Ajattelin, että pärjään tämän tennarisesongin kenkävarastostani jo löytyvillä mustikansinisillä Karhuilla ja valkoisilla Converseilla. Luulin väärin.

Törmäsin näihin elegantteihin Vans-kuviin & Other Stories -nettikaupan tarjontaa selaillessani. Jotenkin olin ajatellut, että Vans on tarkoitettu ihan jollekin muulle kohderyhmälle kuin kaltaiselleni keskikonservatiiviselle aikuismuotibloggarille. Eli vaikka olen sitä mieltä, että ko. tossut on tosi kivat (kaikkia ihania väriyhdistelmiä ja printtikuoseja!!), ne ei oikeastaan näyttäisi järkevältä jonkun minun tyyliseni päällä. Nyt, kun näen ajatukseni oikein tuossa kirjoitettuna, se näyttää suoraan sanottuna vähän hassulta.
Tosiasia kuitenkin on, että joillain brändeillä on niin voimakas side esmes alakulttuuriin tai elämäntyyliin, että en haluaisi käyttää juuri niitä vaatteita tai asusteita tuon yhteyden takia. Lähinnä kysymys on siitä, että haluan kunnioittaa ko. alakulttuuria/elämäntyyliä siten, että en käytä heidän “omia” vetimiään, vaikka niitä kivoina pitäisinkin. Aikoinaan Vans oli niin selkeästi skeittimerkki, että tossujen käyttäminen olisi ollut käytännössä sama kuin olisi väittänyt olevansa skeittari. Samantien olisi voinut kulkea skeittilauta kainalossa, koska se  on niin kivan näköinen asuste.
Olen siis sulkenut Vansit pois ajatuksistani, koska en halua antaa mielikuvaa, että en muka ymmärrä, että ne eivät ole “vain” kivat tennarit enkä toisaalta myöskään väittää olemuksellani, että olisin muka skeittari, kun en kerta ole. Ei niin, että oikeasti kuvittelisin jonkun luulevan meikäläistä skeittariksi vain sen takia, että jalassani on Vansit – eli käytännössä vain ensimmäinen vaihtoehto pätee… 😀

Valkoinen asukokonaisuus ja leopardi-Vansit – ihan must tälle keväälle! Täytyy nyt vain toivoa, että noita kokonaan leopardikuvioisia löytyisi myös matalalla varrella. Korkeavartiset on jotenkin ehkä vähän too much ehkä. Toisaalta ihanan kissamaiset on myös nuo matalat mustilla yksityiskohdilla. Eniveis näiden kuvien jälkeen tulee sellainen olo, että miksen minäkin, kun kerta muutkin…
Sen verran aloittelija olen Vans-asioissa, että en suoraan sanottuna oikein tiedä muita merkin jälleenmyyjiä Tukholmassa kuin & Other Storiesin. No toisaalta, parin viikon päästä olen suuntaamassa Helsinkiin ja silloin voin hyvin poiketa sikäläisessä Vans Storessa. Siellä näyttäisi ainakin olevan  kunnollinen valikoima suunnilleen kaikkea, kuoseja ja malleja.
Kuvista kiitos: & Other Stories

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut lomamatkaa Pohjois-Italiaan, tarkemmin sanottuna jonnekin Milanon tietämille. Tykkään oikein kovasti Italiasta matkakohteena, olen turisteillut siellä selkeästi useammin kuin missään muussa maassa. (Näitä nykyisen ja entisen kotimaani välisiä matkoja, vaikka lomille osuisivatkin, en oikein osaa laskea ulkomaanmatkoiksi). Tällä kertaa Italianmatkakuume johtuu kuitenkin ihan muusta kuin maan rikkaasta kulttuurista, ihanista kulinaarisista elämyksistä, kiehtovasta luonnosta tai hauskoista kohtaamisista ihmisten kanssa. Haluan matkustaa Italiaan, koska haluan Milanon ulkopuolella sijaitsevaan Prada-outlettiin laukkuostoksille!
No, matkakuumetta voi lieventää esimerkiksi viettämällä yhden harmaan lauantain pyörimällä Tukholman ulkopuolella sijaitsevassa outlet-paratiisissa. Stockholm Quality Outlet oli aikoinaan, kaupungin pohjoispuolella asustellessamme, ihan vakishoppailupaikka. Monipuolinen tarjonta sporttimuodista fashion merkkeihin ja kodin sisustuksesta farkku- ja kenkäkauppoihin sekä hyvät hinnat olivat vähintäänkin riittävät syyt lähteä penkomaan tankoja. Nykyisin outletissa tulee vierailtua huomattavasti harvemmin. Keskustan tuntumassa asuvalle matka esikaupunkialueelle on tuntunut pitkältä, mutta lauantainen reissu todisti, että eihän siihen kauaa mene edes julkisilla liikennevälineillä.

