Uuden vuoden taiat kuuluvat mielestäni vuoden vaihteeseen yhtä olennaisesti kuin samppanja tai yleinen pussailu-halailu klo kahdentoista korvilla. Vaikka pikaisen google-kierroksen jälkeen havaitsinkin, että suurin osa itselleni tutuista taikatraditioista tinan valuineen etc. on peräisin täältä Svennelästä, itse perinne elää varsin voimakkaana vanhassa rakkaassa kotomaassani, kun taas täällä Tukholmassa on tuskin kuultukaan vuoden vaihtumiseen liittyvistä ennustusjutuista.

Olen (tietenkin) messunnut täällä suomalaisten perinteitten ylivertaisuutta ja siksi vastuussa tämän illan taioista. Tinan valamiseen kymmenhenkinen seurueemme olisi ollut ihan passeli kooltaan, kovin isossa porukassa se ei teknisesti oikein onnistu. Löysin jopa peräti kaksitoista tinakenkää kätköistäni, mutta valamiseen tarvittavaa kauhaa ei tullut vastaan sen paremmin kaupasta kuin kotoakaan. Pitää siis turvautua muihin taikoihin.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on toteuttaa “kuppiennustus”. Hiukan kyllä jännittää, sillä millenium uuden vuoden juhlissa ystäväni ja naapurini (ja legendaarisen perunalaatikon äiti) teki ko. ennustuksen kaikille halukkaille. Jälkeenpäin totesimme ennustusten toteutuneen jopa pelottavan tarkasti.

Nyt on kuitenkin kasattuna 9 eri asiaa (sormus, avain, solmussa oleva ketju, punainen lanka, leipä, sydän, auto, raha, “vauva”) ja 9 samanlaista kuppia iltaa varten. Kello on aika paljon ja monet ovat varmaan jo iltasuunnitelmansa tehneet. Tässä kuitenkin vielä ohjeet kuppiennustukseen, jos joku muukin haluaa kurkistaa varmuudella tulevan vuoden tapahtumiin.

Idea on siis se, että otetaan 9 keskenään samanlaista läpinäkymätöntä kuppia, laitetaan niiden jokaisen alle yksi alla olevista jutuista. Kupit sekoitetaan niin, että kukaan ei tiedä, mitä minkäkin kupin alla on. Ennustusvuorossa oleva valitsee kolme kuppia ja niiden alta löytyvien tavaroiden avulla selvitetään tulevan vuoden pääkohdat. Kaikilla tavaroilla on oma symbolinen merkityksensä, mutta myös kaikkien kolmen yhteisvaikutus kannattaa tulkita.

1. KOLIKKO – tuleva vuosi tietää rahan tuloa, taloudellista menestystä, kilpailuvoittoja. Saattaa tarkoittaa myös kilpailumenestystä muuten kuin rahassa mitattuna, esim. urheilukilpailuissa tai toisaalta yleistä rahan merkityksen kasvua omassa elämässä.

2. AVAIN – uusi sisustus, muutto, uusi koti. Saattaa myös tarkoittaa abstraktimmin oman elämän uudelleen sisustamista. Ei siis välttämättä mitään suurta elämänmuutosta, mutta henkistä keittiöremonttia.

3. PUNAINEN LANKA – onnea, iloa ja hyviä fiiliksiä. Tarkoittaa monesti myös itsensä löytämistä, oman elämän “punaisen langan” hiffaamista.

4. SYDÄN – rakkautta, ihastumista, tärkeän ihmissuhteen löytymistä. Voidaan tulkita myös muuksi rakastavaksi ihmissuhteeksi kuin partneriin kohdistuvana. Yleisesti lupaa rakkauden merkityksen kasvua tulevana vuonna omassa elämässä.

5. SOLMUSSA OLEVA KETJU – haasteita ihmissuhteissa, rasittavia ongelmia. Tarkoittaa usein myös muita, jaksamisen ylärajoilla olevia haasteita ja saattaa viitata siihen, että ennustuksen saaja on haukkaamassa ihan liian isoa palaa jostakin tarjolla olevasta työ- tai yksityiselämään liittyvästä jutusta.

