Helatorstain kunniaksi ajattelin esitellä viimeisimmänkin Shopbop-laukkushoppailupahisteluni. iPhonen “Siri” ei vaihteeksi ollut yhtään yhteistyöhaluinen (“Do you mean Canada?”, “Which holiday in England you mean”), kun yritin kevytselvittää sitä, miksi tänään ollaan vapailla. Tietty google olisi tuon kertonut, mutta ajattelin, että pääsisin taustatyöstä helpolla, koska pääasia on kuitenkin esitellä vielä yksi laukku, joka tuli tilattua samassa Shopbopin 25 % -alehötäkässä kuin Kate Spaden shopperi ja Rebecca Minkoffin pikkulaukkukin.
Botkier on merkkinä vähän tuntemattomampi. Tukholmassa kuitenkin ainakin NK:sta on yleensä löytynyt ihan hyvä valikoima niiden laukkuja. Itse tutustuin Botkieriin jo bloggaajaurani alussa, kun silloin vielä aika ruohonjuuritasolla vaikuttanut Elin Kling diggasi ko. merkin laukkuaan.

Musta-valko-nuden -pikkulaukun hankinta oli ihan pakko toteuttaa, kun Shopbopissa oli pahasti Minttuun iskenyt “kaikesta 25 % alennusta” – ale. Ihan en kyllä ollut lopullisesti ostohetkellä päättänyt, että tällaisenkin tarvitsen, mutta sen verran tuo aleprosentti tuntuu, että näistä ei ihan “high-end” -merkeistä tulee suorastaan edullisia.
Enkä voisi olla tyytyväisempi! Pikkulaukku on niin hurjan ihana, kaunista pehmeää nahkaa ja kaikin puolin muutenkin täydellinen.

 

Laukun takapuolella on diskreetisti yksi pieni tasku. Toivoisin, että myös Rebecca Minkoffissa olisi samanlainen. Ei nimittäin ole kätevämpää paikkaa pitää (aina mukana olevaa) junalippua kuin juuri tuollaisessa taskussa! Se on kätevästi ja suojaisasti kropan puolella mutta helposti saatavilla. Ihan parasta!

 
Nyt pitää alkaa kiireesti pakata huomisaamun Suomen reissulle lähtöä varten. Voin luvata, että tämä elegantti Botkier on yksi matkakumppaneistani!

Päätin tehdä voitavani manatakseni auringon ja lämmön takaisin. Mietin hetken, että mikähän olisi tehokkain – ja erityisesti toimivin – vastakohta sadetanssille. Päädyin siihen tulokseen, että sen on oltava aurinkotervehdys tai sinnikäs aurinkolasien käyttö.
Joogahommissa tuli jo tervehdittyä aurinkoa varsin perusteellisesti. Toivottavasti viesti meni perille tuon paksun harmaan pilvimuurin taakse!
Ihan ei pokka riitä sadesäällä arskat päässä julkisilla paikoilla liikuskeluun, vaikka kyllähän niitäkin oman elämänsä superstaroja tuolla tuntuu olevan vaikka miten paljon. Aurinkolasivaraston esittely ei ehkä riitä houkuttelemaan kaivattuja auringonsäteitä esiin, mutta ainakin tämä lievittää hiukan luuytimeen tunkevaa kadonneen kesäkelin kaipuuta.

Elikkä tässä esittelyssä kaikki nykyisin aktiivikäytössä olevat pleksini. Tai no, varsin usein tulee pidettyä myös Bollen urheilusanikoita, mutta esittelen nyt kuitenkin yleisen viihtyvyyden vuoksi vain varsinaisesti ihmisten ilmoille tarkoitetut aurinkolasini. Yllätyin vähän, kun tajusin, etten omista yksiäkään rehellisiä klassikkolaseja – tyyliin Wayfarerit tai Aviatorit. Toisaalta mitään kovin hurjaakaan ei näköjään kokoelmiin ole päätynyt, vaikka monenlaisia trendihypetettyjä peilivirityksiä ja täysympyröitä olenkin himoinnut.
Karl Lagerfeld

Karl Lagerfeldin maskuliiniset arskat on aktiivikäyttökokoelmani vanhimmat. Muistaakseni nyt lähtee kuudes, ellei jopa seitsemäs, yhteinen kesä. Tosin aika monta vuotta on mennyt, että nämä ovat olleet aika vähällä käytöllä. Nyt tunnen, että vanha suola janottaa ja KL-lasit taitavat päästä uuteen tehokäyttöön. Varma valinta silloin, kun haluan olla viileän etäinen ilman viittauksia feminiiniseen hempeilyyn.
Tom Ford

