The Happiness Project -kirjan alussa todetaan, että yksi onnellisemman elämän avaimista on tehdä enemmän sitä, mikä on kivaa – ja pitää hauskaa. Ihan hävettää tunnustaa, mutta olen kompastellut tosi pahasti jo heti tässä ensimmäisessä haasteessa.
Muistatteko, kun The Artist Way -projektin aikana piti joka viikko käydä taiteilijatreffeillä itsensä kanssa? Treffien ideana oli tehdä jotain kivaa ja “epätuottavaa” vähintään tunnin ajan. Ensimmäiset pari viikkoa sujui ihan hyvin. Askartelin mood boardin, kävin metsäkävelyllä ei-lenkkeily-kuntoilu -mielessä ja varmaan jotain muutakin vielä keksin, mutta sitten tuli stoppi. En kertakaikkiaan keksinyt enempää asioita, joiden tekemisestä tykkäisin, joiden ajatteleminenkin jo ilostuttaisi.
Tosin täytyy muistaa, että The Artist Wayn perusajatus oli vähän eri – ja siinä oli tavoitteena oppia olemaan itsensä kanssa, löytää luovuus plus muut voimavarat omasta itsestään. Siksi taiteilijatreffeillä piti käydä yksin. Keksin kyllä hyvin paljon asioita, joiden tekemisestä nautin, kun vain saan olla minulle rakkaitten ihmisten kanssa.
Onnellisuuden metsästyksessä oleellinen vaihe on tunnistaa ne asiat, joiden tekeminen tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Vähintään yhtä tärkeää on sen jälkeen pyrkiä tekemään enemmän kyseisiä kivoja juttuja.
Päätin yrittää kasvattaa omaa iloasioiden listaani. Mietin kaikkia mahdollisia, isoja ja pieniä, kaukaisia ja läheisiä juttuja, joiden kanssa tunnen oloni onnelliseksi. Apuna käytin Pinterestin inspiraatiokansioitani ja sitä kautta päädyin And that’s who I am -sivulle. Suosittelen jonkinlaista flown apuvälinettä, jos alkuun pääseminen tuntuu hankalalta.
Rakastan vettä, rantoja ja uimista. Meillä on tässä aika lähellä – vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä – puhdasvetinen pieni järvi. Viime kesänä siellä ei tullut juurikaan pistäydyttyä, mutta nyt onnellisuusprojektini myötä lupaan käydä ainakin pari kertaa viikossa uimassa. Viikonloppuiset aamu-uinnit kun on ehkä parasta mitä tiedän. Tai sitten iltauinti, mikäettei.
Leirinuotiota on hiukan hankalampi viritellä ihan itsekseen, mutta kyllä muukin elävä tuli käy. Eipä Minttua muutenkaan juuri tarvitse pakotta grillivahdiksi, mutta nyt ilmoittaudun vapaaehtoiseksi vaikka väkisin. Tulen katselemisessa on jotain mielettömän hypnoottista ja rauhoittavaa. Isomman roihun puutteessa kynttiläkin toimii ihan hyvin.
Lakkaan häpeilemästä sitä, että rakastan sentimentaalista krimskramssua. Jouluvalot eivät ehkä nyt ole ihan juuri tämän sesongin juttu, mutta jos nautin juhannuskuusista, kauniista serveteistä, kynttilöistä, ja kurpitsalyhdyistä silloin, kun kunkin aika on (ja vähän muulloinkin), ei se ole keneltäkään pois. Vaikka ehkä niin on joku joskus antanut ymmärtääkin…
Samaa pätee viihteeseen, televisiosarjoihin, elokuviin ja musiikkiin. Varsinkin musiikkiin. Aion nauttia omasta mielestäni loistavasta viihteestä vaikka se olisi muiden mielestä kuinka surkeaa, ala-arvoista, heikkotasoista, hipster-poliittisesti epäkorrektia tai muuten vaan kaikkien fiksujen halveksimaa. Culture Club here I come!
Ketut. Olen aina tykännyt ketuista. En oikein tiedä, miten tämä nyt olisi sovellettavissa onnellisuuden metsästykseen. Sen verran voin sanoa, että jos alan The Happiness Projectin innoittamana laulaa joka aamu “räven raskar över isen, räven raskar över isen…” tulee metsästysprojektilleni takuuvarmasti nopea ja karu loppu.
