Favoptic esitteli viime viikolla pokavalikoimiaan pressiaamiaisen merkeissä. Minttu kun on ihan niissä oikeissa palkkatöissä kiinni päivisin, piti lähettää pari sirkeäsilmäistä joutilasta tutustumaan uusiin mallistoihin.

Peetu ja Dun ovat molemmat vannoutuneita silmälasien käyttäjiä. Siis toisin kuin Minttu, joka käyttää kakkuloita vain pakon edessä (= autolla ajaessa ja elokuvateatterissa esmes..). Tosin Peetu, itselleen tyypilliseen superpäättäväiseen tyyliin, ilmoitti 11 vuotiaana haluavansa piilarit. Hetki siitä kotona keskusteltiin (omasta mielestäni tyttö oli aivan liian nuori moiseen), mutta sitten varattiin aika optikolle. Kyllähän optikkokin oli hiukan sitä mieltä, että vuoden – pari voisi vielä hyvinkin odottaa, mutta kun kerran toinen oli niin kovin päättäväinen ja luvattiin käydä tiuhaan tarkastuksessa, annettiin periksi.

Intohimoista piilariaikaa kesti pari-kolme vuotta ja sen jälkeen Peetu on käyttänyt silmälaseja ja piilareita about fifty-fifty.

Favopticin pressiaamiainen järjestettiin Grand Hotellissa – joka on yksi Tukholman arvostetuimmista hienoista viiden tähden hotelleista. Mm. prinsessa Madeleinen häävierasporukkaa asusteli juuri siellä ja sulhanenkin nähtiin Grand Hotellin baarissa oluella vain pari tuntia ennen häitä…

Voisihan sitä tietenkin kurjemminkin aamunsa aloittaa! Aika ihanaa, että hotellilla on omat pienet aamiaishillopurkit, joissa lukee oma nimi kannessa!

Mutta aamiaisen päätarkoitus oli penkoa läpi Favopticin pokavalikoima – eikä unohtua fiilistelemään hillopurkkeja ja sievästi aseteltuja croissantteja.

Dun etsi itselleen kehyksä, joihin olisi kiva teettää aurinkolasit vahvuuksilla. Mintulle ei kerrottu, mihin pokiin tytöt päätyivät, mutta nuo alimmat, Wayfarer-tyyppiset on Peetulla keltaisina aurinkolaseina.

Tosiaan meille on jo tilattu useammatkin kakkulat Favopticilta. Karkin silmälasit on sieltä samoin Peetun nykyiset ja tosiaan Peetulla on myös aurinkolasit vahvuuksilla.

Muistan, kun tytöt tilailivat laseja ensimmäistä kertaa. Sovituslaseja saapui kotiin ihan ilman kustanuksia laatikkokaupalla. Palautus sujui todella näppärästi ja valmiit lasit saapuivat postilaatikkoon hämmentävän nopeasti.

Ihan omaan käyttööni en ole Favopticilta tilannut (siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla oli Synsamille 150 euron lahjakortti…), mutta näin sivusta seuranneena tuntuu, että kaikki on sujunut tosi kätevästi, helposti ja nopeasti. Karkin linssit ovat aika miedot, mutta Peetulla on miinusta yli viisi. Siitä huolimatta molemmat ovat olleet tyytyväisiä myös linsseihin ihan kertaheitolla.

Dun päätyi tilaamaan aurinkolasit vahvuuksilla. Legenda ei kerro, olisiko jompikumpi näistä ollut mahdollinen tilaukseen päätynyt kehysmalli.

Sen sijaan voidaan varmasti olla aikas varmoja, että Peetu ei ole tilannut näitä uutisten-lukija-goes-trendy/pr-toimiston-vanhempi-rouva-goes-crazy -pinkkejä kehyksiä. Tai mistä sitä koskaan tietää??

