Mites siellä coronacation sujuu? Tuntuu, että korona-asiaa tuuppaa jokaikisestä tuutista tällä hetkellä sellaisella voimalla, että halusin tarjota pienen lepohetken vähän kevyemmän jännitysnäytelmän parissa. Etenkin, kun tiedossa on, että tämän kanssa kaikki päättyi suorastaan paremmin kuin hyvin!
Tarinan nimi voisi olla vaikka “Karkin hääpuku – ja kuinkas sitten kävikään”. Sillä koko hommasta tuli tosiaan senpäiväinen jännitysnäytelmä, että en edes voi käsittää, miten morsian, armas lapsukaiseni, kykeni selviämään hommasta saamatta totaalista hermoromahdusta.
Alkuperäinen ajatus Karkin hääpuvusta oli, että minä olisin ommellut sen. Aloittelimme jo hyvissä ajoin tammikuussa kerätä inspiraatiomateriaalia sekä rakennella mood boardia – ja pikkuhiljaa suunnitelmien pääpiirteet alkoivat hahmottua. Tavoitteena oli siron, mutta ei liian avonaisen miehustan ja muhkean helman muodostama klassinen siluetti. Melkolailla ehdoton ei tuli alkuvaiheessa kaikelle pitsille, tyllille, glitterille, helmikoristeluille sun muille hörsöilyille.

Piirtelimme yhdessä hääpuvulle sopivaa mallia ja lopulta oltiin varsin hyvässä yhteisymmärryksessä mallin pääpiirteistä. Koska kysymyksessä on kuitenkin niin ainutlaatuinen vaate ja ex-ompelijana tiedän hyvin, että tällaisissa “kerran elämässä” -tilanteissa vain mielikuvissa tehty hahmottelu ei ehkä vastaakaan toiveita, halusin varmistaa, että tosiaankin olemme täysin samoilla linjoilla.
Varmistukseen kuului kaksi vaihetta:

1. Käydä hääpukukaupoissa sovittamassa mekkoja
2.  Ommella testimekko samantyyppisestä kankaasta kuin mitä itse morsiuspukuun on ajateltu

Niinpä varasimme Karkin kanssa helmikuun puoleen väliin sovitusaikoja morsiusliikkeisiin. Ja siis miten voikaan olla, että heti ensimmäinen puku ensimmäisessä putiikissa oli täydellinen! Karkki aivan kihertyi ilosta mekkokaunokainen päällään ja ensimmäisen sovituskierroksen lopuksi tuo samainen päätyi vielä uudelleen päälle.
Tein kyllä heti selväksi, että vaikka yhä edelleenkin pystyn saamaan aikaiseksi ihan kohtuullisia pukuja kunhan aikaa on tarpeeksi, ei taitoni ole milloinkaan ollut sillä tasolla, että osaisin ommella täydellisesti sisäpuolelta tuetun ja lukuisia alushamekerroksia käsittävän luomuksen. Mahtaisiko sellainen tavallisilla kotiompelijan varusteilla onnistuakaan. Vakuutin, että minulle on täysin ok, jos Karkki päättäisikin haluta ostaa sen ihanan mekon, vaikka ajatus oman lapsen hääpuvun ompelemisesta tuntuikin tärkeältä.

Karkki ei muuttanut mieltään ja niin aloin valmistaa testipukua. Löysin aivan kertakaikkiaan mielettömän ihanaa korallinpunaista Givenchyn kangasta, joka ryhdikkyydeltään ja laskeutuvuudeltaan vastaa täydellisesti hääpukuun valitsemaamme helmenvalkoista morsiussatiinia.
Tässä kuvia juhlamekon kakkossovituksesta. Istuvuus on vielä kyseenalainen ja sovitusmuutoksia suht reilusti tulossa. Mm. pääntie takaa haluttiin tehdä huomattavasti avonaisemmaksi ja edestäkin hieman (vaikka venemäinen linja päätettiin kyllä pitää), myös puvun ylä- ja alaosa on tässä vielä toisistaan erillään. Lisäksi tästä versiosta puuttuu kokonaan vuori ja varsinaiseen hääpukuun oli tarkoitus tulla tuplamäärä helmaa ja pieni, noin metrin mittainen laahus.

