Kohta alkaa olla taas aika käydä fiksaamassa luonnonharmaa tyvikasvu kuntoon kampaajalla. Viimeaikaisia asukuvia katsellessani tajusin, että hiuksistoni on aivan varkain muuttunut vähän turhankin blondiksi. Siis olen mielelläni vaalea, tunnen oloni kotoisaksi siinä, mutta ihan barbie-blondi ei mielestäni ole omassa päässäni kovin sofistikoituneen näköinen.

Tässä on tilanne tänään. Toisaalta tuo on ihan kiva sävy, mutta nyt mietityttää, että pitäisköhän yrittää tummentua ainakin vähäsen?

Varsinaisesti ei tosiaan ole ollut tarkoitus muuttua ihan näin vaaleaksi, mutta kaikki raitoja tai muunlaista vaalennusta kokeilleet tietävät, että vaikka alunperin vaalennusaste olisi ollut vain asteen tai kaksi, aurinko tehostaa lopputulosta aika kiitettävästi. Eli alunperin en ole juurikaan vaalentanut hiuksiani, mutta aurinko on toiminut varsinaisena tehoblondeeraajana.

Tilanne maaliskuussa 2012 – eli noin puolitoista vuotta sitten. Vaalea kylläkin, mutta enemmän tuollainen lämpimän pyökin värinen tukka olisi ehkä aavistuksen aikuisempi kuin tämä nykyinen.

Mutta sitten toisaalta tykkään kyllä tästä ihan vaaleastakin…

Sen verran paljon on tullut myös leikittyä eri hiusväreillä, että pelkään järkkyä lopputulosta, jos tuota nyt kovasti alkaa tuosta tummentelemaan… Ehkä kampaajan käsittelyssä ei tulisi kivaa metsänvihreää sävyä (piti olla tuhkainen keskivaalea), mutta ihan turvallista puuhaa vaaleasta tummempaan siirtyminen ei kuitenkaan ole.

Ja mitään ihan ruskeaa tai tummaa en kyllä missään tapauksessa juuri nyt halua!

Yhä vain pimeämpiä syysaamuja ei yhtään kevennä se, että kesäinen päivetys alkaa olla jo muisto vain. Aamulla peilistä katsoo takaisin sen verran haalistuneet kasvot, että lähestyvä Halloween tuntuu lähinnä huonolta pilalta.

Vaikkei olisikaan mikään himoauringonottaja kyllä se vaan niin on, että pieni kesäinen päivetys tekee ihmeitä. Sitä näyttää iloisemmalta, reippaammalta, raikkaammalta… niin, yksinkertaisesti paremmalta.

Onneksi ihana kosmetiikkateollisuus tarjoaa erilaisia pakoteitä haamunvalkoisesta ihosta. Monet vannovat itseruskettavien nimeen – meillä ei niitten makuun olla oikein koskaan päästy. Kasvoille tarkoitettua rusketusainetta ei tietääkseni ole kokeillut Peetu eikä Karkkikaan. Itse en ainakaan. Mielummin turvaudun pariin hyvään luottotuotteeseen, joiden avulla kesäisen hehkun saa viipymään kasvoilla pahimman kaamoksenkin aikana.

Hyväntuuliseen kesä-lookiin ei oikeastaan tarvitse kuin hyvän aurinkopuuterin. Ja hyvällä tarkoitan sellaista, joka on riittävän keveä koostumukseltaan, jolloin se on helppo levittää huomaamattomasti ja tasaisesti. Liian paljon pigmenttiä ja homma mene aivan nysväämiseksi. Aurinkopuuteri saisi mielellään olla myös täysin ilman mitään kimalletta ja kultahileitä. Oikea sävy löytyy parhaiten kokeilemalla. Itse tykkään lämpimän puhtaan ruskeista sävyistä, jotka eivät taita liikaa keltaiseen.

Lumenelta löytyy todella hyvät, pohjoismaiselle iholle ja täkäläiseen sävymaailmaan sopivat kesänpidennystuotteet.

