Suurimmalla osasta korujani on jokin symbolinen merkitys. Tai no, kyllähän varastoistani löytyy niitä hetken huumassa hankittuja krimskramssu-pukuhelyjäkin, mutta ne kaikkein rakkaimmat, ne joita käytän päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen, ovat kaikki merkitykseltään tärkeitä.
Uusimmat tulokkaat rakkaiden ja symboliarvoltaan merkittävien korujen joukossa on Ideakorun käsityönä valmistetut hopearannekorut (saatu blogiyhteistyön myötä). Noin 5 mm levyisiin koruihin on taottu Karkin ja Peetun nimet.

Karkki lähti viime torstaina Berliiniin ja Peetu on ollut jo viime syksystä lähtien Uumajassa. Vielä koskaan en ole ollut siinä tilanteessa, että molemmat lapsukaiseni ovat yhtäaikaa fyysisti kaukana. Ei meidän väliset henkiset siteet etäisyydestä kärsi, ei tietenkään, Siitä huolimatta tuntuu ihanalta pitää ranteessa koruja, jotka tuovat tytöt jollain tavalla myös ihan konkreettisesti lähelle.
En yhtään ihmettele, että elämän merkkihetkinä, ristiäisissä, konfirmaatiossa, lakkiaisissa, lasten syntymisen yhteydessä, huomenlahjana tai kun täytetään tasavuosia, merkittävä ja hetken mieleen palauttava koru on juuri se paras lahja. Kaikki muu on niin helposti kuluvaa, arkista ja korvattavissa, mutta koruilla on parhaimmillaan tunnearvoa, mitä ei voi verrata muuhun.

Ideakorun hopeakoruihin voi halutessaan ikuistaa mietelauseen, elämänviisauden tai vaikka laulun säkeen, jota haluaa itse tai lahjan saajan kantavan mukanaan. Itse tykkään todella paljon rannekoruista, joissa on lasteni nimet. Mietin juuri, miten kiva ajatus olisikaan, jos olisi aikoinaan saanut rannekorun aina, kun lapsi on syntynyt – tuollaisia kauniita kapeita korujahan olisi voinut kerätä ranteeseen vaikka miten monta!
Tekstin saa halutessaan toki myös kihla- ja vihkisormustyyliin myös korun sisäpuolelle. Toisaalta, jos valitsisi esimerkiksi jonkun elämänviisauden taottavaksi ranteeseen, sen varmasti haluaisi näkyvän korun käyttäjälle ihan aina.

Kevään ja kesän juhlasesonki on ihan juuri ovella. Äitienpäivä, lakkiaiset, konfirmaatiot ja varmasti myös monet häät ja vauvojen nimijuhlat ovat edessä. Mikäli lahjahankinta yhtään mietityttää, suosittelen tutustumaan Ideakorun valikoimaan ja etenkin mahdollisuuteen teettää pienellä vaivalla todella henkilökohtainen ja lahjan saajaa ilahduttava koru!

Huomiseksi on tänne luvattu täyttä auringonpaistetta ja +13 astetta lämmintä. Aivan hillittömän upeaa – kevät on niin kovin tervetullut! Ihan minipikkusen harmittaa, että en ehtinyt ulkoiluttaa lumilautaani tuossa vieressä sijaitsevassa mäessä tänä talvena lainkaan. Ei siellä kyllä tainnut hissit ehtiä kovin monena viikonloppuna auki olemaankaan, mutta silti tuntuu vähän tuhlaukselta, etten päässyt kertaakaan kotirinteeseen.
Kevät tuo tullessaan uusia haasteita pukeutumiseen. Talvitakki – se kevyempikin – oli aivan liikaa, kun tänään pyörin kaupungilla ystäväni Suvin kanssa. Jotain kevyempää päällystakkia pitäisi nyt olla, mutta omista varastoista sellaista ei löydy. Yleensä olen kitkutellut välikaudet hikoillen/palellen joko edellisen tai seuraavaan sesongin takissa.
Nyt ajattelin, että voisi olla vihdoinkin aika investoida kunnolliseen välikausitakkiin. Tässä on viimeiseen karsintaan päässeet suosikkini:

