[mittaustagi]

Kuvailin Tukholman muotiviikoilla jälleen tosi paljon myös muiden kävijöiden asuja. Kun nyt vain saisin sekunnin tietsarauhan ja ehtisin lajitella kuvat, olisi tiedossa varsin mielenkiintoinen ja yllättävän värikäs, inspiroiva asukavalkadi.
Tässä hiukan esimakua tulevasta: jos pitäisi valita vain yksi ainokainen pukeutumistrendi, joka oli vahvasti edustettuna muotiviikon jokaisena päivänä, olisi se värikkäät tekoturkit!
Harva tosin uskaltautui ihan näin näyttävään esitykseen kuin tämä saksasta asti paikalle saapunut vieras. Ihanasti sarjakuvahenkinen tekoturkisliivi oli yksi asukuvaajien suosikeista. Farkkujen ja ruskean nahkatakin kanssa se toimii tosi makeasti!

[mittaustagi]

Tukholman muotiviikot on nyt taas tämän sesongin osalta ohitse. Eilinen ilta meni sen verran myöhäiseksi, että oli ihan pakko priorisoida yöunia bloggaamisen sijaan – vaikka olisin oikeasti palanut halusta tulla kertomaan kaikesta kokemastani!
Näköjään kello on taas ziljoona ja huomenna on ihan normaali toimistopäivä kello kuuden herätyksineen. Miten ihmeen paljon voikaan mennä aikaa kuvien käsittelyyn. Tai oikeastaan “käsittelyyn”, sillä käytössäni on vain noin neljä toimintoa (kontrasti, valo, varjo ja kuvan “lämpöisyys”) tavallisen rajauksen lisäksi. Mutta nyt ei ollut tarkoitus nillittää kuvankäsittelystä, vaan puhua tiistain ja keskiviikon Tukholman muotiviikon huippukohdista.

Yksi koko henkilökohtaisen fashion-historiani hienoimmista näytöksistä oli tiistainen Maria Nilsdotter -korumerkin upea show. Alunperin olin hiukan kahden vaiheilla, että josko jaksan mennä katsomaan koko näytöstä – miten ihmeessä muka korut yksinään voisivat olla edukseen catwalkilla.
No, täytyy sanoa, että kaiken skeptisyyden jälkeen sain kokea yhden hienoimmista muotinäytöselämyksistäni ikinä! Joutsenlammen sävelet ja baletti yhdistettynä muotiviikon pinnallisuuteen ja uusien elämysten janoon. Olen ollut ennenkin kyyneleet silmissä muotinäytöksen antaman voimakkaan tunne-elämyksen vuoksi, mutta tämä oli siltikin jotain muuta.

Itselläni on pieni heikko kohta baletin suhteen… Miten kukaan ikinä voi liikkua niin kauniin herkästi ja silti uskomattoman kontrolloidusti?
Olin näytöksessä aika hyvällä paikalla ja kuvasin loppukiitoksista videon. Omalla koneella se on ihan terävä, mutta en tajua, miksi filmeistä tulee aina ihan puuroa, kun ne lataa YouTubeen…


Ihana sporttihenkisesti brodeerattu nahkarotsi & seuraavan näytöksen odottelufiiliksiä.

Beckmans School of Design – aina niin mahtava nähdä muotisuunnittelua opiskelevien, designeriksi haluavien, ideoita pursuavien ihmisten suunnittelun tuloksia. Oppilasnäytökset ovat ainoa kerta, kun näillä leveysasteilla näkee suunnittelua, joka jo lähtökohtaisesti ei ole kompromissi kaupallisuuden kanssa. Joka muotiviikolla Beckmansin näytös on yksi lemppareistani ja viestini on, että ainakaan ruotsalaisen muodin suunnittelun perintö ei ole vaarassa – uutta verta on tulossa. Jos nyt kuitenkin kehtaisin sanoa, että nyt oli vahvin näytös vuosikausiin. Ihan kuin portin takana odottaisi uusi lähtöryhmä edellisen etabloitumisen tasoittumista.

