Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on tuuheat, kaartuvat, tummat ripset. Itse kuulun siihen porukkaan, jolla on luonnostaan aikas harvat, melko tönköt ja suorana pojottavat, haalean ruskeat karvat silmien ympärillä. Sikäli varsin epäreilua, että karvankasvuni on kyllä sekä pontevaa, että tuuheaa ihan missä tahansa muualla kropassani.
En tiedä johtuuko lapsuudessa ja nuoruudessa podetuista noin ziljoonista silmätulehduksista vai mistä, mutta suhtaudun varsin epäilevästi kaikenlaisiin silmiin ja ripsiin suuntautuviin toimenpiteisiin. Sen lisäksi olen ihan superherkkä monille kosmetiikka- ja meikkiaineille, joita on tarkoitus käyttää juuri silmien alueella. Varsinkin ripset ovat herkkä alue, enkä ole ikinä pystynyt oikein käyttämään edes ripsientaivutinta.
Sikäli ei kai ole mikään ihme, että olen perunut jo varmaan kolmesti tai neljästi eri paikkoihin varaamani ripsienpidennysajan. Se vain tuntuu niin kovin pelottavalta ja epämukavalta ajatukselta – vaikka varmasti rakastaisin lopputulosta…

Siksi olinkin aivan superonnessani, että pääsin testaamaan Indiedaysin ja SwissClinicin yhteistyön myötä SwissLashes -ripsiseerumia.
Seerumin luvataan vahvistavan, pidentävän ja jopa tummentavan ripsiä. Koostumus sopii hyvin myös superherkille silmille, tuote sisältää vain luonnollisia ainesosia, vitamiineja, proteiinia ja mineraaleja (koko tuoteseloste löytyy täältä) eikä sitä ole testattu eläimillä. Tuloksien pitäisi näkyä noin 3 – 6 viikon säännöllisen käytön jälkeen.
Katsotaanpas, kuinka kävi!

Tässä tilanne ennen seerumin käytön aloittamista. Kuten näkyy, sen paremmin tuuheudessa kuin pituudessakaan ei ole paljoa hurraamista.

Ripsarihylsyä muistuttava putkilo pitää sisällään läpinäkyvää seerumia, jota sivellään ohuen siveltimen avulla ripsien tyveen aamuin illoin. En ole ihan varma olisiko tuota pitänyt laittaa ennen silmänympärysvoidetta, mutta itse laitoin aina ensin voiteen ja sitten vasta seerumin. Meikkaus onnistuu parin minuutin päästä, kun aine on ehtinyt kuivahtaa.

Tässä alakuvassa näkyy tilanne reilun kuuden viikon jälkeen! Yläkuvassa vertailun vuoksi vielä lähtötilanne. Mielestäni ero on aivan huikea!
Jotkut saavat tosiaan näkyviä tuloksia ihan parin viikon jälkeen. Itse en huomannut heti mitään suurempaa eroa, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ripsiä ei irtoile meikin poiston yhteydessä enää juuri lainkaan. Varmasti teho perustuukin osittain siihen, että ripset pysyvät paikoillaan niin pitkään, että ehtivät venähtää täyteen pituuteensa.
Neljän viikon jälkeen huomasin itse jo selkeän eron ja lopulta Karkkikin myönsi, että ripseni ovat aivan silminnähden pidemmät ja tuuheammat.

Hurjan vaikea ottaa kuvia omista ripsistään, mutta tässä nyt vielä tällainen hieno alaviistokuva.
Harmittaa hiukan, etten tajunnut ottaa “ennen” kuvaa ripsivärin kanssa. Ehkä ripseni ovat myös aavistuksen tummentuneet, mutta vasta ripsarin kanssa ero näkyy todella selvästi!

 
SwissLashes-seerumi on todella riittoisaa. Nyt olen käyttänyt tuota jo reilut pari kuukautta ja mitään loppumisen merkkejä ei ole havaittavissa. Ja tosiaan, vaikka silmäni ovat hirmu herkät, en ole havainnut minkäänlaista ärsytystä tai punoitusta.
Yhteistyön kunniaksi tarjolla on alekoodi: BLOGINDIE10 , jolla saa tämän kuun ajan 10 euron alennuksen kaikista SwissClinic-verkkokaupasta tehdyistä yli 40 euron ostoksista. Alennus koskee siis kaikkia tilauksia eikä vain ripsiseerumia. Toinen tuote, mitä voin suositella, on Swiss Whitening -hampaidenvalkaisu.