 
Rodebjerin vilttitakki on ehkä se, mitä kaikkein eniten himoan. Liuhumaisen leikkauksen ansiosta takin avulla voisi napata kiinni myös poncho/viltti-harteilla -trendin.
Minimarketin harmaa trenssi olisi järkiostos, sillä se toimisi täydellisesti myös syksyllä. Tykkään kovasti epäperinteisestä leikkauksesta ja super-trendikkäästä polven alle ulottuvasta pituudesta.
Acnen kevyt kristallinharmaa villakangastakki olisi aivan unelma. Tässä on nyt vain se ongelma, että voipi olla, että budjetin rajoitteet tulevat vastaan (lue: tulevat) – muuten se olisi tämä. No questions.
Dagmarin hiekanvalkoinen trenssi olisi varmasti kanssa erinomainen – ja vuosikausia käytössä kestävä hyvä investointi. Toisaalta olin ehkä etsimässä jotain aavistuksen lämpimämpää, mutta toisaalta sitten taas trenssin alle ei tarvita kuin hyvä merinovillaneule ja sitten sillä kyllä tarkenee melkein nollakeleihin asti.
Tuskin raatsin huomisia aurinkoisia “hellekelejä” kuluttaa shoppailemalla, mutta pikapuoliin on kyllä välttämättä virallisen välikausitakin aika!
Kuvat: Style.com, Aplace, Grandpa, Acne & Dagmar

Mikään ei ilahduta kuin hyvä ruoka! Niinkuin monet jo tietääkin, en ole varsinaisesti mikään mestari keittiössä. Tässä kokkailutaitoja opetellessani olen kantapään kautta huomannut, että kunnolliset ja toimivat välineet ovat todella tärkeä asia ruokaa laitettaessa. Siksi olenkin tosi iloinen, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Fiskarsin kampanjaa ja sen myötä testailemaan Fiskarsin uusia, tyylikkäitä ja toimivia Functional Form – salaatintekovälineitä ja -pannua.
Laitoin tänään illalliseksi aivan mahtavan ihanaa lohi-avokadosalaattia. Ohje on mukaelma alunperin Safkaa-kirjasta löytämästäni reseptistä. Olen muokannut sitä vähän ruokaisammaksi vihreiden soijapapujen avulla ja yksinkertaistanut kastikeohjetta. Tässä resepti teillekin samalla, kun kertoilen kokemuksiani Functional Form -keittiövälineistä.
Postauksen lopussa on aivan mielettömän mahtava arvonta, joten jos salaattiohje ei kiinnosta, mutta haluat voittaa 100 euron arvosta Fiskars Functional Form -tuotteita, kannattaa scrollata loppuun saman tien!

Kahden hengen salaattia varten tarvitaan tietenkin salaattia, mieluiten muutamaakin eri lajia, mielellään myös rucolaa ja yrttejä (esim. basilikaa) makua tuomaan. Salaatin pesu ja kuivaus sujuu nopsasti ja helposti salaattilingon avulla. Heitä salaatit lävikköön, huuhtele juoksevan kylmän veden alla ja linkoa kuivaksi.
Salaattilinko on myös hurjan kätevä salaatin säilytykseen, jos kaikkea ei tule käytettyä kerralla. Kaada vain kulhon pohjalle linkoutunut vesi pois ja laita kansi päälle. Lävikön antaman ilmavuuden ansiosta salaatti pysyy jääkaapissa raikkaana ja rapeana monta päivää!

Functional Form -salaattilingon kulho on niin sievä, että siinä salaatin voi aivan mainiosti laittaa vaikka tarjolle! Sarjaan kuuluu myös huippukätevät salaatinottimet, jotka voi halutessaan kiinnittää yhteen pihdeiksi.
Yksi sarjan suosikeistani on kaunis ja toimiva lasinen salaatinkastikekannu.

