Moni asia on tänä vuonna toisin. Kaikkien suurempien asioiden keskellä huomasin kaipaavani aivan hurjasti sitä ihanaa tunnetta, kun voi kotikatsomossa seurata parhaimpiinsa tälläytyneen juhlakansan saapuvan Linnan juhliin. Itselleni televisioinnin seuraaminen on ollut vuosikausia jatkunut perinne – useimmiten yhdessä ystäväporukan kanssa samalla itsenäistä Suomea juhlistaen.
Juuri nyt olisin niin kaivannut pientä pakohetkeä kristallikruunujen loisteeseen, mutta minkäs teet. Kättelyitä on aika hankala järjestää arvokkaasti Zoomissa. Haha!
Suomalaiset suunnittelijat, korudesignerit ja muut taiturit kuten kampaajat, stylistit etc. ovat aina olleet hyvin esillä, jollei nyt aivan itse tapahtumassa, niin ainakin juhliin liittyvässä kirjoittelussa ja muutenkin mediassa. Voin vain kuvitella, miten ison loven pandemian aiheuttaman vaikutuksen vuoksi jo valmiiksi ahtaalla oleviin aloihin Linnan juhlien peruuntuminen on niiden bisneksiin aiheuttanut.
Kaipuuni kauniisiin pukuihin, glamouriin ja kimallukseen äityi niin pahaksi, että päädyin selailemaan omia vanhoja pukupostauksiani. Tässä muutama luomus, jotka edelleen nostaisin Linnan juhlien top vitoseen, jos astelisivat tänä vuonna itsenäisyyttä juhlimaan.

Elina Knihtilä Katri Niskasen luomuksessa on viime vuodelta – ja oikeastaan vain parantunut ajan myötä! Juhlapukeutumisen trendi on menossa peittävämpään suuntaan muutenkin ja tuollaisia Super Woman viitta-hiha -ratkaisuja on näkynyt paljon kansainvälisilläkin punaisilla matoilla.
Lisäksi stailaus – koko pakkaus, meikki, kampaus, korut, etc (alusvaatteet!) – on saumaton, tyylikäs kokonaisuus. Siksi olen aivan varma, että tämä tulee pitämään pintansa Linnan juhlien all stars galleriassa myös tulevina vuosina.

Kerttu Niskanen vuonna 2017 niinikään Katri Niskasen suunnittelemassa asussa. Puvun kangas on niin ihana ja upea, että en meinaa millään saada silmiäni irti siitä! Leikkaus korostaa upean silkki-duchessen hillitysti läikehtivää kauneutta.
Stailaus on myös tässä kokonaisuudessa erittäin onnistunut. Ja vaikka sanoinkin juhlapukeutumisen olevan yleisemmin menossa peittävämpään suuntaan, kaunis, tyylikkäästi toteutettu avonaisuus on toki aina paikallaan Linnan juhlien kaltaisessa, suurta iltapukua etiketin mukaan edellyttävässä, merkittävässä tapahtumassa.

Vuosi 2017 oli hyvä pukuvuosi – sieltä on myös tämä Sofia Wikmanin päällä näkyvä Anne-Mari Pahkalan suunnittelema liekehtivän punainen luomus. Oi, miten edelleenkin menee kylmät väreet, kun muistan, kuinka viittamainen selkäosa leiskui Wikmanin liikkeiden mukaan.
Tässäkin kokonaisuudessa täydet pisteet stailaukselle!
Kokonaisuudenhallinta ja esim. asun istuvuus on monelle hankala paikka. Ei auta, vaikka puvun olisi designannut itse Valentino, jos tikunlaiha formulavaimo liian lihavalta näyttämisen pelossaan vaatii kaksi kokoa liian pienen mekon. I say no more.

Jaana Pelkonen on ollut monta kertaa listoillani, mutta tämä, pudottavan ihana diskopallo-look vuodelta 2016 on aivan ehdoton ykkössuosikki! Teemu Muurimäen suunnittelema puku sopii täydellisesti upeana hehkuvalle Pelkoselle.
Silloin aikoinaan jaksoin niuhota, että Linnan juhlien kaltaisessa tapahtumassa ei pitäisi olla hiukset vapaana, mutta kamoon – kuka välittää, kun kokonaisuus on näin täydellinen!?!

Mert Otsamon vuonna 2015 Tiina Lymille suunnittelema mekko on taideteos. Herkkyys ja hurjuus, maalauksellisuus ja magiikka – täydellisesti näyttelijän olemukseen sopiva ja sitä korostava luomus.
Kampaus näyttää tänä päivänä aavistuksen pönäkältä ja tuo laukku – se oli mielestäni karsea riitasointu 2015 ja se on sitä myös tänään. Auts.

Maria Guzenina, vuosi on 2014 ja puku brittisuunnittelija Jenny Packhamin käsialaa. (Pitihän tänne nyt yksi muukin kuin suomalainen suunnittelija saada!) En mitenkään erityisesti arvota asukokonaisuuksia sen mukaan käyttäisinkö itse ko. pukua vai en. Tottakai oma tyyli vaikuttaa alitajuisesti ja taustalla, mutta edes tämän listan kaikkia mekkoja en haluaisi itselleni (ensimmäisen Katri Niskasen kyllä ja Teemu Muurimäen paljettipuvun toki). Tämän Guzeninan puvun haluaisin todellakin!
Kokonaisuus on mielestäni muutenkin varsin onnistunut. Kengät ja laukku aivan nappivalinta, kynsilakaksi olisin valinnut asteen lämpimämmän tummanpunaisen kuvissa fuksialta näyttävän pinkin sijaan, mutta pisteet siitä, että kynsissä ei ole asun kuparikultaa, ja että huuliakaan ei ole ylimatsattu sen paremmin lakkaan kuin asusteisiinkaan. Voimakkaat sumusilmät lienevät Guzeninan signature, joten siitä sen enempää, kampaus (“kampaus”) vaikuttaa unohtuneen täysin.
Sellainen pieni katsahdus menneiden vuosien loistoon. Toivottavasti teillä oli yhtä kivaa kimalluksen parissa kuin minulla tätä tehdessä!
Oikein mukavaa Itsenäisyyspäivän loppuiltaa! Nythän se taitaisi juuri televisiolähetys linnasta olla loppumaisillaan…

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi Karkin ja Cissin häistä. Ajatella – jo vuosi!!
Lupasin aikoinaan, että saatte vielä oikein kunnon kuvakavalkadin ja kertomuksen päivän kulusta. Eikös se ole ihan paikallaan näin vuosipäivänä palata takaisin ikimuistoiseen päivään, ihanasti järjestettyyn tapahtumaan ja lämminhenkiseen juhlaan, jonka muisto säilyy ikuisesti?
Tässä siis Karkin ja Cissin hääpäivä ammattivalokuvaajan linssin läpi ikuistettuna.

Monenlaista säätöä jäi ihan viime sekunneille. Karkki sai tarpeekseen huonosta ja töykeästä kohtelusta varaamassaan kampaamossa – ja päätti tehdä kampauksensa itse. (Kampaus oli ihana ja pysyi hyvin koko päivän!). Peetun piti ihan alunperin tulla tänne mun luokseni auttamaan käsipuolta äiskää laittautumaan, mutta jonkin verran blogikuvia ottaneena tajusin, että Karkki laahuksensa kanssa on enemmän assisteerauksen tarpeessa.
Virallisista hääposeerauskuvista tuli aivan ihania!