En siis ihmettele, jos noissa yllä olevissa kuvissa näkyvä keskeneräinen juhlapuku ei herätä suurempaa ihastusta (kuvia ei myöskään otettu sillä mielellä, että niitä milloinkaan esiteltäisiin julkisesti) tai anna lupausta ihanasta morsiusmekosta. Omaani ja Karkin silmään se näytti kuitenkin juuri siltä kuin miltä sen oli tarkoituskin – ja miten sen olimme suunnitelleet.
Juhlapuvun kolmas sovitus oli sovittu eräälle sunnuntaille viime toukokuun puolenvälin jälkeen. Siinä vaiheessa se olisi ollut jo niin pitkällä, että jäljellä oli vain pienempiä juttuja, helman tasausta, hakasten kiinnittämistä ja sen sellaista. Ajattelin käyttää koko lauantain puvun viimeistelyyn, mutta tuumasin sitten, että kipaisen äkkiä ensin talvitakkini pesulaan, ennenkuin levittelen kaikki ompeluvehkeet pitkin kämppää.
No, siihen “kipaisuun” se sitten tyssäsi. Olin tuskin päässyt naapurikortteliin, kun suoritin nyt jo semi-kuuluisan, kyynärpääni murskanneen kuperkeikkani. Ensiapuun päästyäni soittelin Karkille ja tuumasin, että seuraavan päivän juhlapukusovitusta pitää nyt vähän siirtää.
Tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että iskevät käpälääni kipsin ja pääsen vielä samana iltana kotiin katsomaan Euroviisuja. Laskiskelin, että parisen viikkoa siinä varmaan menee, ennenkuin saan kipsin pois, mutta häihin oli vielä reilut kolme kuukautta aikaa. Eli nou worries.

Pikkuhiljaahan se siitä sitten valkeni, että hommassa saattaa mennä aavistuksen pidempään. Parinkin aavistuksen verran pidempään.
Normaalin kaltaisen toipumisen jälkeen käteni ja käsivarteni olisi ollut about käytettävässä kunnossa kuutisen viikkoa leikkauksen jälkeen. Hyvinhän siinä sitten vielä ehtii ompeluhommia, kun oli kesäloma ja kaikkea – oli suunnitelmamme. Ja minä ähräsin rehab-jumppaa riemuiten jokaisesta pinsettiotteesta ja ranteen kiertämisestä, vaikka edistyminen tuntuikin tuskastuttavan hitaalta.
Aika kului ja hiljalleen alkoi hiki nousta niin morsiamen kuin ompelijankin ohimoille. Jonkun sunnuntai-päivällisen päätteeksi totesimme vihdoin Karkin kanssa, että meidän on päätettävä päivämäärä, johon asti odotamme meikäläisen kuntoutumista. Sitten joko aletaan vimmatusti ommella tai tulipunaisella kiireellä etsiä vaihtoehto B:tä.
Kun sitten vihdoin kävimme varsinkin allekirjoittaneella tunteisiin käyneen keskustelun “äiskästä ei nyt ole ompelijaksi” häihin oli aikaa neljä viikkoa. NELJÄ viikkoa!!
Alkoi kertakaikkiaan ankara puvunmetsästys. Kiersimme valehtelematta kaikki Tukholman morsiuspukukaupat (helmet löytyy listattuna täältä) ja jokainen visiitti alkoi sanoilla: tarvitsemme jotain tangosta, häät ovat alle neljän viikon päästä. Haravoimme myös käytettyjen pukujen ilmoituksia, mutta loppukesästä sielläkin oli varsin tyhjää. Saman kesän morsiamet eivät vielä olleet ehtineet laittaa pukujaan myyntiin ja edellisen kesän sato oli ilmeisesti jo hyvin korjattu.
Lisäjännitystä puuhaan toi se, että osa kaupoista oli sulkenut kesäsesongin päätteeksi ovensa pariksi viikoksi. Näin myös Bröllopsbutiken, jossa Karkki oli nähnyt unelmamekkonsa puoli vuotta aikaisemmin. Ymmärrettävästi mitään muuta pukua ei voinut hankkia ennenkuin oli selvitetty, onko olemassa mitään mahdollisuutta, että juuri SE puku löytyisi.