Saimme Lumenen aurinkopuuterin ja hohtovoiteen testiin jo joskus kesällä. Peetu on käyttänyt molempia tuotteita ihan arkisinkin. Itse olen pitäytynyt pelkässä aurinkopuuterissa työpäivinä ja hohtovoide on päässyt käyttöön lähinnä iltamenoissa.

Aurinkopuuterin paikka on poskiluun alla “lommoposkien” kohdalla. Ihan liian tiukkaa aurinkopuuterikolmiota kannattaa vältellä, jos ei halua näyttää tukholmalais-fjortikselta. Pehmeät vedot ovat parhaat. Yleensä pyöräytän vielä paksun puuterisudin koko kasvojen ympäri hiusrajaa pitkin alas leukaluihin.

Ennenkuin saimme Lumenelta testiin heidän hohtovoiteensa, en ollut moisesta kuullutkaan. Toki käytin vaaleita luomivärejä ja valokynää tarpeen vaatiessa korostamaan silmänurkkia ja tuomaan valoa kulmiin.

Lumenen hohtovoide on ihanan ohutta ja luonnollisesti kuultavaa. Sen kanssa on vaikea saada liian räväkkää jälkeä aikaiseksi – siinä mielessä hyvin turvallinen korostustuote siis.

Hohtovoidetta voi laittaa kaikkiin kasvojen korkeisiin kohtiin ja paikkoihin, joita halaa korostaa. Itse sivelen sitä yleensä vain ohimoille ja silmien ulkonurkkien alle.

Jälki on tasaista ilman ylenpalttista työstämistäkin – mikä on aivan loistojuttu tällaisille kokeilunhaluisille, mutta vähän kärsimättömille meikkaajille. Kuvasta tuota ei edes mitenkää hurjan selkeästi erota, mutta Peetu on laittanut hohtovoidetta ohuelti koko poskipäälle tuomaan valoa.

Tervettä sävyä kevyesti aurinkopuuterilla ja häivähdys auringon hehkua hohtovoiteella. Parilla pienellä asialla saadaan kesä viipymään vielä hetken pidempään kasvoilla.

Hurjasti kiitos kaikille Maybelline Big Eyes -arvontaan osallistuneille! Ja tosi paljon kiitoksia myös niistä kaikista kauniista kommenteista, joita niin monet laittoivat liittyen omaan kissansilmämeikkiini! Taidan ehkä tosiaan uskaltautua toisenkin kerran hurjastelemaan rajaustussin kanssa.

Kilpailukysymykseen: ”Kerro mitä mieltä olet tämän syksyn Big Eyes -trendistä, jossa ideana on meikata suuremman näköiset silmät laittamalla maskaraa myös alaripsiin?” tuli tosi paljon hurjan kivoja vastauksia. Itseäni hämmästytti eniten se, miten monella tapaa alaripsien meikkaamiseen voidaankaan suhtautua!

Joidenkin mielestä uusi trendi tuo kivaa vaihtelua, mutta monien mielestä alaripsien jättäminen ilman maskaraa ei todellakaan tule kysymykseen – ja lähes yhtä monet olivat sitä mieltä, että ei tosiaankaan voi laittaa ripsaria alaripsiin.

Itse olen vähän laimeasti siinä keskitiellä. En välitä kovin voimakkaasti meikatuista alaripsistä – tuntuu, että ilme muuttuu alavireiseksi, jopa vähän surumieliseksi, jos silmämeikki on kovin alapainotteinen. Toisaalta ihan paljaaksikaan en halua alaripsiäni jättää. Itseasiassa olenkin tykännyt tuon Big Eyes -maskaran kanssa erityisesti juuri siitä pienemmästä, alaripsille tarkoitetusta harjasta. Sillä saa kivan luonnollisen näköistä jälkeä aikaiseksi. Toki volyymiakin irtoaa, jos niin haluaa. Ei muuta kuin lisää kerroksia peliin vaan!

