat ovat yhteisiä sinulle ja kohdassa 5 mainituille ystäville?
9. Mitä yhteistä sinulla on kohdassa 6 mainittujen henkilöiden kanssa?

Kun inspiraatio katoaa…

Kaikkea ei voi fiksata kivoilla tehtävillä, inspiroivalla tekmisellä ja itsensä tsemppaamisella. Joskus innostus, elämänilo ja luovuus vain katoaa, niin se vain on ja se tapahtuu oikeasti Ihan Jokaiselle Meistä. The Artist Way -kirjan mukaan on ihan ensiarvoisen tärkeää, että juuri silloin kirjoitetaan aamusivuja, vaikka halut olisivatkin nollassa ja kaikki (etenkin aamusivut!) tuntuisi todella turhanaikaiselta puuhastelulta.

Mutta inspiraation – jopa elämänilon – katoaminen on useimmille meistä tärkeä käännekohta (ja siksi aamusivujen kirjoittaminen on ensisijaisen tärkeää juuri tuolloin!), joka johtaa uuteen elämänvaiheeseen ja uusien haasteiden eteen. Niin hassulta kuin se saattaa kuullostaakin, nämä silloin tällöin toistuvat inspiraation puutteen ajat auttavat näkemään tarkemmin, mitä ihan oikeasti haluamme tehdä.

SUOSIO

Oikeastaan kai tuo The Artist Way – kirjan käyttämä sana fame viittaa enemmän kuuluisuuteen kuin suosioon. Suosio on kuitenkin mielestäni yleispätevämpi. Kuuluisuuden kirot on niin helppo työntää sivuun ja ajatella, että eihän tuo minua koske. Suosion aiheuttamaan pökerrykseen voi taintua nekin, joilla ihailijoita tai kehujia ei ole kuin kourallinen.

Suosio on ihanaa ja sinänsä ihan tervetullutta. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa, kun valintoja aletaan tehdä sen perusteella, mitä ihailijat ovat mieltä. Suosion huume saa ajattelemaan, että tärkeintä on se, että saamme suosiota ja kiitosta – ei se, mihin haluaisimme oikeasti olla matkalla. Suosio on huume, josta tulee helposti riippuvaiseksi.

KILPAILU

Oletko koskaan lukenut lehtien juorupalstoja, bongannut sieltä jonkun tutun ja ajatellut, että miten toikin? Oletko koskaan ollut luokkakokouksessa, vihreänä kateudesta, ja miettinyt, että miten toikin?

Kilpailu on yksi pahimmista “huumeista”. Kateudesta puhuttiin jo aikaisemmin – kilpailu on erittäin läheinen sukulainen kateudelle. Sen sijaan, että nähtaisiin, miten joku elämän kilpailussa paremmin menestynyt osoittaisi esimerkillään, että jos se tapahtuu, sen täytyy olla mahdollista, ajatellaan, että kyseinen henkilö on “voittanut” kisan. Ja jos joku on voittanut, on muut häviäjiä – eikö niin?

Yksi tiedostamaton kilpailun muoto on sisäinen uniikkiuden vaatimus. Mutta hei, oikeasti, kaikki – tai ainakin suurin osa asioista on jo keksitty, kaikki luovuus, luominen, ideat ja suunnitelmat ovat tuotoksia siitä, mistä olemme aikaisemmin saaneet vaikutteita. On erittäin vaikeaa, jollei jopa täysin mahdotonta, olla täysin uniikki ja kokonaan vailla referenssejä mihinkään aikaisemmin tehtyyn. Lähtökohtaisesti ei pitäisi ajatella, että teen nyt jotain todella ainutkertaista ja uutta. On parempi ajatella, että teen sitä, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä – oli se hyvää tai huonoa, uniikkia tai ei. Lopputuloksesta ei voi tietää siinä vaiheessa vielä yhtään mitään, vaikka lähtökohta olisi miten itsestäänselvä.

TEHTÄVÄ

1. Listaa viisi voittoasi.
2. Kirjoita ylös kolme hellivää asiaa, jotka olet tehnyt sisäiselle taiteilijalapsellesi.
3. Listaa kolme asiaa, jotka voisit tehdä ja jotka lisäisivät henkistä hyvinvointiasi.
4. Tee kolme ihanaa lupausta itsellesi. Pidä lupaukset.
5. Tee yksi kiva asia itsellesi joka ikinen päivä tämän viikon ajan.

Vielä kerran pahoitteluni, että tämä postaus tuli näin myöhään tänään… Toivottavasti kenenkään pasmat ei mennyt sekaisin sen takia.

Tsemppiä kovasti tulevalle viikolle! Muistetaan pitää itsestämme hyvää huolta ja arvostaa itseämme juuri sellaisena kuin olemme!

Aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way

Jo yhdeksäs The Artist Way -viikko menossa! Tässä vaiheessa monelle tulee halu lopettaa; eihän tästä ole mitään hyötyäkään… Mutta hei – ei kannata lopettaa nyt, kun loppusuora jo häämöttää. Tsemppiä kaikille, jotka ovat ottaneet haasteen vastaan!

