Category: Asusteet

Perjantaina on Indiedaysin viralliset lanseerausjuhlallisuudet. Aiheen tiimoilta on panikoitu ainakin yhdessä ja varmaan toisessakin blogissa. Mintun juhlamekosta oli täällä pikkuvihjeitä jo näkyvillä. Tänään on vuorossa asua täydentävien yksityiskohtien esittely.

Ja ei, en kiusaa tahallani tällaisella vähä-vähältä esittelyllä. Ensinnäkin detaljit häviävät mielestäni usein päivänasukuvissa yleiseen humuun. Etenkään kauniit laukkuni ei niissä oikein pääse esille. Ehkä tosin eniten siksi, että unohdan ottaa ne kuvaan mukaan poseeratessani… :D. Toisekseen hiuksiani vaivaa kertakaikkiaan katastrofaalinen kampaajan kosketuksen puute. Niin paljon en vihaa maailmaa, että julkaisisin itsestäni päivän asukuvia tässä kuosissa. Ha ha!

Perjantain asun asusteet:

Metallinen rannekoruWarehouse

Warehouse rannekoru
Kiersin tänään valehtelematta enemmän kuin puolet Tukholman putiikeista, jotka myyvät säällisen hintaisia koruntapaisia. Mistään ei löytynyt sielun silmien verkkokalvoille iskostunutta leveää läpinäkyvästä pleksistä väännettyä rannepantaa, johon olisi upotettu muutama sievä pieni pompulainen metalliniitti. Eipä tietenkään. Vaikka loppuvaiheessa olisin ollut valmis ylittämään budjettini ihan reilustikin. Lopulta paukkasin sisään Warehousen Sicklan putiikkiin ja päätin, että metallinen pompulaniittiranneke on ihan yhtä hyvä. Jollei parempikin. No ei ehkä sentään parempi kuitenkaan, mutta olen ihan tyytyväinen hankintaani. Rannekoru on kivasti vähän tummennettu – eli ei ihan kirkasta kiiltävää hopeaa, muttei myöskään patinoitu.

Kynsilakka, Essie Big Spender
Essie Big Spender

Kynnet ajattelin sivellä Essien ihanaakin ihanammalla lämpimällä luumupinkillä sävyllä Big Spender. (Just love these names!!). Mietiskelin kyllä paria muutakin sävyä – lähinnä erilaisia vaaleita ja nudeja – mutta päädyin kuitenkin siihen, että mekon kasarimaisuus kaipaa sähinää ympärilleen.

Kengät, DinSko

DinSko Maryjanet
Parhaimmat perus-maryjanet, mitä milloinkaan olen omistanut! Laskeskelen, että itse häppeningissä ja myöhemmin illan mittaan tulee seisoskeltua aika paljon. Silloin on erityisen tärkeää, että kengät istuvat hyvin jalkaan. Itse en ikinä panisi upouusia kenkiä tuollaisena päivänä. Tai no, jos nyt just joku mietti lahjoittavansa Louboutinin remmikengät mulle, niin voin toki tehdä poikkeuksen. Oikein mielelläni. Huom! Tavallinen avokasmalli ei käy, koska ne ei ikinä jostain syystä pysy jalassani! 😀

Silkkilaukku, Alice & SensAlice&Sens silkkilaukku
Hauskasti pikselimössöprintillä painettu iltalaukku on ihan lempparini. Jostain syystä sitä on kuitenkin tullut käytettyä ihan hillittömän vähän. En käsitä, miksi pidän sitä niin hankalasti yhdisteltävänä. Nytkin päässä pyörii koko ajan, että äää, pitäskö sittenkin ottaa musta… Kotiraati on on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että laukku on täydellinen perjantain asuun.

Te saatte antaa myös tuomionne… 🙂

Ja tosiaan – kampaaja on varattu huomiselle!

Lähinnä selkeälinjaisesta ja graafisesta skandinaavisesta muotokielestä tunnettu tanskalainen Georg Jensen on lanseerannut uuden Moolight-korusarjan. Vahvasti vintagehenkiset korut esiteltiin tänäaamuna mehevän aamiaisen kera lehdistölle ja muulle joutoväelle.