No, hääkuvista sen nyt näkee, että löytyihän se! Valmistajalla sattui olemaan yksi juuri oikean kokoinen puku varastossa peruuntuneiden kauppojen vuoksi – muuten heillä valmitetaan asuja vain tilausten perusteella. Eikun pikapakettina mekko Tukholmaan! Ja bonuksena vielä hääpukukaupan suosittelema, kokenut ja arvostettu ompelija kertoi juuri luovuttaneensa isot työt pois käsistään ja näin ollen olevansa vapaa tekemään Karkin tarvitsemat sovitusmuutokset poikkeuksellisen nopealla aikataululla.
Viimeiseen asti jännitti, että onkohan tässä nyt kaikki käänteet vai vieläkö tulee mutkia matkaan. Olin Tampereella käymässä, kun Karkki kävi yhdessä kaasonsa Peetun kanssa hakemassa puvun ompelijalta. Laitoin tytöille tekstaria, että miten meni, ja kun vastausta ei pariin tuntiin kuulunut, aloin pelätä pahinta.
Mutta ei, kaikki oli hyvin, puku oli täydellinen ja häihin oli vielä seitsemän päivää aikaa!
Nyt jälkiviisaana, kun käteni ei vieläkään toimi edes auttavasti (sovittu leikkaus, jonka tarvitsen, siirtyi koronan vuoksi) ihmetyttää, miten niin pitkään venytin ja kuvittelin kuntoutuvani niin paljon, että pystyn ompelemaan hääpuvun. Optimismin puutteesta ei ainakaan voi syyttää. Haha!

Onneksi kaikki kuitenkin päättyi parhain päin ja morsian säteili hääpäivänä kauniimpana kuin milloinkaan ihanassa puvussaan!

”Naisen työala tulevaisuudessa on laaja, hänen tehtävänsä tärkeä. Mitä vuosisadat, vuosituhannet ovat rikkoneet ja laiminlyöneet, se kaikki tulee hänen korjata ja parantaa.” (Minna Canth: ”Mikä on naisasian lopullinen ohjelma?”, Nuori Suomi III, 1893) .
Eli ystäväni Tinnin fb-seinältä bongatun sitaatin siivittämänä erinomaista Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille (on sitä vielä tunti jäljellä)! Ja lisättäköön nyt vielä se, että tässä kohdin “nainen” on mielestäni vapaasti kaikkien ulottuvilla oleva elämänasenne ja perussuhtautuminen mihin tahansa – eikä niinkään varsinaisesti biologinen sukupuoli.
Ajat ovat nyt monella tapaa ankarat. Ehkä eniten jäytää kaikenlainen epävarmuus suuntaan ja toiseen. Tuttuuden häviäminen arjesta kuluttaa energiaa, vaikka kaikki olisikin periaatteessa hyvin. Mutta onneksi planeetoilta tulee hiukan supportia meille kaikille! Aurinko siirtyy tänään Kaloista Oinaan tähtimerkkiin ja sen myötä voimme sanoa heipat itsesäälissä kieriskelylle, todellisuuspakoilulle ja marttyyrin viittaan kääriytymiselle. Phuuh!
Oinaan kick ass -energia, tukevasti jalat maassa seisova vahva itseluottamus ja tulevaisuuden usko olkoon kanssamme!
Mutta katsotaanpas myös, mitä kortit kertovat tulevasta sosiaalisen eristäytymisen sävyttämästä viikonlopusta. Homma toimii siis näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Lepidoliitti
Rauhoittaa ja tyynnyttää yliaktiivista mieltä. Helpottaa stressiä, tasapainottaa ja vahvistaa keskittymiskykyä. Vahvistaa oman tilan ottamista, itsenäisyyttä, ja vähentää muiden ihmisten mielipiteiden vaikutuksen alla olemista. Auttaa pääsemään eroon päässä kehää kiertävistä hyödyttömistä ajatuksista.
Kuukivi
Auttaa tunteiden vapauttamisessa ja näkemään selkeästi. Tuo onnea rakkaudessa ja tasapainottaa. Lempeästi hoitava kivi, joka näyttää tien kotiin. Tasapainottaa hormoneja ja helpottaa kaiken turhan painolastin taakse jättämisessä.
Ruusukvartsi
Rakkauden kivi, joka auttaa parantamaan sydäntä ihan fyysiselläkin tasolla. Haihduttaa surua ja pelkoa, vahvistaa myönteisiä ajatuksia itseä kohtaan, kohottaa itseluottamusta ja opettaa antamaan anteeksi. Lisäksi muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ruusukvartsilla sively poistaa ryppyjä.