Lauantaisen retken päämissio oli hankkia Karkille opiskeluedustukseen ja työnhakuun sopiva jakkupuku. Tukholman yliopiston lakiopiskelijat pukeutuvat neulepaitoihin ja farkkuihin – niinkuin kai opiskelijat kaikilla muillakin alueilla – mutta työtyyppisissä tilaisuuksissa asun pitäisi olla astetta skarpimpi.

Ihan pelkkää jakkupuvun metsästystä shoppailukierros ei kuitenkaan ollut. Kaikista lemppariputiikeista piti tietty tarkistaa heidän extra-alet. Outlet-hinnat ovat yleensä noin 50 % alkuperäisestä kaupan hinnasta. Eli ihan hyvä ale, jos löytää jotain, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä on tullut hakemaan. Heräteostoslöytöjä voi tehdä erilaisista kampanjoista, näytekappaletangoista ja muista supertarjouksista, joita melkein kaikilla outlet-myymälöillä on.

Outletissa menee helposti koko päivä – eikä siltikään ehdi kiertää kuin ne omat lempparit. Lauantaina oltiin Karkin kanssa tosi tsemppimielellä liikkeellä ja kolkuteltiin putiikkien ovia vain hetki avaamisen jälkeen. Suosittelen samaa strategiaa muillekin, sillä puolilta päivin iskee jo pieni ryysis.

Jakkupukumekka Boss ja toiveikas Karkki.

Vagabondin liikkeessä on yleensä edellinen sesonki puoleen hintaan suositushinnasta ja vanhempia malleja saa ihan reilulla alella. Valikoimaa ja kokoja riittää…

Hope ja kaunis liukuvärjätty palmikkoneule miesten mallistosta. Hetken jo mietin, että ostan tuon neulekaunokaisen ja alan etsiä siihen sopivaa poikaystävää. En sit kuitenkaan… Haha!

Hopen kenkähylly ja viime kevään kevätmallistoa.

Karkki löysi Hopelta aivan upean, tismalleen silmiensä värisen harmaanvihreän kevyttikkitakin. Tyytyväinen tyttö halusi uuden takin heti käyttöön. Mikäs siinä. 🙂

Itse olin mennä aivan pähkinöiksi Acnen outletissa. Miten voi olla, että heillä oli yksi ainokainen turkoosinsininen mokka-biker juuri minun kokoani!? Muutenkin varsinkin kaikki ihanat kevätpastellit kuiskuttelivat nimeäni lähes vastustamattomalla tavalla.

Acne-outletin kenkähyllylle täytyy palata vielä… Yllättävän paljon valikoimaa ja hyvin kokoja tarjolla. Hinnat about puolet alkuperäisistä myyntihinnoista.

Karkki osti yhdet.

Melkein kotiutin tämän Acnen kivan kellohameen. Joku nynnyys sitten iski kuitenkin ja tuumasin, että hienoudestaan huolimatta helma vie ehkä vähän turhankin paljon tilaa.

Lisää Acnea… Erilaisia versioita prätkärotsista ja muista Acnen upeista nahkatakeista oli vaikka miten paljon. Tosin nahkatakkeja oli yleensä vain yksi per malli – eli koko oli joko sopiva tai sitten ei.

Onnellinen vaaleanpunaisen paperikassin kantaja.

Alueella on tosiaan siis varsin paljon putiikkeja ja yleensä löytö-faktori on melkoisen korkea. Kantsii tsekata kaikki myymälät täältä.

Mitään huikaisevia kulinaarisia elämyksiä ei ostoreissulta kannata odottaa. Itse outlet-alueella on Pizza Hut, makkarakioski ja Waynes Coffee. Kerran joskus sata vuotta sitten taidettiin käydä Pizza Hutissa shoppailulounaalla, nykyään ollaan yhtä mieltä siitä, että Waynes Coffeen hinta/laatu/tarjonta/nopeus/helppous antaa parhaimman lisäarvon.

