Vain pieni muistutus, jos nyt joltakulta olisi sattumalta mennyt ohi… True Blood season 3 alkaa HBO:lla tänään!!
Pitää varmaan ajaa fanitraileria repeatilla aamuun asti. ;DD
Näyttää pahasti siltä, että yksi suosikeistani, Pam, on joutumassa pinteeseen. OooOOoo, can’t wait!!
Sain kunnian kertoa omista unelmakengistäni Tupla Mini -kampiksessa. Voi mitä suorituspaineita!! Miten sitä ikinä voisi valita vain muutamia, elikkä noin yhteen postaukseen sopivan määrän, unelmakenkiä… Aikani asiaa pähkäiltyäni päädyin kohtuulliseen sekamelskaan ajankohtaisia, todennäköisesti ikuisesti haaveeksi jääviä just nyt -juttuja ja oikeasti saavutettavissa – ja käytettävissä – olevia klassikoita.
Repetto on ranskalainen, alunperin vain oikeasti tanssimiseen tarkoitettujen ballerinojen valmistaja. Muistan ikuisesti ensimmäisen käyntini Pariisin Repetton putiikissa. Olisin ihan väkisin halunnut kaikki kengät itselleni (tsekkaa linkin eka sivu – you know what I mean...)! No toisaalta, mitä muuta voi odottaa tyypiltä, joka jo 17-vuotiaana, tuoreena kevari-kortin haltijana tuumasi, että jazz-tossut on just hyvät moottoripyöräilykengät. 😀
Nuo kuvan mustat, Brigitte Bardotin suosikit (sittemmin Repetto BB nimeltään) ovat ikuisesti “hankintalistallani”. Samoin kuin ne tiikerikarvaiset, jotka toinen tyyli-ikoni, Kate Moss, teki kuuluisaksi joskus 2000-luvun puolivälissä.
Uskon ehdottomasti siihen, että joka garderobissa pitää olla veretseisauttavan upeat korot! Ei mitään väliä, mitä muuten satut iskemään päällesi, koska kengät vievät – ja saavat – kaiken huomion. Erinomainen ratkaisu aina ehdottoman epäsopivina hetkinä iskevien bad hair -day tilanteiden varalle? Pääskysillä on kaiken lisäksi ihan erityinen merkitys itselleni… Siispä Miu Miun herkulliset sandaalit, joille mitkään adjektiivit eivät tee tarpeeksi oikeutta, ovat ehdottomasti unelmakenkälistani TOP vitosessa.
Sen verran olen kyllä nössö oikeasti, että tiukan paikan tullen – eli jos oikeasti pääsisin valitsemaan – garderobiini päätyisivät Pradan huikeat (mutta Miu Miun pääskyskenkiä hillitymmin koristellut) platformit toimittamaan katseidenkeräilijän virkaa. Ja tuossa samaisessa teoreettisessa tilanteessa kykenisin tietenkin kävelemään ziljoonan sentin koroilla sulavan luontevasti…
Tuntuu ehkä hiukan hullulta laittaa supertavalliset Conversen All Starit unelmakenkälistalle. Mutta oikeasti oikeasti haaveilen, että löytäisin äidin vintille pakkaamat hyväkuntoiset mustat, valkoiset ja punaiset All Starit vuodelta… jaa-a… olisko toi nyt sitten 70-luvun loppua vai 80-luvun alkua. Ja Peetukin haaveilee. Vintage on kuulemma cool. Ha ha!
Tiedän, että viimeinen rakas All Star kolmikkoni (tossuja piti aina olla vähintään kolme paria ja niitä käytettiin ristiin niin, että jaloissa oli eri väriset kengät. :DD And I blame music for my fashion disasters – as always – this time it was SKA) on melko hyväkuntoinen – paitsi ehkä mustat, jotka saattoivat päätyä loppuunkäytettyinä ihan muualle kuin vinttiin. Jos kyseisiä “vintage”-tossuja ei löydy, voipi olla, että tunnen olevani pakotettu hankkimaan ihan uudet. Kyllä sitä ihmisellä (ja tämä koskee poikkeuksellisesti myös miehiä) pitää yhdet kunnon tossut olla!