Ja nyt varmaan olisi korkea aika paljastaa arvonnan voittaja. Onnettaren suosiossa tällä kertaa – ja näin ollen ihanan Maybellinen meikkipaketin onnellinen voittaja – on…. TITTIDII …. Nimimerkki:

anu

Anun vastaus: “Pidän. Pakko kai, kun en tiennyt että niin ei olisi välillä kuulunut tehdä ja nyt kuuluu taas 😀 Ja luomivärinkäyttöohjeetkin taitaisivat olla tarpeeseen. Plus, miinuslaseja käyttävälle sopii kyllä silmiä suurentava trendi!”

Hurjasti onnea voittajalle!!

(voittajalle on ilmoitettu myös sähköpostitse!)

Viime lauantain juhla-lookista on ollut juttua kerran jos toisenkin. Halusin kuitenkin laittaa vielä selostuksen illan kampauksestani. Mistään huikeasta virityksestä ei tosiaankaan ollut kysymys, mutta oikeastaan itsekin yllätyin, miten kivan juhlanutturan tavallisesta sykeröstä voi saada ihan vähällä vaivalla.

Eihän tuo tosiaan ihan hurjasti eroa tavallisesta arkiversiosta, mutta näyttämällä vähän tupeerauskampaa ja muita apuvälineitä kuontalolle, lopputulos on kivan sensuelli ja aavistuksen dekadentisti pörröllään.

Samalla tässä haluaisin muistuttaa, että vielä koko tämän päivän, aina klo 21.00 asti, on mahdollista osallistua Mabellinen Big Eye -tuotepaketin arvontaan! Kilpailupostaus ja vastauskommenttiboksi löytyvät siis täältä: Dolce&Gabbana goes Västerhaninge.

Arvontavoittona on Maybellinen 40 euron arvoinen meikkipaketti. Paketista löytyy mm. luomiväri, rajaustussi ja Big Eyes -ripsari – eli tismalleen samat jutut, joilla kuvan juhlameikki on toteutettu.

Kampauksen inspiraationa toimi sama Dolce&Gabbana -look kuin meikinkin.

Vasemmalla siis Minttu ja oikealla Dolce&Gabbana. (Ihan kuin kaikki ei sitä tajuaisi.. Haha!). Ihan samanlaista kauniisti pyöreää takaraivoa en saanut toteutettua, mutta fiilis on kuitenkin aika lähellä – eikö!?

Tupsuttelin kohtuullisen reilusti Osis+ hiuspuuteria kerroksittain päälaelta alas takaraivolle. Jokainen kerros sai myös osakseen napakan tupeerauksen.

Kuvittelin, että vain tökkäsen tuon Glitteriltä joskus muinoin saamani kampatyynyn johonkin pehkon keskelle ja lopputulos olisi yhtä pöyhkeä kuin esikuvassa. Olisin tainnut tarvita vähän enemmän aikaa tai peräti parin apukäsiä, sillä ainakaan nyt ensiyrittämällä hökötys ei istahtanut kampaukseen ollenkaan kivasti. Niinpä se sai jäädä kotiin.

Lopuksi keräsin tupeeratun tukan pehmeästi nippuun ja kiinnitin löysäksi ponnariksi pienellä silikonilenksulla. Hännän kieputin löysälle nyytille ja kiinnitin nonchalantisti kasalla hengettömiä.

Lopuksi suihkuttelin vielä reippaasti napakkaa hiuslakkaa – ja nuttura oli valmis!

Ei siihen siis tarvita kuin hiukan pöyhkeyttä antavaa tupeerausta ja nutturan sijoittaminen alas melkein niskaan sekä joitakin valikoituja hiustuotteita ja arkikampauksen ilme muuttuu juhlankestäväksi!

Hyväntekeväisyys on helposti hiukan mutkikas juttu. Niin kovin mielellään sitä osallistuisi ja tukisi kaikenlaisia kannatettavia asioita eläinsuojelusta ympäristöön, lastensairaaloista maailman hätää kärsivien auttamiseen. Jotenkin kuitenkin helposti tulee käveltyä keräyslippaitten ohi kuvetta kaivamatta. Osittain kai syynä on se, että ainakaan omassa kukkarossani ei yleensä majaile penniäkään käteistä.