Le Creusetin myymälä on aika uusi tulokas alueella. Melkein pitää sanoa, että onneksi Peetu ei ollut mukana… Muuten oltaisiin varmasti päädytty kantamaan valurautapannuja kotiin selkä vääränä. Haha!
En nyt väitä, että tuo Tukholman outlet olisi ihan yksinään matkan arvoinen (niinkuin en nyt varmasti ihan oikeasti menisi Milanoon vain Prada-outletin vuoksi!). Jos nyt kuitenkin on tänne tulossa ja edulliset shoppailut kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti pistäytymistä Stockholm Quality Outletissa.
Julkisilla paikalle pääsee kätevästi noin puolessa tunnissa keskustasta. Ensin paikallisjunalla Barkarby-nimiselle asemalle ja sitten sieltä 567-numeron bussilla. Bussi lähtee heti paikallisjuna-aseman uloskäynnin ulkopuolelta ja outlet sijaitsee bussin päätepysäkillä. Eksymisvaara on toisin sanoen lähes olematon.

Lupasin esitellä myös ne kahdet upeat kengät, jotka Peetu löysi minimarketin sample salesta tässä taannoin. Aika hauska juttu, että olemme neidon kanssa samaisessa yhden merkin ystiksessä – ja onnistumme löytämään täysin erilaiset, jopa eri henkiset kengät! Vaikka siis molemmat tykkäämme kovasti mm. minimarketista ja monista muistakin, emme silti välttämättä ollenkaan himoa samoja juttuja. Emmekä pukeudu samaan tyyliin, vaikka toistemme vaatteita lainailemmekin.
Ihan huippua, että viimeaikojen lämpöaalto on sulattanut nekin vähäiset lumet kokonaan pois, jotka tuossa jossain vaiheessa tänne satoi. Toisaalta maailma kyllä kieltämättä näyttää valoisammalta, kun on vähän valkeaa peitettä kaiken harmaan päällä. Mutta lumettomuus antaa ihan toisenlaisen vapauden päivittäiseen kenkävalintaan.

minimarketin sample sale -päivänä pyrytti lunta ja Peetu oli kahden vaiheilla, kantsiiko keväisiä kävelykenkiä hankkia ollenkaan kaapin perukoille lojumaan ja kuivia kelejä odottamaan. No, onneksi rakkautta-ensi-silmäyksellä -fiilis oli tarpeeksi voimakas, sillä suloisen punaiset kävelykengät ovat olleet viime päivinä todella kovassa käytössä!
Viimeksi eilen, aamuista työmatkaamme puolikoomassa taivaltaessamme, kenkäkaunokaisten onnellinen omistaja kertoi ilahtuvansa vilpittömästi joka kerta, kun katse osuu omiin jalkoihin!

Ja kyllähän ne onkin kauniit! Klassinen kävelykenkämalli tukevine korkoineen on jo sinänsä tyylikäs. Tummanpunaisen pintanahan ja hehkuvan kirkkaanpunaisen kiiltonahan liitto kruunaa komeuden.
Peetun toinen löytö on sekin vallan upea.

Tumman suklaanruskeat nilkkurit saavat särmää ja vauhtia käärmekuosisesta korosta ja muista yksityiskohdista. Nilkan takana oleva vetoketju toimii tyylikkäänä yksityiskohtana (ja helpottaa tietty myös pukemista…).
Näiden kanssa oli käydä hassusti. Peetu vaihtoi nimittäin nilkkurit jalkaansa ystiksessä, koska oli matkalla sieltä suoraan kaverinsa synttäreitä juhlimaan. No, kuten sanottu, tuolloin oli vielä lunta maassa ja lisää tuli taivaan täydeltä. Kenkien vaihto suoritettiin sisätiloissa, luonnollisesti, mutta ulkoilu jäi varsin lyhyeksi. Pohjat olivat niin liukkaat, että niiden neljän askeleen aikana, jotka Peetu ehti ottaa ulkona, tyttö meinasi kaatua ainakin viisi kertaa.