Ihana pieni karvamasu Sunshine on yksi iloisimmista ja onnellisimmista asoista, mitä kohdalleni on osunut viimeisien vuosien aikana. Valitettavasti kisu ei ole varsinaisesti mikään sylivauva – eikä todellakaan rakasta ylenpalttista lääppimistä tai halimista. Sen sijaan pallon heittely ja kaikenlaisten jahtausleikkien leikkiminen on ihan ykköstä. Karkki on jaksanut leikkiä Sunshinen kanssa pitkät pätkät joka päivä (kun Minttu on ollut muka liian kiireinen), mutta nyt aion käyttää enemmän aikaa kisun kanssa riehumiseen. Ilo on varmasti molemminpuolinen (ja siten entistä suurempi!) nyt, kun Karkki on taas muuttamassa pois.
RRrakasta käydä elokuvissa! Miksi sinne tulee mentyä niin harvoin? Tykkään käydä leffassa, vaikka katsottavana oleva elokuva ei olisi mitenkään ihmeellinen. Lisää elokuvakäyntejä – kiitos!
Uintihomma tulikin jo käsiteltyä tuolla ihan ensimmäisenä. Huomaan, että alitajuntani yrittää sanoa minulle jotain, koska valitsin tämän aihepiirin kuvan kahteen kertaan. Kyllä – haluan mennä uimaan!
Road Trip ei ole niin yksinkertaisesti järjestettävissä nyt, kun omaa autoa ei ole käytettävissä. Toisaalta rakastan myös suunnittelua, joten voisin ihan hyvin aloittaa nautiskelemalla kunnon autoseikkailuretken suunnittelusta. Määränpäällä ei ole niin väliä.
Listojen tekeminen on IHANAA! Kaupalista, pakkauslista, todo-lista, mitä-tekisin-lauantaina -lista, sunnuntai-päivällisen tarjoilulista, juhliin kutsuttavien lista – mikä tahansa toimii! Tajusin juuri, että listojen kirjoittaminen ei olekaan mikään epätoivoinen tapa yrittää saada järjestystä liian kaoottiseen todellisuuteeni, sillä siinä tapauksessa käyttäisin varmasti tehokkaita ja hyvin organisoituja sähköisiä apuvälineitä, iPhonea ja monia tarjolla olevia appeja. Ei, kirjoitan listoja käsin, koska se on minusta mukavaa haaveilua ja ajankulua. Vähän kuin kartan tai mind-mapin piirtämistä – ilman sitä piirtämisosuutta.
Kaikkia asioita ei ole mahdollista tehdä enemmän vain omalla päätöksellä. Arvostan kuitenkin perhettäni ja ystäviäni aivan mielettömästi ja siksi haluan olla enemmän läsnä niissä hetkissä, kun yhteistä aikaa on. Aina ei saa olla kiire bloggamaan, pyykkäämään, sinne ja tänne. Useimmiten on paljon tärkeämpää pysähtyä, kysyä mitä toiselle kuuluu, kikattaa tyyny sylissä sohvan nurkassa niin kauan, että maha on krampissa, etsiä vaihtoehtoja elämän kimurantteihin haasteisiin ja katsoa silmiin, kuunnella. Vaikka kyllä puhdas pyykkikin toisinaan tuo ihan silkaa onnea ja iloa, mikään ei voita hetkiä omiensa kanssa.
Lopuksi pitäisi vielä löytää sen verran viisautta, että tajuaisi, mitkä kaikki kivat ja iloiset jutut eivät ole lainkaan itsestä kiinni. Niitä ei kannata laittaa omalle listalle kuin korkeintaan niin, että tajuaa tarttua hetkeen, kun se tulee kohdalle. Mikäli rakentaa iloisten asioittensa arsenaalin sellaisista asioista, jotka ovat pääasiassa jonkun toisen toiminnasta kiinni, ollaan aika heikoilla. Äkkiä huomaa olevansa entistä pettyneempi, entistä ärtyneempi, kun maailma ei suostukaan taipumaan omien halujen mukaiseksi.
Tärkeintä on keskittyä iloa, onnellisuutta ja hyvää mieltä antaviin juttuihin, joiden toteutuminen on kiinni vain omasta itsestä. Silloin ei tarvitse kuin ryhtyä listan kirjoittamisesta toimiin!