 


Tukholman suomalainen kirkko on aivan ihana! Tunnelmallinen ja kaunis – eikä ollenkaan iso ja kaukaisen oloinen.

Kukkaistyttöinä toimi Cissin siskon kaksi vanhinta tytärtä, Elvira 8 v. ja Emmy 5 v.
Tärkeää kunniatehtävää oli suunniteltu ja harjoiteltu huolellisesti etukäteen. Molemmat nuoret neidot olivat innoissaan ja tärkeänä saamastaan suuresta vastuusta. Kaikki vaikutti olevan ok – tytöt tykkäsivät  uusista mekoistaan ja silkkinauhoilla koristelluista koreista.
Kaksi päivää ennen häitä tuli stoppi. Ei, ei se nyt sitten toiminutkaan, että noin vaan kävellään ruusun terälehtiä kirkon käytävälle sirotellen. Vanhempi siskoksista laittoi ultimatumin: suostumme hommaan vain, jos saadaan olla paljain jaloin kuten Elsa (Frostin sankaritar, olen oppinut).
Sievät kengätkin olisivat olleet kyllä kivat, mutta onhan noissa kahdessa paljasjalkaisessa prinsessatytössä jotain aivan valloittavan keijukaismaista!




Erityiskiitos papille aivan ihanasta, valoisasta ja rakkaudentäyteisestä toimituksesta!


Kirkolta käveltiin Slottsbacken alas rantaan ja laivan tuloa odotellessa otettiin lisää ihania kuvia.


Tässä jo odotellaan laivaa saapuvaksi…
… ja sieltähän se tulee! Ihana tunnelmallinen höyrylaiva, jonka kyydissä juhlaväki siirtyi kohti juhlapaikkaa.


Nelinkertainen hurraa-huuto hääparille, Ett fyrfaldigt leve för brudparet! ”Hipp, hipp… hurra, hurra, hurra, hurra!”
Näin oli juhlat julistettu alkaneeksi!

Vaikea sanoa unelmoiko tämä häävieras paitansa teeman mukaisesti näkevänsä meressä haikaloja. Vai kenties vastarannalla näkyvästä Gröna Lundin huvipuistosta.
Sää oli jokatapauksessa aivan ihana. Ilmassa ei ollut sitäkään vähää syksyn aavistusta kuin nyt tänään ja eilen on ollut – päinvastoin. Jopa merimatkan ajan meitä hemmoteltiin lempeillä tuulilla ja heleällä auringonpaisteella.






Henriksdalin laiturista on muutaman minuutin kävelymatka juhlapaikkaan. Kyllä me vähän suunniteltiin, että pitäisi hankkia sateenvarjot tai jotain. Olin jo katsonut valmiiksi kohtuuhintaiset golf-varjot hääparille – mutta jotenkin me sitten vain oltiin varmoja, että keli pysyy hyvänä. Ja niinhän se sitten tekikin.
Kävelymatka oli kaikkinensa oikein ihana. Etenkin kun ohikulkijat, mukaan luettuna kulmakunnan skeittijengi, huutelivat onnentoivotuksia ja hurraata hääparille.

Päätän raporttini tältä erää tähän tärkeään kuvaan, jossa toast-madamet (yksi suomenkielinen ja yksi ruotsinkielinen) ilmoittavat ensimmäisestä puheesta. Ja siellähän se morsiamen äiti – yours truly – onkin jo noussut toimittamaan kyseistä tehtävää. (Ihanaa muuten saada olla ensimmäinen puheen pitäjä. Itseäni ainakin jännittää aina sen verran, että palaakaan aivan mahtavan ihanasta illallisesta en olisi saanut nieltyä ennenkuin tehtävä oli suoritettu).
Nyt tuntuu siltä, että kaikki jutut tagillä Karkin häät on kirjoitettu. Ja hyvä niin, koska ihan minä päivänä hyvänsä kääntyy uusi sivu myös Mintun elämässä – siitä lisää (tietenkin!), kun sen aika on!
Kuvat: Jonas Norén

Mites siellä coronacation sujuu? Tuntuu, että korona-asiaa tuuppaa jokaikisestä tuutista tällä hetkellä sellaisella voimalla, että halusin tarjota pienen lepohetken vähän kevyemmän jännitysnäytelmän parissa. Etenkin, kun tiedossa on, että tämän kanssa kaikki päättyi suorastaan paremmin kuin hyvin!
Tarinan nimi voisi olla vaikka “Karkin hääpuku – ja kuinkas sitten kävikään”. Sillä koko hommasta tuli tosiaan senpäiväinen jännitysnäytelmä, että en edes voi käsittää, miten morsian, armas lapsukaiseni, kykeni selviämään hommasta saamatta totaalista hermoromahdusta.
Alkuperäinen ajatus Karkin hääpuvusta oli, että minä olisin ommellut sen. Aloittelimme jo hyvissä ajoin tammikuussa kerätä inspiraatiomateriaalia sekä rakennella mood boardia – ja pikkuhiljaa suunnitelmien pääpiirteet alkoivat hahmottua. Tavoitteena oli siron, mutta ei liian avonaisen miehustan ja muhkean helman muodostama klassinen siluetti. Melkolailla ehdoton ei tuli alkuvaiheessa kaikelle pitsille, tyllille, glitterille, helmikoristeluille sun muille hörsöilyille.

Piirtelimme yhdessä hääpuvulle sopivaa mallia ja lopulta oltiin varsin hyvässä yhteisymmärryksessä mallin pääpiirteistä. Koska kysymyksessä on kuitenkin niin ainutlaatuinen vaate ja ex-ompelijana tiedän hyvin, että tällaisissa “kerran elämässä” -tilanteissa vain mielikuvissa tehty hahmottelu ei ehkä vastaakaan toiveita, halusin varmistaa, että tosiaankin olemme täysin samoilla linjoilla.
Varmistukseen kuului kaksi vaihetta:

1. Käydä hääpukukaupoissa sovittamassa mekkoja
2.  Ommella testimekko samantyyppisestä kankaasta kuin mitä itse morsiuspukuun on ajateltu

Niinpä varasimme Karkin kanssa helmikuun puoleen väliin sovitusaikoja morsiusliikkeisiin. Ja siis miten voikaan olla, että heti ensimmäinen puku ensimmäisessä putiikissa oli täydellinen! Karkki aivan kihertyi ilosta mekkokaunokainen päällään ja ensimmäisen sovituskierroksen lopuksi tuo samainen päätyi vielä uudelleen päälle.
Tein kyllä heti selväksi, että vaikka yhä edelleenkin pystyn saamaan aikaiseksi ihan kohtuullisia pukuja kunhan aikaa on tarpeeksi, ei taitoni ole milloinkaan ollut sillä tasolla, että osaisin ommella täydellisesti sisäpuolelta tuetun ja lukuisia alushamekerroksia käsittävän luomuksen. Mahtaisiko sellainen tavallisilla kotiompelijan varusteilla onnistuakaan. Vakuutin, että minulle on täysin ok, jos Karkki päättäisikin haluta ostaa sen ihanan mekon, vaikka ajatus oman lapsen hääpuvun ompelemisesta tuntuikin tärkeältä.

