Tämän viikon lunchlåda-vinkki ei olekaan mikään varsinainen resepti tai ruokaohje. Nyt puhutaan oivalluksesta, jonka tein viime viikonloppuna. Instagramia ja Pinterestiä kansoittavat kuvat sievästi kerroksittain asetelluista salaateista lasipurkeissa ei olekaan vain visuaalinen jippo, vaan hommassa on ihan selkeä juju.
Kaikki, jotka ovat joskus yrittäneet säilöä valmiiksi tehtyä salaattia seuraavaan päivään tietävät, että homma on käytännöllisesti katsoen tuhoon tuomittu. Edes se Tupperin hieno muoviritilä salaattikulhon pohjalla ei estä, etteikö rehut vettyisi aika surkean näköisiksi jo yhden yön aikana. Salaatti on kuitenkin aivan ihana vaihtoehto lounasruuaksi – kevyt, mutta täyttävä – joten kuljetusprobleemi on tosiasia.
Mikäli haluaa välttää fancyjen kahviloiden ylihinnoitellut lounassalaatit, on tähän asti käytännöllisesti katsoen vaihtoehtona ollut vain se, että ottaa mukaansa salaattiainekset ja pilkkoo kasvikset vasta juuri ennen lounasta. Ei mikään mahdoton ajatus sekään, mutta itse en tykkää kovasti väsäillä enää toimistolla. Lounashuoneessamme käy muutenkin puolen päivän aikaan sellainen kuhina, että hyvä, kun löytää työpöydältä vapaata tilaa lautastaan varten.

Instagramin huippukauniita ruokakuvia selaillessani poletit alkoivat putoilla paikoilleen. Kerrossalaattihan on kertakaikkiaan nerokas keksintö!
Eli näin se menee: purkin pohjalle laitetaan ensin salaatinkastike, seuraavaksi sen päälle asiat, jotka mielellään saavat maustua kastikkeessa (kana, kala, tofu, pavut etc.). Proteiinipitoisen suojakerroksen jälkeen kantsii laittaa vähän vähemmän herkät ainekset, kuten feta, halloumi, pasta, bulguri, sen päälle vähemmän herkät kasvikset (porkkana, kurkku, tomaatti etc..) ja lopuksi purkki täytetään sekalaisilla salaatinlehdillä.
Näin salaatti pysyy freesinä ja rapsakkana, vaikka sen tekisikin jo edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin odottamaan.
Eikä siinä vielä kaikki! Kun salaatin sitten lopulta kumoaa lautaselle, on kaikki ainekset oikeassa järjestyksessä: kastike päällimäisenä ja vihreä peti alimmaisena. Nerokasta!
 

 

Tiesittekö, että kurpitsansiemenet on yksi parhaimmista proteiininlähteistä? Niissä on peräti 33 grammaa proteiinia/100 g, kun esimerkiksi tofussa on 17 grammaa ja soijapavuissakin “vain” 13 g/100 g. Rucolapesto on siis sekä aivan tajuttoman herkullista että myös ravintoarvoiltaan erinomaista.
Tykkäsin aikoinaan aivan hulluna perinteisestä, pinjansiemenistä ja basilikasta tehdystä pestosta. Meillä saatettiin syödä parikin kertaa viikossa pestopastaa, kun lapsetkin siitä tykkäsivät ja se oli helppoa ja nopeaa valmistaa. Taisin silloin syödä överit pestoa, varsinkin sitä noin about ainoaa kaupan valmisversiota, missä ei oltu käytetty pähkinää.
Vuosikausiin en voinut ajatellakaan koko ruokalajia, kunnes kesällä Peetu päätti pelastaa hiukan jo nuukahtaneen rucolapussinpuolikkaan ja teki tätä ihanaa uutta versiota pestosta. Nyt olen takaisin samassa addiktiossa ja vihreä herkku päätyy pastan lisäksi leivän päälle ja kaikkialle muuallekin, mihin vain mahdollista. (Vinkki: pieni nokare salaatin kyljessä maistuu tosi mahtavalta!)
Tämän viikon lunchlådaan pakataan siis raikas ja päivitetty versio pestopasta-klassikosta, kurpitsasiemenistä tehty rucolapestopasta.