Mittaa kannuun kastikeainekset: puolikkaan sitruunan mehu, pari ruokalusikallista riisiviinietikkaa, noin puoli desiä oliiviöljyä ja pari ruokalusikallista Santa Marian wasabi-seesami -maustesekoitusta. Laita kastikekannun korkki päälle ja ravista ainekset sekaisin. Korkin silikonireunus pitää ainekset tiiviisti kannussa. Tarjoiluhetkellä korkkia käännetään ja – tadaaa – meillä on täydellinen annostelunokka!

Tarvitset salaattiin myös 1 – 2 avokadoa, 1 – 2 porkkanaa, pätkän kurkkua ja pari desiä vihreitä soijapapuja (pakaste). Kiehauta soijapapuja miedosti suolatussa vedessä pari minuuttia, valuta ja anna jäähtyä. Functional Form -sarjan lävikkö on tosi mainio, tukeva käteen ja aivan mahtava säilytyksen kannalta, sillä se menee kasaan eikä näin vie ollenkaan niin paljon tilaa kaapissa.
Avokadot on parasta siivuttaa ihan veitsellä, mutta kurkut ja porkkanat saavat kyytiä uusilla välineillä.

Raastin- ja siivutussettiin kuuluu hieno ja karkea raastinrauta, sekä siivutin. Erinomainen uutuus on lisäosa, jonka avulla pienetkin vihannesten kantit saa raastettua loppuun asti tuhoamatta manikyyriään.

Kurkuista tuli tänään trendikkään pitkulaisia lastuja ja porkkanoista aurinkoisia, ihanan ohuita pyöreitä siivuja. Ja tosiaan, viimeinenkin porkkanan nysä tuli siivutettua, lisäosan ja oranssin pidikkeen avulla. Eli kantti laitetaan siis tuohon edes-takaisin liikkuvaan harmaaseen osaan ja pidetään paikoillaan oranssilla palikalla.

Functional Form -sarjaan kuuluu myös laadukkaat, eri hellatyypeille räätälöidyt paistinpannut. Meillä on ihan tavallinen keraaminen liesi (vaikka haluaisin kyllä induktion!) ja pannu toimii siinä kuin unelma. Tässä taas huomaa hyvien työvälineiden merkityksen – aikaisemmin olen omistanut lähinnä Ikean halpispannuja ja ero on aivan huima.
Sarjan paistinlasta on tosi kiva käyttää, tukeva ja hyvä kädessä. Siinä on varressa kätevä “pykänen”, jonka avulla lastan saa laitettua kätevästi pannun reunaan. Ja tässä olen siis paahtamassa kurpitsansiemeniä salaattiin. Niitä taisi tulla tällä kertaa vähän liikaa – pari ruokalusikallista/annos on hyvä määrä. Siemenet laitetaan paahtumaan kuivalle pannulle ja kantsii varoa, etteivät ne kärähdä. Se käy tosi nopeasti, jos ei ole tarkkana.

Vihannesosuuden voikin tässä vaiheessa kerätä valmiiksi lautasille. Päälle ripotellaan suolaa ja pippuria myllystä. (Ihan tässä tätä kirjoittaessa tulee taas uudestaan nälkä…)
Lopuksi paistetaan lohet (tarvitaan reilu 100 g syöjää kohden).

Kuumenna pannu tosi mielettömän kuumaksi, ripottele pohjalle suolaa ja paista noin sentin vahvuisiksi leikattuja lohiviipaleita minuutin verran molemmin puolin. Nostele salaattipedin päälle ja huuda syöjät paikalle!
Kaikki voivat annostella haluamansa määrän kastiketta kannusta.