6. AUTO – tuleva vuosi tietää paljon matkustelua. Auto on myös usein elämänhallinnan symboli, joten voidaan myös tulkita, että tulevan vuoden aikana ennustuksen saaja pääsee “auton rattiin” – eli alkaa itse määrätä elämänsä suunnan.

7. SORMUS – tulkitaan aika yksiselitteisesti vakiintumiseksi. Parisuhteessa elävät vaihtavat sormuksia ja sinkut löytävät  vakavan ihmissuhteen. Itse tulkitsen tämän usein myös tietynlaiseksi askeleeksi kohti perinteisempiä arvoja, omaa perhettä ja sukua lähentäväksi ennustukseksi.

8. LEIPÄ – ennustus lupaa töitä, hyvää työtilannetta ja tasaista arkea. Riippuen siitä, mitkä muut elementit ovat mukana tulkinnassa, tämä voi tarkoittaa myös tiettyä yleisempää leipääntymistä.

9. VAUVA – (meiltä ei löytynyt yhtään mitään, minkä olisi voinut kuvitella esittävän vauvaa, joten Karkin ja Peetun pikkuisena askartelema piparkakkutalon asukki saa luvan olla vauvanukke…) kirjaimellisesti tämä tarkoittaa raskautta/vauvaa ennustuksen nostajalle. Hyvin usein se merkitsee myös täydellistä elämän muutosta, “uudesti syntymistä” ja totaalista puhtaalta pöydältä aloittamista.

Nämä tulkinnat ovat osin vakiintuneita, osin omasta päästäni kehittämiäni. Hauskinta on, jos koko juhlaseurue osallistuu ennustuksen tulkintaan. Etenkin kaikkien kolmen yhteistulkinnoista tulee helposti tosi hauskoja ja mielenkiintoisia!

Nyt Mintun täytyy hypätä jo kiireen vilkkaa suihkuun ja alkaa valmistautua uuden vuoden illallisille. Ihanaa vuoden vaihdetta kaikille rakkaille lukijoilleni! Ihan älyttömän suuri kiitos, että olette olleet mukanani tämänkin vuoden!! Luv u all!

En olisi voinut viettää 2013 -vuoden viimeisiä päiviä paremmin. Parhaimmat ystäväni saapuivat Tampereelta viettämään kolmen vuorokauden “tyttöiltaa”. Ohjelmassa oli maailman parannusta, kikatusta, pojista puhumista, meikkaus-/ihonhoito-/hiustenlaitto-/treenausvinkkien vaihtoa, hyvää ruokaa, lisää hyvää ruokaa, kuplivia juomia, taidetta, shoppailua, vähän lisää shoppailua, tsemppausta, hyväksyntää, tulevaisuuden suunnitelmia ja lisää kikatusta.

Mintun shoppailusaalislistalta löytyy mm. Dagmarin sample salesta löytyneet mekko ja neule sekä alesta poninkarvaiset Pistolit. Peetu ei myöskään lähtenyt Dagmarilta tyhjin käsin, lisäksi tyttö osti COSin alesta niin kivan arkineulemekon, että olisi kyllä kelvannut äiskällekin. Onneksi saan kuulemma lainata. Kaksi samaa mekkoa yhdessä taloudessa olisi kuitenkin tuntunut vähän älyttömältä… Kuvatodisteet tulevat heti, kun olen taas päivänvalossa kuvausasemissa, mutta voin jo nyt kertoa, että olen niin tyytyväinen uusiin hankintoihini!

Huomenna on uuden vuoden aatto. Jotenkin hassua; tuntuu, että tämä vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Toisaalta en muista milloin olisin ollut enemmän valmis vastaanottamaan uuden vuosiluvun tarjoaman teoreettisen uuden alun mahdollisuuden. 2013 on ollut aikamoista kyntämistä, useimmiten ihan omaa syytäni, ja nyt olen todella valmis kääntämään uuden sivun, ottamaan uuden, puhtaan kalenterin käyttöön.