Vaikka lumet onkin nyt jo niitä kuuluisia menneen talven juttuja, sai nilkkurit uudet pohjat välittömästi. Ja jos totta puhutaan, en kyllä vielä ihan uskalla toivoa, että loskakelit olisi tältä vuodelta kokonaan lusittu. Se olisi jo melkein liian hyvää ollakseen totta!

 
Uusien kauniiden kenkien tuoma ilo! Se tunne. <3

Olen löytänyt shoppailu-heikkouteni. Alennusmyynneissä en riehaannu, eikä punaisena kirkuvat aleprosentit saa kukkaronnyörejäni höllentymään. Sen sijaan rakastamieni merkkien Sample Salet, utförsäljningit, ystävämyynnit pistävät pään helposti pyörälle. Viimeksi syynä oli Dagmar, nyt minimarket.
Tietty yksi syy ystiksien inspiroimaan shoppailuinnostukseen on usein alennusmyyntejäkin edullisemmat hinnat. Toisaalta myös ajatus siitä, että voi hankkia lempimerkiltään jotain mitä juuri kenelläkään muulla ei ole, on kieltämättä kutkuttava. Valitettavasti mallikappaletangon isoimmatkin koot ovat yleensä normaalivartaloiselle vähän turhan haasteellisia. Onneksi kenkien ja asusteiden kohdalla ei ole samaa ongelmaa! 

minimarketin sample salesta tuli kotiutettua parit huikean upeat – ja erittäin tarpeelliset – kengät. Toiset ei tosin ole tuossa edellä hehkuttamiani mallikappaleita – vaan tämän talven malliston häntiä.
Iltahämärä veti kuvien värit vähän kummallisiksi, eikä sävyt oikein tahtonut asettua Mintun säätötaidoilla kohdalleen. Kummatkin kengät ovat kuitenkin ihan klassisen turvallisesti pääasiassa mustat.

Klassiset mustat juhlakengät ovat olleet hakusessa jo pidempään. Juhlakäyttöön sopivia sandaaleita löytyy kyllä varastostani, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tasan ainoat umpinaiset juhlakenkäni ovat pikkujouasussakin esiintyneet punaiset Lanvin pour H&M avokkaat. Kaikessa herkullisuudessaan kristallikorkoiset kirkkaanpunaiset lakerikorkkarit ovat aikas huomiota herättävät.
Tarvitsin siis vähän klassisemmat, mustat umpinaiset juhlakengät. Täydellisessä maailmassa olisin toki hankkinut selkeälinjaiset perusavokkaat. Nyt vain sattuu olemaan niin, että joko kävely- tai kantapäänmuototeknisistä syistä en pysty käyttämään mitään kenkiä, joissa ei ole nilkassa kiinnitystä tai vähintään sling back. Siksi tavalliset perusavokkaat eivät tule kysymykseen. Ja jostain syystä sling backit on lähestulkoon aina avoimia myös kärjestä.

Ei siis tarvinnut juurikaan miettiä, kun törmäsin ystiksessä näihin minimarketin ihanuuksiin. Tykkään hurjasti kenkien terävästä kärjestä ja pintanahkan, lakerin ja glitterin yhdistelmästä. Lisäksi iso kiitos (silläkin uhalla, että kuullostan tylsältä…) siedettävän korkuisesta korosta. Näiden kanssa ei varmastikaan tarvitse rynnätä vaihtamaan kenkiä ainakaan ennen puolta yötä… Haha!

Juuri sellaiset kuin toivoinkin! Jalassa pysyvät, suht klassiset avokkaat pienellä twistillä!
Toiset kengät olivatkin sitten aikas kaukana tämän sesongin käyttökeleistä…

Oltiin itseasiassa jo poistumassa ystiksestä Peetun kanssa. Peetulla oli lisäksi kova kiire hyvän ystävänsä synttäri-illallisille. Oven lähellä oli muutamia pareja nyt tulevan kevään kenkämallistosta. Olin kiinnittänyt niihin jo tullessa huomioni, mutta mallikoko oli itselleni väärä, 39, kun normaalisti olen 38 tai 38,5. Peetu, joka osti myös kahdet kengät, selosti, että kenkien koot ovat todella pienet – ja että kantsii kokeilla ainakin.

