Tukholman muotiviikkojen toinen, lähinnä sisäänostajille suunnattu, osa starttasi viime maanantaina. Eilen piti olla Modecenterin järjestämä trendinäytös. Hommat eivät kuitenkaan sujuneet ihan niinkuin piti, sillä paikalle oli soluttautunut kymmenkunta turkistenvastustaja-aktivistia. Mielenosoittajat kiinnittivät itsensä ketjuilla kaiteisiin ja tolppiin – ja aiheuttivat melkoista mekkalaa huutamalla iskulauseita megafoneihinsa.
Paikalle kutsuttiin poliisit, mutta koska aktivistit eivät sortuneet varsinaisesti lainmukaiseen pahantekoon, heitä ei voitu poistaa paikalta.
Sinänsä olen sitä mieltä, että niin eläimiä kuin ihmisiäkin tulisi kohdella hyvin ja arvostavasti – eli sikäli ymmärrän mielenosoittajien viestin tärkeyden. Jotenkin vain tuollainen mekkalointi tuntuu ihan väärältä tavalta hoitaa asioita. Pressinäytöksessä kun oli paikalla lähinnä muotitoimittajia, jotka tuskin muuttavat mielipiteitään tai saavat positiivisia a-haa -elämyksiä tämän tyyppisestä toiminnasta.
Loppujenviimeksi luovutin puolentoistatunnin odottelun jälkeen ja läksin paikalta. Ihan harakoille aika ei mennyt, sillä ehdin tutustua paikalle rakennettuun näyttelyyn, jossa vähän pienemmät merkit esittelivät tuotoksiaan. Pidin kovasti varsinkin van Deursin pliseeratuista jutuista ja Helena Berggrenin selkeät pleksikorut ilahduttavat aina aurinkoisella, melkein naivilla, selkeydellään.
Aikaisemmin van Deurs teki lähinnä asusteita, huiveja yms. mutta nyt mukana on myös kauniita, ajattomia vaatteita.
Helena Berggrenin pleksikorujen ideana on, että kukin voi rakentaa juuri omanlaisensa korun erilaisia riipuksia yhdistelemällä. Vaihtoehtoja katsellessa tulee vähän samanlainen olo kuin kaupan irtokarkkihyllyn kohdalla. Tahtoo kaikki!!
8 Comments
Tosiasia on että muotimaailmassa on niin paljon räikeitä epäkohtia ettei kaikkea halua edes tietää, silti rähinöidään aina vain yhdestä asiasta. Turkiksista. Kaikki muut ympäristöä saastuttavat/kuormittavat sekä ihmisarvoa alentavat teot ja valinnat eivät saa ihmisiä barrikadeille. Veikkaanpa että muotiteollisuudessa juuri turkistarhaajat, sertifioidut tilat, ovat niitä, joissa on tehty eniten parannuksia. Tuskinpa ne intialaiset rättiompelimoiden pitäjät, jotka työllistävät 7-vuotiata lapsia, aikovat tehdä mitään parannuksia, jotta kuluttajalla olisi hyvä omatunto. Joskus vain ihmetyttää ja kovaa mistä metelöidään ja mille ummistetaan silmät.
Annu, toisaalta parempi, että tehdään edes jotain, sillä kukaan ei voi pelastaa koko maailmaa yksin (paitsi ehkä Bruce Willis). Silti olen sitä mieltä, että tuollaiset eilisen kaltaiset tempaukset lähinnä herättävät ärtymystä kuin oikeasti edesauttavat sen paremmin eläinten asiaa kuin ongelmien julkituomista… Ja olet kyllä ihan oikeassa siinä, että ikinäkoskaan en ole nähnyt yhtään “kettutyttöä” mellakoimassa intialaislasten elämän puolesta. Sen sijaan näitä turkkien spreijaajia tuntuu aina jostain löytyvän…
Toisaalta kyllä mielenosoittajat varmaan sai jonkin verran julkisuutta tempaukselle, vaikka muotitoimittajat ei siitä olisikaan kirjoittaneet. Ainakin täällä Suomessa turkikset on taas tosi ajankohtaisia kun juuri tuli julkisuuteen uusi kohuvideo aivan hirveistä tapauksista “kunniallisilla” suomalaisilla turkistarhoilla… että kyllä näissä on tosiaan pointtinsa vaikka sitä veistiä voisi joskus yrittää tuoda vähän erilaisillakin tavoilla kun nämä perinteiset mellakat.
