Olin jo ihan unohtanut, että olen ilmoittautunut mukaan Buzzador-verkostoon. Sieltä ei ollut kuulunut pihahdustakaan melkein vuoteen (yli vuoteen?), kunnes muutama päivä sitten postilaatikossa köllötteli paketti ACO-apteekkikosmetiikkaa.

Paketista löytyi Cliniderm-sarjan päivävoide, puhdistusmaito ja Age Delay seerumi.

Itseasiassa tykkään kovasti monista apteekkien omista ihonhoitosarjoista. Hinta on useimmiten aika kohdallaan ja hajustamattomia vaihtoehtoja löytyy runsaasti. Ihan ensimmäiset käyttökokemukset näin parin päivän jälkeen osoittavat, että Cliniderm on kelvokasta kamaa. Tuoksuton kevyt koostumus ja pumppupullojen helppokäyttöisyys yhdistyvät. Perusteellisempi arviointi luvassa, kunhan ehdin testailla tuotteita vähän perusteellisemmin.

Sain testattavakseni MaxFactorin uuden, markkinoinnin mukaan superkevyen Xperience -sarjan.

Periaatteessa tykkään MaxFactorin kaltaisista lompakkoystävällisistä konkarimerkeistä. Jotenkin tuntuu, että niin isolla brändillä ei ole varaa olla huolimaton laadun suhteen – ja toisaalta isot volyymit antaa mahdollisuuden siedetävämpään hintatasoon pikkumerkkeihin verrattuna.

Muutaman viikon testailun jälkeen löytyi pari ehdotonta lempparia, yksi kysymysmerkki ja yksi ihmetyksen aihe…

Xperience-sarjan ripsiväri ja meikkivoide päätyivät suursuosikkilistalle aivan välittömästi.

Olen käyttänyt MaxFactorin ripsareita jo aika pitkään. Varsinkin Masterpiece Max oli suosikki, joka päihitti niin cliniquet, kanebot kuin diorshowtkin. Itseasiassa tykkäsin siitä niin paljon, että en oikein käsittänyt, miksi ylipäätään enää pitää kehittää uusia versioita. Mutta nyt ymmärrän! Xperience mascara on ehkä täydellisin, mitä olen ikinä käyttänyt! Ripsistä tulee kauniisti kaartuvat, tuuhean ja pitkän oloiset ilman tönkköä teennäisyyttä. Väri levittyy tasaisesti ja helposti eikä se rapise poskille päivän mittaan. Ja mikä parasta: Xperience on helppo pestä pois siististi ilman silmiä ärsyttävää hinkkaamista. Ziljoona plussaa Mintulta!

Xperience meikkivoide on toinen positiivinen yllätys. En ole oikein löytänyt aikaisemmin mieluista, iholleni sopivaa meikkivoidetta. Toiveena on ollut kevyt ja luonnollinen, mutta silti kohtuullisen hyvin peittävä, hyvin pysyvä, mutta kuivalle iholleni silti riittävän kosteuttava voide. Kaikki aiemmin testaamani vaihtoehdot ovat olleet joko liian paksuja, kuivattavia, öljyisen kiiltäviä, huonosti levittyviä tai (pahimmillaan jopa “ja”) liian ohuita. Xperience levittyy kevyesti, peittää yllättävän hyvin ja tuntuu silti luonnolliselta, kestää siistinä koko päivän ja on kaikin puolin muutenkin ihan loistava meikkivoide. Lähestulkoon ziljoona plussaa tällekin!

Xperience-huulikiillon pitäisi olla hoitava ja tuntua kevyen luonnolliselta… Mintun tuomio on: mnjooo. Huulikiilto tuntuu hyvältä pienen hetken heti levityksen jälkeen, joo, mutta jo hetken päästä kuivalta ja huulipunamaiselta. Pitää muistaa, että en tosiaankaan osaa käyttää huulipunia ollenkaan. Jotenkin tuntuu, että henki ei kulje kunnolla, jos huulissa on jotain kiiltoa tömäkämpää. Lisäksi Xperience-kiillossa on makuuni aivan ehdottomasti liikaa glitteriä. Kevytkevyt kiilto on ihan jees, mutta ei yhtään enempää.

Mutta sitten toisaalta. Karkki takavarikoi Mintun hyljeksimän testi-kiillon ja on käyttänyt sitä erittäin tyytyväisenä sekä koostumukseen että ulkonäköön. Karkki asustelee nykyään Uppsalassa ja siitä syystä tuo huulikiillon kuva on peräisin Nellystä enkä ole ihan varma, onko kuvassa juuri oikea sävy… (Karkki, kirjoita kommentteihin, mikä sävy siinä kiillossa on – THX!)