Aurinkolasivalikoimani naisellisimmat ja näköjään myös kissanaispaitaan matsaavimmat sanikat on signeerannut Tom Ford. Tykkään noista aivan hurjasti – etenkin tuo silmäkulmassa oleva pikkuinen aukko on kertakaikkiaan herkullinen. Välillä kuitenkin tuntuu, että malli on jopa vähän liiankin huomionkipeä ja aika usein käy niin, etten tunne oloani niin naiselliseksi kuin mitä lasit vaatisivat.
Dolce & Gabbana

Dolce & Gabbanan leveillä vaniljanvalkoisilla muovikehyksillä varustetut aurinkolasit on valikoimani vähiten käytetyt. En oikein ymmärrä, miksi malli tuntuu niin haastavalta. Lasit tuntuvat erittäin mukavilta ja pidän niiden värimaailmasta. Karkin ja Peetun mielestä nuo ovat kaikkein hienoimmat ja yksi työkaveri (miespuolinen jopa!) sanoi, että olen kuin Bonnie & Clyde -leffasta karannut. Itselleni tulee D&G:n aurinkolasien kanssa sellainen olo, että pitäisi olla Roomassa ajelemassa skootterilla kaupunkia ristiin rastiin. Ilmankos käyttökertoja ei ole kertynyt kovin montaa…
Tiger of Sweden

Tällä hetkellä käyttössä olevista aurinkolaiseistani ainoat, joissa on silmälasivahvuudet, on nämä Tiger of Swedenin neliskanttiset pokat. Vahvuuksien vuoksi käytän niitä tosi paljon ja ihan esteettisesti olen myös varsin tyytyväinen. Ainoa kohtuusuuri ongelma on se, että Tigerit eivät tahdo pysyä nenällä, vaan valuvat hermostuttavasti taukoamatta alas. Pari-kolme kertaa olen käyttänyt niitä optikolla säädettävänä, mutta mitään erityistä helpotusta siitä ei ole ollut. Melko rasittavaa, mutta minkäs teet.
Neljät aurinkolasit eivät ole vielä kovin monet, mutta ihan mukavasti jo niilläkin saa vaihtelua kesän asuihin. Kovasti on nyt kyllä kuumotellut klassiset Ray Banin Aviatori. Tekisi mieleni hankkia sellaiset ihan perusversiot ilman hypetettyjä peilejä tai muuta säätöä. Vaikka taidan kyllä vanhastaan muistaa, ettei pilottimalli ihan älyttömän hyvin meikäläisen neliskanttiseen nassuun sovi. Täytyy nyt sitten katsoa tilannetta, jos se aurinko nyt joskus suvaitsee palata takaisin näkösälle. Onhan tässä tätä sesonkia vielä.

Indiedaysin parin viikon takaisessa Inspiration Day -tapahtumassa oli myös mahdollista tsekkailla ajankohtaisia pokia Instrumentariumin pisteellä. Kaikki halukkaat saivat osallistua Indiedaysin ja Instrun yhteistyökampanjaan – ja minä tietty olin innokkaana heti mukana. Kantsii muuten käydä kampanjasivulla äänestämässä suosikkipokiaan – palkintona arvotaan 179 euron lahjakortti. Sillä saa jo ihan kivat aurinkolasit kesäksi…
Pokien valinta on mielestäni aika haastavaa. Aurinkolasien kohdalla olen usein sitä mieltä, että haluan ne “trendikkäimmät” pokat, vaikka ne ei välttämättä olisikaan ne kaikken sopivimmat.

Suurin rajoitus on oikeastaan se, että korkeiden poskipäiden takia en voi kuvitellakaan käyttäväni suurinta osaa sen paremmin aurinkolaseista kuin tavallisista kakkuloistakaan.
Aurinkolasien kohdalla olen mielelläni aika trenditietoinen, mutta peruslasien kanssa suurin toiveeni on toimivuus. Haluan, että kakkulat istuvat hyvin ja että pokat sopivat muuhun tyyliini saumattomasti.

Kehyksien valinta ei ole mielestäni mitenkään erityisen helppoa. Tarjontaa on ihan mielettömän paljon ja helposti tulee sellainen olo, että kaikki näyttää ihan samalta. Onneksi asiantunteva myyjä osaa auttaa. Esimerkiksi näihin kuviin päätyneisiin pokiin sanoin vinkiksi vain, että yleensä tykkään aika maskuliinisista pokista ja ihan vain parin kokeilun jälkeen päädyin näihin kehyksiin. Ilman myyjän hyviä neuvoja olisin varmasti tuskastunut alta aikayksikön.