Ja nyt siihen lupaamani arvontaan!
Osallistumisohjeet:
Kerro kommentoimalla tähän postaukseen:

1. Mikä on suosikkisalaattisi?
2. Mitä Fiskarsin uutuustuotetta tarvitsisit salaatin tekoon?

Kommentissa tulee linkata tarvitsemaansa Fiskarsin tuotteeseen, koko valikoima löytyy täältä. Arvon kaikkien osallistuneiden joukosta 2 onnellista voittajaa, jotka saavat valita 100 eurolla Fiskarsin keittiön ja kodin tuotteita.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 8.3. klo 23.55 asti!

Hoksasin juuri, että en ole kertonut mitään Tukholman muotiviikon viimeisestä päivästä, joten tässä tulee.
Näytöksiä ei ollut kovin montaa enää keskiviikkona – Kööpenhaminan muotiviikko alkoi illalla ja varmaan siksi viimeinen ilta Tukholmassa oli poikkeuksellisen hiljainen. Siitä huolimatta päivä oli todella antoisa. Etabloituneista brandeistä vain Diana Orving esitteli AW15 -mallistonsa viimeisenä muotiviikkopäivänä ja painopiste tuntui olevan ennemminkin tulevissa lupauksissa ja muodin suunnannäyttäjien luomuksissa ja ajatuksissa.
Keskiviikon ensimmäinen näytös oli Beckmans College of Designin viimeisen vuoden muotisuunnittelun opiskelijoiden toteuttama.

Olen aina tykännyt todella paljon Beckmansin näytöksistä. Tuntuu, että taso on lähes poikkeuksetta todella korkea, eikä katsojana tarvitse tuntea minkäänlaisia “kotiompelijat vauhdissa” -myötähäpeän tuntemuksia. Pari viime näytöstä on kaiken lisäksi tehty yhteistyössä johtavien ruotsalaisten muotimerkkien kanssa (Filippa K, Dagmar, Carin Wester, Cheap Monday, Whyred etc) ja se todella näkyy toteutuksessa.
Oppilasnäytösten tuotokset eivät ehkä koskaan ole ajateltu päätyvän sellaisenaan tuotantoon ja tavisten käyttöön – ja hyvä niin – mutta harvinaisen viimeisteltyjä minimallistoja nähtiin kuitenkin useammaltakin Beckmans-kasvatilta. Lisää tietoa ja hienoja kuvia yhteistyömallistoista löytyy täältä.

Swedish Fashion Talents -näytös oli jo muotiviikkomaanantaina, mutta keskiviikkona aukesi heidän näyttelynsä Bukowskilla. Ehdokkaiden taso on tyypillisen vaihteleva, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että tuntemattomampia suunnittelijoita nostetaan näin esiin. Esimerkiksi nyt jo kansainväliseksi menestykseksi noussut Dagmar oli aikoinaan samaisen, silloin Rookies -nimellä tunnetun tunnustuksen saaja. Kaikki vuosien aikana nimityksen saaneet eivät tietenkään onnistu – ja yleensä sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden tai omaperäisyyden kanssa. Muotibisnes nyt vain on niin hurjan epävakaista ja menestys on myös paljon monista sattumista kiinni.
Oma suosikkini, WDEE, tulee tuskin voittamaan, mutta miten hienot pinkit LED-korvikset!?
Näytösten ja näyttelyiden välissä kävimme Fashion Talks -seminaarissa. Aiheena oli “The Future of Fashion” ja keskustelunaiheet liikkuivat ympäristöstä uudistuviin materiaaleihin, päälle puettavaan teknologiaan (wearable technology, sorry könkkö suomennos!) ja 3D-tulostukseen. Seminaarihetken jälkeen olin ihan mielettömän inspiroitunut, toiveikas tulevaisuuden suhteen ja hiukan haikea. Haikea erityisesti siksi, että vuonna 2006 olin kirjoittamassa muotitieteen maisterilopputyötäni aiheesta “Techno Fashion”, mutta silloin se oli ihan liian futuristinen aihe. Rahkeeni ei riittänyt ruoppaamaan niin tuntematonta aluetta, mutta nythän tuo vaikuttaa olevan cooleinta, mitä on. Koko Fashion Talks löytyy videona täältä.