Karkki ei muuttanut mieltään ja niin aloin valmistaa testipukua. Löysin aivan kertakaikkiaan mielettömän ihanaa korallinpunaista Givenchyn kangasta, joka ryhdikkyydeltään ja laskeutuvuudeltaan vastaa täydellisesti hääpukuun valitsemaamme helmenvalkoista morsiussatiinia.
Tässä kuvia juhlamekon kakkossovituksesta. Istuvuus on vielä kyseenalainen ja sovitusmuutoksia suht reilusti tulossa. Mm. pääntie takaa haluttiin tehdä huomattavasti avonaisemmaksi ja edestäkin hieman (vaikka venemäinen linja päätettiin kyllä pitää), myös puvun ylä- ja alaosa on tässä vielä toisistaan erillään. Lisäksi tästä versiosta puuttuu kokonaan vuori ja varsinaiseen hääpukuun oli tarkoitus tulla tuplamäärä helmaa ja pieni, noin metrin mittainen laahus.

En siis ihmettele, jos noissa yllä olevissa kuvissa näkyvä keskeneräinen juhlapuku ei herätä suurempaa ihastusta (kuvia ei myöskään otettu sillä mielellä, että niitä milloinkaan esiteltäisiin julkisesti) tai anna lupausta ihanasta morsiusmekosta. Omaani ja Karkin silmään se näytti kuitenkin juuri siltä kuin miltä sen oli tarkoituskin – ja miten sen olimme suunnitelleet.
Juhlapuvun kolmas sovitus oli sovittu eräälle sunnuntaille viime toukokuun puolenvälin jälkeen. Siinä vaiheessa se olisi ollut jo niin pitkällä, että jäljellä oli vain pienempiä juttuja, helman tasausta, hakasten kiinnittämistä ja sen sellaista. Ajattelin käyttää koko lauantain puvun viimeistelyyn, mutta tuumasin sitten, että kipaisen äkkiä ensin talvitakkini pesulaan, ennenkuin levittelen kaikki ompeluvehkeet pitkin kämppää.
No, siihen “kipaisuun” se sitten tyssäsi. Olin tuskin päässyt naapurikortteliin, kun suoritin nyt jo semi-kuuluisan, kyynärpääni murskanneen kuperkeikkani. Ensiapuun päästyäni soittelin Karkille ja tuumasin, että seuraavan päivän juhlapukusovitusta pitää nyt vähän siirtää.
Tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että iskevät käpälääni kipsin ja pääsen vielä samana iltana kotiin katsomaan Euroviisuja. Laskiskelin, että parisen viikkoa siinä varmaan menee, ennenkuin saan kipsin pois, mutta häihin oli vielä reilut kolme kuukautta aikaa. Eli nou worries.

Pikkuhiljaahan se siitä sitten valkeni, että hommassa saattaa mennä aavistuksen pidempään. Parinkin aavistuksen verran pidempään.
Normaalin kaltaisen toipumisen jälkeen käteni ja käsivarteni olisi ollut about käytettävässä kunnossa kuutisen viikkoa leikkauksen jälkeen. Hyvinhän siinä sitten vielä ehtii ompeluhommia, kun oli kesäloma ja kaikkea – oli suunnitelmamme. Ja minä ähräsin rehab-jumppaa riemuiten jokaisesta pinsettiotteesta ja ranteen kiertämisestä, vaikka edistyminen tuntuikin tuskastuttavan hitaalta.
Aika kului ja hiljalleen alkoi hiki nousta niin morsiamen kuin ompelijankin ohimoille. Jonkun sunnuntai-päivällisen päätteeksi totesimme vihdoin Karkin kanssa, että meidän on päätettävä päivämäärä, johon asti odotamme meikäläisen kuntoutumista. Sitten joko aletaan vimmatusti ommella tai tulipunaisella kiireellä etsiä vaihtoehto B:tä.
Kun sitten vihdoin kävimme varsinkin allekirjoittaneella tunteisiin käyneen keskustelun “äiskästä ei nyt ole ompelijaksi” häihin oli aikaa neljä viikkoa. NELJÄ viikkoa!!
Alkoi kertakaikkiaan ankara puvunmetsästys. Kiersimme valehtelematta kaikki Tukholman morsiuspukukaupat (helmet löytyy listattuna täältä) ja jokainen visiitti alkoi sanoilla: tarvitsemme jotain tangosta, häät ovat alle neljän viikon päästä. Haravoimme myös käytettyjen pukujen ilmoituksia, mutta loppukesästä sielläkin oli varsin tyhjää. Saman kesän morsiamet eivät vielä olleet ehtineet laittaa pukujaan myyntiin ja edellisen kesän sato oli ilmeisesti jo hyvin korjattu.
Lisäjännitystä puuhaan toi se, että osa kaupoista oli sulkenut kesäsesongin päätteeksi ovensa pariksi viikoksi. Näin myös Bröllopsbutiken, jossa Karkki oli nähnyt unelmamekkonsa puoli vuotta aikaisemmin. Ymmärrettävästi mitään muuta pukua ei voinut hankkia ennenkuin oli selvitetty, onko olemassa mitään mahdollisuutta, että juuri SE puku löytyisi.

No, hääkuvista sen nyt näkee, että löytyihän se! Valmistajalla sattui olemaan yksi juuri oikean kokoinen puku varastossa peruuntuneiden kauppojen vuoksi – muuten heillä valmitetaan asuja vain tilausten perusteella. Eikun pikapakettina mekko Tukholmaan! Ja bonuksena vielä hääpukukaupan suosittelema, kokenut ja arvostettu ompelija kertoi juuri luovuttaneensa isot työt pois käsistään ja näin ollen olevansa vapaa tekemään Karkin tarvitsemat sovitusmuutokset poikkeuksellisen nopealla aikataululla.
Viimeiseen asti jännitti, että onkohan tässä nyt kaikki käänteet vai vieläkö tulee mutkia matkaan. Olin Tampereella käymässä, kun Karkki kävi yhdessä kaasonsa Peetun kanssa hakemassa puvun ompelijalta. Laitoin tytöille tekstaria, että miten meni, ja kun vastausta ei pariin tuntiin kuulunut, aloin pelätä pahinta.
Mutta ei, kaikki oli hyvin, puku oli täydellinen ja häihin oli vielä seitsemän päivää aikaa!
Nyt jälkiviisaana, kun käteni ei vieläkään toimi edes auttavasti (sovittu leikkaus, jonka tarvitsen, siirtyi koronan vuoksi) ihmetyttää, miten niin pitkään venytin ja kuvittelin kuntoutuvani niin paljon, että pystyn ompelemaan hääpuvun. Optimismin puutteesta ei ainakaan voi syyttää. Haha!

Onneksi kaikki kuitenkin päättyi parhain päin ja morsian säteili hääpäivänä kauniimpana kuin milloinkaan ihanassa puvussaan!