Parin viikon päästä koittava Guldknappen gaala hiukan jänskittää. Itse tapahtumakin tietty – mutta tässä vaiheessa nyt eniten, että mistä löydän jotain säällistä päällepantavaa. Kurkistus omaan garderobiin ei paljoa lohduta. Valinnanvaraa on äärimmäisen niukasti ja kaikki, mitä löytyy, tuntuu todella tylsältä ja niin nähdyltä.

Inspiraatiota etsiessäni tuumasin, että paras mahdollinen lähde on viime vuoden vastaavat juhlat.

Kun puhutaan tapahtumasta, jonka nimessä on oikein sana gaala, tuntuu, että pitäisi ehdottomasti pukeutua pitkään pukuun. Nyt, kun maksihelmat ovat muutenkin ajankohtaiset, ei ajatus tunnu ollenkaan vieraalta – eikä yhtään liian paljolta. No, ihan mihinkään olkaimettomaan glitteriversioon en tohtisi verhoutua, mutta johonkin vähän iisimpään kylläkin.

Tosin mingel-kuvia selaillessani huomasin, että enemmistö oli kuitenkin valinnut lyhyen mekon.

Kyllähän lyhyetkin helmat voivat olla ihan juhlavat – ja asusteilla pystyy muuttamaan kokonaisuuden ilmettä ihan huomattavasti.

No, onneksi pari viikkoa on ihan reilusti aikaa – ehkä tässä ehtisi vielä vaikka ommella jotain. Se olisi sikälikin paras vaihtoehto, sillä juhlapukubudjettini on harvinaisen minimaalinen tällä hetkellä. Yllättävän monet viime vuoden juhliin osallistuneet naiset olivat valinneet juhla-asukseen housut. Sinänsä ihan trendikästä, mutta itse haluan kyllä pukeutua helmoihin, kun kerran tuollaiseen häppeningiin pääsee.

Kuvat: Stureplan.se

Rentoa, laskeutuvaa, boho-eleganttia ja helposti yhdisteltävää – sitähän taisin ennustaa ja toivoa Isabel Marantin H&M-malliston olevan. Bongasin netistä kuvan, jossa suunnittelija itse poseeraa yhdessä yhteistyömalliston outfitissä ja täytyy kyllä sanoa, että tämän perusteella taidan tiukentaa aika oleellisesti marant-shoppailubudjetin kartuttamiseen tarkoitettuja säästötoimia. Juuri tismalleen tuollaisia siistejä mutta rentoja, boheemeja mutta tyyylikkäitä vetimiä edelleenkin aika vajavainen työvaategarderobini suorastaan vaatii täydennyksekseen!

Kuva on lähdetietojen perusteella alunperin H&M:n itsensä twitterin kautta julkistama, joten sikäli tämän postaaminen pitäisi olla ookoo. Jutun ja kuvan bongasin täältä.

Yksi kuluneimpia vinkkejä näin parhaimman alennusmyyntiajan tuiskeessa on perinteisesti, että kannattaa satsata klassisiin perusvaatteisiin ts. pukeutumispalapelin perupilareihein. Itse olen sitä mieltä, että juuri alesta kannattaa hankkia se hurlumhei-huitula, jolle sitten lopulta ei tule niin järkyttävän montaa käyttökertaa, mutta ne muutamat hymyilyttävät vielä vuosien päästä.

Mintun nahoissa asuu tosin aika angstinen heräteostelija; muka spontaanienkin päätösten takana on jo melkoisesti taustatyötä, hintavertailua ja alustava päätös diilistä, kun sopiva yksilö sattuu kohdalle. Voisin kuvitella, että tuo “pysy klassikoissa” -vinkki sopii erityisesti niille, jotka todella hamstraavat kaikennäköistä hassua alesta vain siksi, että hinta (tai aleprosentti) muuttaa perusvetimen “löydöksi”. (Tosin en kyllä ole ikinä onnistunut tapaamaan tuollaista alennusmyyntihaukkastereotyyppiä, joka ostaa määrättömästi kamaa vain halvan hinnan vuoksi. Olisin melkein valmis väittämään, että kyseessä on urbaani legenda…)

Toisaalta klassikot eivät ole klassikoita syyttä suotta. Valkoinen kauluspaita, keskisiniset pillifarkut, perusruskeat nilkkurit – toimii aina ja käytännöllisesti katsoen tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Oikeastaan tuo univormu pitäisi julistaa LBD:n parhaimmaksi kaveriksi. Molemmista löytyy varsin helposti versioita, jotka imartelevat millaisia kurveja – tai millaista lompakkoa – hyvänsä.