Tukholman muotiviikon päätöspäivän varma kortti oli Diana Orving, joka esitteli itsensä näköisen, kauniin, eteerisen, mutta vahvan AW15 malliston. Tykkäsin erityisesti vesivärimäisistä printeistä ja valuvista linjoista. Mallisto on varsin helppo ja siksi tietty myös kaupallinen. Tavallaan sitä aina kaipaa tiettyjä WAU-fiiliksiä näytöksiä katsoessaan, mutta onhan se ymmärrettävää, että suunnittelijoiden pitää myös elää ja näillä leveysasteilla ei kovin kummallisilla virityksillä leipää hankita.
Muotiviikon päätösnäytöksestä vastasi uusi tulokas Lamija.

 
Laserleikattua nahkaa, couture-tasoista koristekirjailua, mustaa, valkoista, paljasta pintaa ja kunnon älä-mulle-ala -asennetta. Edelleenkin olen hiukan ymmälläni, mistä tällainen lahjakkuus pärähti suoraan päätösnäytöstä pitämään. Lamijan AW15 -mallisto on yksinkertaisesti upea. Ei mitään tyyliin haluaisin-kaiken-omaan-garderobiini -ihkutusta, vaan ihan silkkaa hämmennyksen sekaista ihailua tyylin ja toteutuksen suhteen.
Todella täydellinen päätös tämänkertaiselle Tukholman muotiviikolle!
Beckmans ja Lamija kuvat: Kristian Löveborg

Olin suunnitellut kirjoittelevani tänään tänne blogiin ihan muusta asiasta. Illalla kotimatkalla, työpäivän ja treenien jälkeen, satuin kuitenkin bongaamaan Instagramista useammastakin eri lähteestä kuvia ja filminpätkiä Pradan tänä iltana pidetystä AW15 näytöksestä. Sen jälkeen en pystynyt enää ajattelemaan paljon muuta.
Tiedän ylikäyttäväni mahtipontisia adjektiiveja ja siksi onkin hankalaa, kun eteen osuu jotain, mikä ansaitsisi kaikki sanakirjojen tuntemat ylistävät superlatiivit. Niin ainutkertaisen oivaltavan elegantti, tyylikkään leikkisä ja himottavan maukas Pradan AW15 mallisto on.

Tyylivaikutteita on täälläkin saatu 70-luvulta, mutta futuristinen edge, materiaali- ja kuosivalinnat sekä silhuetti täysin tätä päivää. Tai oikeastaan huomista. Miuccia Prada on aina askeleen edellä, tyylisuunnannäyttäjä, josta monet puolinimekkäätkin suunnittelijat imevät inspiraatiota.
Style.com ei ollut vielä saanut eetteriin virallisia teräviä kuvia, eikä yksityiskohtia etc. mutta näkeehän tärkeimmän jo näistä. Vajaamittaiset trumpettihousut, sarjakuvavärit, kaksiremmiset mary-janet (Vagabond – haloo!!), super-elegantisti Audrey Hepburn -henkeen leikatut mekot, upeat jakut ja jakkupuvut, laukut…

 
Can I haz everything? PLZ?
Kuvat: Style.com

En sitten kuitenkaan valvonut koko viimeyötä Oscarseja vahdaten. Ensi vuonna pitää muistaa ja ottaa maanantaille vapaapäivä. Sitten voi pitää hyvillä mielin kunnon Oscars-valvojaiset!
Tämän vuoden juhlamuodissa oli selkeästi havaittavissa muutama trendi. Ensinnäkin valkoinen oli yksi ehdottomasti suosituimmista väreistä, joko glitterillä tai ilman. Toinen superlemppari vaikutti olevan elegantit nude-sävyt – tai ihan vain beessi, jos puhutaan asioista niiden oikealla nimellä. Kirkkaammista väreistä suosituimmaksi nousi näyttävä punainen. Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että hyvin monien kampaus oli varsin huoleton ja rennosti itsetehdyn näköinen, vaikka varmasti kampaajalla oli käyty.
Tässä on omat suosikkini ei missään erityisessä järjestyksessä. Inhokkeja en tälläkään kertaa viitsi listata, mutta sen nyt vain sanon, että eräs Laura Dern olisi kyllä voinut edes kammata tukkansa ennen juhliin lähtöä ja mummolan verhoista tehdyt asut eivät yleensä ole mikään hitti.