RUCOLAPESTO KURPITSANSIEMENISTÄ
Ainekset:

• 1 pussi tai 1/2 isoa pussia rucolaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl hyvää oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• suolaa

Valmistus:

• Paahda kurpitsansiemenet kuivalla teflonpannulla. Siemenet palaa tosi helposti, joten hommaa kantsii vahtia silmä kovana ja sekoitella melkein koko ajan. Peetun vinkki: kun pannun lämpö tuntuu siemenkerroksen läpi käteen, voi hellan laittaa nollille. Näin paahtuminen tapahtuu hiukan hitaammin, mutta hallitummin.
• Laita rucolat, kurpitsansiemenet ja kuorittu valkosipulinkynsi (sen voi halutessaan palastella muutamaan osaan) syvään kulhoon, jossa ne on hyvä muusata sauvasekoittimella. Tehosekoitin toimii varmasti kanssa hyvin. Aloita muusaaminen ja lisää öljyä vähitellen. Kun seos alkaa olla kivan mössöä, lisää raastettu parmesaani ja tässä vaiheessa varmasti öljyäkin tarvitaan vielä lisää.
• Lisää suolaa maun mukaan. Pesto saa olla aika suolaista, sillä pasta on kuitenkin aina aika miedon makuista.

Peston kaveriksi sopii erinomaisesti tagliatelle-tyyppinen tuorepasta. Me keitettiin viime sunnuntaina kaksi tuorepastapaketillista ja siitä saatiin lounas-päivällinen kolmelle ja kaksi lounaslaatikkoa. Pestoa jäi ylitse noin puolet.
Pestopasta ei ole sellainen ruokalaji, jota voisi tehdä suuren annoksen ja laittaa pakastimeen. Sen sijaan valmis pesto säilyy kyllä jääkaapissa viikon, jopa vähän ylikin ja sitä voi tosiaan käyttää niin levitteenä kuin lisukkeena melkein minkä tahansa ruuan kanssa.

Hyvä ruoka, parempi mieli – eikös se niin mene!

Lasagne on varmasti yksi maailman kiitollisimmista ruuista valmistaa. Sitä tulee helposti – tai ainakin samalla vaivalla – suuri määrä, se kestää hyvin säilytystä ja pakastamista, enkä näin äkkiseltään keksi ketään, joka ei tykkäisi tuosta ihanan mehevästä pastaherkusta.
Peetu on meillä yleensä lasagne-kuningtar ja neidon tekemä huippuherkullinen kukkakaalilasagne on ollut jo täälläkin esittelyssä. Itselleni suurin haaste valmistusvaiheessa on saada bechamel-kastike onnistumaan. Voin kertoa, että pienikin kärähtäminen pilaa koko annoksen.
Tinnin The Syntymäpäivillä elokuun alussa tarjottiin kasvislasagnea, jossa oli valkokastikkeen sijaan käytetty creme fraichesta ja parmesan-raasteesta tehtyä sekoitusta. Synttärilasagne oli aivan älyttömän hyvää ja bechamel-kastikkeen keittelyn jääminen pois inspiroi tämän viikon arkiruoka-/lounaslaatikko-ohjeeseen. Koko homman perusta ja ydin on mehevän maukas, intensiivisen tomaattinen kasviskastike, jonka keittelyyn kantsii varata ainakin pari tuntia aikaa.

MEHEVÄ KASVISLASAGNE
(ainakin 8 annosta, kantsii valita reilun kokoinen uunivuoka)
Ainekset:

• 3 purkkia creme fraichea á 2 dl
• 100 g hyvää parmesan juustoa
• paketti lasagne-levyjä
• pari desiä juustoraastetta, esim. goudaa
• 3 purkkia hyvää tomaattimurskaa
• kesäkurpitsa
• munakoiso
• 5 – 6 porkkanaa
• 3 isoa portabello-hattua
• 250 g shiitakesieniä
• 2 isohkoa sipulia
• (2 dl punaviiniä)
• 1 tl kuivattua basilikaa
• 1 tl kuivattua timjamia
• sokeria
• suolaa
• ketsuppia
• pippuria myllystä

