Olen saanut muutaman kysymyksen kotisivuja ja verkkokauppaa koskevaan postaukseeni. Tilanne on tosiaankin niin, että kaikki voivat testata Kotisivukoneella tehtyjä sivuja kaksi viikkoa ilman sitoumuksia. Koodilla s6190 saa lisäksi ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi, jos päättää jäädä asiakkaaksi!
Eli ei muuta kuin kotisivuja rakentelemaan! (minä myös!!)
Viime lauantaina sain taas leikkiä mallia. Kaverini opiskelee valokuvausta Berghs Scool of Communication -nimisessä koulussa. Hän halusi harjoitella studiokuvausta ja olin tietty tosi iloinen, että hän pyysi minua koekaniiniksi. Ensimmäisenä kuvattiin lauantain päivän asu.
Ihanat Panic in Paradise -hopeafarkut on tällä hetkellä ihan lempparit. Hopeointi on riittävän iisi, joten farkut toimivat hyvin vähän vähemmänkin sähäkkää pukeutumista vaativissa yhteyksissä. Kuten nyt vaikka talvisena lauantai-iltana, kun ohjelmassa ei ole mitään kavereitten tapaamista erikoisempaa.
Kaikki kuvat: Pia Korhonen
Pradan ensi syksy lupaa hyvää! Eikä vain siksi, että syysnäytöksessä esitelty aikuinen, kaunis siluetti hellii rokkisoturiestetiikkaan kyllästyneitä silmiä ja sieluja – vaan myös siitä syystä, että Pradan asema muodin suunnannäyttäjänä tuntuu olevan horjumaton. Mitä Miuccia Prada on päättänyt esitellä catwalkilla, vaikuttaa vuorenvarmasti tuleviin trendeihin laajemmaltikin.
Pradan syksyn 2010 mallisto on kokonaisuudessaan nautinnollinen. Fiilikseltään se ei ehkä ole ihan niin uutta luova kuin jotkut aikaisemmat, mutta itse tykkään malliston perinteisestä pradamaisuudesta kovasti.
Ihanat naiselliset mekot, joissa katse kiinnittyy röyhelöiseen rinnukseen ja hoikkaan, tasapainoiseen uumaan, on ehkä kauneinta, mitä catwalkilla on pitkään aikaan nähty. A-linjainen hame ei ehkä ole itselleni se omin malli, mutta kieltämättä se on monille juuri se pukevin leikkaus, jonka avulla voi saada aikaiseksi illuusion vyötäröstä. Vaikka sitä ei omasta takaa niin kovasti olisikaan. Pallean paljastava kurkistusaukko mustassa mekossa näyttää sekin yllättävän käyttökelpoiselta. Varsinaisissa napapaitavirityksissä Minttua ei tulla ikinä (enää) näkemään!
Kauniisti leikatut takit ovat mielestäni Pradan syysmalliston parasta antia. Kevyesti vintage-henkiset päällysvaatteet, kaksirivisinä, kellohelmaisina, kevyesti vartaloa myötäilevinä ja suloisin pallukkanapein kiinnitettynä toimivat täydellisesti.
Kaksi ehdotonta näytöksen suosikki-lookia:
Laatikkomainen kiiltäväpintainen takki, äijämäinen karheanoloinen patenttineule ja lakattu polvimittainen heiluhame – me likes! Pradalle tyypillinen painokuosi miellyttää silmää, samoin kapea silhuetti. Ja vajaamittaiset puntit ovat ihan must.
Aika mielenkiintoista, että Prada aloitti spektaakkelimaisia kenkiä – ja etenkin mielikuvituksellisia korkoja suosivan trendin jo monta sesonkia sitten. Nyt, kun monet muut suunnittelijat kilvan koittavat keksiä mitä kummallisempia kenkävirityksiä mallistojen mausteeksi, palaa Miuccia Prada juurilleen ja esittelee kauniita, käyttökelpoisia ja naisellisia jalkineita.
60-luvun alun huikeat kissalasit ja mehiläispesäkampaukset breikkaavat varmasti jo tulevana keväänä. Voisiko joku hiustaituri väsätä ohjeet, miten tuollainen pannalla somistettu muhkea viritys toteutetaan kotikonstein? Haluaisin testata, mutta omat nutturantekotaitoni rajoittuvat siihen kuuluisaan yhdellä hiuslenksulla toteutettuun söhryhommelliin… 😀
Pradasta kun puhutaan, laukkuja ei vain voi sivuuttaa. Jotta koko postaus ei menisi ihan ylistämiseksi niin täytyy sanoa, että vaikka varsinkin tuo vasemmalla oleva käsilaukku on ihan kiva, en kuitenkaan ole aivan vakuuttunut. Olen vasta päässyt pitkähihnaisten laukkujen makuun ja jotenkin nämä lyhytsankaiset vaan eivät oikein aiheuta ilon väristyksiä. Keskimmäinen nailonlaukku näyttää ihan meikkipussilta ja nauhasta virkattu laukku on ehkä ihan hauska, mutta ehkei sitten kuitenkaan.