Ehkä hiukan juuri noista käytännön syistä johtuen olenkin huomannut kantavani korteni hyväntekeväisyyskekoon lähinnä shoppailemalla. Tykkään kun jo muutenkin mielestäni ok yritykset lanseeraavat johonkin hyvään tarkoitukseen erikoismallistoja ja -tuotteita. Ymmärrän, että kysymyksessä on myös kaupallisen voiton tavoittelu. Yritykset ottavat kaikesta myynnistä oman osuutensa ja useimmiten hyväntekeväisyyteen menevä summa ilmoitetaan sanamuodolla “osa tuotosta lahjoitetaan” tai “jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan X euroa”. 

Eikä minusta siinä ole mitään pahaa, että kauppa haluaa oman osansa tehdessään hyväntekeväisyyttä. Päinvastoin voisin kuvitella monen järjestön olevan aika tyytyväinenkin diiliin. Saavathan he myös osansa markkinointihuomiosta, kun yritykset kampanjoivat hyväntekeväisyystuotteita.

Itse suhtaudun näköjään vuosi vuodelta nihkeämmin shoppailuun yleensä. Tuntuu, että kaikkea on – ja jos ei ole niin sitten tehdään harkittu, vuosikausia kestävä investointi. Kuitenkin sellainen vähän turhanaikainen hyvänmielenostiskelu on kyllä aina joskus oikein nautinnollista. Silloin on omatunnon paljon helpompi hyväksyä sellaisten juttujen shoppailu, joista ainakin osa menee hyvään tarkoitukseen.

Niinkuin nyt esimerkiksi tuo Essien rintasyöväntukmuksen tukemiseen lanseeraama ihana purukumipinkki “Pink About It” -kynsilakka. Lakkavalikoimani ei todellakaan kaipaa täydennystä – ja yhdessä Peetun varastojen kanssa voisimme varmaan perustaa pienen kynsilakkapuodin. Mutta hyvillä mielin tein meitä molempia ilahduttavan ostoksen, kun tiesin, että tuotosta osa menee tärkeän asian tukemiseen.

Toinen hetki, jolloin tykkään tehdä “tiedostavia” päätöksiä, on silloin, kun täydennän käyttötuotevarastojani. Itse sain tuon Lumenen Roosa Nauha -kampanjapaketin esittelykappaleeksi, mutta vastaavat olisin voinut hyvin ostaa itsekin. (Tuota Suomen Roosa Nauha -kampanjan Lumene-pakettia ei täältä Ruotsista saa, jos nyt joku ihmettelee, miksi jossittelen.)

Kampanjapaketin Time Freeze -päivävoide on itselläni ihan peruskäytössä. (ja itseasiassa myös Peetulla. Tuote sopii erittäin hyvin kuivalle atooppiselle iholle, vaikka onkin varsinaisesti tarkoitettu vähän aikuisemmalle iholle. Peetu on tosi tyytyväinen, kun siinä on vähän normaaleja nuorelle iholle tarkoitettuja voiteita enemmän “potkua”). Silmänympäryksen pikakaunistaja on tyypillinen sellainen tuote, jonka voisin suoda itselleni juuri tällaisen hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä, vaikka muuten se tuntuisi jotenkin liian hemmottelulta.

Lumene on paketoinut tuotteita Roosa Nauha -kampanjaa varten joko tuplapakkauksiin tai mietittyihin yhteispakkauksiin. Jokaisen paketin myynnistä lahjoitetaan euro tai kaksi rintasyöpätutkimukselle.

Ja onhan niitä Roosa Nauha -lenksujakin myynnissä siellä sun täällä. Jotenkin kuitenkin tykkään itse enemmän tuollaisista asioista, joita voi oikeasti käyttää…

Miten on mahdollista, että viikonloppuisin aika tuntuu menevän vielä nopeammin kuin normaalisti? Ei ollut todellakaan tarkoitus pitää mitään blogilomaa tässä, mutta aikaoptimistin perjantai ja lauantai meni sellaista haipakkaa, että tässä sitä ollaan, sunnuntai-illassa, vaikka tuntuu, että ihan juuri sekunti sittenhän sitä laittoi työtietokoneen kiinni ja läksi viikonlopun viettoon.