Muotiviikon paras mallisto – kaikki näytökset huomioiden – on Dagmar. Klassinen, laadukas, tyylikäs, edgy.. oikeastaan tähän voisi lisätä about kaikki positiiviset tyylikkään muotitietoisen naisen garderobia kuvaavat adjektiivit.
Dagmar on ollut yksi lempparimerkkejäni jo blogiurani alusta alkaen (olivat ensimmäisiä, jotka kutsuivat kylään showroomilleen silloin joskus vuonna 2007..) ja rakkaus on vain syventynyt vuosi vuodelta. Koko historiansa aikana Dagmarilla ei ole ollut erillistä miesten mallistoa. Ajan henkeen kuulunee kuitenkin se, että yksi Dagmarin catwalk-malleista oli kuitenkin bookattu mies-mallilistoilta.

Aika monta seating-signia jäi kuvaamatta, koska aikaisemmin olen ikuistanut vain kaikki hassut nimiväännökset joko Indiedaysistä tai omasta nimestäni. Tällä kertaa oma nimeni ja Indiedayskin oli yhtä kertaa lukuunottamatta aina ihan oikein kirjoitettu. Moista pedanttisuutta ei ole kyllä aikaisemmin nähty! Melkein veikkaisin, että siellä on uusi, kansainvälisempi assistenttiporukka duunissa Tukholman isoimmissa pr-toimistoissa.
Filippa K:lla ei tänä sesonkina ollut varsinaista näytöstä, mutta entisen Tsekkoslovakian suurlähetystön tiloissa järjestetty näyttely oli ihan mieletön designin ja fiiliksen järjestämä aikamatka.

Varsinainen klassinen muotinäytös tulee tuskin koskaan häviämään ihan kokonaan. Vaikka sitä keksisi millaisia esittelyjä, filmejä – tai upeita kuvia niinkuin nyt Filippa K – mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, kun näkee uuden designin elävän ja liikkuvan mallin päällä. 
Keskinkertaisestakin suunnittelusta voi saada hyviä kuvia, mutta catwalk-näytös on armoton.

Entisen suurlähetystön eleganttia kattovalaistusta suoraan 60/70-luvulta.

Oikeasti vain snapsilasin kokoisia superherkullisia minimuffinsseja Ida Sjöstedtin after show-drinksuilla.
Samaisilla drinksuilla esittelin ihanan Olympus Penini superlaadukasta toimintaa kaverilleni, joka ennen puhelinten kameravallankumousta oli hyvinkin kiinnostunut valokuvauksesta. Siis sillain “kehitän-itse-omat-kuvani” -kiinnostunut – mikä on mielestäni aika paljon.

Ja ihan mukavasti löytyy näköjään myös vääntöä Olympuksen minijärkkäristä, vaikka käyttäjä tuskin on uskaltautunut automaattiasetusten ulkopuolelle ja kuvausolosuhteet after show -drinksuilla oli vähintäänkin haastavat.

Yksi muotiviikon cooleimmista oli J.Lindebergin naistenmalliston näytös. Aivan mielettömiä biker-rotseja, lampaanvillaisia takkeja ja ylipäätään varsin terävää designia.

Koko J.Lindeberg on ollut ehkä aavistuksen alamäessä ja elänyt vanhoilla meriiteillä tässä viime sesongit. Etenkin miesten mallisto on tuntunut tosi tunkkaiselta, myyntimiesten peruspuvustolta. Naisten mallisto oli pitkään vain muutaman avainvaatteen (biker-takki, jakku. hame mekko, housut) muodostama täydennyslinja, kunnes viime vuonna tapahtui jotain kummallista: naistenvaatemallisto esiteltiin erikseen ja yhtäkkiä se olikin yksi muotiviikon kuumimmista puheenaiheista.
Johan Lindeberg – joka on nimi merkin takana – läksi huitelemaan perustamansa ja omaa nimeään kantavan merkin johdosta sisäisten ristiriitojen vuoksi joskus 2000-luvun puolivälin jälkeen. Nyt hän on takaisin.