1. Miekkojen 6 – Tiede
Uusia alkuja on tiedossa, mutta tällä kertaa muutos ei tiedä sen pahempia kasvukipuja vaan fiilis on ennemminkin myönteinen ja loogiseen ajatteluun tukeutuva. Ei ole mitään syytä kiirehtiä ja on ihan hyvä hankkia tietoa, mutta toisaalta kannattaa muistaa, ettei asioiden puhki analysoimisestakaan yleensä ole mitään hyötyä. Kommunikointi sujuu nyt luontevasti ja objektiivisia perusteluja on helppo vastaanottajankin kuunnella.
Vinkki viikonlopuksi: Pidä silmät ja kaikki muutkin aistit avoinna, niin eteen tulevat mahdollisuudet eivät livahda ohitse. Toisaalta tilausuuksien avautumiseen voi itsekin vaikuttaa ihan vain tarkastelemalla millaisia muutoksia sitä toivoisi omaan elämäänsä.
2. Lanttien Ässä
No nyt on kertakaikkiaan tiedossa jotain aivan mahtavaa! Lanttien ässän viestinä on suuri menestys, sisäinen ja ulkoinen hyvinvointi, vauraus sekä eheys. Tulevina päivinä vallitsee tyytyväisyys ja kaikin tavoin hyvä olo, tasapaino ja rauha. Eheys ja turvallisuuden tunne auttaa myös pääsemään yli oman täydellisyydentavoittelun ja itsekriittisyyden aiheuttamien esteiden.
Vinkki viikonlopuksi: Ole avoin uusille asioille ja oppimiselle. Juuri nyt tilanne on otollinen ja pystyt omaksumaan paljon uutta. Nauti prosessista kiirehtimättä maaliin ja muista antaa itsellesi runsain mitoin kiitosta kaikista saavutuksistasi.
3. Maljojen 9 – Onnellisuus
Viikonlopusta näyttää tulevan sopusointuinen ja harmoninen. Elämä on tasapainossa eikä juuri nyt ole näköpiirissä mitään mittavia haasteita. Rauhallinen ja onnellinen olo tulee syvältä sisimmästä eikä sillä ole mitään tekemistä materiaalisen yltäkylläisyyden kanssa.
Vinkki viikonlopuksi: Nyt kannattaa antautua sisäisen hyvinvoinnin vietäväksi ja jakaa sitä mahdollisimman paljon myös ympäristöön. Kortti vapauttaa myös luovia energioita, joten nyt on mainio hetki tehdä myönteisen maailmankuvan masinoimia suunnitelmia tulevaisuutta varten.
Suorastaan hämmentävän valoisat, optimistiset ja positiiviset kortit kaikille. Mutta ehkä ne on juurikin ne asiat, joita tässä maailmantilanteessa tarvitaan. Huolestuminen ja stressaaminen ei edistä mitään, joten miksi pilata niillä arvokasta nykyhetkeä, joka kuitenkin on ainoa, mikä meillä on.
