Category: Inspiraatio

The Happiness Project -kirjan alussa todetaan, että yksi onnellisemman elämän avaimista on tehdä enemmän sitä, mikä on kivaa – ja pitää hauskaa. Ihan hävettää tunnustaa, mutta olen kompastellut tosi pahasti jo heti tässä ensimmäisessä haasteessa.

Muistatteko, kun The Artist Way -projektin aikana piti joka viikko käydä taiteilijatreffeillä itsensä kanssa? Treffien ideana oli tehdä jotain kivaa ja “epätuottavaa” vähintään tunnin ajan. Ensimmäiset pari viikkoa sujui ihan hyvin. Askartelin mood boardin, kävin metsäkävelyllä ei-lenkkeily-kuntoilu -mielessä ja varmaan jotain muutakin vielä keksin, mutta sitten tuli stoppi. En kertakaikkiaan keksinyt enempää asioita, joiden tekemisestä tykkäisin, joiden ajatteleminenkin jo ilostuttaisi.

Tosin täytyy muistaa, että The Artist Wayn perusajatus oli vähän eri – ja siinä oli tavoitteena oppia olemaan itsensä kanssa, löytää luovuus plus muut voimavarat omasta itsestään. Siksi taiteilijatreffeillä piti käydä yksin. Keksin kyllä hyvin paljon asioita, joiden tekemisestä nautin, kun vain saan olla minulle rakkaitten ihmisten kanssa.

Onnellisuuden metsästyksessä oleellinen vaihe on tunnistaa ne asiat, joiden tekeminen tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Vähintään yhtä tärkeää on sen jälkeen pyrkiä tekemään enemmän kyseisiä kivoja juttuja.

Päätin yrittää kasvattaa omaa iloasioiden listaani. Mietin kaikkia mahdollisia, isoja ja pieniä, kaukaisia ja läheisiä juttuja, joiden kanssa tunnen oloni onnelliseksi. Apuna käytin Pinterestin inspiraatiokansioitani ja sitä kautta päädyin And that’s who I am -sivulle. Suosittelen jonkinlaista flown apuvälinettä, jos alkuun pääseminen tuntuu hankalalta.

anthatswhoiam 1

Rakastan vettä, rantoja ja uimista. Meillä on tässä aika lähellä – vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä – puhdasvetinen pieni järvi. Viime kesänä siellä ei tullut juurikaan pistäydyttyä, mutta nyt onnellisuusprojektini myötä lupaan käydä ainakin pari kertaa viikossa uimassa. Viikonloppuiset aamu-uinnit kun on ehkä parasta mitä tiedän. Tai sitten iltauinti, mikäettei.

anthatswhoiam 2

Leirinuotiota on hiukan hankalampi viritellä ihan itsekseen, mutta kyllä muukin elävä tuli käy. Eipä Minttua muutenkaan juuri tarvitse pakotta grillivahdiksi, mutta nyt ilmoittaudun vapaaehtoiseksi vaikka väkisin. Tulen katselemisessa on jotain mielettömän hypnoottista ja rauhoittavaa. Isomman roihun puutteessa kynttiläkin toimii ihan hyvin.

anthatswhoiam 3

Lakkaan häpeilemästä sitä, että rakastan sentimentaalista krimskramssua. Jouluvalot eivät ehkä nyt ole ihan juuri tämän sesongin juttu, mutta jos nautin juhannuskuusista, kauniista serveteistä, kynttilöistä, ja kurpitsalyhdyistä silloin, kun kunkin aika on (ja vähän muulloinkin), ei se ole keneltäkään pois. Vaikka ehkä niin on joku joskus antanut ymmärtääkin…

anthatswhoiam 4

Samaa pätee viihteeseen, televisiosarjoihin, elokuviin ja musiikkiin. Varsinkin musiikkiin. Aion nauttia omasta mielestäni loistavasta viihteestä vaikka se olisi muiden mielestä kuinka surkeaa, ala-arvoista, heikkotasoista, hipster-poliittisesti epäkorrektia tai muuten vaan kaikkien fiksujen halveksimaa. Culture Club here I come!

anthatswhoiam 5

Ketut. Olen aina tykännyt ketuista. En oikein tiedä, miten tämä nyt olisi sovellettavissa onnellisuuden metsästykseen. Sen verran voin sanoa, että jos alan The Happiness Projectin innoittamana laulaa joka aamu “räven raskar över isen, räven raskar över isen…” tulee metsästysprojektilleni takuuvarmasti nopea ja karu loppu.