Tosin tämä AW2016-mallisto ei ole vielä ehtinyt täysin olla Johan Lindebergin ohjauksen alainen, mutta “sisäpiirin vinkkinä”: jos yhtäänkään vanhat merkit pitävät paikkansa (Johan Lindeberg oli mukana tekemässä sitä farkkuvallankumousta, kun ainoa oikea Levi’s vaihtui Dieselin “succesful living” -meininkiin + tässä välissä aloitettu ja muutaman sesongin elänyt BLKDenim-merkki on saanut faneja kansainvälisellä celebrity-tasolla asti.) J.Lindeberg on merkki, jota just nyt kantsii pitää silmällä. Voipi olla, että tekevät Acnet – ja parin vuoden päästä kauluspaidan hintaan on yllättäen tullut nolla lisää loppuun.

Ida Klamborn teki historiaa interaktiivisen näytöksensä kanssa. En ihan tajunnut, miten homma olisi toiminut, mutta tosi auttavaisen näköinen webbi-tiimi oli passissa catwalkin reunalla.
Svenne-celebrityjä Ida Klambornin näytöksen front rowlla.

Koko muotiviikon huikeimman fashion-elämyksen ja upeimman shown tittelistä kamppailee oikeastaan vain kaksi näytöstä. Maria Nilsdotter oli todella mieletön balettitanssijoineen ja näyttävine stailauksineen (plus että korut ihan sinällään on aivan upeita!), mutta koko viikon yllättäjä ja ehdottomasti vaikuttavimmasta näytöksestä ja showsta vastasi alle vuoden vanha merkki: DRKN.


Oikeasti kuvat eivät nyt riitä kertomaan, miten mahtava laser-/videoshow täydensi agressiivisen urbaaneja, no gender -design ja modernin selviytymispukeutumisen tyylejä näytöksessä, joka huipentui live-esiintymiseen. Tähtenä Silvana Imam.
Kolme viimeistä kuvaa: Katriina Mäkinen – muut by yours truly!

[mittaustagi]

Tässä taas näytösten välissä hiukan muotiviikkokuulumisia! Illaksi onkin muuten luvassa aikas ihanaa settiä. Breikin jälkeen ensimmäisenä vuorossa on Dagmar, sitten Ida Sjöstedt ja illan päätteeksi vielä Filippa K. Huikeeta!
Tuo ylläoleva kaunis jäänharmaa asu on Stylein näytöksestä. Yllättävän monella muullakin on näkynyt kimonotyylisiä leveitä vöitä ja kietaisuleikkauksia. Todella kaunista ja hillityllä tavalla feminiinistä. Tosin me, joilla vyötäröä ei juuri ole, emme ehkä ole ihan kiitollisinta kohderyhmää kimonovyölle. Kietaisumalli sen sijaan pukee kaikkia, vartalotyypistä riippumatta.

Whyredin naistemallistosta tulikin eilen jo vähän puhuttua. Alunperin hiukan ihmettelin, että miksi he olivat päättäneet pitää naisten ja miesten mallistojen näytökset erikseen. Aikaisemmin molemmat ovat olleet yhdessä. Kiva intiimi näytös pidettiin Richén Lilla Barenissa ja jo ensimmäisen mallin astellessa pöytien väliin jätettyä “catwalkia” tajusin miksi. Whyred Man ei ole Whyred Womanin poikaystävä tai mies – ehkä korkeintaan pikkuveli.
Miesten mallisto on paljon nuorekkaampi ja rokkaavampi kuin naisten mallisto. Tykkäsin kyllä tyylistä kovasti, mutta siinä missä Whyred Woman -malliston vaatteet sopivat mainiosti toimistolle ja aikuiseen käyttöön, Whyred Man taitaa olla edelleen lukiossa.Samassa näytöksessä niin erilaiset tyylit olisivat vain vieneet huomion toisiltaan ja antanut sekavan kuvan.

Yksi viimekertaisen muotiviikon uusia suosikkejani oli pääasiassa nahkavaatteisiin keskittynyt STAND. Tälläkin kertaa mallisto esiteltiin näytöksen sijaan näyttelytyyppisesti. Sinänsä mukavaa, sillä vaatteita pääsee tiiraamaan todella läheltä.
Ihanan tuntuiset materiaalit, todella laadukas työnjälki ja kivan edgy suunnittelu toivottavasti pitää merkin pinnalla. Aina kun pelkkä lahjakkuus ei riitä.
Malliston hauskinta antia oli pörröiset tohvelit (tosin en tiedä oliko ne vain tähän näyttelyyn tehdyt, vai tulevatko oikeasti myyntiin). Ja upein tuo alla oleva rotsi.