Vuoden vaihteessa sarja täydentyy “Smokey Eye Effect” -duoluomivärillä. Testipaketin mukana seurasi luonnollisesti pressitiedotteet kaikista tuotteista. Luomiväripuikkoa on muistaakseni tulossa viittä eri värikombinaatiota. Valitettavasti testipakettiin eksynyt kirkkaanturkoosinvihreä-punainen tiilenruskea -väriyhdistelmä on ehkä ainoa, mitä kukaan meidän potentiaalisesta testiryhmästä (Minttu, Karkki, Peetu) ei suostunut vetämään silmiinsä edes testimielessä. Ei silti, voi se jollekin sopia, mutta täällä meillä käytetään lähinnä erittäin luonnollisia ja vähintäänkin neutraaleja värisävyjä…

Xperience luomiväripuikko on täysin avaamaton ja pistän sen mieluusti eteenpäin hyvään kotiin. Mikäli kiinnostaa, niin huikkaa kommenttiboksissa. Jos ilmoittautuneita on useampia, suoritetaan jonkinnäköinen juhlallinen arvonta!

PS. Ei tarvitse ilmoittaa nimeä/osoitetta kommenteissa – sähköpostiosoite riittää!

Kolmevuotiaan pienen balettitanssijatytön nutturapinnit, -verkot ja muut tärkeät värkit kulkivat kätevästi Elwa Molinin tanssikoululle äiskältä saadussa siniraitaisessa Marimekon meikkipussissa.

Pikkuisen vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin Karkki tuumi, että oliskohan vähitellen aika vaihtaa vähän freesimpään versioon…

Vanha palvelija…

Kestävää ja hyvää laatua pussukka kuitenkin on ollut. Jo oikeastaan melko ruotoisen näköiseksi kulahtaneenakin se on edelleen täysin käyttökelpoinen. Vetskari toimii erinomaisesti, saumat pitävät kutinsa ja vain päällikangas on reikiintynyt.

Karkki etsi sinnikkäästi uutta meikkipussia, joka olisi yhtä hyvä kuin vanha. Kriteerinä mm. sopiva koko, vetoketjukiinnitys ja jämäkkä olemus.

Jotenkin kuvittelisi, että “sopivan” kokoisia pussukoita olisi tarjolla pilvin pimein. Ankaraksi äityneen metsästyksen jälkeen on helppo todeta, että megalomaanisen suuria matkalaukkumeikkipusseja ja tyttömäisen pikkuisia käsilaukkumalleja on kyllä, mutta kohtuullisen meikkivalikoiman sisäänsä nielaisevaa ja siitä huolimatta käsilaukkuun sujahtavaa kokoluokkaa ei löydy käytännöllisesti katsoen mistään.

Ei kovinkaan yllättäen Karkki päätyi vanhan meikkipussin päivitettyyn versioon. Marimekkoa tietenkin.

Karkin mielestä meikkipussissa pitää olla vetoketju. Kaikenmaailman nipsukiinnitykset ja neppariläppäviritykset vain aukeavat käsilaukussa ja levittävät sisällön pitkin laukun pohjaa. Sen lisäksi pussukan pitää olla sen verran tukevaa materiaalia, että se pysyy pystyssä itsekseen. Näin erillisen meikkilaatikon hankkiminen ei ole tarpeellista, vaan meikkipussia voi käyttää muuhunkin kuin kuljetukseen.

Saa nähdä, kestääkö uusi Marimekko yhtä kauan käyttökelpoisena kuin tuo 90-luvun alussa hankittu…

Hyvän ja luotettavan kampaajan löytäminen on jostain syystä ihan käsittämättömän vaikeaa. Itse kävin vuosikausia Tampereella Tukkateekissä Teemun käsittelyssä vielä Tukholmaan muuton jälkeenkin. Sitten Teemu hävisi jonnekin maailmalle ja Mintulla alkoi toivoton kampaajanhakukampanja. Pelkkä ammattitaito kun ei vielä riitä. Kampaajan kanssa pitää synkata niin hyvin, että epämääräiset toivomukset “haluaisin lyhyemmän, mutta kuitenkin pitää pitkän” tai “sävy voisi olla astetta tummempi, mutta silti vaalea” eivät aiheuta katastrofia. Ihan liian monta kertaa on pitänyt tulla kotiin itku kurkussa.

Loputtoman pitkän etsimisen jälkeen löysin Pernillan Björn Axénin Urban -kampaamosta. Pernilla on varsinainen velho varsinkin värien kanssa. Perusteellinen seikkailuni hiusvärien maailmassa on vakuuttanut siitä, että ei ole juuri vaikeampaa kuin saada värjäämällä aikaiseksi kaunis vaalea sävy. Etenkin, jos tavoitteena on hiukan lämmin inkiväärinhehkuinen yleisilme. Vähänkään epävarmoissa käsissä lopputulos on keltainen, muovinen, halpa, terveisiä vanhasta Neuvostoliitosta ja aikuisviihteestä… Oletan, että vaaleat tuhkan sävyt ovat aivan yhtä hankalia toteuttaa niin, että lopputulos on luonnollinen.