Tällä viikolla käydään pelkojen kimppuun. Miten päästä eroon yrittämisen pelosta, miten ylipäätään voi tunnistaa omat pelkonsa? Aika haastavia kysymyksiä, mutta onneksi on taas hyviä tehtäviä, joiden avulla on mahdollista päästä lähemmäksi asioiden ydintä. Lisäksi puhutaan innostuksesta, entusiasmista, ja miten kurinalaisuus ei koskaan toimi pidemmän päälle – niin tavoiteltavalta asialta kuin se meidän luterilaisen ajattelun värittämässä yhteiskunnassa tuntuukin.

Tsekataan silti ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko muistanut olla kiltti itsellesi teksteissä?

Tällä viikolla olin aika huono aamusivujen kirjoittaja – jäi peräti kolme aamua väliin. Sunnuntaina olin Helsigissä, eikä hotelliaamuna oikein ollut aikaa eikä tilaisuutta rauhoittua kirjoittamaan. Eilen ja tänäaamuna olen ollut niin tajuttomassa migreenissä, että jo kirjoittamisen ajatteleminen on tuntunut tuskalliselta. Mutta muuten olen yrittänyt olla itselleni lempeä ja kehua pienistäkin hyvistä asioista ja erityisesti tulevaisuuden jäsentelystä. Jotkin ajatukset osoittavat pieniä selkiintymisen merkkejä, mutta kyllähän suurin osa tuntuu olevan sitä samaa jauhamista.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko muistanut pitää hauskaa?

Migreeni sotki tämän viikon taiteilijatreffini, mutta en ole unohtanut suunnitelmiani. Ohjelmassa on pieni askarteluprojekti (rrrrakastan askartelua!) ja mahdollisesti laitan tulokset tänne blogiinkin näkyviin vielä… 🙂

PELKO

Miten usein sitä tuntuukaan, että on vaan onneton laiskimus, kun ei saa mitään aikaiseksi? Ja nyt ei puhuta tiskaamisesta tai vessan siivouksesta, vaan niistä vähän isommista asioista, elämänmuutoksista, halusta tehdä jotain luovaa, toteuttaa itseään. Halua löytyisi, mutta mitään ei tapahdu. Korkeintaan sitä jankuttaa ystävilleen, tuttavilleen, perheelleen omaa tyytymättömyyttään ja miten haluaisi muutosta tai tehdä jotain omasta mielestä hienoa.

Suurin ongelma ei yleensä ole laiskuus vaan pelko. Pelko siitä, että homma menee pieleen, epäonnistuu totaalisesti, joudutaan naurunalaiseksi tai muuten vaan tulee tunne, että “kaikki” ajattelevat, että mikähän toi luulee olevansa, lamaannuttaa totaalisesti eikä uskalleta edes aloittaa. Ongelma on myös siinä, että kaiken pitäisi olla täydellistä heti. Jos ryhdytään toimeen, pitää lopputoksen olla erinomainen, mieluiten häikäisevä. Ja kuka pystyy lupaamaan itselleen tuollaista? Juuri niin, ei kukaan. Aloittamisen tekee vaikeaksi myös se, jos ei nähdä, että minkä tahansa asian voi hoitaa “peruna kerrallaan”, pienin askelin. Heti ei tarvitse muuttaa kaikkea, valloittaa vuorta ja ohjata täyspitkää elokuvaa.

Paras lääke tällaisen lamaannuttavan pelon hallintaan on rakkaus. Tunnista pelko, lakkaa komentelemasta itseäsi, ole kiltti ja hellä itsellesi, kohtele itseäsi rakastavasti. Sinä olet tarpeeksi hyvä!

TEHTÄVÄ

Epäonnistumisien käsittely

Nimeä kolme suurta epäonnistumista tai toteuttamatta jäänyttä suunnitelmaa. Nimeä vielä yksi lisää. Ja nyt nimeä se epäonnistuminen, joka oli viedä sinulta hengen.

Anna itsellesi anteeksi kaikki nämä epäonnistumiset tai toteuttamatta jääneet suunnitelmat. Anna anteeksi kaikki pieleen menneet yksityiskohdat, ajoitus, suunnitelma, olosuhteet, jotka liittyvät näihin epäonnistumisiin. Kirjoita lista affirmaatioita, joita voit käyttää menneisyydestä parantumiseen.

Nyt mieti, hyvin hyvin varovaisesti, olisiko jokin noista epäonnistumisista sellainen, että voisit katsoa sitä uusin silmin? Ehkä se olisi vielä toteutettavissa? Ehkä vähän toisella tavalla tai toisella tasolla?

ENTUSIASMI

Itsekuri on kuin kännykän akku. Se toimii hyvin jonkin aikaa, mutta virta loppuu aina liian pian. Itsekuri vaikuttaa hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta, mutta totuus on se, että itsekurin avulla toteutetut kivatkin asiat alkavat pian maistua työltä ja tuntua raskaalta.