Niinkuin eilen jo uhosinkin, nyt on taas aika palata suklaa- ja pitsapatojen ääreltä takaisin kohti kevyempää elämää. Tavoitteena ei ole vain jatkaa omenankarkoitusta vaan myös saada lisää energiaa (miten ihminen voikaan olla niin väsynyt aina aamuisin!), heleyttä iholle ja parantaa hyvinvointia ihan yleisesti. En ole mikään ravisemustieteilijä, joten maalaisjärjen, kokemuksen ja hyväksi havaittujen ohjeiden kanssa olisi tarkoitus edetä.
Vihannesten määrän lisääminen ruokavalioon on ehkä klassisin vinkki keventelijälle. Salaattien, yrttien ja kaalien hurutteleminen herkulliseksi smoothieksi on mielestäni aivan loistava tapa siihen. Pelkkien vihannesten puputtaminen salaattina, ilman sen kummempaa kastiketta tai edes juustoa, on aika puisevaa pidemmän päälle.

Sain joululahjaksi ihanan kirjan, joka on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia vihersmoothie-ohjeita. Ihan täysin reseptien mukaan tosin harvoin tulee mitään valmistettua. Kaapista kun ei useinkaan löydy ihan tismalleen juuri jonkun tietyn ohjeen aineita. Pitäisi varmaan joskus lueskella reseptejä ennen kauppaan lähtöä.
Erittäin hyödylliseksi olen kuitenkin havainnut kirjan alussa olevan luettelon, jossa kerrotaan eri yrttien, salaattien, kaalien etc. vaikutuksista ja ominaisuuksista.

Esimerkiksi parsakaalista sanotaan, että se auttaa ehkäisemään syöpää, diabetesta, sydänsairauksia ja niveltulehduksia. Se sisältää runsaasti kuitua, on erinomainen kalsiumin lähde samoin kuin C, K, A ja B9 vitamiinien.
Romainesalaatti puolestaan puhdistaa munuaisia ja tasapainottaa elimistöä stimuloimalla luonnollista epäpuhtauksien poistumista. Lisäksi se puhdistaa ruuansulatuselimistöä ja vahvistaa sydänlihasta.

Rakensin kropan kevätsiivousta varten huruttelemani smoothien siitä syystä parsakaali-romaine -pohjalle. Lisäksi laitoin mukaan yhden avocadon tuomaan pehmeyttä ja hyviä rasvoja, peukalonpään kokoisen palasen tuoretta inkivääriä maun ja flunssankarkoituskyvyn vuoksi, yhden limen mehun tuomaan makua ja vähän C-vitamiinia sekä ison kirpsakan omenan ihan vain makua tuomaan.
Parsakaalit voi hyvin laittaa blenderiin jäisenä, silloin smoothie on valmiina ihanan viileää. Limestä ei tule lähimainkaan riittävästi nestettä, eli vettä tai kookosvettä kantsii lisätä noin 1 – 1,5 dl. Jos smoothiesta haluaa vähän ruokaisamman, voi sekaan lisätä vielä ruokalusikallisen hamppuproteiinijauhetta.

Määriä voi säätää itselleen sopivaksi. Itse teen yleensä blenderin melkein täyteen, smoothie säilyy kyllä yhden päivän jääkaapissa. Etenkin, jos olen menossa töiden jälkeen treenaamaan, on ihanaa, kun kotiin tullessa jääkaapissa on smoothie odottamassa. Samalla tulee vältettyä yksi kevennyspolulla väijyvä “syön-vain-nämä-sata-voileipää-ruuan-valmistumista-odotellessani” -sudenkuoppa.