Valmistus:
“Bechamel”-kastike: raasta parmesan juusto ja sekoita creme fraicheen. Mausta ripauksella suolaa.
Tomaattikastike: pilko sipulit ja kuullota tilkassa öljyä. Kaada päälle tomaattimurska, mausta suolalla, ripauksella sokeria ja parilla ruokalusikallisella ketsuppia. Rouhi päälle mustapippuria maun mukaan. Anna muhia miedossa lämmössä pitkään, mieluiten parisen tuntia. Lisää loppuvaiheessa basilika ja timjami sekä halutessasi pari desiä punaviiniä.
Pilko kasvikset ja sienet. Freesaa ne erikseen pannulla, suolaa ja pippuroi maun mukaan. Lisää rapeat, mutta kypsät kasvikset ja sienet tomaattikastikkeeseen.
Laita isoon uunivuokaan alimmaksi kerros tomaattikastiketta, sitten kerros lasagne-levyjä ja lopuksi creme fraichea. Tee päälle toinen kerros samalla tavalla niin, että päällimäiseksi jää kerros creme fraiche -sekoitusta. Ripottele päälle hyvää juustoraastetta. Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 40 – 45 minuuttia. Lasagnen kantsii antaa vetäytyä vielä 5 – 10 minuuttia sen jälkeen, kun se on tullut uunista. Jos vain malttaa!

Lasagne on – jos mahdollista – vieläkin parempaa seuraavana päivänä. Siksi se sopii erinomaisesti lounasevääksi. Ohjeesta tulee aika massiivinen määrä ruokaa, joten osa kantsii laittaa annospakattuna pakkaseen.
Jostain syystä lasagne pärjää tosi hyvin pakkasessa, vaikka muuten pasta ei mielestäni ole mitenkään optimaalista pakastukseen. Säilyyhän tuo ihan hyvin jääkaapissakin, mutta jos ei halua syödä ihan koko viikkoa samaa ruokaa, pakastus on hyvä vaihtoehto.

Muutenkin tykkään siitä, että pakastimessa on vähän erilaisia ruokia. Sitä voi sitten vähän fiiliksen mukaan päättää aamulla, että mitä sitä tänään tekisi mieli syödä!

Tinnin The Syntymäpäivillä tarjottiin alkupalaksi elegantti pieni kupillinen maukasta, kylmää, jogurtilla pehmennettyä kurkkukeittoa ja kyytipojaksi muutama herkullinen parmesaanikeksi. Parmesaani sopii aivan täydellisesti samppanjan kaveriksi – ja sehän tämän alkupalan tausta-ajatuksena oli. Kotioloissa tosin voi – Tinnin sanojen mukaan – laatukuplien kaveriksi veistää ihan vain muutaman lastun hyvää, herkullisesti ikääntynyttä parmesaania.
Kylmänä tarjottava raikas kurkkukeitto on omiaan juuri juhlien alkupalaksi, mutta se toimii myös ihan mainiosti kevyenä lounaana, vähän kuin salaatin korvikkeena. Parmesaninapit kestää varsin mainiosti säilytystä, sillä juurikin viestittelin Tinnin kanssa ja hän sanoi maistelleensa synttäreiltä yli jääneitä keksejä. Niihin ei ollut kuulemma tarttunut lainkaan mitään kaapin makua tai muitakaan ikääntymisen merkkejä. Hyvä tieto varsinkin isompia juhlia valmistelevalle, sillä kaikki, minkä voi tehdä etukäteen, on kotiinpäin itse h-hetkellä.

TINNIN KURKKU-JOGURTTIKEITTO
Ainekset:

• 1 iso kurkku
• n. 2 tl sokeria
• n. 2 tl suolaa
• tilliä
• mustapippuria
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 2 rkl väkiviinaetikkaa
• (1 tl chilijauhetta)
• 1 l turkkijogurttia

Valmistus:
Pese ja pilko kurkku noin sentin mittaisiksi kuutioiksi. Valmista liemi etikoista, suolasta, sokerista ja tillistä – mausta halutessasi ripauksella chilijauhetta. Laita kurkunpalat maustumaan liemeen noin puoleksi tunniksi. Maista kurkunpalaa – se saa olla ihan maukas, tarvittaessa lisää mausteita tai etikkaa.
Muusaa kurkut tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sekaan jogurtti. Tarjoillaan kylmänä!
Annostus riittää neljälle lounaaksi ja vaikka kuinka monelle alkupalaksi, jos se tarjotaan elegantista kahvikupista, kuten Tinnin juhlissa.
 