anthatswhoiam 6

Ihana pieni karvamasu Sunshine on yksi iloisimmista ja onnellisimmista asoista, mitä kohdalleni on osunut viimeisien vuosien aikana. Valitettavasti kisu ei ole varsinaisesti mikään sylivauva – eikä todellakaan rakasta ylenpalttista lääppimistä tai halimista. Sen sijaan pallon heittely ja kaikenlaisten jahtausleikkien leikkiminen on ihan ykköstä. Karkki on jaksanut leikkiä Sunshinen kanssa pitkät pätkät joka päivä (kun Minttu on ollut muka liian kiireinen), mutta nyt aion käyttää enemmän aikaa kisun kanssa riehumiseen. Ilo on varmasti molemminpuolinen (ja siten entistä suurempi!) nyt, kun Karkki on taas muuttamassa pois.

anthatswhoiam 7

RRrakasta käydä elokuvissa! Miksi sinne tulee mentyä niin harvoin? Tykkään käydä leffassa, vaikka katsottavana oleva elokuva ei olisi mitenkään ihmeellinen. Lisää elokuvakäyntejä – kiitos!

anthatswhoiam 8

Uintihomma tulikin jo käsiteltyä tuolla ihan ensimmäisenä. Huomaan, että alitajuntani yrittää sanoa minulle jotain, koska valitsin tämän aihepiirin kuvan kahteen kertaan. Kyllä – haluan mennä uimaan!

anthatswhoiam 9

Road Trip ei ole niin yksinkertaisesti järjestettävissä nyt, kun omaa autoa ei ole käytettävissä. Toisaalta rakastan myös suunnittelua, joten voisin ihan hyvin aloittaa nautiskelemalla kunnon autoseikkailuretken suunnittelusta. Määränpäällä ei ole niin väliä.

anthatswhoiam 10

Listojen tekeminen on IHANAA! Kaupalista, pakkauslista, todo-lista, mitä-tekisin-lauantaina -lista, sunnuntai-päivällisen tarjoilulista, juhliin kutsuttavien lista – mikä tahansa toimii! Tajusin juuri, että listojen kirjoittaminen ei olekaan mikään epätoivoinen tapa yrittää saada järjestystä liian kaoottiseen todellisuuteeni, sillä siinä tapauksessa käyttäisin varmasti tehokkaita ja hyvin organisoituja sähköisiä apuvälineitä, iPhonea ja monia tarjolla olevia appeja. Ei, kirjoitan listoja käsin, koska se on minusta mukavaa haaveilua ja ajankulua. Vähän kuin kartan tai mind-mapin piirtämistä – ilman sitä piirtämisosuutta.

anthatswhoiam 12

Kaikkia asioita ei ole mahdollista tehdä enemmän vain omalla päätöksellä. Arvostan kuitenkin perhettäni ja ystäviäni aivan mielettömästi ja siksi haluan olla enemmän läsnä niissä hetkissä, kun yhteistä aikaa on. Aina ei saa olla kiire bloggamaan, pyykkäämään, sinne ja tänne. Useimmiten on paljon tärkeämpää pysähtyä, kysyä mitä toiselle kuuluu, kikattaa tyyny sylissä sohvan nurkassa niin kauan, että maha on krampissa, etsiä vaihtoehtoja elämän kimurantteihin haasteisiin ja katsoa silmiin, kuunnella. Vaikka kyllä puhdas pyykkikin toisinaan tuo ihan silkaa onnea ja iloa, mikään ei voita hetkiä omiensa kanssa.

anthatswhoiam 13

Lopuksi pitäisi vielä löytää sen verran viisautta, että tajuaisi, mitkä kaikki kivat ja iloiset jutut eivät ole lainkaan itsestä kiinni. Niitä ei kannata laittaa omalle listalle kuin korkeintaan niin, että tajuaa tarttua hetkeen, kun se tulee kohdalle. Mikäli rakentaa iloisten asioittensa arsenaalin sellaisista asioista, jotka ovat pääasiassa jonkun toisen toiminnasta kiinni, ollaan aika heikoilla. Äkkiä huomaa olevansa entistä pettyneempi, entistä ärtyneempi, kun maailma ei suostukaan taipumaan omien halujen mukaiseksi.