Pidetäänkö pieni paussi kaikesta kurjuudesta ja katsellaan hetki kauniita asuja? Kyllä tämä tästä ja kohta päästään taas kerääntymään porukalla, tapaamaan ystäviä ja sukulaisia ja viettämään kaikkia ihania (loppu-)kevään ja kesän juhlia.
Joku ehkä voi pitää ristiriitaisena sitä, että ensin kritisoin ympäristön naisten ulkönäköön ja kaikenlaiseen olemiseen asettamia vaatimuksia ja välillä tiukalta tuntuvia raameja – ja seuraavassa hengenvedossa esittelen mielipiteitäni ihmisten asukokonaisuuksista. Mutta mielestäni nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. En esimerkiksi milloinkaan liitä asujen mukana mitään arvostuksia sinne tai tänne kyseiseen henkilöön liittyen.
Outfit on kokonaisuus, joka käsittää vaatteet, asusteet, kengät, meikit, kampauksen ja mahdolliset muut kokonaisuuteen liittyvät atribuutit. Lopputulos on aina enemmän tai vähemmän luovan prosessin tulos. Kaikki asut eivät luonnollisestikaan täytä samoja kriteereitä ja siksi täällä ei milloinkaan nähdä selkeästi salaa otettuja paparazzi-kuvia.
Punaiselle matolle asukokonaisuus rakennetaan suunnitelmallisesti ja kuvattavaksi asetutaan vapaaehtoisesti. Sama pätee esim. muotiviikkojen yhteydessä otettuihin street style -kuviin.
Eikä vapaaehtoisesti kuvattavaksi suostuvienkaan ihmisten asuja saa arvostella miten sattuu. Näissä Go 4 it vol. 2:en outfit-jutuissa kohtelen asukokonaisuuksia kuten mitä tahansa luovan työn hedelmiä, elokuvia, musiikkia, kirjoja, tv-sarjoja, tauluja, keramiikkakippoja. Kyllähän niitäkin arvostellaan eikä kriitikko syyllisty mihinkään sen kummempaan, vaikkei juuri nyt siitä patsaasta tai tuosta sarjakuva-albumista tykkäisikään.
Näillä saatesanoilla inspiraatiota kevään ja kesän juhlapukeutumiseen Elle gaalan punaiselta matolta!

Emilia de Poret upeassa vintage Thierry Mugler -luomuksessa ja Ellen erinomainen kauneusguru Kakan Hermansson. Metallic (erityisesti hopea), volyymihihat ja statement-pikkulaukut ovat jutun juoni.

Kaikki arvostetuimmat catwalkit valloittanut (Balenciagan löytämä) Ursula Wångander poikansa kanssa. Olen aina ollut vähän heikkona juhlaviin housupukuihin gaala-asuina. Monokromisena kokonaisuudesta tulee erityisen näyttävä. Huomaa metallic-sandaalien ajankohtainen, reilust jalkapöydästä alkaen varpaat paljastava malli.

PR-kentän superammattilainen Lena Patriksson Robin Hood -henkisessä asussa ja kepeän naiselliseen Dioriin verhoutunut Sofi Fahrman.

Muotisuunnittelija Ida Lanto oman merkkinsä luomuksessa. Tykkään kovasti puvun boheemista 70-lukuisesta aurasta. Tuollaiset herkulliset puhvi-hihat toimisivat vallan mainiosti täkäläisessä hileisessä juhannusyössä!

Ida Sjöstedt oli yksi näidenkin juhlien suosikkisuunnittelija, ja hänen pukujaan näkyi punaisella matolla todella monta. Tässä Cherrie Ida Sjöstedtissä, jonka signature, 3D-kukka-aplikaatiot, tuovat kepeyttä, ilmavuutta ja ohittamatonta luksuksen tuntua. Sama idea toimii hyvin pienemmälläkin pinnalla, topissa tai hameessa. Näppärä ompelee itse kukat kiinni asuunsa, jos budjetti ei taivu originaaliluomukseen.

Ellen aina niin cool ja tyylikäs Cia Jansson yhdessä Totêmeen pukeutuneen Pauline de Seran kanssa. Tuo Totêmen smokkirypytysmalli on jo niin laajasti kopioitu, että perustajaparivaljakko ex-bloggari Elin Klingin johdolla voivat onnitella itseään. Muistaakseni se oli itse Coco Chanel, joka sanoi kopioinnin olevan korkein mahdollinen imartelun muoto!

Upea “vår tid är nu” -tähti Hedda Stiernstedtin huikean puvun on suunnitellut Jon Allensten. Näyttävä ja upea kertakaikkiaan!! Tosin ei ehkä ihan Markus-serkun ylppäreille sopivaa inspiraatiota tässä. Haha!

Fares Faresin puku Tiger of Sweden ja Clara Hallencreutzin Ida Lanto. Poltettua kuparia näkyi yllättävän paljon vieraiden yllä. Tavallisesti tuollaiset lämpimänmurretut sävyt mielletään syksyyn, mutta upealtahan se näyttää myös kesällä. Tosin sametti ei ehkä ole se kaikkein osuvin valinta kesäpuvun materiaaliksi.

Adina Folin Diana Orvingin luomuksessa. Kuten sanottu – yleensä joulun ja uuden vuoden ajan juhliin assosioidut metalliset materiaalit ja sävyt on nyt tosi pinnalla myös kevät- ja kesäpukeutumisessa. Tykkään myös aivan valtavasti mekon materiaalin antamasta vaikutelmasta. Kaikessa metallisuudessaan se jostain syystä tuo mieleeni kuohuvan meren. Vauva asusteena on tietty hurjan suloinen, mutta hei – vauva asusteena?

Beatrice Eli ja Ida Klamborn. Jos jotain kaipaan kuopatuilta Tukholman muotiviikoilta, on se mahdollisuus seurata uusien luovien hahmojen löytymistä ja uran nousua. Yksi viimeisimpiä ihastuksiani oli Ida Klamborn (tässä omassa luomuksessaan). Häneltä voi hyvin ottaa mallia, miten cowboy-hapsut taipuu juhlaan olematta liian jii-haa.

Iki-ihanat First Aid Kit -sisarukset Klara ja Johanna Söderberg. Tästä voisin kopioida kaikki molempien asujen osat – ja vielä lisäksi sen, miten matsata asut olematta liian matchy-matchy. Mutta erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, miten tarkoin valituilla kengillä ja laukulla on valtavan suuri merkitys kokonaisilmeeseen. Täydet pisteet molemmille!

Valerie Afalon puku Valerie Afalo. Oikeastaan asu on aivan liian hempeä ja herkkä omaan makuuni. Mekko vaatisi vähintään maihinnousukenkiä ja niitein koristeltua laukkua kaverikseen. Halusin kuitenkin tämän mukaan kahdesta syystä: edestä lyhyen, takaa pitkän helman paluu ja niiin hienot metallic-avokkaat.