Kurkkukeiton (ja samppanjan) kaveriksi sopii täydellisesti ihanan juustoisen suolaiset pienet parmesaaninapit. Ohje on alunperin Marie Clairin reseptikirjasta, mutta tässä vapaa suomennos!
PARMESAANINAPIT
Ainekset:

• 125 g voita
• 100 g raastettua cheddar-juustoa
• 50 g raastettua parmesaania
• 150 g vehnäjauhoja
• ripaus paprikajauhetta mausteeksi

Valmistus:
Nypi kaikki ainekset kivaksi murotaikinaksi joko yleiskoneella tai käsin. Kun taikina irtoaa mukavasti sormista/vispilästä, se on valmista. Rullaa taikinasta ohuita pötkylöitä (about 3 cm – Tinnin oli kyllä varmasti vain 2 cm) ja leikkaa siitä noin puolen sentin vahvuisia siivuja. Paista nappeja 180 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Nosta ne pois pelliltä jäähtymään.
Ohjeen pitäisi antaa noin ziljoona pientä herkkupalanappia (65 – 70 kpl), mutta en suosittele tekemään puolikasta annosta, sillä näitä myös kyllä menee!

Tiesittekö muuten, että tänään on “black cat appreciation day”? Ihan jo pelkästään sen kunniaksi voisi pistää pöydän koreaksi!

Peetu on hemmotellut meitä koko kesän valmistamalla itse aivan huippuherkullista granolaa. Siis sitä vanhan kunnon myslin hiukan trendikkäämpää, rapeampaa ja herkullisempaa kusiinia. Maun lisäksi parasta melkein onkin juuri granolan ihanasti rouskuva rapeus, crunch.
Ohje sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville, sillä tässä ei käytetä lainkaan jauhoja. Peetu ei laita granolaan myöskään yhtään öljyä – manteleista ja siemenistä sitä irtoaa ihan tarpeeksi.
Makeutuksen kanssa on vähän niin ja näin. Viimeiset satsit on tehty kokonaan ilman hunajaa ja lopputulos on supermaukasta silti. Ilman hunajaa valmistettu granola sopii myös vegaaneille.

PEETUN KESÄ-GRANOLA
Ainekset:

• 5 dl kaurahiutaleita
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 0,5 dl pellavansiemeniä
• 0,5 dl auringonkukansiemeniä
• 1 dl manteleita
• 0,5 dl kookoshiutaleita
• noin 2 dl tuorepuristettua omenamehua (“cloudy apple”)
• (juoksevaa hunajaa makeutukseksi 1 – 2 rkl, jos haluaa)

Valmistus:
Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Hakeloi kokonaiset mantelit hiukan pienemmiksi. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa ja lisää sekaan niin paljon hyvää tuorepuristettua omenamehua, että seoksesta tulee selkeästi “tahmeaa” ja klimppistä. Levitä mössö tasaisesti pellille ja kypsennä noin 30 min tai kunnes granola on saanut ihanan paahtuneen sävyn. Sekoita pari kertaa kypsennyksen aikana. Granolan pitää antaa jäähtyä kunnolla ennenkuin sen laittaa säilytykseen esim. sievään lasipurkkiin. Muuten se pehmenee ja ihana rapeus häviää.

Peetu on joutunut valmistamaan granolaa jo vaikka miten monta kertaa, sillä sitä tulee nautittua niin aamiaisella kuin välipaloinakin – ei vain voi vastustaa kiusausta! Ainesosien koostumus on ollut joka kerta hiukan eri, milloin on jätetty kookos pois, milloin lisätty meidän kaikkien rakastamien mantelien määrää ja joskus on laitettu vieläkin enemmän kurpitsansiemeniä niiden runsaan proteiinipitoisuuden vuoksi.
Ohjetta voi tosiaan siis varioida ihan loputtomasti. Kuivatut marjat ja hedelmät saattavat olla jonkun mieleen – ja kaikki ei-pähkinäallergikot voivat lisätä erilaisia pähkinöitä sekaan. Itse olen – kuten sanottu – rakastanut tätä meidän versiota ja mieluiten nauttinut marjat tuoreena.