Klassikoihin kannattaa investoida. Oli ale tai ei.

Inspiraatiokuvasta kiitos: Stockholm Street Style

Tämän aamun Metro-lehdessä kerrottiin, että juhannusaatto ja -päivä ovat verkkoliikenteessä ehdottomasti vuoden hiljaisimmat. “Ihmiset preferoivat juhannuksena fyysisistä yhdessäoloa” kertoi artikkeliin haastateltu nettiliikenteen asiantuntija. Juhannusyönä romantiikka puskee perinteisesti pintaan ja enemmän tai vähemmän epätoivoiset sinkut keräilevät yöksi epälukuisen määrän (7 tai 9 ovat yleisimmät standardit) kukkia tyynynsä alle sulhoskenaarioita selkeyttämään.

Joskus romantiikka voi niin sanotusti karata käsistä ja silloin on tietty hyvät neuvot kalliit. Toki toivon kaikille molemminpuolista kiinnostusta saunomiseen, rillailuun ja muihin perinteisiin juhannusaktiviteetteihin, mutta siltä varalta, että satumme päätymään epätoivotun kimuranttiin tilanteeseen – tässä muutama (tarkemmin sanottuna 101) vinkkiä, selvitä tilanteesta ehjin nahoin.

Ihanaa, auringon, naurun, ihanan yhdessäolon ja romantiikan täyteistä juhannusta kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille! Loistakoon hyttyset juhannusillassanne vain poissaolollaan!

xoxo

Minttu

Yksi ehkä eniten inhoamiani pukeutumiseen, tyyliin … sanalla sanoen muotiin … liittyviä latteuksia on, että muoti vaihtelee, mutta tyyli on ikuista. Ei tarvitse mennä pukuhistoriassa mitenkään erityisen paljon taaksepäin, reippaat sata vuotta riittää aivan mainiosti, kun voi aivan konkreettisesti todeta, että “yleisesti hyväksytyt” tyylikkyyskäsitykset vaihtelevat siinä missä pintamuotikin. Muutossyklin pituus vain hämää.

Vanhoja (siis ikivanhoja) arkistovalokuvia katsellessa tulee helposti ajateltua, että vakavailmeiset pyhäpukuihin pyntätyt ihmiset ovat  myös jotenkin kuvien tapaan vanhoja. Kaikki aikuiset näyttävät poikkeuksetta isoäideiltä ja isoisiltä. Toisaalta esmes hääkuvissa tuskin juuri parikymppistä iäkkäämpiä esiintyy – ainakaan siis hääparina. Muistan joskus oikein pinnistelleeni, että näkisin jonkinlaisen nuoruuden pilkahduksen kaiken sen vakavuuden ja erityisesti kuvan oton aikaisen tyylin läpi, mutta en voi väittää onnistuneeni.

Tyylin muka-ajattomuutta, muodin merkitystä visuaalisen ympäristön jäsentämisessä ja koko omaan aikakauteen liittyvää minäkuvaa jäin miettimään, kun törmäsin Today I Learned Something New -blogissa aivan mielettömän hauskaan kuvasarjaan. Liuta klassisia veistoksia on puettu viileisiin hipsteri-vetimiin ja – vips – sieltähän kuoriutuu kasa potentiaalista media- ja mainostoimistoväkeä, in-baarin dj ja ainakin yksi megaluokan muotibloggari. Haha!

Tsekkaa kaikki loput kuvat: Classical sculptures dressed as hipsters look contemporary and totally badass

Suurkiitokset kuvista ja ajatuksien herättämisestä: photographer Léo Caillard and photo retoucher Alexis Persani.