Tärkeintä on keskittyä iloa, onnellisuutta ja hyvää mieltä antaviin juttuihin, joiden toteutuminen on kiinni vain omasta itsestä. Silloin ei tarvitse kuin ryhtyä listan kirjoittamisesta toimiin!

Kuvat: http://andthatswhoiam.tumblr.com/

Olen viettänyt laiskanpulskeaa ukkossunnuntaita Madeleinen ja Chrisin hääkuviin ja -videoihin uppoutuen. Esmes täältä löytyy mukava viiden tunnin “kooste”, jonka avulla pääsee aika hyvin mukaan tunnelmaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana ehdin jo vetistellä muutamaan otteeseen. Kyllä häät on aina ihan erityinen tapahtuma – vaikkei asianosaisia henkilökohtaisesti tuntisikaan. Otan myös takaisin kaikki väheksyvänsävyiset lausahdukseni sulhasesta, sillä näkeehän sen, vaikka silmät kiinni, miten mies ihailee ja palvoo Madeleinea.

Madeleine 1

Jo muutama päivä sitten selvisi, että Prinsessa Madeleinen hääpuvku on juhlapukutaituri Valentinon käsialaa. Upeat pitsit ovat Valentinon signature (punaisen värin lisäksi…), joten ei ole mitenkään hämmästyttävää, että pliseeratun silkin lisäksi juuri pitsi on puvun se juttu.

Ja onhan puku ihana. Tyttömäisempi kuin kruunuprinsessa Victorian – ja tietty enemmän Madeleinen oloinen. Olkapäät ovat protokollan mukaisesti peitetyt, hääkimppu perinteiden mukaisesti koottu pääosin valkoisista kuvista ja timangitiaraan kiinnitetty perintöhuntu.

Madeleine 2

Aivan käsittämättömän kaunis morsian! Aika monet täällä ovat kylläkin onnistuneet pahoittamaan mielensä, koska muotikiinnostuksestaan tunnettu prinsessa ei valinnut ruotsalaista suunnittelijaa hääpuvun tekijäksi. Tavallaan kyllä ymmärrän heitä, mutta toisaalta Madeleinen rooli ei ole ihan samanlainen kuin aikanaan kuningattareksi kohoavan sisarensa. Jolle siis ruotsalainen suunnittelijan valinta oli itsestäänselvyys.

Madeleine 3

Kaikki pahat puheet on peruttu!! Chris vaikuttaa oikein sympaattiselta ja hyvin hyvin rakastuneelta mieheltä! Toivon kovasti heille onnea ja iloa – vaikka juuri ilo heidän välillään tuntuu kuplivan ja virtaavan ihan luonnostaan.

Madeleine 4

Kruunuprinsessa Victoria aivan uskomattoman tyylikkäänä ruotsalaisen Fadi el Khouryn käsialaa olevassa puvussa. Ja niin suloinen pikkuinen Estelle!

Madeleine 5

Sulhasen äiti oli aikas merkillinen ilmestys ylipumpatuissa huulissaan ja paha kuningataräitipuoli-stailauksessaan…

Madeleine 6

Bileet jatkuivat Drottningholmin linnassa. Onneksi eilen oli niin mahtavan upea sää. Ihan täydellinen prinsessaunelmapäivä.

Madeleine 8

Victoria ja prinssi Daniel on tyylikäs ja vakuuttava pariskunta. Ilman heitä olisi varmasti kuningashuoneen vastustajien määrä huomattavasti suurempi…

Madeleine 9

Iltabileisiin Madde vaihtoi toisen mekon ja päästi hiukset vapaaksi. Aika tyttömäinen on tämänkin ballerinamittainen tyllihelmainen esitys vyötärön silkkiruusukkeineen.

Madeleine 10

Ihanat!

Seuraavaksi onkin sitten kai odotettavissa prinssihäät…

Kuvat: Scanpix, expressen.se ja aftonbladet.se

Lisää pituutta sääriin! Karjalansukuisen persjalkaisen ikuinen haave…

Tajusin juuri, että garderobistani puuttuu täysin yksi erinomainen asia, jonka avulla pystyy kevyesti lisäämään huikean määrän pituutta sääriin – nimittäin nudet avokkaat.  Kengät tarjovat parhaimmillaan todella tehokkaan tuplaefektin sekä korkojen että sävyn antaman optisen illuusion ansiosta.