Juuri nyt olen sekä vailla uusia silmälaseja että hinkuan kivoja aurinkolaseja. Saa nyt sitten nähdä, mihin lopulta päädyn.
Mutta tosiaan äänestämällä omaa suosikkiaan, voi täältä kampanjasivulta voittaa uudet arskat – ja vaikkei voitto osuisikaan kohdalle, aina voi inspiroitua minun ja muiden bloggareitten pokavalinnoista.

Huh, miten nopeasti tämä lauantai on mennyt! Ihan mielettömän upea auringonpaiste houkutteli heti aamusta (aamupäivästä) lenkille ja tuntuu, että sen jälkeen en ole istunut aloilleni ennenkuin nyt. Tosi kiva ja rentouttava päivä silti, vaikka itsellenikin yllätykseksi sain ruksittua tavallista enemmän kohtia todo-listaltani. Kaikkea suunniteltua en tietenkään ehtinyt, mutta siihen verrattuna, että yleensä vain raapaisen kevyesti tehtäväsuman pintaa, olen tänään ollut harvinaisen tuottoisa. Ehkä energisyys on nyt jo loppusuoralla olevan detox-kuurini ansiota? Huomenna sunnuntai-iltana raportoin koko kuurin kulun ja laitan tulokset pöytään.
Mutta piti siis keskittyä ihastelemaan viimeaikaisia ostoksiani. Kaikki on peräisin toissaviikkoiselta VIP-shopping -kierrokselta ja hankinnat mahdollisti tilaisuuksissa tarjotut reiluhkot aleprosentit.
Solon shoppailuillasta mukaan tarttui Acnen t-paita, jota olin katsellut sillä silmällä jo pidempään. Jossain vaiheessa yritin kerryttää garderobiini vähän siistimpiä toppeja ja naisellisia puseroita toimistolla jakkujen alla käytettäväksi. Sitten tulin järkiini ja totesin, että mitä sitä kiertämään. Jos kerran on t-paita -tyyppi, niin sitten on. Tämän hyväksyttyäni päätin hankkia muutaman vähän erityisemmän teepparin. Virttyneet Henkan versiot aiheesta kun eivät edelleenkään ole mielestäni kiva osa yhtään mitään outfittia.

Tämäkin paita näyttää henkarilla kuvattuna aika paljon tavalliselta t-paidalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä leikkaus on erittäin väljä ja lyhyet hihat ulottuvat siksi melkein kyynärpäihin asti. Paidan etumus on silkkimäistä sekoitekangasta, hihat ja takakappale erittäin ohutta ja pehmeää trikoota. Liuhupaidan juju on etukappaleen kuvio, joka näyttää V AVE Shoe Repairin tyypilliseltä painatukselta. Tosiasiassa se on vain osaksi printtiä, puolet kuviosta on toteutettu aplikoimalla.

 
Olen nyt jo tainnut mainita aikas monta kertaa, että olen ensi viikonloppuna lähdössä Helsinkiin ja ohjelmassa on parit gaala-henkiset häppeningit ja yksi bloggarien päivätapahtuma. Tällainen vaatii luonnollisesti perusteellisen asuarsenaalin ja lievää vakavampaa pukeutumispaniikkia lieventämään kotiutin NK:lta Karen Millenin klassisen kleininsinisen kiiltonahkaisen kirjekuorilaukun.
Nyt vain pitäisi keksiä jotain, mitä voisi laittaa päällensä tuon laukun kanssa… 😀

Tässä männäviikolla saapui vielä yksi joululahjapaketti. Jotain, jota lahjan saaja (in this case, Peetu) on himoinnut ja kuolannut jo varmaankin vuoden verran ihan konkreettisesti ja vieläkin pidempään yleisellä “haluaisin jonkun sellaisen…” -tasolla.

Että “paketti” (yksikössä) saapui on kuitenkin lievä understatement. Naurettiin lopulta Peetun kanssa ihan ääneen, kun ensin melkoisen isosta pahvilaatikosta (sellainen kahden reilun käsilaukun kokoinen boksi) kuoriutui kiva Shopbop-laatikko, sen sisältä pienempi ruskea pakkauslaatikko (ei mukana kuvissa) ja vasta sen sisältä se varsinainen, odotettu, Michael Kors -rasia. Fashion versio venäläisestä maatuskanukesta?