Vielä yksi Ida Sjöstedt Katarina Sandströmin yllä. Onhan tuo nyt niin ihana! Malliesimerkki siitä, miten suloinen, naisellinen ja ihana ei todellakaan tarkoita samaa kuin ällömakea ja infantiili. Ja vaikka tietolähteeni ei asiaa varmistakaan, olen aivan varma, että Sandströmin avecin mekko on myös Ida Sjöstedt.
Noniin, kai sitä sitten pitää taas tsekata viimeisimmät uutiset… Mutta muistakaa: kyllä tämä tästä!!
Kaikki kuvat: Elle.se

En nyt mitenkään malta lopettaa hääaiheisten postausten väsäämistä! Niin ihana viipyillä vielä vuoden takaisissa tunnelmissa – ja ehkä näistä on jotain hyötyä tämän kesän morsiuspareille.
Isompien juhlien järkkäämisessä on aina pieniä projektijohtamisen piirteitä oli juhlan aihe mikä hyvänsä, mutta häät on kuitenkin ihan oma lukunsa. Mikäli tavoitteena on edes vähän maistraatissa piipahtamista mittavammat kinkerit, suunniteltavaa ja järjesteltävää riittää. Rahalla voi toki ratkaista osan ongelmista ulkoistamalla juhlien suunnittelun ammattilaisille – toisaalta sitten taas mitä enemmän pystyy, haluaa ja jaksaa tehdä itse, sitä enemmän voi samalla rahalla saada. Ihan ilmaista lystiä häiden järkkääminen ei todellakaan ole teki niin tai näin.
Suunnittelu kannattaa porrastaa järkevästi suurista linjoista aloittaen. On melkolailla ajan hukkaamista miettiä kattauksen ja koristelujen yksityiskohtia, mikäli tiedossa ei ole, missä juhlat pidetään tai mitä on tarkoitus tarjota. Poikkeuksena tietysti se, jos juuri nyt vaikka esimerkiksi kattaus on se juttu, mistä on aina haaveillut – silloin muut asiat suunnitellaan ja päätetään tietty sen ympärille ja palvelemaan sitä tärkeintä yksityiskohtaa.
Aika alkuvaiheessa kannattaakin jo hiukan miettiä, mistä on valmis joustamaan ja mitkä on ne asiat, joiden haluaa toteutuvan just eikä melkein.
Tässä perussuuntalinjoja, miten suunnittelujen kanssa kannattaa edetä Karkin häistä saadun kokemuksen perusteella. Hyvänä apuna ja prosessin selkärankana toimi meillä kokeneen häätuottajan Johanna Kajsonin ihanasti kuvitettu kirja “Planera ditt drömbröllop”, jossa erinomaisten vinkkien ja inspiraation lisäksi on hyvin tilaa omille muistiinpanoille.

Nyrkkisääntönä pidetään, että kohtuullisten kokoisten häiden järjestämisessä menee vuosi. Kovin paljon pidempään sitä ei varmaan jaksaisikaan ilman, että menee maku koko touhuun. Toisaalta lyhyemmässäkin ajassa ehtii ihan mainiosti. Karkki ja Cissi aloittivat varsinaisen suunnittelun kihlajaisjuhlien jälkeen viime tammikuussa. Koko hommaan kaikkine matkan varrelle osuneine kommelluksineen meni siis vähän reilut seitsemän kuukautta. Hyvin siinä ehti, eikä edes perfektionismitaipumuksistaan tunnettu tyttäreni saanut pahempia bridezilla-kohtauksia edes loppukiireiden aikana.
Riippuu tietysti hiukan laskutavasta, milloin suunnitteluprosessin katsotaan alkaneeksi. Mikäli tavoitteena on saada mennä vihille suositussa kirkossa kesäsesongin aikaan tai pitää juhlat jossain tietyssä juhlapaikassa, kannattaa olla liikkeellä hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Karkki ja Cissi varasivat Gamla Stanissa sijaitsevan ihanan Suomalaisen kirkon jo reilua vuotta ennen h-hetkeä. Paljon aikaisemmin siis kuin lopullista päätöstä juhlien pitämisestä oli edes tehty.

Juhlasuunnitelmien ensimmäinen tärkeä vaihe on puhua selväksi häihin liittyvät toiveet, ajatukset ja haaveet. Isot sukuhäät vai urbaanit kaverijuhlat, pöytiin tarjoilu vai buffet, kirkko vai maistraatti, fiini juhlatila vai vuokrateltta, live-bändi vai Spotify-lista, räätälöidyt juhlapuvut vai parempaa Seppälää, ammattikuvaaja vai siskontyttö kännykkäkameran kanssa… jne. Kaikki pieneltäkin tuntuvat menoerät kutsukorteista (painettu & postitettu vai WhatsApp) kannattaa kirjoittaa ylös.
Toiveiden listaamisen jälkeen on hyvä myös priorisoida toiveet yhdestä kolmeen. Kumpikin merkitsee, miten tärkeänä pitää esmes sitä, että budjetissa on tilaa ammattivalokuvaajan palkkaamiselle. Jos molemmat on sitä mieltä, että se on 2 tai 3, tiedetään, että tuosta voidaan joustaa, jos esim. kohta “tarjotaan hyvää ruokaa” on molemmilla merkattu ykköseksi ja siihen sitten myöhemmin tarvitaankin isompi lohko budjetista.
Kaikki kannattaa kirjata ylös, sillä näihin muistiinpanoihin tullaan matkan varrella palaamaan vielä useampaan kertaan!
Muita alkuvaiheen tehtäviä on määritellä budjetti ja miten sen ajatellaan jakautuvan. Kallis hieno ruoka pienelle porukalle vai yksinkertaisempi buffet isolle joukolle etc. Samaan syssyyn kannattaa hahmotella vieraslistan pääpiirteet: avec vai ei, sukua vai ystäviä, lapsia vai aikuisten juhla. Oikeita tai vääriä ratkaisuja ei ole ja hääparin tulisi saada kutsua häihin juuri ne vieraat, jotka he haluavat. (Sanon minä, jolla oli kyllä erinäisiä mielipiteitä Karkin ja Cissin häiden vieraslistan sisällöstä… Haha!)
Juhlapaikka ja etenkin mahdollinen kirkko kannattaa myös varata niin pian kuin päivämäärä vahvistunut.
Seuraavassa vaihe on häistä kertominen ja apujoukkojen värvääminen.
Karkilla ja Cissillä oli ihana idea “Save the Day” -kortista: häävieraille lähetettävä jääkaappimagneetti, jossa lukee päivämäärä! Itse olisin ainakin mielihyvin katsellut sellaista magneettia, mutta se nyt jäi toteuttamatta. Mutta ihan puhelinsoitto tai sähköposti riittää kyllä ihan hyvin. Tärkeintä on, että ihmiset tietävät pitää ajankohdan vapaana.
Samassa yhteydessä on hyvä sitouttaa kaasot, bestmanit, toastmasterit. Seuraavassa vaiheessa alkaa nimittäin tositoimet ja silloin on hyvä, että osan tehtävistä voi uskoa muiden hoidettavaksi.

Tehtävälistalla noin puoli vuotta ennen häitä:

• Häiden tyylin tai “teeman”, omien värien ja kokonaisfiiliksen päättäminen
• Hääasujen tilaaminen
• Kutsukorttien lähettäminen
• Sormuksista päättäminen
• Mahdollisen häämatkan valinta

Tässä vaiheessa kannattaa pitää mielessä, että hääsuunnittelu menee helposti överiksi järkevilläkin ihmisillä osaksi siksi, kun se on niin kivaa ja osaksi siksi, koska kaikki tuntuu niin tärkeältä ja suurelta. On kuitenkin tosi tärkeää, että suunnitteluajastakin jää kiva muisto. Kajsonin kirjassa on erinomainen vinkki, jota suosittelen kaikille: sopikaa “häidensuunnittelutreffit” vaikka kerran viikossa, joiden aikana järjestelmällisesti käytte läpi kulloinkin ajankohtaisia päätettäviä asioita. Näin kenenkään ei tarvitse näyttää naamaa sen takia, että toinen haluaa keskustella onko Aune-tädin kutsuminen tosiaan aivan pakollista juuri, kun olet laittanut viimeisimmän jakson Pilot-Peten Bacheloria pyörimään.