SSS Nude Pumps

Ainoa mutka matkassa tällä hetkellä on se, että jostain syystä avokkaat – tai itseasiassa mitkään “perusmalliset” avoimet kengät eivät pysy jalassani. En tiedä, onko syynä hassun mallinen kantapää vai kummallinen kävelytyyli, mutta avokkaat ja jopa ballerinat hölskyvät jaloissani. Esim. rakkaiden Marc by Marc Jacobsin baltsujeni kanssa olen ollut viittä vaille hengenvaarassa, kun lonksuva kenkä on yhtäkkiä päättänyt tarrautua liukuportaisiin tai lähtenyt jalasta bussia kiinni juostessani.

Toisin sanoen tarvitsen nudet avokkaat joko sling back– tai nilkkaremmimallisina. Sling back olisi ehdottomasti paras vaihtoehto sillä nilkkaremmi tuhoaa väistämättä osan pidennysilluusiosta, vaikka sävy miten sulautuisi ihon väriin. Se onkin sitten hankalampi juttu, sillä sling backit on aina lähes järjestään myös varpaista auki.

Tai ehkä pitäisi vain opetellä kävelemään niinkuin ihmiset!

Kuvasta kiitos: Stockholm Street Style

PS. Tuo kuvan asu on mielestäni – muutenkin kuin kenkien puolesta – aivan uskomattoman kaunis, kepeän elegantti ja ihanalla tavalla persoonallinen. Jotain Gwen Stefania, True Bluen aikaista Madonnaa ja ihanaa Amanda Jensseniä raikkaasti omalla tavalla yhdisteltynä. Me likes!

Kevyet nilkkaremmisandaalit ovat juuri nyt todella ajankohtaiset. Siis sellaiset, jossa varpaiden yli menee mieluiten yksi simppeli nauha ja nilkkaa kiertää lenksu. Korkokin saisi mieluiten olla kapea – ja koko komeus ehdottomasti ilman platformia, mutta trendikkäin olisi ihanihan ohut pohja.

Tein tutkimustyötä oman sandaalihankintani pohjalle – ja keräsin siinä samalla hienoimmat mallit tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Mukaan valikoitui sekä vähän arkisempia malleja, tukevalla korolla ja juoksunkestävällä lestillä että juhlavampia bilesantsuja.

Nilkkaremmisandaalit 1

  1. Miss Sixtyn sandaalit on aivan ihanan kepeät muodoltaan. Varpaiden yli menevä hommeli ei ole “trendioppaiden” mukaan se kaikkein kuumin malli (pitäisi olla suora), mutta kokemuksesta tiedän, että tuollainen kaareva on mukavampi käytössä. Vähän ihmetyttää kantapään takana oleva glitterikoristelu, mutta kyllä sen kanssa varmaan oppisi elämään.
  2. Unisan punaiset mokkasantsut houkuttelevat upealla värillään. Ihastuin myös hillittömästi nilkkaremmin mokkanahkalla päällystettyyn solkeen. Yksityiskohdilla on väliä! Lisäksi nuo voisivat olla livenä just kivan käyttökorkeat…
  3. Filippa K:n mustat puoliplatformit ovat suorastaan melko rouheat matsatakseen varsinaiseen trendivillitykseen. Toisaalta vähän paksumman pohjan ja leveämmän koron antamaa mukavuutta ei pitä aliarvostaa. Kuka haluaa jaksaa kävellä kesäyönä kotiin kengät jalassa?
  4. Vagabondin tukevakorkoiset remmikengät ovat myös sieltä järkevimmästä päästä. Ohut pohja tuo kuitekin aika paljon keveyttä peliin.. Ja miten nuo minusta henkivät jotain nostalgista vintage-vibaa?? Kivat ovat, arkisuudestaan huolimatta.

Nilkkaremmisandaalit 2

5.  Kaikkein palavimmin taisin mennä rakastumaan Steve Maddenin mustiin sandaaleihin. Aivan täydellinen siro, minimalistinen malli, kapea linjakas korko ja simppelit remmit. Pikkuisen täytyy nyt kyllä miettiä, sillä garderobini ei kaipaa enää yksiäkään “näillä vain seisoskellaan” -korkuisia kenkiä…

6.  Näköjään haikailen myös kesähäihin – tai vastaaviin tilaisuuksiin! Badgley Mischikan glitterikorkoiset sandaalit kaipaavat seurakseen samppanjakuplia, naurua ja smokkiin puettuja herrasmiehiä. Käyttökenkien hankintakriteerit ei ihan täyty tällä meiningillä. Haha!