Kristina, kyllähän he tosiaan saivat ainakin jonkinverran julkisuutta – mm. täällä mun blogissani. Tuo Modecenterin trendinäytös on kuitenkin sellainen, että siellä ei juuri ole mukana päivälehdistöä tai iltapäivälehtiä, jotka saattaisivat napata tempauksen johonkin uutislokeroon. Paikalla oli vähän sisäänostajia ja pääasiassa muotitoimittajia (ja meitä bloggareita), jotka eivät samalla tavalla nappaa tällaisiin juttuihin.
Huomio on aina huomiota. Itsekin monenlaisiin tempauksiin osallistunut eläimien puolesta. En mä silti ihan kaikkea ymmärrä, mutta nykyään taitaa olla varsinaiset turkistarhaiskut ja eläinten vapauttaminen suht harvassa, sillä aktivistipiireissä on varmasti huomattu ettei sillä pääse oikeen mihinkään.
Mutta silti toisaalta kun itsekin on vaatealan ihmisiä, niin tuntuu inhottavalta kun toisten työtä vaikeutetaan. Jos kyse ois ollut mun näytöksestä ni kyllä ketuttais niin vietävästi, vaikka tosin noin ei ois päässyt käymään kun en turkista käytä mutta silti. Toiselle pahan harmin tai taloudellisen tappion aiheuttaminen ei vaan ole oikea keino, positiivisemmalla tavalla pääsee paljon pidemmälle. Toki alkuun (90-luvulla) vaadittiin radikaalimpia keinoja että saatiin ensimmäisiä kertoja turkistarhaus otsikoihin.
Kyllä ne ihmisoikeudetkin aiheuttavat mellakointia ja muita tempauksia ihan suomessakin, vaikka yleisesti ottaen radikaalimpi aktivismi kohdistuu aina eläintenoikeuksiin. Ehkä siksi, että ne ihmisoikeudet on pahemmin rempallaan niin kaukana, että niihin on täältä käsin vaikeaa vaikuttaa muutakuin boikotoimalla esim lapsityövoimalla tehtyjä tuotteita.
Moderndayhippie, itselleni päällimmäinen tunne oli, että olin todella äärimmäisen pahoillani kaikkien niiden brändien puolesta, jotka olivat osallistuneet trendinäytökseen. Varsinkin pienemmille merkeille – joille oman näytöksen järjestäminen on taloudellinen mahdottomuus – tuo olisi ollut todella tärkeä tilaisuus päästä esittäytymään pressille. Ilmeisesti näytöksessä olisi ollut mukana yksi valmistaja, joka käyttää turkiksia – kaikki muut lähes 15 brändiä – joutuivat kärsimään samalla. Jotenkin tuntuu hurjan epäreilulta, että sinänsä ihan kannatettavaa asiaa ajavat mielenosoittajat aiheuttavat niin suurta vahinkoa myös muille. Tiedän esim. yhden pienen merkin, joka oli satsannut omaan budjettiinsa nähden ihan poskettoman summan saadakseen olla mukana trendinäytöksessä ja mitä he sitten hyötyivät siitä, että pressinäytös peruutettiin?
Ihminen on aina käyttänyt eläimiä hyväksi tavalla tai toisella. Ihminen on myös jalostanut eläimiä erilaisiin tarkoituksiinsa. Mutta on yksi eläinten hyväksikäytön muoto, joka on mielestäni karmivampaa kuin turkistuotanto. Samat ihmiset, jotka vastustavat turkiksia voivat aivan surutta hankkia hyvin pitkälle jalostetun koiran, jonka koko elämä voi olla yhtä kipua ja tuskaa. On koirarotuja, joiden aivot kasvavat yli kallokuoren, on rotuja, joiden elinikä on vain muutama vuosi niiden ylikasvaneiden elimien lopettaessa äkillisesti toiminnan. Ja nämä rodut on olemassa vain siitä syystä että ihminen saisi kivannäköisen ja luonteisen kaverin piristämään päiväänsä. Mielipuolista. Miksi tällaista toimintaa ei kritisoida ja vastusteta?
Eevis, tuokin on ihan totta! Ihminen on kyllä ihan hirviö! Toivottavasti näitä asioita voitaisiin kuitenkin parantaa ilman, että rehdisti ja eettisesti toimivat pienyrittäjät saisivat tehdä omaa juttuaan ihan rauhassa (tämä liittyy vähän tuohon edelliseen kommenttivastaukseeni…).