Kirjoittamaton sääntö sanoo, että on kaason ja bestmanin vastuulla järjestää polttarit. Itse en ihan ymmärrä nykyistä trendiä, että pitää vähintään lähteä viikoksi Ibizalle bailaamaan, hyppäämään benji-hyppyjä ja ottamaan Instagram-kuvia wedding crew -bikineissä ennenkuin ollaan edes hyväksyttävällä tasolla. Itse kannatan pitäytymistä perinteisissä suomalaisissa riiteissä joihin kuuluu yrtein ryyditetty morsiussauna ja lähimmän ystäväporukan antamia ohjeita avioon siirtyvälle.
Eli tarkoitan tietty, että tässäkin kannattaa ottaa järki käteen. Joskus vähempi on enempi – kannattaa miettiä, mikä on juhlakalun tyyli ja toiveet. Yhdessäolo on usein actionia tärkeämpää. Vaikkei tietty Ibizassakaan sinällään mitään vikaa ole.
Muutenkin kannattaa viimeistään siinä 3 – 4 kuukautta ennen häitä sitouttaa ystäviä ja sukulaisia (kaasoja, morsiusneitoja, sulhaspoikia, toast mastereita… millä nimillä heitä kukakin haluaa kutsua) mukaan hääjärjestelyihin. On kiva saada apua – mutta vielä mukavampaa on se, että näin tätä ikimuistoista ja ainutkertaista ajanjaksoa on jakamassa, ja myöhemmin muistelemassa, useampi henkilö. Pitää kuitenkin muistaa ottaa huomioon ihmisten elämäntilanne ja se, että pääasiallisin tavoite on kasvattaa yhteisten kivojen muistojen pankkia ja vasta toissijaisesti saada aikaiseksi kymmenentuhatta käsin viikattua origami-ruusua.

Mitä kiihkeämmäksi suunnitteluprosessi muodostuu, sitä tärkeämpi on pitää tarkkaa kirjaa budjetista. On aivan inhimillistä, että ruokahalu kasvaa syödessä ja yhtäkkiä sitä haluaakin nimensä kultakirjaimin painettuna jokaiseen mahdolliseen yksityiskohtaan. Morsiussaitit ja nettiputiikit ruokkivat mahotonta kilpavarustelua ja tuntuu, että jokaikiseen asiaan, johon voi alkuun liittää sanan hää- tai morsius-, lisätään samalla nolla perään hintaan.
En väitä, että korkeampi hinta on aina ihan vain tekaistu keino rahastaa hääboomia elävää nuortaparia, mutta säännöllinen vilkaisu alkuvaiheessa tehtyyn prioriteettilistaan sekä budjettiin helpottaa monen kompromissin kohdalla. Samalla budjetilla pystyy järjestämään hyvin erilaisia juhlia ja vain aniharvalla, tuskin kellään, on sellainen tilanne, että kuluista ei tarvitse välittää.
Vaarallisin rahareikä on kaikki sinällään pienet menot. Esimerkiksi erilaiset painotuotteet vaikuttavat helposti hyvinkin edullisilta, mutta sitten kun hintaa alkaa kertomaan vieraiden lukumäärällä, loppusumman suuruus voi yllättää.

Noin neljä kuukautta ennen häitä olisi hyvä:

• Varmistaa kaikki varaukset
• Päättää ruokailuun liittyvistä päälinjoista kuten mahdollisesta cateringista, menusta, juomista etc.
• Päättää kukista, hääkimpuista ja koristelusta
• Bookata bändi/päättää musiikista
• Varata valokuvaaja
• Varata aika häämeikkiin ja -kampaukseen
• Suunnitella itse vihkitilaisuuden sisältö, mahdolliset lauluesitykset etc.
• Tehdä alustava pöytäkartta (lopullinen istumajärjestys vahvistuu, kun kutsukortissa esitetty RSVP-päivämäärä on mennyt. Useimmilla on kuitenkin jo ennakkoon aika hyvä käsitys siitä, ketkä pääsevät paikalle ja ketkä ovat estyneitä)

Yksi Karkin ja Cissin häiden ihanimmista yksityskohdista oli höyrylaivakuljetus kirkolta Gamla Stanista juhlapaikalle Hammarby Sjöstadiin. Laivalla kohotettiin ensimmäiset onnittelumaljat morsiusparille ja julistettiin juhlat alkaneeksi. Päivää aikaisemmin satoi kaatamalla, mutta häälauantai oli upean aurinkoinen. Varsinkin kauempaa tulleille vieraille oli suorastaan eksoottista päästä ihailemaan Tukholman saaristoa lähietäisyydeltä, mutta kyllä se meistä paikallisistakin oli erittäin mukavaa ja varsinkin tunnelmallista.
Toinen merkittävä päätös oli, että cateringiin varattu summa tuplattiin ja näin tytöt pystyivät vaihtamaan firmaan, joka oli saanut erinomaisia arvosteluja. Etenkin heidän herkullista ruokaa kehuttiin kilvan eri palstoilla. Ensin sovittu firma oli saanut varsin paljon kritiikkiä varsinkin myöhästelystä ja siitä, että erityisruokavaliot oli jätetty huomioimatta. Taisi olla hyvä päätös sillä ruoka oli aivan poskettoman hyvää, tarjoilu täsmällistä ja ystävällistä – ja kaikki sujui muutenkin hyvässä hengessä ja kommelluksitta.
Suosittelen tosiaankin tekemään hiukan taustatutkimusta ja pyytämään suosituksia, jotta välttyisi pahimmilta pettymyksiltä. Aina on tietysti kommelluksien ja inhimillisten erehdysten mahdollisuus olemassa, mutta tässä vaiheessa on vielä tilaisuus niiden minimoimiseen.

Kun yhteen asiaan satsaa suunniteltua enemmän, pitää toisaalla säästää. Karkki ja Cissi päättivät, että kasvihuone juhlapaikkana on hurmaavan maanläheinen, eikä sitä tarvitse peitellä koristuksilla tai varsinaisesti naamioida muuksi, mitä se on. Niinpä varsin tyyriiksi tulevan floristipalvelun sijaan päätimme hoitaa koristelut omin voimin.
Pääosa juhlatilan kukista ja “vihreästä” olivat tuoreita. Etenkin ruokapöytään ja tarjoilupöytiin haluttiin aitoa tavaraa, mutta kasvihuoneen valokaareen ja ilmoitustauluna toimivaan metallikehikkoon hankittiin Ikeasta silkkiruusuja ja -eukalyptusoksia. Silkkikukkien hyvä puoli oli myös se, että saatoimme tehdä koristelun päivää aikaisemmin valmiiksi ilman kuihtumisvaaraa.
Kuten sanottu, en todellakaan vastusta ammattilaisten käyttämistä, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, mihin haluaa panostaa ja missä voi sitten puolestaan vähän pihistää. Halpaa lystiä kun juhlien järjestäminen ei todellakaan ole!