Kuva Moderna Museetin Cindy Sherman -näyttelyn selfie -spotista. Kiitokset sille nimettömäksi jääneelle museotyöntekijälle, joka nappasi joukkiostamme kuvan.

Joululomat on sitten taas tältä vuodelta lusittu. Tänään tuli tehtyä ihan täysi työpäivä – tosin etänä suoraan konvehtirasian viereltä – mutta kuitenkin. Onneksi oli hirmu läjä riittävän rutiininomaisia tehtäviä pinossa odottamassa. Kovin strategisiin ponnisteluihin ei suklaa-aivot varmastikaan olisi kyennyt ja kiusaus ilmoittautua jälkikäteen lomalaiseksi olisi varmasti käynyt liian suureksi.

Onneksi nyt saa taas jatkaa loma-modessa. Oletteko milloinkaan huomanneet, miten uskomattoman helposti vuorokausirytmi pyörähtää aivan holtittomaksi? Yhtäkkiä ei tunnukaan enää lainkaan omituiselta syödä vähän “pientä palaa” puolilta öin – tai laittaa vielä yhtä jaksoa Hart of Dixietä pyörimään, vaikka kello on jo yli kolme aamuyöllä…

Vanhana leffateatterin lipunmyyjänä tiedän, että joulun tienoilla elokuvat on yksi niistä muutamista asioista, jotka saa ihmiset liikehtimään 50 metriä kauemmaksi kinkkuvadista. Karkki ja Peetu reippailivat ulkona enemmänkin (sekä reippailivat että “reippailivat”), Minttu tyytyi nauttimaan elokuvista sekä kotisohvalla että leffateatterissa.

Tässä meidän parhaat vinkit loma-vapaiksi hyvän-mielen-elokuviksi. Tavoitteena oli siis katsoa kivaa, hyvää, fiksua viihdettä, ei liian raskasta, surullista, haikeaa tai askarruttavaa, muttei myöskään katsojia aliarvioivaa kuraa.

En varmasti kuulu Nälkäpeli-leffojen primääriin kohderyhmään, mutta moisista lokeroinneista en ole ennenkään piitannut. Vihan liekit on trilogian toinen osa, ja vaikka tavallaan olisikin hyvä, että olisi nähnyt edellisen osan tai lukenut kirjat, toimii elokuva myös yksinään. Visuaalisesti toteutus on todella hieno ja kaunista katseltavaa.

Aina jotenkin kiehtovaa nähdä, miten tulevaisuutta tulkitaan erilaisissa elokuvissa. Kysymyksessä ei varsinaisesti ole mikään feel-good -leffa, mutta suosittelen sitä siltikin muillekin kuin tulevaisuus/seikkailu -genren ystäville. Elokuvan perusajatukset ihmisten välisestä solidaarisuudesta ja ystävällisyydestä, siitä, että aina on olemassa toivoa ja että nuoriso on helposti fiksumpaa kuin mitä kuvittelisi – on esitetty noileasti kulkevan kerronnan, skarpin kuvauksen, erinomaisen näyttelijätyön ja oivaltavan dialogin avulla todella nautittavasti. Koko kaksi ja puoli tuntia hujahti niin nopeasti, että lopputekstien ilmestyminen tuntui aivan yllätykseltä.

Bridesmaids ei ole mikään uutuuselokuva – ja varmaan moni on sen jo nähnytkin. Mutta jos ei, suosittelen lämpimästi! Periaatteessa Morsiusneidot on ihan perinteinen komedia/draama kommelluksineen, väärinkäsityksineen, riitoineen ja sopimisineen. Tarina etenee kuitenkin poikkeuksellisen nautittavalla tempolla eikä elokuvan superperinteisiä “opetuksia” tungeta aivan täysillä kurkusta alas.