Siis voi apua, mikä kaaos meillä – ette ikinä usko! Makuuhuoneiden remppa etenee kyllä, ja lopputulos tulee varmasti ilahduttamaan kaikkia osapuolia. Pikkuisen on tullut yllätyksiä tässä matkan varrella, mutta kaikesta on selvitty sinnikkyydellä, luovuudella ja pikaliimalla. Muutto-remonttihässäkän takia blogikin jäi ihan viikonloppuvapaalle, vaikka varastossa olisi ollut lauantaille aivan ihana drinkkivinkkikin. No, se tulee sitten hyvissä ajoin ensi viikonloppua ajatellen.
Myös remonttiporukan pitää välillä syödä. Suorastaan mainiota, että lauantaina oli hyvät grillailukelit, keittiössäkin vallitsi nimittäin sellainen esterata, että päivällisen järjestäminen olisi ollut aikamoinen haaste. Onneksi parvekkeella onnistui sekä hengailu että ruuanlaitto. Grilliherkkujen kaveriksi valmistui vähän ex-tempore aivan järkyn herkullinen salaatti vasta keitetyistä uusista perunoista, rucolasta, tillistä ja ruohosipulista.

LÄMMIN PERUNA-RUCOLASALAATTI
Ainekset:

• n. 1,5 kg perunoita (sellainen keskipieni kattilallinen)
• 3 kourallista rucolaa
• 1/2 ruukkua tuoretta ruohosipulia
• 1/2 ruukkua tuoretta tilliä
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 3/4 dl valkoviinietikkaa
• reilu tlk Dijon-sinappia
• suolaa
• pippuria (myllystä)

Valmistus:
Huuhtele rucola ja kuivaa kuivausrummussa tai keittiöpyyhkeellä. Hienonna tilli ja ruohosipuli. Tilliä varsinkin saa olla tosi runsaasti. Keitä uudet perunat al dente (eli ei mössöksi) ja pilko heti keittämisen jälkeen. Perunat saa olla isoja lohkoja, joten pienet perunat voi laittaa vain puoliksi.
Sekoita kastikkeen ainekset mielellään jo silloin, kun perunat on kiehumassa. Kaada kastike välittömästi pilkottujen perunoiden päälle ja sekoita. Lisää loput salaatin ainekset ja sekoita uudelleen.
En tiedä, onko siinä mitään taikaa, mutta luin jostain, että valkoviinietikka alkaa maistua jotenkin erityisen hyvältä, kun sen laittaa vielä kuumien perunoiden sekaan. Voi olla, ja näin me teimme. Salaatista tuli kaikkien mielestä todella herkullista, joten suosittelen siis sekoittamaan kastikkeen vielä kuumien perunoiden kanssa!

Salaatti ilman kastiketta on vain vihanneksia.
Valkoviinietikka, oliiviöljy ja Dijon-sinappi, suolalla ja pippurilla maustettuna on tämän hetkinen suosikkikastikkeeni oikeastaan kaiken muunkin kuin vain salaatin kanssa. Kombo sopii jotenkin ihan erityisen hyvin kesäisiin ruokiin, salaatteihin toki, mutta myös ihan kalan kanssa ja mitä nyt pikakokkailuja sitä kulloinkin tulee harrastettua.

Uudet perunat – niistä ei vaan voi saada tarpeekseen!
Täysin vegaani salaatti kelpasi remppaväelle niin hyvin, että siitä ei jäänyt lounaslaatikon täytettä. Voisin kuitenkin helposti kuvitella, että salaatti maistuu aivan mahtavalta myös seuraavana päivänä – vaikkei se sitten enää välttämättä olekaan lämmintä. Reilu siivu hyvää leipää vain kylkeen, niin kyllä taas toimistohommatkin maittaa!