En nyt tiedä, miten paljon tätä kisaa on mainostettu, mutta siis ihan oikeesti, Tupla Mini kilpailussa voi voittaa ihka oikeat Manolo Blahnikit itsellensä! Itse valitsisin erittäin suurella todennäköisyydellä Manolon Cutout Lace-Up Bootiet. Yleensä en tykkää (käytössä) yli 10 cm koroista ilman päkiöille armollista platformia. Herra Blahnik on kuitenkin sen verran nero, että useimmat (kaikki?) nahkapohjaisen oloisetkin ihanuudet on varustettu bilekestävyyttä lisäävällä, erittäin ergonomisella pehmustuksella. Enkä valita pientä hiukkasmurustakaan, mikäli pääsen testailemaan ihan käytännössä pitääkö tuo paikkansa vai ei. Lupaan!
Kesäkenkähankintalistallani on edelleen ruskeat luonnonnahkaiset sandaalit/puukengät. Maaliskuussa (jo!!) juoksulenkillä hankittu selkävaiva on valitettavasti sekä estänyt juoksemisen että korkojen käytön. Tilanne ei ole myöskään ollut omiaan inspiroimaan kivoihin kenkäostoihin. Alle 10 cm korkoja kun tulee ostettua vain viimeisen pakon edessä, jos tosiaan kysymyksessä ei ole juoksutossut. Saman tien sitä voi siis odottaa, että kesäalet alkavat. Ehkä pitäisi käydä vähän ennakkoon tsekkailemassa Nathalie Schutermanin ja Mrs H:n tarjontaa…
Brothers & Sisters esitteli syksyn mallistojaan catwalk-näytösessä muutama päivä sitten. Aika harvoin tulee oikeasti pistydyttyä Sistersin putiikeissa, mutta ensi sesongille näyttäisi olevan tulossa kaikenlaista kivaa. Varsinaisesti en erityisesti tykkää nyt niin hotista army-tyylistä. Siksi näytöksen yleisilme ei ollut täysin mieleeni. Kuitenkin, kun kuorii pois military-stailauksen ja unohtaa kaikkein ilmeisimmät camo-vetimet, löytyy mallistosta monia asuja, jotka sopisivat täydentämään maskuliinis-feminiinistä peruskaupunkilaista garderobia.
Jostain syystä Brothersin miesten mallistot miellyttävät silmää melkein enemmän kuin Sistersin naisten mallistot. Koulupoikamainen pikkutakki ja tukholmalaiskundien pakollinen asuste – rennosti kaulan ympärille huitaistu huivi – toimii aina vaan… 🙂
Suoralinjainen pitkähkö villakangastakki on ihan supertyylikäs. Samoin paljaat sääret ja sirot nilkkurit!
Koulupoika-look. I say no more! ;D
Simppeli nude mekko – käytössä yhtä monipuolinen kuin jo melkein perusunivormuksi muuttunut “tunika”, mutta on jotenkin kiinnostavampi.
Okei, suikka on mun mielestäni kyllä aika kamala… Enkä nyt tiedä tuosta takistakaan, mutta yleisilme, kapea siluetti ja mustan yhdistäminen khaki-vihreään näyttää raikkaalta.
Tästä asusta voisin sanoa melkein samat sanat kuin edellisestä. Lisäksi military-tunnuslevyt kaulassa ovat jotenkin niin 2003, että en tiedä mitä sanoisin, mutta paidan ylöspäin levenevä kaksirivinapitus flirttailee armeijatyylin kanssa ihan kivalla tavalla.
En tiedä mikä tuo ihme läpyskä sinänsä kivan neuletakin rinnuksessa on, mutta muuten tämä on yksi näytöksen suosikki-outfitejani. Erityisesti tykkään mittasuhteista, käärityistä punteista yhdistettynä rutattuihin sukkiin ja siisteihin korkoihin.
Army-tyylin parasta antia noin yleensä on mielestäni kivat takkimekkomaiset arkimekot. Kuvan kokonaisuus kaipailisi ehkä vyötä tai jotain, mutta siinä on kyllä ihan potentiaalia. Vaikka kivointa kokonaisuudessa on kyllä ehkä yhdistelmä ohuet sukkikset + rutatut army-vihreät sukat + sirot platformnilkkurit.