Peetu kävi eilen kaverinsa ja luottokampaajansa Annican käsittelyssä… Väri pysyi vaihteeksi omana – ja mikä ettei, monet maksavat pienen omaisuuden luonnollisenoloisesta vaaleasta raidoituksesta, jonka Peetu onnistui hankkimaan viime kesänä. (Peetun hiukset on jostain syystä vaalentunut aina tosi paljon auringossa, vaikka perussävy ei olekaan mitenkään erityisen vaalea).

Annica duunissa ja Peetu tiukin ilmein…

Peetu vihjasi jo etukäteen, että saattaa hiukan irrotella leikkauksen kanssa. Lopputuloksena tosi siisti sidecut:

Siiliksi jätetty sivu on vähemmän punk kuin  ihan kaljuksi ajeltu, mutta antaa silti tosi kivasti särmää Peetun jo aikas pitkäksi venähtäneeseen hiuksistoon.

(Kuvista kiitos Dunille ja Dunin iPhonelle!)

Kaiken duunihomman keskellä Karkki ja Peetu ehtivät vähän shoppaillakin Helsinki Vintagessa.

Peetu hankki ihan ensimmäisenä kivan amerikkahenkisen huivipannan.

Karkki investoi aivan hillittömän hienoon vanhaan amerikkalaiseen partiopaitaan. Sain luvan lainata sitä joskus… 🙂

Tsekkaa myös Karkin Elnet-vintagekampaamossa väsätty upea kampaus! Sopii täydellisesti yhteen partiopaidan kanssa!!

Peetun saaliista löytyi myös uusvanhatuotantoa olevat herkulliset saksikorvikset. Jotenkin ihanaa, että sakset “toimivat” oikeasti, vaikka tuskin niillä nyt sentään leikata voi! 🙂

Kaiken kritiikin uhallakin päätin kehua ja suositella kahta tuotetta, jotka olen saanut blogini kautta. Toni&Guyn Protein Protection Mist ja SP:n Repair Mask ovat käytännöllisesti katsoen pelastaneet hiukseni nyt, kun ihana kesäaurinko tekee tuhojaan vaalearaitaisessa pehkossani.

Varsinaisia hiusten aurinkosuojatuotteita en ole koskaan testannut. Jokakesäinen kokemukseni on, että keväällä otetut hillitynvaaleat raidat humahtavat auringossa superblondiksi ja kärähtävät helposti rapisevan rutikuivaksi. Taistelussa totaalista tuhoa vastaan olen vuosien saatossa ehtinyt kokeilla vaikka minkälaisia ihmeaineita. Ehdottomasti parhaiksi ovat osoittautuneet:

SP Repair Mask

Koostumukseltaan lähes voimainen tehohoito levitetään pyyhekuiviin hiuksiin ja annetaan vaikuttaa noin 5 minuuttia. Itse pidennän vaikutusaikaa usein yli kymmeneenkin minuuttiin. Hoitoaine tekee hiuksista pehmeät ja luonnollisen terveen oloiset. En tiedä, miten tuo käyttäytyy vähemmän kuivissa hiuksissa, mutta itse en ole ainakaan huomannut lainkaan latistavaa tai hiuksia raskaaksi tekevää vaikutusta, kuten monien muiden saman tyylisten tehohoitojen kohdalla. Tuoksu on kosmetiikkamainen, mutta varsin mieto eikä jää lemuamaan hiuksiin. Riitoisuuden kanssa on vähän niin ja näin. Itselläni on tapana läträtä aika reilusti hoitoaineiden kanssa… Jonkun muun käytössä tuote olisi varmaan huomattavasti riittoisampi, vaikka varsinaisesti en siis valita tästäkään. 🙂

Toni&Guy Protein Protection Mist

Hento sumumainen spray on helppo suihkutella melkein kuiviin hiuksiin. Tuote ei anna erityisesti tukea, mutta tuuheaa runsautta sitäkin enemmän! Lopputulos on luonnollisen pehmeä ja himmeästi kiiltävä – huomattavasti kauniimpi kuin monesti aika öljyisten (silikonia sisältävien, I guess..) kiiltosuihkeiden jäljiltä. Parasta Protein Protection Mistissä on, että se antaa tunteen kuin tropiikkimainen kosteus pysyisi hiuksissa myös täällä kuivemmilla leveysasteilla. Kuuleman mukaan suihke on myös erinomainen suoja suoristusrautojen etc. kuumuutta vastaan, mutta koska yleensä tyydyn tasoittelemaan vain villisti harottavan otsatukkani, en osaa tuosta tarkemmin sanoa. Suihkeen tuoksu on erittäin neutraali, eikä se jätä hiuksiin käytännössä minkäänlaista hajua, mikä on erittäin positiivista!

Kokeilematta on tosiaan kaikki varsinaiset aurinkosuojatuotteet hiuksille. Olisi erittäin mukava kuulla vähän kokemuksia, mitkä toimii ja mitkä ei… Tuntuu jotenkin älyttömältä maksaa itsensä kipeäksi kampaajalle hiusten värjäämisestä, kun sitten lopputulos häviää melkein samalla sekunnilla, kun astuu ulos aurinkoon.