Eilen juhlittiin kollegan tupareita. Piti kyllä laittaa eetterin kuvat illan asustuksesta, mutta sitten se kuuluisa “pitäs-olla-jo” kiire muuttui niin konkreettiseksi, että edes jo kai melkein perinteeksi muodostunutta “en-oikeastaan-ehtisi-ja-nyt-pitäisi-jo-juosta” -postausta en ehtinyt tehdä.

Kuvat ehdittiin kuitenkin ottaa ja tässä nyt ensimmäisenä illan ehostus.

Olen aina ajatellut, että normaali silmämeikkini on suhteellisen voimakas, käytän päivittäin tummia rajauksia etc. Kuitenkin niin, että se on ok myös arkisin esmes töihin toimistolle. Bloggausvuosien aikana on tullut otettua päivänasukuva poikineen – ja kieltämättä välillä itsekin ihmettelen, että miksi meikki näyttää välillä suoraan sanottuna aika valjulta.

Pääsin mukaan Indiedaysin kampanjaan, jossa yhteistyössä Maybellinen kanssa on tarkoitus toteuttaa livenä catwalkilla nähtyjä tyylejä. Jo siinä vaiheessa, kun hain mukaan kampikseen, piti ilmoittaa, että minkä catwalk-lookin haluaisi toteuttaa.

Itselleni oli aika itsestäänselvää, että halusin kerrankin – hyvällä syyllä – testata oikein kunnollisia kissarajauksia. Niinpä laitoin ehdotuksen, että toteuttaisin oman tulkintani Dolce&Gabbanan AW13 -lookista Maybellinen tuotteilla.

Suureksi ilokseni pääsin mukaan kampanjaan! Ja tässä nyt sitten on tuo hurja kissarajausmeikki IRL. Yritin kaikkeni, että osaisin myös poseerata kuvassa yhtä viileänä kuin tuo yllä oleva style.comista bongaamani mallineito. (haha!)

Peilistä kun katsoin oli sellainen olo, että silmämeikkiä on ihan jo liikaa. Kuvista kyllä näkee, että eihän tuo nyt niin mahoton ollut ollenkaan.

Tässä on silmämeikkiin käyttämäni tuotteet. Aika ihana idea tuo, että luomiväripaletin takana on ohjeet, miten värejä tulisi käyttää.

Miau?

Maybellinen Big Eyes -ripsarin idea on se, että yläripsille ja alaripsille on omat harjat. Yläripsille tarkoitettu harja antaa aivan hurjasti volyymia – jopa suorastaan niin paljon, että mietin, mahtaako tuota tohtia tavallisena arkipäivänä edes käyttää..

Alaripsille tarkoitettu pikkuharja on mielestäni aivan upea! Ripseni eivät ole mitenkään fantastisen tuuheat ja varsinkin alaripset ovat välillä suorastaan olemattoman surkeassa kunnossa. Maybelline Big Eyes -ripsivärin alaripsille tarkoitetulla pikkuharjalla sain tosi kivan ja luonnollisen värin myös hentoihin alaripsiini.

On se kyllä hassua, miten itse ajattelin, että olen niin kovasti ja normaalia enemmän meikattu, että kuvittelin suunnilleen kaikkien kommentoivan olemustani eilisillan juhlissa. Olin jopa miettinyt valmiiksi, miten selostan olevani mukana juuri tässä Maybellinen kampanjassa… Ero tavalliseen taisi kuitenkin olla liian pieni, sillä kukaan ei sanonut mitään edes mielestäni aika räväköistä rajauksista! Haha!

Nyt myös sinulla on mahdollisuus voittaa nuo samat jutut (rajaustussi, luomiväripaletti, ripsari, yhteensä 40 eurolla meikkejä) vastaamalla tämän postauksen kommenttilaatikkoon kysymykseen:
”Kerro mitä mieltä olet tämän syksyn Big Eyes -trendistä, jossa ideana on meikata suuremman näköiset silmät laittamalla maskaraa myös alaripsiin?”

Vastausaikaa on torstaihin 17.10. klo 21.00 asti!

Ps. jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi, että saan tarvittaessa otettua yhteyttä!