Siihen, mistä oikeasti tykkää ja mitä oikeasti haluaa, on aina aikaa ja rahaa. Pitää vain osata kuunnella itseään ja olla vertailematta muihin. Juuri nyt kurvailen jo lähes eläkeikäisellä Burton Customillani pitkin rakastamani Åren rinteitä. Kuka haluaa uutta laukkua tai muuta kampetta, jos samalla hinnalla voi saada kaiken tämän!?
Ensimmäinen reissupäivä alkoi tosiaan herätyskellon piristessä ennen viittä vain muutaman tunnin yöunien jälkeen. En ole koskaan aikaisemmin mennyt Åreen lentämällä ja matkanteon nopeus ja vaivattomuus yllätti. Mitä nyt onnistuin urpoilemaan lentokentällä jo Tukholman päässä, kun en tajunnut, että kotimaan lennot lähtevät eri terminaalista kuin “tavalliset” SASin lennot.
Olimme ehtineet tsekata sisään hotelliin ja ostaa hissiliput vain vähän puolen päivän jälkeen. Aikamoinen ero siihen, että istuu ziljoona tuntia autossa tai nukkuu yön yli junassa!
Keli on ollut täällä tänään hiukan haasteellinen. Pakkasta on kuutisen astetta ja täälläkin viime viikkoina vallinneet pluskelit on muuttanut rinteet aika jäisiksi esityksiksi. Lisäksi tuuli on ollut parhaimmillaan messevät 27 metriä sekunnissa. Vähän saatiin silti hankittua maitohappoa reisiin – kaiken adrenaliinin lisäksi. Loppuviikonlopuksi onkin sitten luvattu vähän vähemmän extremejä lasketteluolosuhteita. Ihanaa!
 

Sain jo joskus alkusyksystä testattavakseni Casall-merkkiset treenitrikoot. Taisin olla juuri silloin aloittamassa jotain lukuisista “nyt kyllä jumankekka” -tyyppisistä silmänräpäyksessä-huippukuntoon -projekteistani. Ja kun mitään kahden viikon pikaihmettä ei tapahtunutkaan jäi treenipöksytkin kuvaamatta.
Nyt, kun taas ulkoilukelit ovat olleet mitä mainioimmat, olen kaivellut esiin juoksutyyppiseen liikuntaan sopivia vetimiäni. Ensimmäisenä käteen osui samaiset Casallin Sculpture-sarjaan kuuluvat trikoot. Pieni vilkaisu peiliin – ja mitä ihmettä!

En nyt varmastikaan seuraavaksi ryntää ilmoittautumaan mihinkään bikini-fitness -kisaan, mutta aika ällistyttävän timmiltä sitä voi näköjään näyttää ihan vain hyvien, oikeasta paikoista tukevien trikoiden avulla! Peppu kohoaa, vatsa litistyy ja lihaksien kaaret piirtyvät mukavasti esiin. Kuka muka vielä uskaltaa väittää, etteikö täydelliseen kroppaan olisi ainakin jonkinlainen oikotie!

Enkä nyt siis tosiaankaan yritä väittää, että kuvissa näkyisi mikään virallinen täydellinen body – olenpahan vain vilpittömän iloinen siitä, että jopa urheillessa voi näyttää parhaimmalta itseltään, kun valitsee oikeat, kropan hyviä puolia korostavat vetimet.
Sen lisäksi, että trikoot näyttävät tosi kivalta, ne tukevat liikkuessa oikein mukavasti ja ei-ahdistavalla tavalla, materiaali on erittäin miellyttävää ja se tuntuu kuivalta iholla jopa silloin, kun hikoilu on kovimmillaan.

Olen aina ollut pikkuisen skeptinen urheilutekstiilien suhteen. Varsinkin juostessa on ollut se fiilis, että kunhan tossut ja liivit ovat hyvät, muun ei niin ole väliä. Nyt olen kyllä täysin valmis kääntämään takkini tässäkin suhteessa – ihanat, tekniset trikoot siivittävät askelia ja kyllä täytyy sanoa, että ajatus siitä, miten pelkät juoksupöksyt voi muokata ulkonäköä positiiviseen suuntaan ilahduttaa oikein kovasti!

Nyt ei muuta kuin toivotaan, että se takatalvi ei iske ihan liian kovaa. Nyt on niin hyvä ulkoliikuntaputki käynnissä, että ihan harmittaa, jos juoksureitit (ilman talvikunnossapitoa) menisi uudelleen umpeen!