Kaikista punaisista juhlamekoista Dakota Johnsonin hehkuva Saint Laurent on ehdottomasti upein. Huolettomasti ponnarille sitaistut suklaanruskeat hiukset, tarkoin valitut dimangit ja mustat kynnet täydentävät kokonaisuuden onnistuneesti. Elegantti ja nuorekas!

Olen vähän heikkona Nicole Kidmaniin. Hänen ominaisväreillään ja säteilyllään on helppo kantaa asuja, jotka muiden päällä olisivat ihan täysi katastrofi. Louis Vuittonin malliltaan superklassinen puku saa ajankohtaista – jopa hiukan futuristista – twistiä reptiililäikikkäästä kimalluksesta ja tosi mageesta kirkkaanpunaisesta vyöstä.

Melkein jätin upean Cate Blanchetin pois koko listalta ihan vain siksi, että en ole vielä oikein päässyt yli siitä, että Maison Margielan uudeksi pääsuunnittelijaksi palkattiin täysmulkero John Galliano. Mutta minkä sille voi – puku on upea ja Cate Blanchet kantaa sen sillä säteilevällä ja varmalla tyylillä, mikä on hänelle ominaista. Tiffanyn turkoosi kaulakoru toimii kirjaimellisesti statementinä. Mitään muita yksityiskohtia tähän ei sitten kaivatakaan.

Emma Stone on yksi upeista punapäistä. Elie Saabin keväänvihreä (selästä täysin avoin!) puku on juuri niin suloinen ja elegantti kuin vain voi kuvitella. Voimakkaan oranssinpunaiset huulet toimivat melkein kuin asusteena ja hiuksissakin on trendistä poiketen hiukan aitoa Hollywood-glamouria, tosin hyvin raikkaalla tavalla.

Jo toinen Saint Laurentin puku top-listallani! Margot Robbien asu henkii autenttista 70-luvun filmitähtityyliä tähän päivään päivitettynä. Myös tässä asussa huulet ovat paljon enemmän kuin vain punatut huulet.

Upea ja säihkyvä Meryl Streep voimanaiselle täydellisesti sopivassa Lanvin-asussa. Juuri tismalleen tuollaisessa haluaisin nähdä itsenikin, jos joskus saan kutsun pitkän iltapuvun juhliin.
Upein kaikista oli kuitenkin – ja tälläkin kertaa – Lupita Nyong’o!!

Calvin Kleinin 6000 helmellä käsin kirjaillen koristeltu puku oli aivan henkeäsalpaavan hieno! Malli, värisävy, tyyli, käsityö -aivan täydellisiä kaikki!

Huokaus! <3

Kyllä mun täytyy tänne laittaa kuva myös tästä Julianne Mooren huikeasta Chanelin haute couture -puvusta. Ensin olin ihan myyty – ja onhan tuo hieno – mutta sitten näin kuvia, joissa mekon helmikirjailut eivät näkyneet niin selkeästi ja yhtäkkiä “kukkaraidat” alkoivatkin näyttää silmissäni aivan joltain mäkäräisiltä. Ja sitten en enää pystynytkään karistamaan sitä mielikuvaa pois päästäni. Eli periaattessa olen sitä mieltä, että upea kokonaisuus tässäkin, mutta henkilökohtaisten ongelmieni vuoksi se ei nyt oikein tiedä paikkaansa top-listalla.
Loppuun vielä virallinen “proud mama moment”.

Melanie Griffith katselee äidin ylpeyttä hehkuen tytärtään Dakota Johnsonia.
Kuvat: All Over Press