Sain Cheap Mondayn pressitilaisuudesta mukaani korvikset, joissa roikkuu feikkikynsiä muistuttavat killuttimet. Karkin mielestä ne on aika karseat, omasta mielestäni ne on just hauskasti edgyt.

U likes?? No?

Jumitan peruskoruissa… Joskus harvoin saan laitettua kaulaani jonkun riipuksen, korvikset korviin tai ranteeseen extra-käsikorun – muuten mennään näillä. Kello on Swatchin miesten mallistosta, kultaranneketju saatu äidiltä, samoin leveät kultasormukset, kivellinen sormus on isän vanha “Elvis”-sormus ja hopeinen rannekoru sekä kapea hopeinen sormus Franco Caterinin käsityönä tekemät.

Kuvasta kiitos Stellalle!!

Näin keskellä kesää ei pressitapahtumia juuri järjestetä. Mukavan poikkeuksen tapahtuma-kuivuuteen toi Thomas Sabon hopeakorujen syysmalliston esittely vähän aikaa sitten. Painopiste on selvästi siirtymässä yksittäisinä helyinä myytävistä keräilyriipuksista kokonaisiin korusetteihin.

Silver Collection -malliston inspiraation lähteenä ovat kuulemma toimineet aidot vintage-korut ja kuulemma tavoittena on fiilis kuin korut olisi löytynyt isoäidin ullakolta. Varmaan massiivinen True Blood ja Vampire Diaries -sarjojen töllääminen on tehnyt tehtävänsä, sillä vähän jokatoisessa setissä olin näkevinäni dekadenttia vampyyri-estetiikkaa.. 😀

Tykkään suurista ja näyttävistä koruista. Varsinkin sormukset ja rannekorut ovat mulle “se juttu”. Kaulakoruja ja riipuksia käytän aina joskus, mutta korviksien kanssa on vähän niin ja näin, vaikka usein päätänkin, että nyt kyllä opettelen uudelleen senkin jutun.

Thomas Sabon massiiviset (vampyyrihenkiset – eikö vaan!) sormukset ovat mielestäni toinen toistaan hienompia!

Miniatyyrifanille Thomas Sabon korumallistoista löytyy vaikka mitä ihanuuksia. Pikkuiset, mustin kristallein koristellut kuulokkeet ovat ihan mielettömän söötit!

Mallistossa on monia tosi kivoja kelloja. Maskuliinisten rannekellojen ystävä tykkää! 🙂

Jotkut riipukset yllättävät ennakkoluulottomuudellaan. Pupuhahmolla on ankan räpylät, poronsarvet ja enkelin siivet… Siis whaat??

Suloiset enkelinsiipikorvikset saattaisivat kyetä parantamaan korvakoruja kohtaan tuntemani ennakkoluulot. Voisi ainakin testata!

Etenkin tämä malliston osa – jonka keskeisenä elementtinä on tummanpunaiset kristallit – toivat väistämättä vampyyriviboja. 🙂

Pikkusen romanttisempiakin tuulahduksia on aistittavissa. Tosin pikkuiset kristallein peitetyt käsiraudat tuovat aika herkullista twistiä kaikkien sydämien ja muun herkistelyn sekaan.

Yksi hauskimmista riipuksista on tosi space fäshion-neito, joka roikottaa kädessään pikkuriikkistä Chanel-look-a-likeä ja vieläkin pienempiä käsirautoja. Puhumattakaan huikeista koroista ja Balenciaga-henkisestä mekosta!

Tukholman muotiviikkojen toinen, lähinnä sisäänostajille suunnattu, osa starttasi viime maanantaina. Eilen piti olla Modecenterin järjestämä trendinäytös. Hommat eivät kuitenkaan sujuneet ihan niinkuin piti, sillä paikalle oli soluttautunut kymmenkunta turkistenvastustaja-aktivistia. Mielenosoittajat kiinnittivät itsensä ketjuilla kaiteisiin ja tolppiin – ja aiheuttivat melkoista mekkalaa huutamalla iskulauseita megafoneihinsa.

Paikalle kutsuttiin poliisit, mutta koska aktivistit eivät sortuneet varsinaisesti lainmukaiseen pahantekoon, heitä ei voitu poistaa paikalta.

Sinänsä olen sitä mieltä, että niin eläimiä kuin ihmisiäkin tulisi kohdella hyvin ja arvostavasti – eli sikäli ymmärrän mielenosoittajien viestin tärkeyden. Jotenkin vain tuollainen mekkalointi tuntuu ihan väärältä tavalta hoitaa asioita. Pressinäytöksessä kun oli paikalla lähinnä muotitoimittajia, jotka tuskin muuttavat mielipiteitään tai saavat positiivisia a-haa -elämyksiä tämän tyyppisestä toiminnasta.

Loppujenviimeksi luovutin puolentoistatunnin odottelun jälkeen ja läksin paikalta. Ihan harakoille aika ei mennyt, sillä ehdin tutustua paikalle rakennettuun näyttelyyn, jossa vähän pienemmät merkit esittelivät tuotoksiaan. Pidin kovasti varsinkin van Deursin pliseeratuista jutuista ja Helena Berggrenin selkeät pleksikorut ilahduttavat aina aurinkoisella, melkein naivilla, selkeydellään.

Aikaisemmin van Deurs teki lähinnä asusteita, huiveja yms. mutta nyt mukana on myös kauniita, ajattomia vaatteita.