No niinhän siinä sitten kävi, että oli aivan pakko palata pitkänä kiemurtelevaan kassajonoon ja kiireestä huolimatta lunastaa myös teräväkärkiset matalat kiiltonahka sling backit omaksi!
Samaa mallia oli myös musta-valkoisena seepraraitaisena karvaisena versiona. Niissä nuo osat, mitkä ostamissani on harmaat (takaremmi ja pohjan yläosa) olisivat olleet kirkkaan turkoosit. Teki kyllä ihan hurjasti mieleni myös niitä, mutta ensinnäkin niiden hinta oli jo varsin reilu, ei vain sample sale -mittakaavassa, vaan ihan muutenkin. Toisekseen ostosteni yhteishinta alkoi jo hipoa kipurajaa pelkästään näiden jälkimmäisten kenkien vuoksi.  (Mintun Instagramista löytyy seeprakengistä kuva kuitenkin…)

Mutta eikös vain ole ihanat nämäkin!? Samasta kävely- tai kantapääteknisestä syystä johtuen en pysty käyttämään tavallisia ballerinoja. Ne ei vain kertakaikkiaan pysy jalassani! Kantapään takaa kulkeva remmi ratkaisee ongelman – ja minäkin pääsen nauttimaan ballerinamaisesta vapaudesta.

Ja kyllä, onhan se 39 aavistuksen iso, kun sovitin kenkiä uudestaan kotona ilman sukkaa. Juuri tässä mallissa se ei kylläkään haittaa (ei oikeasti haittaa!). Yksi reikä lisää vain nilkkaremmiin ja ongelma on ratkaistu.
Täytyy kyllä tunnustaa, että aavistuksen keskenkasvuiseksi tunnen oloni, kun taas kerran sorruin ostamaan väärän kokoiset kengät! Puolustuksekseni sanottakoon, että nuo eivät kyllä ole edes täyttä puolta kokoa liian isot. Ehkä olisin päätynyt samaan kokoon, vaikka tarjolla olisikin ollut 38,5…

Nyt vain saisi nuo loputkin vähät lumet sulaa ja kelit lämmetä aavistuksen, niin pääsisi tepastelemaan kuiville kaduille uutukaisilla! Sitä odotellessa joku voisi tosin järkätä pientä juhlallisuutta, että voisi koeajaa uudet luottokorot.
Ostin samaisesta sample salesta myös heleän pythoninvihreän maksineuleen, ihanan sinisävyisen sisä-bomberin ja pari kauniisti leikattua t-paitaa. Viikonloppuna saan varmasti nuo – ja Peetun kengät – teillekin tänne esittelyyn.

Aina ei voi onnistua.
Tiedän, että täällä armaassa blogissani, jossa suhtaudutaan shoppailuun periaatteessa, jos ei nyt penseästi, niin ainakin varsin pidättyväisesti, on viime aikoina esitelty ihan luokaton määrä uusia hankintoja. Syytän Peetua. Neito kun on ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikeissa päivätöissä ja saa ihan oikeaa kuukausipalkkaa. On ihan mahtavaa, että silloin voi täydentää garderobin aukkoja hyvillä hankinnoilla.
Ja erittäin shoppailupidättyväinen Minttu on kieltämättä kannustanut. Peetulla on edessä monta vuotta KTH:n luentosaleissa, joten nyt on hyvä tehdä ostoksia, jotka hankintahetkellä ovat hiukan kalliimpia. Toisaalta juuri niistä saa eniten iloa sitten, kun opiskelijabudjetti ajaa syömään kaurapuuroa ja estää valuuttaa vaativan irroittelun fashion-alueella.

Yksi Peetun I wish -listan ykkösistä on ollut jo pitkään Dr. Martensit. Olen ollut omiini niin mielettömän tyytyväinen (okei, kolme paria Compedia meni niiden kesyttämiseen, mutta sen jälkeen: mukavuustaivas!), että suosittelin ehdottomasti niiden hankintaa. Peetun kenkävarastosta löytyy useamman vuoden käytön jälkeen yhä hyvässä kunnossa olevat Vagabondin mustat maihinnousukengät, joten mustat Martensit olivat tästä syystä poissa laskuista.
Harkinnan alla on ollut hot pinkit (ei-kiiltonahkaiset) versiot, valkopohjaiset kukalliset ja punaisia kiiltonahkaisiakin mietittiin hetki. Peetu on ollut reippaana huutelemassa täkäläisen Huuto.netin sivuilla lupaavan oloisia pareja, mutta mikään ei ole osunut kohdalle. Riemulla ei ollut rajoja, kun Brandoksen alesta löytyi upeat violetit kukalliset 16-reikäiset 40 % alennuksella.