7.  Harkitsen vakavasti mukavuusalueelta poistumista. Sugarfree Shoesin keltaiset remmikengät säteilevät ihanaa aurinkoista mutta räväkkää asennetta. Keltainen on ollut muutenkin tällä sesongilla poikkeuksellisen lähellä sydäntäni ja niiden katselemisestakin tulee iloiseksi. Jo pelkästään se!

8.  Yllättäen French Connectionilta löytyi elegantit, ilmavat ja linjakkaat nilkkaremmisandaalit. Ihastuin erityisesti tuohon kaksivärisyyteen. Samaa mallia on näköjään vähän räväkämmällä nude-lizard -väriyhdistelmällä. Ei hassumpi sekään, mutta ihan niin villille linjalle en taida lähteä.

Kaikki kengät ovat Brandoksen valikoimista, josta myös kuvat ovat peräisin. Juttu ei ole kaupallinen yhteistyö – eikä muutenkaan sponsoroitu. Bloggari on vain sekä mukavuudenhaluinen että realistinen tietäessään, että jos jotain tulee tilattua, se tehdään melko varmasti juuri Brandokselta. Siksi tämän kollaasin vaihtoehdot ovat peräisin juuri sieltä.

 

Pidempään blogia seuranneet muistavatkin varmaan, että tein maisteritutkielmani Tukholman yliopiston muotitieteen laitokselle juurikin juoksumuodista (Running wear and the Fashion System). Mahtava tuotokseni oli tuolloin – elikkä vuoden 2007 syksyllä linkin kautta jaossakin jopa. Jos nyt joku edelleen on kiinnostunut aiheesta, kantsii laittaa meiliä osoitteeseen go4itvol2@gmail.com. Laitan mielelläni ihan hyvää palautetta saaneen, mutta tuskin akateemisen tutkimuksen historiaan jäävän tuotokseni pdf:nä tulemaan.

Tästä nyt oikein kunnon aasinsillan kautta illan aiheeseen – eli omasta mielestäni ajankohtaisimpaan ja kuumimpaan juoksumuotiin. Sain jo lopputalvesta muutamankin sähköpostin, jossa toivottiin postausta tästä aiheesta – ja se on paljon, koska yleensä en kuitenkaan saa niin hurjan paljoa meiliä lukijoiltani. Toiveet taisivat tulla samoihin aikoihin, kun kerroin tähtääväni edes jonkinlaiseen juoksukuntoon vielä tässä kevään mittaan.

Tähän asti juoksut on sujunut (tai sujunut ja sujunut, mutta you know what I mean…) vanhoissa tuulihousuissa ja edelleenkin niissä ikivanhoissa Asicseissa. Maksimissaan viiden kilsan lenkeille ei oikein jaksa uutta varustusta hankkia. Aikoinaan, kun juoksin paljon, tuntui, että alle 8 km lenkille en jaksa edes pukea tennareita jalkaan. No – nyt olen sopinut itseni kanssa, että saan ostaa uudet hienot juoksuvetimet heti, kun selvitän kympin ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Juoksumuoti kevät 2013

Ekana ostoslistalla on kuitenkin uudet tossut. Testien ja tuumailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että päädyn hankkimaan jälleen kerran uudet Gel Kayanot. Osittain varmuuden vuoksi, mutta enimmäkseen siksi, että ne vaan tuntuvat hyvältä ja parhaimmilta jalassa. Mahdollisesti sitten myöhemmin hankin erilailla tuettuja ja jopa ehkä uudet DS Trainerit (ne oli kyllä ihanat tossut!!).

Mutta tämän piti olla juoksumuotijuttu, joten jätetään tossujen ominaisuuksien analysointi vähemmälle tällä kertaa. Yläkuvassa näkyy mielestäni siistein lenkkeilykokonaisuus. Eli aika mustavoittoinenhan tuo on. Salilla tykkään kirkkaista väreistä, mutta heti kaduille ja maastoon siirryttäessä iskee urbaani suojaväripukeutuminen päälle. Kaikkein kuumimmat (fashion mielessä – duh!) on pitkät mustat kapeat supertekniset juoksutrikoot, joiden lihaksien muotoja korostavien leikkausten saumoissa kiiltelee diskreetit heijastimet. Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema juoksutakki on yksinkertaisesti to die for... Mikähän tsemppitavoite sitä pitäisi itselleen laittaa, että tuon raaskisi hankkia?