Eilisillan päätteeksi käytiin vielä tutustumassa Craig Greenin ja Björn Borgin yhteistyön hedelmiin.

Kaikki oli vähintäänkin outoa – stailausta myöten. Ehkä olin vähän umpimielisellä päällä, mutta en ihan jaksanut tajuta, miten tämä nyt palvelee oikein ketään. No, toisaalta, hauskaahan se vain on, että Björn Borgin kaltainen superkaupallinen merkki ajattelee välillä laatikon ulkopuolelta..
Ihan justiinsa täytyy taas lähteä viipottamaan fashion hulinoihin, mutta sitä ennen vinkki:

Ihana Dagmar streamaa koko näytöksensä kotisivuillaan! Lähetys alkaa Suomen aikaa vartin yli kuusi – eli jos satut istumaan koneen ääressä, klikkaa itsesi mukaan näytöstunnelmaan. Lupaan vilkuttaa kameralle, jos satun osumaan kuvauslinjalle!

 
Nyt täytyy taas laittaa kone kiinni lähteä huitelemaan! Instagramissa (@minnapaakkulainen) on lisää kuvia ihan tämän päivän seikkailuista ja huomenna kuulumisia tarkemmin!

[mittaustagi]

Pikapikaiset terkut täältä Tukholmasta! Ensi syksyn ja talven trendejä ja mallistoja esittelevä Fashion Week alkoi tänään aamupäivällä. Tässä näytösten välissä pieni maistiainen siitä, mitä on tulossa!
Muotiviikon avasi Whyred. Ensimmäinen näytöspaikka on aina kunnia-asia ja kivaa, että se meni pitkän linjan merkille. Palaan vielä tarkempien analyysien kanssa, mutta yhteenvetona voi sanoa, että Whyred on ottanut askeleen kohti juuriaan: takaisin ovat palanneet niin coolit army-vihreät maihinnousutakit kuin veitsenterävä räätälöinti. Me likes!

Tein myös jälleen urhean yrityksen kuvata loppukiitoksia… Kantsii ottaa ääni pois (se on aika karsea laadultaan), mutta muutamia aivan ihania takkeja videolla vilahtaa!