Sitä vaan en ymmärrä, että miksi elokuvissa aina se onneton päänosan esittäjä, joka on sekoillut ja mokannut ja ollut muutenkin täynnä epäonnea ja epäonnistumista, kuitenkin aina löytää sen ihanan, ymmärtäväisen, kivan poikaystävän?

Nyt tunnustan jotain, mikä voi tulla jollekulle vähän yllätyksenä. Rrrakastan nimittäin hyviä seikkaluelokuvia, poliisi-/takaa-ajojuttuja, jamesbondeja ja näyttävää pyrotekniikkaa. Tarinan pitää silti olla edes jollain tasolla uskottava ja looginen, pahiksen paha ja sivujuonena (täyttymätön) rakkaustarina.

Kaikki tämä toteutuu aivan loistavasti Captain America – The First Avenger -elokuvassa. Ihana vaikeuksien kautta voittoon sankari, pahapaha pahis, superfiksu rakkaudenkohdekaunotar ja 40-lukujen estetiikka. Aivan täydellinen, adrenaliinin täyttämä visiitti pois arjesta! Ja paljon hienoa pyrotekniikkaa! 😀

Sarjassamme elokuvia, joita en ikinäkoskaan kuvitellut suosittelevani kenellekään. Poliisiränttätänttäkomedia, jonka pääosassa on Sandra Bullock. Seriously?

Kaikki syömäni konvehdit on varmaan pehmittänyt pääni, mutta en kertakaikkiaan kykene muistamaan, milloin olisin nauranut niin vedet silmissä kuin The Heatia katsoessani. Siis nauranut niin, että en pysty lopettamaan… Lähes kaikki kunnia kuuluu aivan mielettömälle Melissa McCarthylle. Miten kenelläkään voi olla niin järkyttävän hyvä timing? Ja muutenkin dialogi (tai no, “dialogi”) on pääosin niin herkullista, että se vähäinen tarina, mitä elokuvan juoneksi kutsutaan on ihan sivuseikka.

Tietty yhden läpikreisin ja yhden kunnollisen poliisin muodostostaman parin yhteenottoja ja sittemmin löytyvää ystävyyttä on kuvattu jo ziljoonassa eri elokuvassa ja tv-sarjassa – siinä ei ole mitään uutta. Eikä kai siinäkään, että pääosaparin molemmat osapuolet on naisia. The Heat on hämmästyttävän nautittava rämäpääkomedia, joka onnistuu kirvoittamaan hyvät naurut. Aina välillä se tekee niin hyvää!

Kuvat: Bridesmaids, Catching Fire, Captain America, The Heat

Sjöstadin joulurauhaan kuuluu tällä hetkellä rosollin pilkkomista, enkelikellon kiillotusta ja tryffelien pyöritystä. Kohta lennähtää kalkkunaprojekti uuniin, Karkki ja Peetu lähtevät suomalaiselle kirkolle veteraanien joulujuhlaan lippuvahdiksi ja Minttu alkaa silittää pellavaisia lautasliinoja joulukattausta varten. Kynttilät valaisee sateenharmaata päivää, joulumieltä ei onneksi tarvitse houkutella.

Näistä tunnelmista lämpimät jouluntoivotukset kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille! Ystäville ja suvulle suurkiitokset kaikista ihanista joulukorteista. Me ei nyt tänä(kään…) vuonna saatu edes elektronisia kortteja lähetettyä.

Joululahjaksi kaikille Peetun koostama pop-jazz-indie -henkinen joululaululista:

Peetun joululaulut

W/ <3

Karkki, Peetu, Sunshine the Cat & Minttu

Vuoden pimein hetki on ohi. Onneksi. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Tästä lähtien ollaan matkalla kohti valoa – ja aina vaan lyhyemmiksi käyvät päivät on ohitse taas hetkeksi.