Homman piti olla aivan varma nakki. Meillä on kotona yhdet 38-kokoiset 16-reikäiset Dr. Martens 1460 -malliset kengät. Ja ne sopivat paremmin kuin hyvin sekä Mintun että Peetun jalkaan.
Voin kertoa, että itku ei ollut kaukana, kun piti todeta, että upeat, ihanat, kauniit ja tyttömäisen herkänrouhet maihinnousukengät on aivan liian pienet!!

Satuin tulemaan töistä kotiin juuri, kun Peetu oli eteisessä avaamassa pakettia. Innosta sanattoman tohkeissaan, tietenkin. Ja se hetki, kun ensimmäinen kenkä nousee laatikosta. Ooh ja iih ja wau, mutta heti näkee, että onpa se pieni. Ja sitten se hetki, kun tyttö yrittää kiskoa kenkää jalkaansa. Saa sen ahdettua sisään. Katse kertoo jo kaiken ja sitten: “äiti, tää on ihan liian pieni”.
Kengäthän ne vaan on ja on maailmassa pahempiakin pettymyksiä ja jollakulla ei ole kenkiä ollenkaan, mutta täytyy sanoa, että itku ei ollut kaukana.

 
Tästä traumaattisesta kokemuksesta on jo hetki – eli henkinen tasapaino on palannut talouteemme. Peetu laittoi Brandokselle kyselyn kengistä ja sai ystävällisen vastauksen nopeasti. Valitettavasti heillä ei ollut tarjota tilalle uusia samanlaisia, mutta sehän on alekenkien kohdalla ihan jo melkein oletettavaa. Palautus sujui vaivattomasti ja helposti – eli Brandoksen suhteen ei ole mitään valitettavaa.
Jos tässä nyt jotain toivoisi olisi se, että kaikki nettishoppailevat kanssaihmiset kävisivät jättämässä palautetta jotain ostettuaan. Vain jo sellainen tieto, miten hyvin koko vastaa “normaalia” olisi tässäkin tapauksessa auttanut Peetua tekemään oikean johtopäätöksen.
Edelleenkin kyllä ihmettelen, että miten 38 saattoi olla niin pieni. Kokeilin nimittäin itsekin noita jalkaani ja kysymys ei todellakaan ollut mistään pienestä erosta. Omat kolmekasini sujahtavat jalkaan mukavasti ja ovat sellaisella ihanalla “monomaisella” tavalla (lumilautailijat ymmärtänevät ainakin… :D) vähän väljät. Nuo violettikukkaiset kaunokaiset olivat niin pienet, että en saanut ahdettua jalkaani sisään ollenkaan. Väittäisin, että koko oli lähempänä 36:tta kuin 38:a. Outo juttu, mutta aina ei voi onnistua.

Sain joululahjaksi pari lahjakorttia ja päätin käyttää ne molemmat johonkin, mitä olen jo pitkään himoinnut, vaikka se ei olisikaan kaikkein maailman järkevin investointi. Toinen lahjakorteista oli Åhlénsin tavarataloon ja toinen täkäläiseen Akateemiseen kirjakauppaan.
Akademibokhandelista ajattelin ostaa (vihdoinkin) jonkun aloittelijan käteen sopivan akvarellisetin, vaikka lahjan antaja taisi ajatella, että täydentäisin kirjastoani. Vuosikausia jatkunut kiihkeä työmatkalukeminen on nyt kuitenkin ollut käytännöllisesti katsoen paussilla. Aamuiset menomatkat kun tulee seurusteltua Peetun kanssa ja kotimatkalla a) luen päivän Metron b) tsekkaan Twitteriä c) katson Netflixistä jotain laadukasta ja kehittävää viihdettä.