Helena Berggrenin pleksikorujen ideana on, että kukin voi rakentaa juuri omanlaisensa korun erilaisia riipuksia yhdistelemällä. Vaihtoehtoja katsellessa tulee vähän samanlainen olo kuin kaupan irtokarkkihyllyn kohdalla. Tahtoo kaikki!!

Ihan hillittömän kivoja juttuja on tapahtumassa. Mitään ihan satasata varmaa (lue: sopimusta ei ole allekirjoitettu…) en vielä voi sanoa, mutta vaikuttaisi siltä, että Go 4 it vol. 2 -putiikkiin on tulossa aikas mahtavia uusia juttuja… Pari viime päivää on vierähtänyt enemmän ja vähemmän aiheen tiimoilla. Tuntikausien palaveroinnista on jäänyt erittäin hyvä maku suuhun ja siksi on ihan paikallaan, että jo näin etukäteen otan varaslähdön ja esittelen teille tarkemmin ruotsalaisbrändin Robert&Blad.

Robert&Bladin pääsuunnittelija Helle Robertson Forslund on klassisen räätälikoulutuksen läpikäynyt rock’n’roll asenteella maailman menoon suhtautuva rentoa eleganssia arvostava esteetikko.  Ja legitimoitu nyrkkeilytuomari.

(Helle – är det okej, att ha bilden här? Vem ska ha foto-creds?)

Materiaalien ja työn laadukkuus ovat itsestäänselvyyksiä, joista ei tehdä kompromisseja. Mallistojen ei myöskään ole tarkoitus muuttua joka sesonki, vaan tavoitteena on palapelipuvusto, jota voi täydentää myöhemmin ilman, että mikään osa riitelee keskenään. Kestävää muodin kulutusta in action, jos Mintulta kysytään. (Sillä mitä väliä sillä on, miten luonnonmukaisista raaka-aineista vaatteet valmistetaan, jos ne kestävät käyttökelpoisina vain yhden sesongin?)

Kuva: Johan & Daniel Photography

Joku saattaa muistaa blogiristeilyltä pari ihanaa Robert&Blad -juttua. Perjantaina päivän asuna palveli naisellisen cool Bat top ja illalla Cheap Mondayn tuubimekko oli pimpattu huitulaksi ristimälläni todella monipuolisella multijutulla (jonka tulen ihan varmasti esittelemään täällä tarkemmin…), vaikka oikea nimi on kai The Garment. 🙂

Kuva: Helene Toresdotter

Pari-kolme vuotta sitten Robert&Bladilla oli “Johnny Cash” collection. Malliston suosikit, aidoista plektroista ja sterling hopeasta valmistetut kalvosinnapit, jäivät pysyvään valmistukseen. Luulenpa, että tässä on Go 4 it vol. 2 -putiikin ihka ensimmäinen virallisesti miehille suunnattu tuote. Paitsi käyväthän nuo naistenkin paitaan kunhan vain asennetta on tarpeeksi. 🙂

Tutustuin muotiviikolla norjalaisen Björgin (joo tiedän, että siinä pitäisi olla se norjalainen ööö, mutta nyt ei kykene askartelemaan – sorry!) suunnittelemaan taiteilijan omaa nimeä kantavaan korumallistoon. Björg-korut ovat kerrassaan huikeita! Lähes työstämättömiä puolijalokivenjärkäleitä yhdistettynä karkeasti taottuun metalliin, jokseenkin primitiivisen oloisia luonnonaiheita toteutettuna kullasta ja hopeasta, megalomaanisia cocktail-sormuksia, joista söpöys on valovuosien päässä.

Itse en ehkä kuorruttaisi käsiäni Björgin PR-henkilön tapaan, mutta ronskien korujen ystävänä täytyy sanoa, että useammankin näistä voisin kyllä mielelläni lahjoittaa itselleni. Korujen hinnat ovat kuulemma noin 200 eurosta ylöspäin. Kuvan sormuksista halvin maksaa noin 600 euroa ja siitä ylöspäin. Mustakivisen sormuksen pikkukivet ovat aitoja timantteja ja hinta sen mukainen…

Joskus skidinä hurahdin faaraoiden ajan Egyptiin. En enää muista oliko syynä klassisesti Sinuhe egyptiläinen vai ihan vaan joku ziljoonasta Tintti-albumista, joita siihen aikaan ahmin. Koppakuoriaiset olivat kissojen ohella pyhiä olentoja sen ajan uskomuksen mukaan. Jotain maagista olen aistivinani Björgin koppisriipuksessakin.

Karunkaunis ruusukvartsisormus kävisi vaikka nyrkkiraudasta. Sopiva fiksun tytön itsepuolustusväline? Itse lämpenin kivenjärkäleelle enemmän kuin duunatummille cocktail-sormuksille. Toisaalta tuollaista möhkälettä olisi ihan mahdoton tunkea mihinkään hanskoihin. Vaikka eihän sitä aina tarvitse olla niin järkevä…

Kultainen hampaan muotoinen kalvosinnappi ei ehkä istahda ihan joka jätkän juhlapaitaan. Hammaslääkärille kenties?

Eikös tässä olisi ideaa nyt, kun tuo juhlista jaloin – Valentinen päivä – on tulossa? Annapa rakkaallesi käsin piirretyn sydämin koristellun ystävänpäivätoivotuksen sijaan ihan kunnon sydän!