Syksyn sateet ei paljoa haittaa, kun on uusi sähkönsininen, turkoosivuorinen sadetakki ja kunnon kumpparit. Peetu teki vaihteeksi ihan mahtavan 2nd hand -löydön, kun onnistui bongaamaan sikamakean vettä pitävän pusakan. Niskassa olevassa lapussa on vain japanilaisen (??) kirjoutuksen merkkejä. Kaunista!
Päivän soundtrack:
Peetun syyslookin perustana on vanha palvelija, Whyredin villakangastakki ja muutama uutukainen hankinta. Farkunsinen Kånken-reppu on kuumintahottia Tukholman lukiolaisten esteetti-linjaa käyvien fjortiksien keskuudessa. Mintun vanha maastonvihreä Kånken ei suostunut löytymään mummulan varastolta, joten Peetu joutui tyytymään vähemmän vintageen versioon. Syysuutta on myös Vagabondin nauhamaiharit, H&M:n tie-dye leggarit ja Acnen tajuttoman ihana, takaa vähän pidempi raitaneuletakki.
Tyylin kruunaa hattivattipinssi takin kauluksessa!
Päivän soundtrack Peetun koulun tähtivierailijaopen (Joe Williams kävi pitämässä workshopia…) kunniaksi:
Vajaa viikko vielä ja H&M:n viimeisin yhteistyömallisto pamahtaa kauppoihin. Lanvin for H&M on täällä meillä ollut ehkä odotetuin sitten Viktor&Rolfin H&M-vetimien. Shoppailuhetkestä tullee tavanomaisen kaoottinen, joten jo etukäteen on syytä olla selvillä, minkä luomuksen hankkimiseen on valmis uhraamaan kyntensä… Mintun toivelistalle päätyi yhtä sun toista ihanaa.
Parasta mallistossa on ehdottomasti upeat – ja erittäin lanvinmaiset – mekot. Just sopivasti näin ennen juhlakauden alkua sormet syyhyävät hankkimaan vähän jokatoisen ihanuuden. Kukalliset drapeerausputoukset, huikaisevan punaiset tylliunelmat ja sähäkän keltaiset röyhelömekot olisivat aivan takuuvarmoja huomioharavia missä tahansa kekkereissä.
Jotenkin sitten kuitenkin malliston mustat mekot tuntuvat enemmän omalta. Kaunis leikkaus, runsaat drapeeraukset ja epäsymmetrinen malli kiehtovat. Ihan sovittamattakin tuntuu, että kuvan mekon malli on varsin imarteleva päällä…
Toisaalta tämäkin versio mustasta juhlamekosta voisi olla todella kiva ja hauskalla tavalla sofistikoitunut. Tosin malli on selkeästi haastavampi kuin edellisessä.
Mikäli innostun oikein irrottelemaan ja heittäydyn hurjaksi värien kanssa, saatan kahmia ostoskassiini tumman munakoisonvioletin epäsymmetrisen mekkosen. Malliltaan tämä on ehkä kaikkein upein. Toivottavasti materiaalitkin ovat siedettäviä, vaikka aidon Lanvinin valuvista silkeistä ei varmasti nähdä haisuakaan.
Vaikka mekko-osaston suosikkeihin päätyikin vain (ei niin kovin yllättäen) mustia tai mustahkoja vetimiä, asustepuolella herkkuvärit kiehtovat sitäkin enemmän. Niinkuin esimerkiksi tuo kuvan pikkulaukku. En yhtään tiedä osaisinko käyttää moista karamellia, mutta voisihan sen ripustaa vaikka seinälle koristeeksi… Eikö??
Yhdessä aikoinaan puhkiluetussa naisten muoti-, asenne- ja elämäntapaoppaassa sanottiin, että jokanaisen perusgarderobiin kuuluu punaiset juhlakengät. Mintulla oli aikoinaan hillittömän hienot punaiset mokka-avokkaat, mutta sittemmin musta on ollut hallitsevin väri juhlakenkäosastollakin. Just nyt on loistohetki saada muutos tuohon – Lanvinin H&M -kengät on kertakaikkiaan aivan syötävän ihanat!
Pari vinkkiä must have -listan ulkopuolelta..
Lanvin for H&M -tekoturkki on tavallaan trashy ja aika kamala, mutta toisaalta kuitenkin ihan mielettömän hieno. Karvajakkunen ei todellakaan ole mikään monikäyttöisyyden tai helppouden huippu, mutta voi että, miten hieno se olisikaan juuri niissä tilaisuuksissa, joihin se sopisi!
Viktor&Rolfin H&M-mallistosta hankin melkein yhtä paljon vaatteita miesten mallistosta kuin naisten mallistosta. Comme des Garconsin H&M-vetimistä kotiin asti pääsi ainoastaan vaatteita miesten osastolta. Lanvin tulee tuskin olemaan poikkeus – eli pikku vinkkinä: parhaimmat löydöt voi hyvinkin tehdä miesten osastolta.
Kolmevuotiaan pienen balettitanssijatytön nutturapinnit, -verkot ja muut tärkeät värkit kulkivat kätevästi Elwa Molinin tanssikoululle äiskältä saadussa siniraitaisessa Marimekon meikkipussissa.
Pikkuisen vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin Karkki tuumi, että oliskohan vähitellen aika vaihtaa vähän freesimpään versioon…
Vanha palvelija…
Kestävää ja hyvää laatua pussukka kuitenkin on ollut. Jo oikeastaan melko ruotoisen näköiseksi kulahtaneenakin se on edelleen täysin käyttökelpoinen. Vetskari toimii erinomaisesti, saumat pitävät kutinsa ja vain päällikangas on reikiintynyt.
Karkki etsi sinnikkäästi uutta meikkipussia, joka olisi yhtä hyvä kuin vanha. Kriteerinä mm. sopiva koko, vetoketjukiinnitys ja jämäkkä olemus.
Jotenkin kuvittelisi, että “sopivan” kokoisia pussukoita olisi tarjolla pilvin pimein. Ankaraksi äityneen metsästyksen jälkeen on helppo todeta, että megalomaanisen suuria matkalaukkumeikkipusseja ja tyttömäisen pikkuisia käsilaukkumalleja on kyllä, mutta kohtuullisen meikkivalikoiman sisäänsä nielaisevaa ja siitä huolimatta käsilaukkuun sujahtavaa kokoluokkaa ei löydy käytännöllisesti katsoen mistään.
Ei kovinkaan yllättäen Karkki päätyi vanhan meikkipussin päivitettyyn versioon. Marimekkoa tietenkin.
Karkin mielestä meikkipussissa pitää olla vetoketju. Kaikenmaailman nipsukiinnitykset ja neppariläppäviritykset vain aukeavat käsilaukussa ja levittävät sisällön pitkin laukun pohjaa. Sen lisäksi pussukan pitää olla sen verran tukevaa materiaalia, että se pysyy pystyssä itsekseen. Näin erillisen meikkilaatikon hankkiminen ei ole tarpeellista, vaan meikkipussia voi käyttää muuhunkin kuin kuljetukseen.
Saa nähdä, kestääkö uusi Marimekko yhtä kauan käyttökelpoisena kuin tuo 90-luvun alussa hankittu…
Sain Cheap Mondayn pressitilaisuudesta mukaani korvikset, joissa roikkuu feikkikynsiä muistuttavat killuttimet. Karkin mielestä ne on aika karseat, omasta mielestäni ne on just hauskasti edgyt.
U likes?? No?