Vaikka ihan hurjasti ei kyllä kehtaa keleistä valitella. Tänään, kun aamulla aikaisin lähdettiin tekemään joulun suurruokaostoksia, tuntui kuin olisi lähinnä pääsiäinen. + 8 asteen lämpötila ja pilvien lomasta varsin avomielisesti näytille tuleva aurinko ei todellakaan vihjaillut sen paremmin vuoden pimeimmästä vuodenajasta kuin talvisesta joulujuhlasta. En valita todellakaan. Tällainen leuto, lumeton talvi kelpaa kyllä aivan mainiosti. Lähden sitten vaikka Alpeille, kun lumi-abstinessi alkaa todella vaivata.

Täällä meillä ollaan jo aika vahvasti joulu-modessa. Oikeastaan aivan ihanaa, että jouluaatto on tiistaina. Kaikki säätäminen, siivoaminen ja hässäkkä ehtii hyvin asettua, kun on vapaana jo ennen niitä varsinaisia pyhiä.

Eilen pidettiin Karkin ja Peetun kanssa oikein perusteellinen siivouspäivä. Jynssättiin koko kämppä lattiasta kattoon. Imurin ääntä vihaava Sunshine oli jo aivan kauhuissaan, että eikö tästä ikinä tule loppua.

Seiskan aikaan tuotiin kuusi sisälle ja jumituttiin sohvalle tölläämään Hart of Dixietä. Peetu lähti jossain vaiheessa tapaamaan kavereitaan – eikä voinut uskoa silmiään yhden aikaan takaisin kotiin tullessaan, kun me Karkin kanssa tapitettiin edelleen jakso toisensa perään.

(Me ollaan nyt Karkin kanssa kakkossesongin about puolessavälissä. Olen kuitenkin katsonut Peetun kanssa jo kolmannen sesongin uuden jaksot. Oikeastaan aloin sarjan alusta vasta nyt, kun kolmossesonki jäi joulutauolle. Eli tavallaan siis tiedän, että ehdoton suosikkiparini, *spoiler warning*, on nyt vihdoinkin oikeasti kimpassa, mutta että kolmossesongilla sitten enää ei. Samanaikaisesti haluan ahmia kaikki loput jaksot nyt heti ja en katsoa ollenkaan, koska en kestä, jos (kun) he eroavat…).

Lisäksi kunnon joulu-mode edellyttää suklaata ja kiitäväkantisia muotilehtiä. Epähuomiossa jäi tänään aamuisella kauppareissulla Karkin lemppari, Paradis-rasia, ostamatta. No, sillä varjolla sain neidon houkuteltua vielä pienelle kävelylenkille joulun auringossa.

Koko meidän koti on nyt lastattu aivan täyteen kynttilöitä sekä LED-versioina että perinteisinä. Välillä tuntuu, että joulu on vain ihana tekosyy kaikkien valojen kanssa irroittelemiseen.

Kuusi on myös koristeltu, rakkaimmat perinnekoristeet kaivettu esiin, piparkakkujen pimppaus täydessä vauhdissa ja jääkaappi ahdettu täyteen ihania herkkuja.

Huomenna on tosin vielä työpäivä. Peetu menee oikein toimistolle, Karkin pitää lukea tenttiin ja Minttu tekee etäduunia kotitoimistolta. Eli ihan ellun kanaksi tässä ei vielä sovi heittäytyä. Puoliksi vain.

Joulu-mode tarkoittaa kuitenkin sitä, että täällä blogissa on varmaan nyt vähän hiljaisempaa. Huomenna tosin julkaisen vihdoinkin sen mahtavan OBH Nordiga Magic Brush -arvonnan voittajan – ja tuskin ihan kokonaan kykenen pitämään sormiani pois näppikseltä muutenkaan, mutta pieni joulurauha saattaa nyt hiipiä tänne blogiinkin.

Ja muistakaa: nyt ollaan menossa valoa kohti!