Ja sieltä viimeisestä kuoriutui esiin Peetun superkauan himoitsema upea teräksenvärinen rannekello! Michael Kors Silver Slim Runway Watch on mittasuhteiltaan trendikkään maskuliininen, mutta muuten tyylikkään linjakas, ajaton ja elegantti. Upea kello on täysin vailla trendiversioille niin tyypillistä meluisaa muotoilua ja överiblingiä. Kelpaisi kyllä paremmin kuin hyvin myös Mintulle.

Tässä kaunokainen vielä Mintun ranteessa. Ai hitsi vieköön, kun alkoi tehdä mieli uutta rannekelloa!! Tai ehkä käyn vain vaihdattamassa patterit ikivanhaan Swatchiini. (Aika pudottava taso, btw, noissa vuonna 2007 tehdyissä postauksissa… Haha!)

Hyvä kun on joulusta päästy, kun jo taas alkaa “I wish..” -lista pullistella. Onneksi synttärit on tulossa kohta, sillä henkilökohtainen teknologia-osastoni kaipaa kipeästi päivitystä.

Uutta iPhone 5s -puhelinta olen himoinnut jo viime syksystä, kun sekä Karkki ja Peetu hankkivat ihanat uutukaisensa. Jotenkin on tuntunut vain ihan liian dekadentilta ostaa uusi iPhone, kun tämä nykyinen (iPhone 4) toimii kuitenkin ihan moitteetta. Yritin käyttää perusteena vitosen valovuosia parempaa kameraa, mutta enhän edes päivitä Instagramiani niin usein. (Paitsi ehkä sitten tulisi päivitettyä, jos kamera olisi parempi?).
Nyt olen kuitenkin huomannut vanhassa puhelimessani hassun vian. Huikea uudestisyntynyt lenkkeilyurani on jatkunut tälläkin viikolla (2x 30 min lenkki – hyvä mä!!), mutta musiikin kuuntelun kanssa on ollut ongelmia. Puhelimen soitin vaihtelee biisejä ihan mielivaltaisesti, soittaa kaksi tahtia yhtä biisiä, mykistyy, soittaa pari-kolme tahtia jotain muuta biisiä etc. Todella rasittavaa. Uuden puhelimen hankinta on siis väistämätöntä!

Samalla tulee päivitettäväksi kuulokeet. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten kenelläkään pysyy sellaiset nappimalliset versiot korvissa juostessa. Ehkä talvella ulkona joo, kun on pipo päässä pitämässä niitä paikoillaan, mutta muuten en. Olen kokeillu noin ziljoonaa eri mallia, muotoiltuja, pehmustettuja, kovia, tupilla ja ilman – mikään ei pysy kahta sekuntia kauempaa.
Isojen kuullokkeiden kanssa urheillessa on ongelmana ollut se, että ne hikistyvät ja tulevat ällöiksi aika pian. Vähän aikaa sitten hoksasin, että Urbanearsilta on tullut uusi kuulokemalli Humlan. Sen lisäksi, että Urbanearsit yleensäkin on tosi kivan näköisiä tyylikkäässä värikkyydessään, on Humlan-mallissa konepesun kestävät, irroitettavat korvapehmusteet ja pantaosuus. Täydellinen vaihtoehto treenikuulokkeiksi toisin sanoen!

Uusi puhelin tarvitsee tietty uudet kuoret suojakseen. Toivottavasti Kenzon tiikereitä on vielä jossain jäljellä myös vaaleansinisenä. Nathalie Schutermanilta näyttää löytyvän tuo tummansininen versio – ja sekin kyllä käy – mutta vaaleansininen olisi tismalleen se, jonka perään olen tässä väärän mallisen iPhoneni kanssa huokaillut.
Hyväksi lopuksi ajattelin vihdoinkin hankkia Spotify Premiumin. Niin kätevää, kun voisi hyödyntää kaikki maailman soittolistat myös offlinessa. Nyt jo nämä muutamat hassut lyhyet juoksulenkit ovat onnistuneet leipäännyttämään siihen ainokaiseen puhelimestani valmiina löytyvään treenimusalistaan.
Synttärilahjaksi on siis odotettavissa todellinen Mintun media-keskuksen uudistautuminen!
(Joku fiksu voisi ehkä ajatella, että Spotify Premium saattaisi ratkaista nykyisen puhelimeni kanssa koetut äänentoisto-ongelmat. Onneksi täällä ei olla niin fiksuja.)
Kuvat: iPhone, Urbanears, Kenzo, Spotify