Tossuista olikin jo vähän puhetta, mutta noin niinkuin tyyli-näkökulmasta sanoisin, että viileän urbaanin juoksuasustuksen ainoa väriläikkä on mieluiten juuri kengät. Ja ihan kaikkein mieluiten jopa ainoa väriläikkä…

Uutuus Mintun juoksuasussa on iPhone -viritys käsivarressa (ei tosin tuollainen Niken, vaan töistä saatu, mutta musta kumminkin…). En kyllä useimmiten jaksa kuunnella musiikkia juostessa jostain syystä. Oma hengitys on paljon meditatiivisempaa kuunneltavaa. Yleensä menetän hermoni alta aikayksikön ihan mihin tahansa soittolistaan ja juoksurytmi häiriintyy pahan kerran, kun pitää olla vaihtamassa biisiä. Ehkä mulla vaan ei ole tarpeeksi hyviä soittolistoja? Puhelin kulkee eniveis kätevästi käsivarressa silloinkin, kun päällä ei ole taskullista takkia.

Juoksumuoti kevät 20131

Kun aurinko paistaa ja on oikeasti lämmin, haluan vaihtaa pitkät juoksutrikoot bokserimallisiin superlyhyisiin shortseihin. Ehdottomasti ihanimmat löytyy Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemasta mallistosta. Ihan sellaiset perustyyppiset nyrkkeilijäshortsit olisivat tosi hienot myös.

Ja jostain syystä hihaton nailonliivi tuntuisi hyvältä ajatukselta myös. Merenrannassa juostessa tuuli on usein tosi kova, mutta inhoan vilpittömästi sitä, että on kuuma (hikoilu on eri asia!). Tuollainen hihaton  hommeli voisi olla näihin täkäläisiin olosuhteisiin aivan ehdoton!

Kuvat: Adidas (musta tuulitakki ja kukalliset shortsit), H&M (neonkeltainen liivi), Nike (iPhone-kotelo), Asics (tossut) ja Intersport (trikoot)

Joskus käy niin, että yksi vuodenaika yksinkertaisesti jää väliin. Tai kestää korkeintaan päivän tai kaksi. Muistan, että aika monenakin vuonna varsinainen syksy on tehnyt tuon tempun.´Tyyliin eilen oli vielä ihan kesä ja tänään talvi. Enkä edes viitsi aloittaa viime kesästä… Huomaan, että jopa heinäkuussa tapahtuneisiin asioihin viitataan sanomalla viime keväänä. Kun se kesä ei sitten oikein milloinkaan koittanut. Aloitinpa sittenkin.

Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että tänä “keväänä” hypätään suoraan lopputalven viileistä ja vesisateisista keleistä suoraan kesään. Niinpä on justiinsa hyvä hetki tutkailla, mitä elementtejä kesän 2013 garderobista tulisi löytyä.

Ainakin Coachella-festareilla viime viikonloppuna viihtyneet julkkikset ovat liikuttavan yksimielisiä. Kesäpukeutumisen peruspilarit ovat:

  1. farkkushortsit
  2. revityt, niititetyt tai muuten pimpatut (farkku)shortsit
  3. siistit shortsit (mieluiten raidalliset tai printtikuosiset)
  4. vatsan paljastava paita
  5. etno-kuosinen laukku
  6. boheemi lierihattu
  7. pyöreät aurinkolasit
  8. sokerisöötti kukka- tai pitsimekko
  9. lippis tahi käppi (olen oppinut uuden sanan!! Käppi = cap = “lippis”)

 

Coachella 1 Coachella 2 Coachella 3 Coachella 4 Coachella 5 Coachella 6
Coachella 7

Lisäksi suuresti ilahtuneena voi todeta, että (ex-)tyyli-ikoni Alexa Chungin lisäksi noin puolet festarikansasta oli sitaissut takin tai (ruutu)paidan hihoista rennosti lanteille Dries van Noten -tyyliin. Ilolla otamme vastaan tämän ysärin parhaan takapuolennaamiointitrendin!

Kuvat: Style.com

Old stuff