Moonlight-korujen mallit ovat peräisin Georg Jensenin vanhoista arkistoista. Yrityksen edustaja kertoi, että kiinnostus isoäidin aikaiseen tyyliin on nyt kuuminta hottia. Halutaan jotain pysyvämpää, perinteisempää kertakäyttöisen oloisen bling-bling -muodin sijaan. Heidän näkemyksensä mukaan nimenomaan nuoret rokkitytöt ovat tärkein kohderyhmä. Esimerkkinä tyypillisestä Moonlight-fanista tilaisuudessa oli näytillä kuvia koruista Mick Jaggerin tyttären (joku niistä…) päällä.
Itse tykkäsin ehdottomasti eniten erilaisista muhkeista rintarosseista. Kauniisti patinoitu hopea ja hillityt puolijalokivet sopivat hienosti vanhahtaviin malleihin. Voisin hyvin kuvitella tuollaisen koristamaan muhkean merinovillaisen palmikkoneuletakin rintamusta…
Jonkin verran mieleeni tulivat vanhat Kalevala Korun mallit. Mutta eikö olekin niin, että heidän mallistojensa tyyli liikkuu aivan eri suuntaan? Kansallisromaantiikalle on annettu piut paut ja uudet korut ovat varsin moderneja?
Moonlight-sarjan markkinointi-iskusanat “antik, vintage, rock’n’roll” kiteytyy, kun massiivisia hopearannekoruja isketään ranteeseen useampia.
Luulin jo olevani totaalisen kurkkuani myöten täynnä erilaisia “ranneröykkiöitä”, mutta ehkä täytyy jälleen kertaalleen pyörtää päätös. Patinoiduista vintagerannekoruista rakennettu röykkiö toimii aivan täydellisesti! Etenkin yhdistettynä herkkään kermanvalkoiseen sifonkipaitaan (See by Chloé…), kuten esittelijällä…

Rossit ja rannekorut olivat suosikkejani, mutta yhdet korvikset olisin voinut ottaa matkaan vaikka heti!
Suloiset viinirypälekorvikset vievät ajatukset jonnekin Toscanaan…

Koruvalikoimani ei tätä nykyä ole kummoinenkaan. Käyttökorujen laatikossa lojuu muutamia ketjuja, kaksi eripituista helminauhaa, pari muuta kaulakorua ja kevyt setti rannekoruja + noin kolme paria korviksia. Vaatimattomasta määrästä huolimatta koristukset onnistuvat sotkuuntumaan toisiinsa todella lahjakkaasti ja kiireessä jonkun tietyn ketjun nappaaminen on sula mahdottomuus, sillä mukana seuraa koko klimppi muuta sälää. Olen jo pitkän aikaa miettinyt, miten korut saisi pysymään edes jonkunlaisessa järjestyksessä.

Pari rempseää norjalaisrouvaa ovat kehittäneet varsin mielenkiintoisen ratkaisun pukukorujen säilytykseen. Onmii -niminen säilytysjärjestelmä käsittää reikäisen läpinäkyvän levyn sekä reikiin omien tarpeitten mukaan sijoiteltavia maidonvaaleita ripustuskukkasia.
Muovinen säilytyshommeli sulautuu melko hyvin taustaan ja päästää korut oikeuksiinsa. Valitettavasti ensimmäinen assosiaationi pohjalevystä oli raastinrauta ja sittemmin tuo mielikuva ei ole jättänyt…
Ripustuskukkaset on valmistettu mukavan joustavasta kumimaisesta materiaalista ja suunniteltu siten, että myös sormusten ja korvakorujen säilytys Onmii-levyllä onnistuu.
Idea sinänsä on mielestäni ihan mainio. Vaikka ripustuskukkasten valmistaminen kotikonstein ei taida olla mahdollista, voisi perusideaa soveltaa kunnon tee-se-itse -henkeen. Jonkun tukevan levyn voisi päällystää kivalla kankaalla ja sitten ruuvata siihen erilaisia koukkuja ja renkuloita korujen ripustamista varten… Hmmh… Taidanpa alkaa tuotekehitellä ideaa! ;D
Esittelytehtävissä olevat kauniit korut on valmistanut kultaseppä Karin Junzell. Yllättävä ja kaunis on rispatusta ja palmikoidusta thai-silkistä valmistetut nauhat. Tuotakin ideaa voisi soveltaa omissa jutuissa. Vaikuttaa siltä, että DIY-kategoriaan on pitkästä aikaa tulossa täydennystä!