On viimeisen Nutrilett-kuurin väliaikatiedoituksen aika. Tai Nutrilettin kohdalla on kai kyse päätösraportista, mutta omenankarkoitusta olisi tarkoitus vielä jatkaa.
Muistatteko vielä, kun joulun jälkeen haaveilin megalomaanisesta pikastartista painonpudotukseen? Itselleni tyypilliseen tapaan läksin soitellen sotaan ja tuumasin, että ihan kohtahan tässä saa alkaa kaivella vanhoja, pienelle jäähylle laitettuja vaatteita takaisin käyttöön.
No, se e:llä alkava tuli tietenkin väliin eikä kaikki sujunutkaan ihan niin suoraviivaisesti kuin olin haaveillut. Jo ensimmäisessä väliaikaraportissani tilitin sitä, kuinka suunnitelmien tekeminen on helppoa, mutta toteuttaminen hyvistä päätöksistä huolimatta aika raskasta hommaa.

Toisen väliaikaraportin kohdalla olin jo huomattavasti realistisempi. Tavallista elämää ja nutrauspäiviä vuorottelemalla homma kuitenkin eteni. Päänuppikin pysyi paremmin kasassa, kun välillä sai osallistua yhteisiin illallisiin ja viettää laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa hyvästä ruuasta nauttien. Ja kuten yksi viisas blogin lukija kommentoikin, tällainen tiukempien ja normaalimpien päivien vuorottelu valmistaa huomattavasti paremmin Nutrilettin jälkeiseen elämään. Pitäähän sitä jatkossakin osata nauttia kohtuullisesti ja tarpeen vaatiessa pitää vähän kevyempiä jaksoja.
Nutrilett-kuurini ei siinä mielessä ollut mikään oikein kunnon yhtäjaksoinen kuuri, sillä en vetänyt varmasti ainuttakaan täyttä viikkoa pelkästään nutraamalla. Välillä oli reissuviikko, jolloin jätin pulverit kokonaan kotiin ja melkein kaikkina viikonloppuina tuli herkuteltua ainakin jonkin verran. Arkisin pyrin kuitenkin pitämään tiukkaa linjaa ja se on selvästi kannattanut.

Kaikesta silloin tällöin tapahtuneesta herkuttelusta huolimatta, voin ilokseni todeta, että SATS:in vaaka (en omista omaa…) näyttää melkolailla tasan kuusi kiloa vähemmän kuin aloittaessani. Vielä tärkeämpänä mittarina pidän sitä, että omenan ympärys on kaventunut peräti kymmenen senttiä!
Ensisijainen tavoitteeni siis oli sulatella vyötärölle kertyneitä ylimääräisiä. Suvussamme on paljon kakkostyypin diabetesta ja naisilla yli 80 cm vyötärönympärys kertoo kohonneesta riskistä sairastua. Tästä syystä hurraan erityisesti kadonneille kymmenelle sentille.

 
Vielä tosin on muutama sentti matkaa turvallisemmille lukemille, mutta uskoisin, että lopusta selviän perinteisemmillä kevennyskeinoilla. En usko, että tulen enää varsinaisesti puuttumaan tähän aiheeseen täällä blogissa, mielestäni laihduttaminen ei sitten lopulta ole niin kovin kiinnostavaa. Sen sijaan aion varmasti jakaa löytämiäni ja testaamiani keveitä reseptejä – niistähän on iloa useimmille!
Nutrilettia suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, jotka haluavat selkeän, hyvän ja testatun tavan päästä kevyemmän elämän makuun. Itseäni ainakin auttoi kovasti se, kun ei tarvinnut ollenkaan miettiä ja arpoa ja punnita, että onkohan tämä nyt liikaa ja mitähän sitä sitten söisi. Hankalien hetkien yli auttoi kummasti se, kun vain tiesi, että eikun ne on nyt nämä viisi jauhepussia tämän päivän ateriat ja siinä se.
Olo on ollut koko ajan tosi hyvä. En kiellä, etteikö välillä olisi ollut nälkä. Toisaalta sekin on ollut ihan hyvä opetus – aina ei ole ihan pakko välittömästi rynniä syömään jotain, kun ensimmäinen näläntunne ilmoittelee itsestään. Jumpassa olen jaksanut käydä ihan normaalisti, mutta painoja en kyllä ole tänä aikana lisännyt. En nyt tiedä olisinko lisännyt muutenkaan. Haha!
Seuraava haaste onkin sitten yrittää jatkaa “omin voimin”. Ihan luottavaisin mielin olen, kyllä tässä nutrailun aikana on tullut opittua monenlaista itsestään ja huonoista tavoistaan. Uskoisin, että ainakin pahimmat kurimukset osaan kiertää ja samalla nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta!