Ei ollut vähimmässäkään määrin sattumaa, että bongasin Åhlénsin alesta kivalla – 40 % alennuksella Acnen poninkarvaiset Pistol-nilkkurit. Ensimmäisen kerran sovittelin nitä jo joskus loppukesästä, mutta omalle kukkarolleni varsin hurja hintalappu pani stopin haaveilulle.
Lyhytvartiset Pistolit on ollut pakko-saada -listallani jo vaikka miten pitkään. Se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin pakko-saada-nyt-heti -lista, joten olen hyvin voinut odotella sopivaa ostohetkeä. Klassikkojen kanssa on se hyvä puoli, että odottelu yleensä palkitaan. Pistoleita näkee aika harvoin alessa, mutta laskin, että upeat poninkarvaiset olisivat sen verran erikoiset, että varsin mainstreamin tavaratalon, Åhlénsin, kenkäosastolta ne ei välttämättä katoaisi ennen alennusmyyntien alkua.

Kävin viimeisen kerran sovittamassa nilkkureita joulun aatonaattona, 23.12., kun olin muutenkin kaupungilla. En pitänyt varsinaisesti mitään kiirettä rynnätä kenkäostoksille, mutta kun maanantaina ennen uutta vuotta oltiin Tampereen tyttöjen kanssa muutenkin shoppailemassa, päätin tarkistaa kenkäaletilanteen.
Silloin tapahtui jotain hassua. Painelin suoraan sen hyllyn luokse, missä poninilkkurit viimeksi majailivat. Olin vasta toteamassa, että niitä ei näytä olevan, kun Tinni laittaa viestiä Åhlénsin toisesta kerroksesta, Acnen shop-in-shopista, että sieltä niitä löytyy 38 -koossa, jos kenkäosastolta ei.
Menin samoin tein Acnen omalle osastolle vain todetakseni, että sieltä löytyi karvaversioita vain malleista Star ja Clover. Pistoleitten kanssa idea oli juuri se, että ne on Pistolit. Täydellinen matala korko olematta liian korkea tai täysin lättänä – ja muutenkin – ei ole mikään sattuma, että Pistol sekä alkuperäisenä bootsina että nilkkurina on ollut mukana jo ikuisuuden.
Yritin testata poni-Stareja, mutta en ollut fiiliksillä käyttää lähes 300 euroa kenkiin, jotka ovat vain melkein kuin ne, jotka oikeasti halusin. Tivasin shop-in-shopin ystävällisiltä, mutta jäätäväncooleilta myyjättäriltä (kyllä, heitä oli siinä vaiheessa jopa kaksi ongelmaani ratkomassa), että mahtaisko jostain muualta saada poninkarvaisia Pistoleita. Siihen neidot jämptinä molemmat, että Pistoleita ei ole ikinäkoskaan valmistettukaan karvaisina. Jo mainittujen Starin ja Cloverin lisäksi vain kuulemma Alma-nimistä mallia on valmistettu poninkarvasta. Molemmat muistivat jopa, että Alman karva oli harmaa.

Palvelukokemuksen jälkeen pingoin takaisin alakertaan kenkäosastolle. Takaraivossa oli muistikuva siitä, että Åhlénsin kenkäale on muokattu ennenvanhaiseen malliin – eli joka koolla on oma alepöytä – kun muuten osasto on jaettu brandeittäin ja siksi en löytänyt nilkkureita ensimmäisellä yrittämällä. 38 -pöydältä löysinkin sitten ne mustat poninkarvaiset Pistol-nilkkurini, joita olin käynyt sovittelemassa pitkin syksyä.
Ja onneksi löysin. Ensinnäkin on tietty aivan mahtavaa, että vihdoinkin sain nuo hienot ja hyvät (nahkavuori!) kengät itselleni. Toisekseen aivan erityisen mahtavaa, että saatoin havaita, että sen paremmin päässäni kuin muistissanikaan ei ole vikaa. On nimittäin aika vaikea vakuuttaa edes itselleen olevansa oikeassa, kun kaksi tyylikästä, hillittyä ja erittäin ammattitaitoisen oloista Acne-myyjää väittää, että Pistoleita ei ole koskaan valmistettu poninkarvaisina.

Tuntuu varsin mainiolta, että nuo löytyvät myös Acnen kotisivuilta. Vähentää huomattavasti sitä pelkoa, että tuli ostettua kopiot kovaan hintaan.

 
Nyt voin kai melkein sanoa, että olen saanut ponin joululahjaksi? Eikö?
Ainakin olen yhtä onnellinen kuin ponia toivonut pikkutyttö!