Dear Santa,

Olen ollut tosi tosi tooooosi kiltti koko vuoden ja siksi joululahjatoivelistaltani löytyy…

Ei vais tähän väliin haluaisin siteerata (vapaasti) hyvän ystäväni kymmenvuotiasta poikaa, jonka joulutoiveena on löhöillä, viettää aikaa perheen kanssa ja syödä hyvin. Mitään muuta tältä joululta en odota niin paljoa, kuin laiskoja, pyjamassa ja villasukissa vietettyjä vapaita päiviä, yhdessäoloa Karkin ja Peetun kanssa, jouluherkkuja (osin klassisia kuten rosolli tai perunalaatikko, osin ihan uusia suosikkeja kuten esmes fried rice).

Sen verran ajateltiin “ryhdistäytyä”, että tapanina vaihdetaan OnePiecet farkkuihin ja käydään katsomassa lähileffateatterissa Catching Fire sekä sen jälkeen syömässä lemppariravintolassani Urban Delissä – tai heidän uudessa filiaalissa tuossa ihan meidän lähellä.

Haaveiden joululahjatoivelistalla on toteutuvan suunnitelman linjassa olevia toiveita. Matka Lontooseen, shop-till-you-drop -päivä, ihana hemmotteluviikonloppu hoitoineen jossakin ylellisessä SPA:ssa – kaikki tämä yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Yhdessäolo on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Ihan oikeasti ja konkreettisesti toivomuslistaltani löytyy tasan neljä asiaa:

1. Iso, kaunis juomalasi. Unohdan aina juoda vettä töissä, mikä toimiston kuivan ilman kanssa yhdistettynä ei ole mitenkään hyväksi mielialalle, kropalle tai iholle. Lasin tilavuus saisi olla vähintään puoli litraa. Ilokseni huomasin, että tuota Iittalan uutta viinilasisarjaa löytyy todella isolla kuupalla.
2. Ripsien kiharrin. (en edes tiedä, miksi tuota vekotinta kutsutaan..) Naisellisten kykyjen arsenaalistani puuttuu täysin ripsien taivuttamisen jalo taito. Ainoa uuden vuoden lupaus about ikinä, jonka olen oikeasti pitänyt, on noin 8 vuotta sitten tehty päätös opetella kävelemään tosi korkeilla koroilla. Tänä vuonna aion luvata opetella ripsienkiharrussaksien käytön.
3. Iso, kaunis kahvikuppi. Olen parantumaton esteetikko ja siksi yksi niistä harvoista asioista, jotka työpaikalla ihan oikeasti rasittaa, on se, että tarjolla oleva kahvikuppivalikoima on joko Ikean kulahtaneita halpiksia tai firman vähintään yhtä kulahtaneita mainoskuppeja. Eikä ne edes ole tarpeeksi suuria. Pah. Kahvia kun pitää aina saada kerralla vähintään se puoli litraa…
4. Meikkipeili. Nykyinen meikkipeilini on peräisin omilta lukioajoiltani. Vuosikausien hiuslakat sun muut ajan tuomat korroosiot ovat samentaneet rakkaan peilini käytännössä käyttökelvottomaksi. Uusi peili olisi siis todella tarpeen. Enkä panisi pahakseni, vaikka siinä olisi toinen puoli suurentava. (mitään jalkaa en kyllä tarvitse – ei sille paikkaa kuitenkaan löytyisi).

Perinteisiä dekkaripokkareita on aina kiva saada, mutta muutaman vuoden kestänyt ahmimisikä taitaa olla tältä erää ohitse ja  juuri nyt lukemattomien pino alkaa jälleen hipoa taivaita. Eli joulunpyhiksi riittää kyllä luettavaa, vaikkei pukinkontista uutta kirjaa löytyisikään. Suklaavarastoista aion pitää henkilkohtaisesti huolen, mutta en toki pane pahakseni, vaikka paketista kuoriutuisi vielä toinen mokoma lisää.

Mutta paketteja tai ei – ihanaa, että tulee vapaat ja leppoisat pyhät. Uuden vuoden suunnitelmatkin selkiytyivät juuri eilen, joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paineita. (Uusi vuosi ei ole mikään leikin asia täällä Svennelässä… ;D)

Kuvat: Visit London, NK, Style.com, Yasuragi, Iittala, Sephora, Indiska