Itselleni nostin kolmosen ja se osuu jälleen harvinaisen hyvin kohdalleen. Oloni tässä kaiken coronacrazinessin keskellä on ollut fatalistisen rauhallinen, syvästi kaikesta hyvästä ja ihanasta elämässäni kiitollinen – ja kyllä, vaikka maailman tila sinänsä surettaa, jokin syvempi onnellisuus on ollut kuitenkin kaikkea sävyttävä pohjavire.
Mukavaa viikonloppua! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Pidetäänkö pieni paussi kaikesta kurjuudesta ja katsellaan hetki kauniita asuja? Kyllä tämä tästä ja kohta päästään taas kerääntymään porukalla, tapaamaan ystäviä ja sukulaisia ja viettämään kaikkia ihania (loppu-)kevään ja kesän juhlia.
Joku ehkä voi pitää ristiriitaisena sitä, että ensin kritisoin ympäristön naisten ulkönäköön ja kaikenlaiseen olemiseen asettamia vaatimuksia ja välillä tiukalta tuntuvia raameja – ja seuraavassa hengenvedossa esittelen mielipiteitäni ihmisten asukokonaisuuksista. Mutta mielestäni nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. En esimerkiksi milloinkaan liitä asujen mukana mitään arvostuksia sinne tai tänne kyseiseen henkilöön liittyen.
Outfit on kokonaisuus, joka käsittää vaatteet, asusteet, kengät, meikit, kampauksen ja mahdolliset muut kokonaisuuteen liittyvät atribuutit. Lopputulos on aina enemmän tai vähemmän luovan prosessin tulos. Kaikki asut eivät luonnollisestikaan täytä samoja kriteereitä ja siksi täällä ei milloinkaan nähdä selkeästi salaa otettuja paparazzi-kuvia.
Punaiselle matolle asukokonaisuus rakennetaan suunnitelmallisesti ja kuvattavaksi asetutaan vapaaehtoisesti. Sama pätee esim. muotiviikkojen yhteydessä otettuihin street style -kuviin.
Eikä vapaaehtoisesti kuvattavaksi suostuvienkaan ihmisten asuja saa arvostella miten sattuu. Näissä Go 4 it vol. 2:en outfit-jutuissa kohtelen asukokonaisuuksia kuten mitä tahansa luovan työn hedelmiä, elokuvia, musiikkia, kirjoja, tv-sarjoja, tauluja, keramiikkakippoja. Kyllähän niitäkin arvostellaan eikä kriitikko syyllisty mihinkään sen kummempaan, vaikkei juuri nyt siitä patsaasta tai tuosta sarjakuva-albumista tykkäisikään.
Näillä saatesanoilla inspiraatiota kevään ja kesän juhlapukeutumiseen Elle gaalan punaiselta matolta!