Muutaman katastrofaalisesti päättyneen ompeluprojektin jälkeen olen päättänyt, että en ikinä ompele mitään ilman kaavoja. Tiedättehän niitä hetkiä, kun on tulossa juhlat tai muuta menoa ja samana päivänä tajuaa, että kaapista ei löydy kertakaikkiaan mitään kivaa. Sitten mieleen pongahtaa jokin kiva kangas, joka lojuu kaapissa odottamassa ompeluinspiraation heräämistä. Jossain nerokkuuden puuskassa sitä sitten tuumaa, että äkkiäkös tuosta surautan jotain kivaa illaksi. Yleensä nuo projektit päättyvät pilalle silvotuksi kangaskasaksi ja hermojen menetykseen. Edelleenkään ei ole mitään päällepantavaa, mutta sen lisäksi on jo tajuton kiire.
Peetulla on yksi musta, jo pari vuotta sitten TopShopista hankittu, mekko, joka on ollut suunnattoman rakas ja paljon käytetty. Sisäiset varotuskellot olivat varmaan jo kesälomilla, kun havaitsin leppoisasti lupaavani, että kyllähän tuollaisen mekon voin ommella. no problemos…
TopShop-mekko on aika simppeli malliltaan. Yläosa on suora, vain laskokset vyötäröllä tuovat muotoa. Hihatkin ovat yksinkertaiset holkkihihat, joten varsinaisia mittaongelmia ei ollut odotettavissa. Kaikken helpointa “kopion” tekeminen olisi, jos mallin voisi ratkoa palasiksi ja käyttää kaavoina. Musta mekko on kuitenkin edelleen käytössä, joten palastelu ei tullut kysymykseen.
Ihan yksyhteen esikuvansa kanssa uutukaismekko ei tietenkään ole. Pallokangas on paksumpaa ja jäykempää – jo se muuttaa yleisilmettä. Saattaa olla, että mittausvaiheessakin ompelija teki joitakin “omia ratkaisuja”. Lopputulos on kuitenkin raikas ja kiva, eikö vaan?
Tavoitteena oli saada aikaiseksi helppo arkimekko, joka sopii monenlaiseen menoon. Helmaan oli tarkoitus tulla pieni valkoinen tyllireunus – vähän niinkuin alla olisi tyllialushame muhkeutta tuomassa. Helma näytti tyllin kanssa todella kivalta (harmi etten tajunnut napata kuvaa siinä vaiheessa!!), mutta lisäsi niin paljon juhlavuutta kokonaisuuteen, että se ratkottiin pois. Monet käyttävät tyllivirityksiä ihan arkisinkin eikä se sinänsä olisi ollut hassumpi, mutta Peetun mielestä mekko on parempi ilman. Itseasissa luulen, että olisin itse päätynyt samaan ratkaisuun, jos kysymyksessä olisi ollut oma mekkoni.
Ilman kaavoja ompelu onnistuu siis aivan mainiosti! Nyt yritän pitää näppini kurissa, etten tästä innostuneena silvo koko kangasvarastoani piloille. Ha ha! Aika monta projektia on itsellekin edelleen jonossa ja täytyy sanoa, että homma sujuu kieltämättä tuhannesti noileemmin, kun skippaa kaavojen piirtämisen.
Mitä mieltä olette – aikas kiva mekko vai kuinka?
Muotiblogien lähes pakollista kauraa – sponsoribileissä hillumista – ei täällä ole paljoa nähty. Tässä nyt poikkeus-vahvistaa-säännön -tyylisesti muutama kostea kuva viikonlopun hässäköistä, jotka siis sponssasi Rodeo ja Absolut. Tilat tarjosi vasta-avattu Fotografiska valokuvamuseo, jossa suosittelen erinomaisen lämpimästi pistäytymään.
Illan aikana väki johdatettiin kolmeen erilaisilla teemoilla sisustettuun tilaan. Ensimmäiseksi juhlittiin peilipallojen välkkeessä ihan pinkkeinä, sitten trendikkään vampyyrihenkisesti ja lopuksi meidät johdatettiin vielä “green room” -maailmaan.
Karkki julkkisseinällä… 🙂 Mekko on ostettu Australiasta.
Kattoon oli ripustettu noin ziljoona peilipalloa!
Mintulla oli päällä jo monta kertaa hyväksi havaittu Vilan mekko.
Tunnelmakuva bileitten kakkosvaiheesta. Green roomista ei sitten tullutkaan kuvia ollenkaan… 😀
