Olin suunnitellut kirjoittelevani tänään tänne blogiin ihan muusta asiasta. Illalla kotimatkalla, työpäivän ja treenien jälkeen, satuin kuitenkin bongaamaan Instagramista useammastakin eri lähteestä kuvia ja filminpätkiä Pradan tänä iltana pidetystä AW15 näytöksestä. Sen jälkeen en pystynyt enää ajattelemaan paljon muuta.
Tiedän ylikäyttäväni mahtipontisia adjektiiveja ja siksi onkin hankalaa, kun eteen osuu jotain, mikä ansaitsisi kaikki sanakirjojen tuntemat ylistävät superlatiivit. Niin ainutkertaisen oivaltavan elegantti, tyylikkään leikkisä ja himottavan maukas Pradan AW15 mallisto on.
Tyylivaikutteita on täälläkin saatu 70-luvulta, mutta futuristinen edge, materiaali- ja kuosivalinnat sekä silhuetti täysin tätä päivää. Tai oikeastaan huomista. Miuccia Prada on aina askeleen edellä, tyylisuunnannäyttäjä, josta monet puolinimekkäätkin suunnittelijat imevät inspiraatiota.
Style.com ei ollut vielä saanut eetteriin virallisia teräviä kuvia, eikä yksityiskohtia etc. mutta näkeehän tärkeimmän jo näistä. Vajaamittaiset trumpettihousut, sarjakuvavärit, kaksiremmiset mary-janet (Vagabond – haloo!!), super-elegantisti Audrey Hepburn -henkeen leikatut mekot, upeat jakut ja jakkupuvut, laukut…
Can I haz everything? PLZ?
Kuvat: Style.com
2 Comments
Kun olin 1970-luvulla lukiossa, minulla oli vaalenpunainen jersey-haalari, samanvärinen kuin housupuku alimmassa kuvassa.Pidin haalaria tosi hienona vaatteena. Siihen aikaan vaatteita ei ostettu kaupasta, vaan ostimme kankaat ja teetimme vaatteet ompelijalla tai ompelimme itse.
Jotenkin niin hienoa, että joskus tosiaan kaikki vaatteet teetettiin ja sitä kautta myös hyvästä materiaalista tehdyt vaatteet pääsivät uusiokäyttöön. Olen selkeästi eri sukupolvea (=lukiossa 80-luvulla), mutta Tampereella ja niillä kulmilla Pyynikin kupeessa, missä lapsuuteni vietin, oli vielä teiniaikoinanikin useampiakin ompelimoita jäljellä.
Juuri nyt mietin, että mitä ihmettä tekisin upealle talvitakilleni, joka alkaa viiden vuoden käytön jälkeen hiutua olemattomiin laukkua kantavalta olkapäältä, mutta on muuten hyvässä kunnossa. 70-luvulla olisin varmasti teettänyt siitä pienemmän takin itselleni tai jollekin sukulaislapselle.