Noin kolme kuukautta ennen häitä olisi aika:

• Tarkistaa pöytien ja tuolien lukumäärä mikäli juhlat pidetään omassa tilassa.
• Ulkoilmajuhlien telttavaraus
• Vuokrata mahdolliset pöytäliinat, servetit, lasit ym. kattaukseen liittyvät yksityiskohdat.
• Hankkia muuta koristelua, kuten kylttejä, lamppuja, lyhtyjä, juhlapaikalle opastavat kyltit
• Vieraskirja, puuhapaketit lapsille, varustepaketit juhlatilan vessoihin, mahdollisen photo booth -kuvauksen rekvisiitta
• Hankkia sormukset
• Varata kuljetus vihkipaikalta juhliin

Hääjuhlissa tyypillisesti tapaa ihmisiä, joita ei tunne kovin hyvin ja monia ei ole ehkä nähnyt milloinkaan. Tavoitteena on kuitenkin mukava tunnelma ja se, että ihmisillä riittäisi puhuttavaa vieruskavereittensa kanssa. Alkukankeuden murtamiseen on muutamia hyväksi koettuja keinoja.
Pöytäjärjestys on hyvä laatia niin, että puheliaat ja seuralliset vieraat on ripoteltu sinne tänne. On myös hyvä miettiä, että keillä saattaisi olla jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta, eikä kaikkia toisilleen tuttuja tai kaveriporukoita kannata hajasijoittaa miten sattuu.
Olen ollut ainakin kaksissa häissä, joissa pelkän menun sijaan jokaiselle on katettu pieni vihkonen, josta löytyy ohjelma, laulunsanoja, pariskunnan rakkaustarina ja – mikä tärkeintä – lyhyt kuvaus kaikista vieraista, heidän harrastuksistaan ja kiinnostavia anekdootteja. Kuvauksen perusteella oli sitten helppo aloittaa juttua “No kerro nyt, Antti, mikä sai sinut lähtemään vapaaehtoishommiin Nairobiin”.
Karkin ja Cissin häissä juttu lähti luistamaan paikkakorteista. Jokaisen paikka oli nimittäin merkattu valokuvalla – aivan hurjan ihana idea mielestäni! Suurin osa kuvista oli sellaisia, joihin liittyi jokin muisto, tarina tai tilanne hääpariin liittyen. Jo siinä vaiheessa, kun perjantaina laitoimme kattausta valmiiksi, riitti juttua, kun Karkki ja Cissi kertoilivat kuvien taustoja. Samalla paikkakortista tuli kiva muisto kotiin otettavaksi. Omaani, ensimmäisenä yhteisenä joulunamme otettua kuvaa, katselen joka päivä, koska nyt se pönöttää mini-Aaltomaljakossa yhdessä meikkisiveltimieni kanssa.

Yllättäen pian koittaa se hetki, mikä tuntui alunperin hyvin kaukaiselta. Häihin on aikaa enää kuukausi! Nyt on aika:

• Tarkistaa vieraslista ja kysellä ruokavaliot & allergiat.
• Viimeistellä istumajärjestys.
• Tehdä minuutintarkka (15 minuutin tarkkuudella riittää!) aikataulu itse juhlapäivälle. Mitä tapahtuu milloinkin, kuka tekee mitä, missä kenenkin tulee olla ja milloin. Mahdollisesti catering-väki ja muu, hääporukasta erillinen apujoukko, tarvitsee omat aikataulut.
• Sopia toastmasterin kanssa yksityiskohdat illan kulusta. Tarvitseeko esim joku puhujista projektoria ja valkokangasta.
• Tehdä muistilaput kaikkien mahdollisten yhteyshenkilöiden puhelinnumeroista. Hääpäivänä homman tulee sujua ilman, että hääparin tarvitsee korvaansa lotkauttaa. Niinpä kaasot, bestman, toastmaster (& morsiamen äiti ;)), pitävät huolta, että kuljetus, catering, bändi etc. ovat paikalla, toimivat kuten on sovittu ja vastaavat mahdollisiin kysymyksiin.

Jos vain mahdollista, kannattaa ottaa häitä edeltävä viikko lomaa töistä. Nyt on nimittäin viimeisten viilauksien aika ja olisi tärkeä saada myös vähän hengähtää ja hemmotella itseänsä. Manikyyri, pedikyyri, hieronta – kaikki ovat suositeltavia aktiviteetteja viimeiselle viikolle. Nyt myös kannattaa todeta, että se mikä on tehty, on tehty, nyt ei enää ole mitään järkeä alkaa stressata, oliko suklaamoussen valinta hääkakun täytteeksi sittenkin väärä. Tai mistään muistakaan yksityiskohdista.
Viimeisellä viikolla ennen häitä on tärkeä pysähtyä hengittämään ja nauttimaan tilanteesta. Itse hääpäivä on nopeasti ohi, siksi jokainen askel sitä kohti on hyvä ottaa osana elämystä ja muistojen palettia. Ei kannata pilata sitä stressaamalla asioista, joihin ei voi enää vaikuttaa.
On myös aivan hukkaan heitettyä energiaa huolestua asioista, jotka saattavat mennä pieleen. Kyllä, on mahdollista, että sataa, että jollekulle tulee paha mieli kesken juhlienne, tarjottu paisti sitkeää ja Ensio-sedän puhe kuolettavan tylsä ja liian pitkä. Sille ei mahda mitään, sellaista elämä on. Se, mistä olet ensisijaisesti vastuussa on itsesi – että osaat pysähtyä, nauttia hetkestä, imeä itseesi omien juhliesi fiilistä. Vaikka kaikki ei menisikään pilkulleen kuten olitte ajatelleet (harvoin menee), mahdollisine kommelluksineen kysymyksessä on juuri sinun ainutkertaiset juhlasi!

Töissä on edelleenkin ihan kreisi kiire ja paljon tekemistä, mutta sitä suuremalla syyllä on paikallaan sukeltaa hetkeksi tämän vuoden Oscar gaalan punaisen maton tarjoamaan glamouriin!
Itse juhlahan oli jo reilu viikko sitten, mutta eihän kauniiden mekkojen hohto niin nopeasti haihdu, etteikö niistä voisi vielä tänäänkin puhua. Upeita asukokonaisuuksia, huikeita ompelutaiteen huippusuorituksia ja ripaus outfitiin kätkettyjä viestejä oli tämänkin vuoden tunnusmerkit. Tässä omat suosikkini ei missään erityisessä järjestyksessä.

Cynthia Erivo, Atelier Versace
Valkoinen on yksi tämän vuoden suosikkiväreistä samoin kuin kristallit ja mesh yksityiskohtina. Cynthia Erivo, Oscar gaalan ekakertalainen, on onnistunut yhdistämään kaikki todella upeaksi kokonaisuudeksi. Tykkään myös astetta rokummasta stailauksesta sumusilmämeikkeineen ja näyttävine kynsineen. Sen ansiosta kokonaisuus on kaikesta glamourista huolimatta virkistävän rouhea.