Nyt pitää taas juosta!! <3

Missähän ihmeessä kaikki vanhat ystävänikirjani ovat? Todennäköisesti – tai paremminkin toivottavasti – lapsuudenkodissani Tampereella. Tykkäsin silloin aikoinaan tosi paljon sekä täyttää että täytätyttää muilla kyseisiä facebookin edeltäjiä. Jopa niin paljon, että sen ainoan kerran, kun olen ollut kaasona ilman alle 3 kk ikäistä vauvaa kainalossani, piinasin kaikkia häävieraitakin täyttämään itse kehittelemääni ystävänikirjaa.
Ihana MouMou-Iina, Moksu, haastoi vastaamaan moderniin elektroniseen ystävänikirjaan, mikä sekin on okei, vaikka tietyissä asioissa olen edelleenkin analogisen median kannattaja. Tässä tulee vastaukseni:
1. Pituutesi ilman korkkareita?
Passin mukaan 166 – viimeisen työterveystarkastuksessa tehdyn mittauksen mukaan 164. Kuulemma pari vuotta sitten kärsimäni selkähomma on saattanut lähentää nikamia ja pituudesta on voinut hävitä peräti kaksi senttiä! Kypsään ja aikuismaiseen tyyliini kieltäydyn edes ajattelemasta, että tämä voisi olla totta.
2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin?
Minttu on sekä lempinimeni että melkein oikea nimeni Suomessa. Aikoinaan luokallani ja ensimmäisessä työpaikassani oli niin monta Minnaa, että oli ihan pakko keksiä keino, millä meidät erotellaan. Toisia alettiin kutsua sukunimellä (mikä oli mielestäni coolia ja maskuliinista), mutta oma sukunimeni on niin pitkä, että jopa opettajat alkoivat kutsua minua Mintuksi, vaikka se ei todellakaan ollut silloin tapana!
Pitkään koin, että Minttu on oikea nimeni, mutta täällä Tukholmassa olen tottunut käyttämään myös Minna nimeä, koska se on ruotsalaisille helpompi sanoa. Myös töissä olen nykyään Minna – mutta edelleenkin on tosi vaikea allekirjoittaa suomenkielinen sähköposti Minna-nimellä.
3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
Jos ei tarvitse miettiä mitään muitakaan teknisiä ongelmia (kuten yllättäen raakoja avocadoja) valitsen Peetun tekemän taco-illallisen ykköseksi tiukassa kilpailussa Peetun tekemän pizzan kanssa. Peetun pizzat on aivan käsittämättömän hyviä (yksi blogihistoriani luetuimmista postauksista on Peetun kylmässä kohotettu pizzapohja -eikä syyttä!). Mutta Peetun guacamole on niin törkimysmäisen hyvää, että jos voi valita vain yhden herkkuillallisen, sen täytyy olla mukana.
4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Arvostan ilman muuta kaikkia klassisia asioita, kuten luottamusta, ymmärrystä ja hyväksyntää.
Olen niin käsittämättömän onnekas, että olen saanut pitää ystävänäni jo ziljoona vuotta sitten tapaamiani upeita naisia. Näin ainoana lapsena en oikeasti tiedä, miltä tuntuu, kun on siskoja (tai veljiä), mutta olen ihan hillittömän kiitollinen, että olen saanut pitää rakkaimmat ystäväni mukana yhä edelleen ja kutsua heitä siskoikseni.
Arvostan sitä, että arvostamme toisiamme vilpittömästi niinä erilaisina ihmisinä, joita meistä on tullut. Arvostan tosi paljon sitä tukea, joka on läsnä heti, kun sitä tarvitsee. Arvostan sitä, että meillä on yhä edelleen myös hervottoman hauskaa yhdessä ja että voidaan nauraa kippurassa jollekin tyhmälle asialle.
Arvostan sitä, että meidän yhteys ei katkea, vaikka välillä menisi pidempikin aika. (Ja tämä oli erityisesti sulle Maisu <3)
5. Telkkarista: Moderni Perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn Anatomia vai Hottikset?
Meillä on vähän eri telkkariohjelmat täällä – ja oikeasti en ikinä katso tv:tä vaan Netflixiä. Modern Familyä olen katsonut jonkun verran Karkin ja Peetun kanssa, nyt suurin pakkomielle on Vampire Diaries. (olen kutossesongin puolivälissä ja aaargh!!). Työmatkoilla katson “New Girl” -sarjaa (koska olen maksanut jenkki-Netflixin vain iPadille ja siksi en voi katsoa VD:n kutossesonkia kännykältä..), josta on justiinsa tullut nelossesonki Netflixiin. Luulin, että olen kyllästynyt New Girlin huumoriin, mutta oli väärässä – nauran (melkein) ääneen jopa tunnelbanassa!
Greys Anatomy on menossa seiskasesongilla ja harkitsen vakavasti, että aloittaisin Pretty Little Liarsin uudelleen pilotista. Originals on sentään varattu vain niihin hetkiin, kun voidaan töllätä yhdessä Karkin ja Peetun kanssa, samoin PLL:n uudet jaksot.
Katsomislistalla mm. Game of  Thrones, House of  Cards, Suits mm.
6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Todella vaikea kysymys! Olen ollut tosi kova treenaamaan, mutta tavoitteenani on ollut aina jotain muuta, enemmän henkistä tai fiilispohjaista, kuin vain olla “hyvässä kunnossa”. Siitä huolimatta olisi tosi kiva olla taas hyvässä kunnossa.. Olisi myös kiva jatkaa kroki-piirtämistä, akvarellihommia ja ehkä jopa ottaa ompelukone takaisin käyttöön.
7. Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Ohmy, näitä kysymyksiä! Toisaalta haaveita on paljon toisaalta taas ehkä vain kaksi. Toinen ykköshaaveistani on toive, että saisin vihdoinkin jonkinlaisen sisäisen selvyyden siihen, mihin olen menossa. Ja toinen on se, että voisin olla niin onnekas, että tapaisin jonkun, joka olisi matkalla samaan suuntaan.
8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmistä! Valitsen basic vanilja-pehmiksen hattaran lisäksi myös aika monen muun herkun sijaan.
9. Ripsiväri, kestoripset vai naturel?
Ripsiväri – ja noin kaksi kertaa vuodessa klassiset ei-kesto-tekoripset. Pysyvät kestoripset pelottaa ja jännittää – siksi niitä ei ole vielä tullut hankittua. Ja toisaalta meikäläisen täsmällisyydellä on kyllä ehkä parastakin pysyä vain ripsivärin antamassa efektissä. Kuulemma noita pysyviä kestoripsiä pitää hoitaa kerran kuukaudessa ja itseni tuntien, se kuullostaa aika mahdottomalta yhtälöltä.
10. Mottosi?
Rakastan mottoja – ja siksi niitä on käytössä aina useampia. Jos nyt ihan rehellisesti tunnustan, eniten käytän superkliseistä mottoa: “asioilla on tapana järjestyä”. Eniten siksi, koska se vaan pitää paikkansa. Tinderissä sloganini on “Never complain, never explain”. Ensisijaisesti siksi, että se on kuulemma idolini Kate Mossin motto. Ja toisekseen siksi, että en ole kovin kova valittamaan, mutta erinäiset pitkäpiimäiset ja seikkaperäiset selostukseni saattavat kyllä saada vahvankin ihmisen pimahtamisen partaalle. Eli motto on vähän hauska ja aika tsemppaava. Haha!
Kuvaksi tähän ystävänkirjajuttuun piti valita omakuva, joka ei ole tyypillinen blogikuva. Se olikin vielä vaikeampi tehtävä kuin kysymyksiin vastaaminen. Olen nimittäin yleensä aina itse se kuvaaja ja ei-blogikuvat päätyvät helposti roskikseen. Joulukorttikuvien kamera-asetusten säätämistä varten otetut kuvat oli kuitenkin jäänyt jäljelle, joten tässä on nyt sitten Minttu kuvassa, jonka ei koskaan ollut tarkoitus päätyä kenenkään nähtäväksi.