Tai oikeastaan paremminkin koru kierrätystä varten: The Garbage Pin!
Bongasin erinomaisen viihdyttävästä Hilavitkutin-blogista kyseisen todella monenlaisia assosiaatioita herättävän toiminnallisen korun.

Korut ja pukeutuminen ylipäätään on tapa kertoa ympäristölle millaisia haluaisimme olla, millaisen vaikutelman itsestämme haluamme antaa. Roskiksesta löytyy sitten puolestaan se karu totuus: vegaanin syömät Billy’s pitsat, elegantin nyrpistelijän maksalaatikkofoliot, ikuisen laihduttajan nutrilett-paketit – you got the point? Kun roskiksesta tehdään koru, saadaanko samalla rehellinen kuva sen kantajasta?

Asiasta aasin kautta siltaan: ILLALLA ON TULOSSA KILPAILU!!! Joten ei muuta kuin stay tuned!

Sain eilen ihanan yllätyksen mun morsiameltani! Istuttiin jo leffateatterissa, mutta valot olivat yhä päällä. Olin tikahtua hämmästyksestä, kun nykyinen rouva kaivoi laukustaan ihanan lahjapakkauksen ja ojensi sen käsiini!
Japanilaiset ja ilmeisesti muutkin aasiailaiset ymmärtävät hyvin, että upea lahjapakkaus on ehdottomasti osa lahjaa. Pilgrimin laatikon erikoinen muoto ei valitettavasti selviä kuvasta, mutta jotenkin ihanan kutkuttavaa saada perusteellisesti ja ajatuksella pakattu lahja!

Ja mitä sieltä paljastuukaan!
Kaunis kullan ja tummanpunaisen (häiden teemaväri!) sävyinen berlock-rannekoru.!! Sopisi aivan mainiosti kaasopuvunkin kanssa käytettäväksi. Tosin sille ei taida nyt ihan lähitulevaisuudessa olla tarvetta.

Rannekorun riipukset istahtavat mukavasti kämmenselälle. Tykkään tosi paljon tuosta ketjusta, joka koostuu pienistä pallukoista.
Miksi ihmeessä mun käteni näyttää aivan raa’alta kalkkunalta??

Uusi rannekoru vei ajatukseni välittömästi kesään ja aloin haaveilla boheeminrokkaavasta kesämekosta.
Kuvan Chloén mekko rimmaa hyvin rannekorun kanssa. Jalkaan vain Havaianakset ja hiukset auki suhruisille kesätuulen tuivertamille kiharoille. Tai ehkä Matthew Williamsonin H&M-mallistosta löytyy jotain tämän tapaista. Tosin vähemmällä kullituksella ja särmemmillä väreillä Mintulle. Kiitos.

Korumaailman herruudesta käydään kuumaa kamppailua. Niitti- ja remelirannekorujen vyöry saavutti hypetyksen huipun syyskuun muotiviikoilla, kun muotiblogosfäärin lemppari-ikoni Kate Lanphear keräsi huomiota kokoelmallaan. Toisaalta Givenchy-henkiset kaulaketjuröykkiöt ovat haastaneet ansiokkaasti it-korun aseman myös niiden keskuudessa, joilla ei ole varaa aitoon asiaan.

Nyt on kuitenkin aika ripustaa kunnon näyttävät korvikset korviin!
Olsenin sisarukset (kuvassa käsittääkseni Ashley) näyttävät mallia. Suuret roikkuvat korvikset sopivat erinomaisesti pilkahtelemaan pitkien hiusten lomasta, mutta maksimaalisen huomioarvon saavuttaa lyhyiden tai ylös nostettujen kampausten kanssa.
Näyttävistä korviksista on yllättävän hyvin saatavilla erilaisia herkullisia versioita. Isot ovat hyvät ja mitä kuninkaallisemmat sen parempi! Kunnon kristallikruunut yhdistetään parhaiten varsin simppeliin asuun, t-paita tai yksinkertainen neule toimii sopivasti kontrastina. Muu bling-bling kannattaa unohtaa – tarkoitus ei ole näyttää prinsessa Romukasalta…
Uistintyyliä catwalkilla esittelee mm. Viktor & Rolf kevät/kesä 2009 -näytöksessään.

EDIT: Älä missaa Sallan arvontaa!!

Old stuff