Janelle Monae, Ralph Lauren
168 000 Swarowski-kristallia valaisee Janelle Monaen mykistävän upean puvun. Raskaasti valuva huppu, aistillisen ihonmyötäiset hihat ja samanaikaisesti sekä vintage-henkinen että futuristinen A-linjainen helma muodostavat yhdessä yhden tämän vuoden näyttävimmistä kokonaisuuksista. Tämän kun olisi saanut nähdä livenä!!


Margot Robbie, Chanel (vintage)
Ihan nyt ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tuntuu tosi oudolta, että 90-luvulta peräisin olevaa mekkoa kutsutaan vintageksi. Toisekseen tiedän, että Diet-Prada haukkui tämän asun, mutta rohkenen olla toista mieltä! Kokonaisuus on hurmaava ja karismaattinen Robbie kantaa sekä sifonkihihat että huikean rintakorun tyylillä. Myös klassinen Hollywood-stailaus hillittyine laineineen ja punaisine huulineen on mielestäni hyvin onnistunut.

Mindy Kaling, Dolce&Gabbana
En olisi mitenkään halunnut ottaa tätä mukaan, sillä päätin boikotoida kaikkea, mikä liittyy Dolce&Gabbanaan, heidän homofobisten kommenttiensa takia. Mindy Kaling on kuitenkin niin pudottavan upea kullankeltaisessa luomuksessa, että päätin joustaa periaatteestani. Koko olemus henkii aitoa, perinteistä Oscars’ gaalan henkeä! Stailaus näyttävine timanttikoruineen on myös just eikä melkein.

Natalie Portman, Dior
Olen aikaisemmin ollut aika jyrkkä sen suhteen, että asuilla politikointi tämän tyylisissä tilaiseeksissa ei ole kovin hyvän maun mukaista. Tällä kertaa viesti oli kuitenkin suunnattu suoraan akatemialle ja täysin tietoisena siitä, että kuiskaus riittää. Kissan korkuisten kirjaimien sijaan Portmanin jo muutenkin erittäin elegantin asun viitan käänteeseen on kauniin kultaisin kirjaimin kirjailtu kaikkien niiden naisohjaajien nimet, jotka tänä(kään) vuonna eivät päässeet edes ehdolle arvostetussa “vuoden ohjaaja” -kategoriassa.
Pelkkä protesti ei luonnollisestikaan tee asua. Mielenkiintoisesti maskuliinisilla ja antiikin Rooman mieleen tuovilla vaikutteilla maustettu ryhdikäs Diorin luomus oli ehdottomasti yksi illan onnistuneimmista.

Penelope Cruz, Chanel
Ihan ensin olin sitä mieltä, että onpas kaunis klassinen Chanel – mutta kertakaikkiaan auttamattoman tylsä! Sitten, kun olin selannut kuvakavalkadeja useammalta saitilta, tajusin, että kokonaisuudessa on monta subtiilia jujua, jotka alkoivat kiehtoa enemmän ja enemmän. Edestä ballerinapituinen ja takaa pitkä helma ei ole mikään räväkkyyden huipentuma tehokeinona, mutta tässä se tuo juuri sopivan tuulahduksen keimailevaa kepeyttä. 00-luvun alun rakastamat halterneck-viritykset tekevät rytinällä paluuta samoin kuin laskettu vyötärölinjakin ja – voilá – Cruzin Chanel saa välittömästi ajankohtaisia trendikkyyspisteitä.

Rebel Wilson, Jason Wu
Jos olisin päättänyt kruunata Oscarsien kuningattaren – se olisi tässä! Tuntuu jo kliseeltä verrata upeaa kokonaisuutta naispuoliseen Oscar-patsaaseen, mutta sitähän tuo on. Täynnä klassista Hollywoodin kulta-ajan glamouria tyylikkäästi päivitettynä 2020-luvulle. Kampaus, meikki.. aivan kaikki täydentävät toisiaan – puhumattakaan siitä, miten ylväästi Wilson kantaa näyttävän kokonaisuuden!

Renee Zellweger, Armani Prive
Pelkistettyä eleganssia kauneimmillaan. Huomattavan moni oli valinnut valkoisen asun, mikä on sinänsä fiksu veto, sillä valkoinen ei häviä varjoihin samalla tavoin kuin musta. Ja näkymäänhän tuonne mennään! Itselleni tulee kuitenkin helposti vahvat hääpukuvibat, jos malli ei ole todella harkittu. Kuten esimerkiksi tässä Renee Zellwegerin Armani Prive -mekossa. Muutenkin olen niin iloinen hänen Oscaristaan! Vihdoikin lahjakas ja laaja-alainen näyttelijä on pessyt nahastaan loputkin Bridget Jonesin rippeet.

Sandra Oh, Elie Saab
Hersyvässä runsaudessaan edellisen puvun vastakohta. Rakastan sitä, miten vilpittömän ja aidon iloiselta Sandra Oh näyttää. Stailaus on mielestäni myös täydellinen pehmeästä kampauksesta, näyttäviin huuliin ja statement sormukseen. Käsityönörttinä voisin tutkiskella ikuisuuden puvun yksityiskohtia zoomattuna.

Scarlett Johansson, Oscar de la Renta
Scarlett Johansson pääsi edustamaan yhtä Oscarsien punaisen maton vahvimmista trendeistä: huomattavan moni muukin oli valinnut puvun väriskaalan jäisen nudeimmasta päästä, mutta terästänyt vaikutelmaa toteuttamalla sen lähes metallisena läikehtivästä satiinista. Yksityiskohtina näissä ketjuja, metalliverkkoa, meshiä ja näyttäviä drapeerauksia. Johanssonin Oscar de la Renta on aivan pökerryttävän taidokkaasti toteutettu ja hänellä jos kellä on riittävästi poweria ja karismaa kantaa haastava puku sen ansaitsemalla ylväydellä.

Brie Larson, Celine
En yleensä pukuja arvioidessani käytä kriteerinä, että “tätä käyttäisin itsekin”, koska mielestäni se ei ole mikään arviointiperuste ja toisekseen monia todella upeita pukuja tai asukokonaisuuksia en voisi kuvitellakaan itseni päällä – en, vaikka olisin välittämättä ulkoisista tekijöistä kuten esim. säärieni pituudesta tai muista muodoista.
Tämän Brie Larsonin haalean persikkaisen, Celinen signeeraaman kimallusunelman pukisin kuitenkin päälleni hetkeäkään epäröimättä! Rakastan sen mallia, kuvioinnin muotoja hyväileviä linjoja ja integroitua viittaa. Stailauskin sopii Larsonille täydellisesti. Itse tosin en osaisi elää noin sliipatussa kampauksessa – mutta onneksi se on ongelma , jota mitä suurimmalla todennäköisyydellä minun ei tarvitse ikinä kohdata. Haha!
Satuitteko muuten huomaamaan, että juuri kenelläkään ei ollut iltalaukkua!? Ehkä tästä voisi inspiroitua: juhliin lähtiessä voi jättää puhelimen ja muun tilpehöörin kotiin ja vain sujauttaa pankkikortin rintsikoihin!
 
Kuvat: Elle.se & msn.com