Nyt on neljä viikkoa siitä, kun aloitin Nutrilett-kuurini. Jo silloin oli tiedossa, että dietti tulee sisältämään breikkejä ja että kahden viikon yhtäjaksoinen täysnutraus ei ole realistinen. Tietty silti odotin huikeita tuloksia – mieluiten vain parin-kolmen päivän jälkeen – vaikka matka terveelliseen vyötärönympärykseen on huomattavasti muuttamaa senttiä pidempi.
Olen nyt vuorotellut “oikeaa elämää” ja Nutrilett-aterioita. Edellinen väliaikatsekkaus oli viikko sitten, jolloin tunnustin itsekin yllättyneeni saavuttamistani tuloksista. Väliin kun osui normaalin ruokailun lisäksi vielä jonkin verran herkutteluakin.
Mennyt viikko on sisältänyt ihan tyylipuhtaita täysnutrauspäiviä, myös muita Nutrilett-tuotteita kuin jauhepusseja sisältäviä osanutrauspäiviä ja lisäksi päiviä, jolloin olen syönyt pääosin vain Nutriletteja, mutta lisäksi myös yhden tai kahden aterian verran tavallista, ei mitenkään erityisesti vähäenergiseksi laitettua ruokaa. Muotiviikoilla tuli napsaistua jokunen herkullinen cocktail-pala ja nautittua hiukan samppanjaakin.

Tänään olen palannut takaisin ruotuun – eli täysnutrauksella ollaan menty tämä päivä. Ihan kuten yksi lukija aiempaan postaukseen kommentoikin: tunnen, että tällainen “vuorotahtia vetäminen” on ehkä pidemmällä aikavälillä parempikin keino pudottaa painoa kuin supertiukka kuuri, jonka jälkeen palataan entisiin ruokailutottumuksiin. Nyt saan hyvää harjoitusta siihen, miten pienen, harkitun repsahduksen jälkeen palataan takaisin kevyemmälle linjalle.
Myönnän auliisti, että en ole aikaisemmin ollut kovin hyvä katkaisemaan herkutteluani. “Menköön nyt samaan syssyyn” -ajattelun kanssa perjantai-pizza muuttui lasagne-lauantaiksi ja jatkui suklaa-sunnuntailla. Nyt olen opetellut siihen, että yksi ihana juustoinen croque monsieur on ihan ok, kun muistaa pitää mopon ohjaimet silti käsissä.
Kantsii muuten poiketa Nutrilettin kotisivuilla, vaikka olisi vain muuten keventelemässä. Sieltä löytyy nimittäin hyviä vinkkejä kevyemmän elämäntavan ylläpitämiseen ja mukavia helppoja treeniohjeita. Tarjolla on myös kuukauden ilmaiset joogat Nutrilettin käyttäjille.

 
Tämän hetkiset tulokseni ovat kannustavia:

• Vyötäröltä on kadonnut yhteensä 7 cm, mikä on siis kaksi senttiä enemmän kuin viikko sitten.
• Paino on pudonnut reilut 3 kg – eli melkein kilon viikossa.

Vielä tuo ei ole niin paljoa, että kukaan ulkopuolinen kiinnittäisi siihen huomiota, mutta oloni on kyllä selkeästi paljon parempi ja kevyempi. Vaatekaapissa lymyileviä pienempiä vaatteita ei myöskään ole vielä tarvinnut kaivaa esille, mutta jo se piristää kummasti, kun näissä nykyisissä sujuu hengittäminen ihan normaalisti.
Aion jatkaa samalla meiningillä – eli vuorottelen täysnutraus- ja osanutrauspäiviä. Vaikka kutistumistahti näin onkin hiukan hitaampi, olen huomannut, että se kuitenkin sopii itselleni parhaiten. Seuraava väliaikaraportti tulee noin parin viikon päästä.