Paras lääke itsekurin puuduttavaan vaikutukseen on inspiraatio, innostus, entusiasmi. Lopputulos voi olla sama. Näyttää siltä, että toimitaan tosi reippaalla itsekurilla, kun oikeasti kysymyksessä on aito innostus ja kiinnostus, eikä mikään voisi estää tekemästä juuri sitä mitä halutaan. Yksinkertaistaen: aito ilo juoksemisesta vie varmemmin lenkkitossut polulle kuin vakaa päätös piiskata itsensä säännöllisesti lenkille.

Tässä vaiheessa The Artist Way -kurssia pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa selvitä, mikä tuottaa itselle iloa ja mikä ei. Sen tunnistaminen ei ole aina niin helppoa. Parhaimpana suunnannäyttäjänä toimivat aamusivut ja taiteilijatreffit. Lisäksi kaikkien näiden yhdeksän kurssikerran tehtävien tarkoituksena on johdattaa tätä samaa maalia kohti. Mikä minusta on kivaa? Mikä inspiroi, mitä haluan elämälläni tehdä?

TEHTÄVÄ

Nyt seuraa koko kurssin vaikein ja tuskallisin tehtävä…

Kaiva esiin kaikki näiden yhdeksän viikon aikana kirjoittamasti aamusivut ja lue ne läpi. Kurssin alussa siis painotettiin, että sivuja ei tulisi lukea, mutta nyt on aika kurkistaa omaan alitajuntaan.

Varaa tehtävää varten kaksi eriväristä yliviivauskynää. Merkkaa toisella värillä sivuilla ilmenevät oivallukset ja toisella värillä kaikki toimenpiteet, joihin tulisi ryhtyä.

Muista, että sivujen on ollut tarkoitus olla ajatusten kaatopaikka. Älä tuomitse, väheksy tai halveksi itseäsi. Käytä kirjoituksiasi vain ja ainoastaan informaationa, karttana, jonka avulla on mahdollista suunnistaa kohti oman näköistä, hyvää tulevaisuutta.

Voit kirjoittaa myös listoja: mistä tai kenestä olet kirjoittanut säännöllisesti kritisoivaan sävyyn? On hyvin tyypillistä, että aamusivut ovat hyvin musta-valkoisia – älä anna sen hämätä itseäsi.

Lopuksi anna itsellesi pisteet siitä, että olet kirjoittanut aamusivuja edes sen verran, mitä olet!

TEHTÄVÄ

Tavoitteen visualisointi, seeing is believing

Kirjoita tavoitteesi ylös (tätähän on harjoiteltu jo aikaisemmillakin kurssikerroilla). Yhdistä teksti kuvakollaasiin, jossa on kuvia itsestäsi ja lehdistä kerättyjä kuvia, jotka mahdollisimman hyvin visualisoivat tavoitteesi. Laita kollaasi johonkin, missä voit nähdä sen mahdollisimman usein.

TEHTÄVÄ

Priorisointi

• Kirjoita ylös kaikki tavoitteet, jotka haluat saavuttaa ensi vuoden aikana.
• Kirjoita lista tavoitteista ensi kuukaudelle.
• Kirjoita ylös kaikki luovat tavoitteesi tälle viikolle.

Inspiroidutko kirjoittamistasi tavoitteista? Pitääkö sinun päättä, että itsekurin avulla toteutat tavoitteesi? Haluatko miettiä tavoitteita uudelleen?

TEHTÄVÄ

Hanki itsellesi taiteilija-toteemi. Toteemi voi olla mikä vaan, nukke, pehmolelu, koristepatsas, posliinikissa. Tärkeintä on, että tunnet iloa ja huolehtivaa kiintymystä toteemiisi. Anna sille kiva ja “arvokas” paikka kotoasi. Toteemin tärkein tehtävä on muistuttaa, että sisäisestä taiteilijasta – siitä lapsesta meissä – pitää pitää hyvää huolta!

Siinä olivat tämän viikon tehtävät. Määrällisesti niitä oli hiukan vähemmän kuin aikaisemmin, mutta varsinkin tuo aamusivujen lukeminen on suhteellisen aikaa vievä ja henkisesti melko haasteellinen juttu. Kurssikertoja on tosiaan jäljellä vain enää kolme. Toivottavasti kaikilla on ollut opettavaista ja kivaa tähän asti – ja että jaksatte tsempata loppuun asti.

Kaikki aikaisemmat postaukset tästä aiheesta löytyy täältä: The Artist Way

“When you smell like that, I just want to fuck you and bite you and rub myself all over you”

Eric Northman oli selkeästi aika vaikuttunut ihanan Sookien tuoksusta…

Onkohan Calvin Kleinin uuden miesten tuoksun teho samaa tasoa?

Ainakin hyvin vampyyri-Ericmäisen intensiivinen katse Alexander Skarsgårdilla – ja kutsuva Lara Stonen kasvojen hiplailu – herättää toiveita… Toivotaan, että Encounter lunastaa odotukset.

Onneksi on yksi asia, mitä ei enää tarvitse odottaa hetkeäkään. True Bloodin viitossesonki alkoi jenkeissä viime yönä – niin mahtavaa!!

Trailerin perusteella tulossa on vähintäänkin yhtä verinen ja mystinen sesonki kuin aikaisemminkin…