(Ja heti herää kysymys, voiko nuo rakkaat 70-luvun amalgaamipaikat takahampaissa vaihtaa johonkin vähemmän vastenmielisen näköiseksi??)
Mukaan ystävänikirjahaasteeseen haluan kutsua rakkaat bloggarikollegat: Fab Forty Something -Marjukka, Muoti mielessä -Anne Malia ja Business Woman. Ja samat kysymykset – nämähän ovat ihan taattua ystävänikirjalaatua!

[mittaustagi]
Joku on väittänyt, että syksyn puolessavälissä alkava gaalasesonki päättyy uudenvuoden hulinoihin. Ainakin täällä Pohjolassa ollaan täysin toista mieltä! Eilen gaalailtiin sekä Suomessa Kultaisten Venlojen merkeissä että täällä svennelässä ruotsalaisen Ellen vuotuisessa häppeningissä.
Ellen gaala on yksi täkäläisen muotivuoden huipputapahtumista, joka kerää kaikki fashion-maailman tärkeät tepastelemaan samalle punaiselle matolle. Ja kun alalla ollaan, kaikki pistävät parastaan ja epävirallinen kisailu siitä, kuka on trendikkäin, persoonallisin, tyylikkäin, oivaltavin – tai yksinkertaisesti vain upein – on tosiasia.
Yleensä listaan yksinkertaisesti vain suosikkiasuni, mutta tällä kertaa valinta oli niin vaikea, että päätinkin seuloa punaisen maton 5 vahvinta trendiä. Hiukan muunneltuna niistä saa hyvin inspiraatiota myös muuhun kuin gaalapukeutumiseen. Viisi trendiä ovat: jumpsuit, liuhuleikkaukset, pitsi, sininen ja smokkiasu. Lopussa on vielä pari suosikkiani ihan muuten vain. 🙂
Jumpsuit
Jumpsuit – eli arkisemmin haalari – on ollut muodin edelläkävijöiden suosikki jo pari sesonkia. Nyt näyttää siltä, että se on päätynyt jokanaisen garderobiin perusvaatteeksi pikkumustan rinnalle. Itselläni on yksi suosikkihaalari, joka tulee kiskottua ylle aina, kun en jaksa pähkäillä yhteensopivien ylä- ja alaosien kanssa – ja olo on yleensä aina mukavasti huoliteltu, mutta silti rento. Jumpsuitin ainoa ongelma on oikeastaan ihan tekninen. “Nenän puuterointi” on hippasen hankalaa – etenkin, jos on pukenut haalarin päälle vielä jakun tai neuleen…

