Minulla on ollut viha-rakkaussuhde piilareihin siitä lähtien, kun iskin ensimmäiset kertakäyttölinssit silmääni joskus 90-luvun alussa. Siksi olinkin aivan innoissani, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja CibaVisionin piilarikampikseen ja kokeilemaan vähän uudenlaisia linssejä.
Juttu on nimittäin niin, että näköni ei ole mitenkään erityisen huono. Ensimmäiset silmälasini olivat vahvuuksiltaan – 0,5 (vasen) ja – 0,75 (oikea) ja käytin niitä oikeastaan vain töissä. Työskentelin tuohon aikaan ompelijana (ensin yrittäjänä ja sitten Tampereen Työväen Teatterissa) ja sain hillittömän päänsäryn, jos yritin tehdä hommia ilman laseja.
Vähitellen näköni huononi ja vaikka en laseja edelleenkään käyttänyt ihan koko aikaa, tuntui siltä, että miinuksien huidellessa yhden ja 1,25 korvilla, tarvitsen urheilua ja elämää varten piilarit. Alusta asti oli selvää, että kertakäyttölinssit on ainoa vaihtoehto. Sain ihkaensimäiseksi testattavaksi jotkut “kestolinssit” (ei niitä kyllä kuukausilinsseiksi siihen aikaan kutsuttu…), vaikka sanoin, että silmäni on superherkät ja superkuivat. Optikon mielestä kertakäyttölinssit on ekakertalaiselle liian vaikeat käyttää, koska ovat niin ohuet ja lörpöt. Kahden päivän jälkeen marssin takaisin optikolle ja sanoin, että en voi tunkea paksuja lainapeitteitä silmiini. Kertakäyttölinssit tuntuivat noin ziljoona kertaa paremmalta aivan samantien.
Muistan erittäin hyvin, kun olin ensimmäisen kerran aerobicissä piilarit päässä. Vakitunnilla hävetti ja ujostutti, kun tajusin, että ihmiset ovat aina nähneet mut yhtä selvästi, kun nyt näin itseni! :DD
Olen aikoinani aloittanut nimenomaan Dailies-merkkisillä piilolaseilla. Tosin ne on ollut jotain vanhempaa lajiketta kuin nyt testiin saadut. En muista, mitä merkkiä olen nyt viimeksi käyttänyt, enkä myöskään löytänyt yhtään pakettia. Linssipurnukoissa itsessään ei lue, mitä merkkiä ne ovat mutta kotelo on Dailiesiä harmaampi (esittäneen jotain hopean tapaista). Dailies Aqua Comfort Plus -linssit on by far mukavimmat, mitä olen ikinä silmiini laittanut.
Vahvuus linsseissä on tällä hetkellä – 1,50 molemmissa. Oikeasti vasen silmä näkee edelleen pikkuisen paremmin kuin oikea, mutta vähäistä hajataittoa korjataan vahvemmalla linssillä. Ja onhan se tällaiselle järjestyksen ihmeelle suuri helpotus, kun ei tarvitse pitää lukua eri vahvuisista linsseistä.
Käytän piilareita nykyään epäsäännöllisen säännöllisesti. Varsinaisten silmälasien käytön olen lopettanut käytännössä kokonaan. Töissä istun pääasiassa noin sadan tuuman näytön edessä ja jos ei nyt tule työterveyshoitajan suosittelemia terminaalilaseja hankittua, en juuri laseja kaipaakaan. Testasin tosin ihan huvikseni, miltä nuo Dailies Aqua Comfort Plussat tuntuvat tietokonehommissa. Aikaisemmin piilarit ovat olleet täysi mahdottomuus, sillä kaikenmaailman kosteutustipoista huolimatta tuntuu aina siltä, että linssit kuivuvat ikuisiksi ajoiksi kiinni silmäparkoihin. Suureksi hämmästyksekseni testilinssit toimivat töissä ihan mukiinmenevästi. Noudatin CibaVisionin ystävällisen Sofien ohjeita ja asensin näytön niin, että se osuu noin 20 % alaviistoon. Näin räpyttelemättömyydestä kärsivä alue on silmissä mahdollisimman pieni.
Tosiaan suhteeni piilolaseihin on ollut kaikkea muuta kuin rauhanomaisen symbioottinen. Välillä tuntuu, että linssien tunkeminen aamu-unisiin silmiin on silkkaa tuloksetonta kidutusta. Ja että autoa ajaessa lämppärin puhina kuivaa linssit läpinäkymättömäksi kalvoksi juuri silloin, kun liikenteessä tapahtuu jotain skarppausta vaativaa. Toisaalta mikään ei korvaa piilareitten antamaa vapautta lumilautaillessa, surffatessa, aurinkolaseja valitessa… Yhden hässäkkäjutun voi lukea täältä, Go 4 it vol. 2 -blogin alkuvaiheilta… 😀