Pientä kummastusta herätti myös kapeat rusettinauhat vyötäröllä. Kengissä samainen rusetti on mielestäni kaunis, mutta vyötäröllä jotenkin vähän liiankin tyttömäinen ja söötti. Juhlapuvussa tuo toimii oikeastaan ihan ookoo, mutta paksun palmikkoneuleen päällä tulee liiaksi lahjapakettifiilikset.
Kaikki kuvat: style.com
Peetu tekee ehdottomasti parasta suklaakastiketta, mitä oon ikinä maistanut!! Kaupan valmiskastikkeet maistuvat poikkeuksetta pikakaakaojauheille – eikä sitä muutenkaan juuri koskaan saa oikein kunnon suklaasta tehtyä kastiketta.
Täällä oli koko eilisen ihan tajuttoman ihana auringonpaiste ja pakkastakin vain pari hassua astetta. Kaiken huipuksi Peetulla oli vapaata koulusta (“hemstudiedag” – varsin mielenkiintoinen ruotsalaiskoulujen konsepti, jonka ansiosta Karkki vietti lukuisia päiviä kotona hermoillen kouluhommiensa kanssa ja Peetu nauttien ylimääräisistä vapaapäivistä…) – joten päätimme lähteä kokeilemaan lautojemme kanttien pitävyyttä Hammarbybackeniin.
Ihanan mäkipäivän jälkeen oltiin ihan mielettömän nälkäisiä… Ensin uskomattoman hyvää tulista vihannessosekeittoa ja jälkkäriksi jätskiannokset á la Peetu!
Peetun paras suklaakastike
Ainekset:
Suklaa palastellaan ja koitetaan olla syömättä kovin montaa palaa. Vinkki: kannattaa ostaa vähän isompi levy kuin mitä ohjeessa sanotaan. Ettei vaan lopu kesken!
Kaikki ainekset isketään kattilaan ja kuumennetaan keskinkertaisen miedolla lämmöllä.
Seosta pitää sekoittaa ihan koko ajan, sillä se palaa tosi helposti pohjaan. Koko prosessi kestää vain muutaman minuutin, joten kovin suurta vaivaa sekoittamispakosta ei ehdi muodostua.
Alkuvaiheessa kastike saattaa näyttää vähän sotkuiselta, mutta se kuuluu asiaan ja tilanne tasoittuu nopeasti!
Parhaimmillaan kastike on lämpimänä herkullisen vaniljajätskin kanssa. Kovin pitkää säilytystä tuo ei muutenkaan kestä, joten kannattaa tehdä vain sen verran kuin tarvitsee. Tässä ilmoitetut määrät riittävät noin neljään jätskiannokseen – tai nuukasti annosteltuna vähän useampaankin.
Nomnomnom nomnomnom. Nomnomnom nomnomnom. Nomnomnom nomnomnom… 🙂
Mielettömästi kiitoksia kaikille ihanista kommenteista potrettikuvan valintapäätöstä koskevaan postaukseeni! Kakkoskuva sai ehdottomasti eniten “ääniä” ja jo melkein päätin valita sen. Ladattuani vienosti virnuilevan kakkosen esmes tänne Indiedaysin esittelyyn huomasin, että se ei toimi ol-len-kaan pienennettynä.
Siitä suivaantuneena rakentelin virallista potrettia parista ihan muusta kuvasta. Taisin jo ehtiä kyllästyä postauksen kolmeen vaihtoehtoon…. Mahtaakohan enää ketään kiinnostaa Mintun potrettipohdinnat? No eniveis – tällaiset kuvat on nyt tällä hetkellä harkinnassa:
Nauravaisempi versio edellisen postauksen seesteisestä kolmosesta. Vähän galtsu-viboja, kun kuva on otettu yläviistosta, mutta toisaalta juuri siksi se ei näytä niin luokka- tai passikuvalta.
Raitapaitakuvasta hammashymyversio. Olin jo tekevinäni päätöksen ja latasin tästä kuvasta itselleni profiilikuvan facebookiin. Mutta voi äh… Jotenkin olen sen yhden kommentoijan kanssa samaa mieltä, että ihana meikkaaja teki ehkä sittenkin pikkuisen liian mustan silmämeikin. Kieltämättä pyysin, että tee joku kiva fäshion-meikki, mutta kun katson tätä kuvaani fb:ssä, en oikein tunnista itseäni.
Sitä vaan ihmettelen, että miten tää nyt yhtäkkiä on niin vaikeaa? Yleensä näpsäisen muutaman kuvan ja julkaisen niistä vähiten hirveät. Nyt sitten jostain syystä on ihan hillittömän vaikea päättää, minkä kuvan ottaisin käyttöön…
Nämäkin kuvat siis Katrina Mäkisen käsialaa!
Lupaan, että jauhan seuraavaksi jostain muusta kuin omasta lärvistäni!! Esim. Peetu teki eilen aivan tajuttoman hyvää suklaakastiketta ja ajattelin rustailla teko-ohjeet tänne teidänkin riemuksenne. 🙂