Liuhuleikkaukset
Lepakkohihat ja shaalimainen siluetti on selkeästi nousussa oleva trendi. Sinänsä ei kovin yllättävää, kun kaikenlaiset poncho-viritelmät ovat olleet suosikkeja arkipukeutumisessa jo jonkin aikaa. Itse tykkään kovasti tämän tyylin veistoksellisesta eleganttiudesta. On jotenkin raikasta ja modernia, kun juhlapuku ei nuole ihan jokaikistä vartalon kurvia. Tosin juhlabuffetissa saa olla tarkkana, ettei liuhuhihat ui tarjoiluastioissa. 😀

Pitsi
Voi olla, että Elle gaalan punaisella matolla pitsiasut olivat yliedustettuna siksi, että Ida Sjöstedt (ensimmäisessä kuvassa) oli ehdolla vuoden designer -palkinnon saajaksi (ja myös voitti sen!). Toisaalta juhlamateriaalien trendikkyys kulkee myös aaltoina; välillä eniten in on paljetit, välillä sametti tai satiini. Nyt on pitsin vuoro olla ykkönen, mutta muut ovat toki mukana myös – kokonaisuus ratkaisee.


Sininen
Juhlavärien ykkönen on musta samoin kuin muodin ammattilaisten univormu on musta. Ei ole siis kovin yllättävää, että Elle gaalan punainen matto oli pääsääntoisesti täynnä mustia asuja. Punainen, kulta ja valkoinen ovat klassisia vaihtoehtoja ei-mustaan gaalapukeutumiseen. Eilen nähtiin kuitenkin niin monta asua sinisen eri sävyissä, että se oikein pisti silmään. Vaikuttaa siltä, että tuo suomalaisten lemppariväri on nousemassa trendiaallon harjalle.

Smokkipuku
Ehdottomasti kaikkein selkeimmin näkyy smokkipuvun suosio naisten juhla-asuvalinntana! Smokkitakki voi olla yhdistettynä myös klassiseen iltapukuun, mutta erilaisia housupukuja oli eniten. Jopa niin paljon, että melkein aloin huvikseni laskea, miten monella prosentilla punaisella matolla kuvatuista naisista oli smokkitakki + housut -yhdistelmä. Muodot ja linjat vaihtelevat jonkin verran kurvikkaasti leikatusta takista maskuliiniseen boyfriend-malliin ja housut tiukoista pilleistä leveisiin liehuihin tai näyttäviin trumpetteihin.

Muut suosikit
Tässä vielä lopuksi muutama muu suosikkini päätrendien ulkopuolelta.

Nuoria lahjakkaita naisia ja oman tiensä kulkijoita! Vasemmalla vuoden nuoreksi suunnittelijaksi valittu, oma henkilökohtainen suosikkini Ida Klamborn yhdessä muusikoiden Beatrice Eli ja Silvana Iman kanssa.

En ole mikään penkkiurheilija, mutta Anja Pärsonin ura oli niin huikea, että se ei voi olla tekemättä vaikutusta myös penkin ulkopuolelle. Tykkään myös ihan hurjasti hänen puvusta, josta jostain syystä tulee hiukan Lumikki-fiilikset. Pärsonin vaimon, Filippa Rådinin, puvusta näkee hyvin, miten hankala juhlamateriaali satiini on. Etenkin pakkaskeleillä käy helposti niin, että sähköistynyt kangas liimaantuu ikävästi sukkiksiin kiinni.
Kuvista kiitos & kaikki loput Elle Gala -kuvat: Elle.se