Emilia de Poret upeassa vintage Thierry Mugler -luomuksessa ja Ellen erinomainen kauneusguru Kakan Hermansson. Metallic (erityisesti hopea), volyymihihat ja statement-pikkulaukut ovat jutun juoni.

Kaikki arvostetuimmat catwalkit valloittanut (Balenciagan löytämä) Ursula Wångander poikansa kanssa. Olen aina ollut vähän heikkona juhlaviin housupukuihin gaala-asuina. Monokromisena kokonaisuudesta tulee erityisen näyttävä. Huomaa metallic-sandaalien ajankohtainen, reilust jalkapöydästä alkaen varpaat paljastava malli.

PR-kentän superammattilainen Lena Patriksson Robin Hood -henkisessä asussa ja kepeän naiselliseen Dioriin verhoutunut Sofi Fahrman.

Muotisuunnittelija Ida Lanto oman merkkinsä luomuksessa. Tykkään kovasti puvun boheemista 70-lukuisesta aurasta. Tuollaiset herkulliset puhvi-hihat toimisivat vallan mainiosti täkäläisessä hileisessä juhannusyössä!

Ida Sjöstedt oli yksi näidenkin juhlien suosikkisuunnittelija, ja hänen pukujaan näkyi punaisella matolla todella monta. Tässä Cherrie Ida Sjöstedtissä, jonka signature, 3D-kukka-aplikaatiot, tuovat kepeyttä, ilmavuutta ja ohittamatonta luksuksen tuntua. Sama idea toimii hyvin pienemmälläkin pinnalla, topissa tai hameessa. Näppärä ompelee itse kukat kiinni asuunsa, jos budjetti ei taivu originaaliluomukseen.

Ellen aina niin cool ja tyylikäs Cia Jansson yhdessä Totêmeen pukeutuneen Pauline de Seran kanssa. Tuo Totêmen smokkirypytysmalli on jo niin laajasti kopioitu, että perustajaparivaljakko ex-bloggari Elin Klingin johdolla voivat onnitella itseään. Muistaakseni se oli itse Coco Chanel, joka sanoi kopioinnin olevan korkein mahdollinen imartelun muoto!

Upea “vår tid är nu” -tähti Hedda Stiernstedtin huikean puvun on suunnitellut Jon Allensten. Näyttävä ja upea kertakaikkiaan!! Tosin ei ehkä ihan Markus-serkun ylppäreille sopivaa inspiraatiota tässä. Haha!

Fares Faresin puku Tiger of Sweden ja Clara Hallencreutzin Ida Lanto. Poltettua kuparia näkyi yllättävän paljon vieraiden yllä. Tavallisesti tuollaiset lämpimänmurretut sävyt mielletään syksyyn, mutta upealtahan se näyttää myös kesällä. Tosin sametti ei ehkä ole se kaikkein osuvin valinta kesäpuvun materiaaliksi.

Adina Folin Diana Orvingin luomuksessa. Kuten sanottu – yleensä joulun ja uuden vuoden ajan juhliin assosioidut metalliset materiaalit ja sävyt on nyt tosi pinnalla myös kevät- ja kesäpukeutumisessa. Tykkään myös aivan valtavasti mekon materiaalin antamasta vaikutelmasta. Kaikessa metallisuudessaan se jostain syystä tuo mieleeni kuohuvan meren. Vauva asusteena on tietty hurjan suloinen, mutta hei – vauva asusteena?

Beatrice Eli ja Ida Klamborn. Jos jotain kaipaan kuopatuilta Tukholman muotiviikoilta, on se mahdollisuus seurata uusien luovien hahmojen löytymistä ja uran nousua. Yksi viimeisimpiä ihastuksiani oli Ida Klamborn (tässä omassa luomuksessaan). Häneltä voi hyvin ottaa mallia, miten cowboy-hapsut taipuu juhlaan olematta liian jii-haa.

Iki-ihanat First Aid Kit -sisarukset Klara ja Johanna Söderberg. Tästä voisin kopioida kaikki molempien asujen osat – ja vielä lisäksi sen, miten matsata asut olematta liian matchy-matchy. Mutta erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, miten tarkoin valituilla kengillä ja laukulla on valtavan suuri merkitys kokonaisilmeeseen. Täydet pisteet molemmille!

Valerie Afalon puku Valerie Afalo. Oikeastaan asu on aivan liian hempeä ja herkkä omaan makuuni. Mekko vaatisi vähintään maihinnousukenkiä ja niitein koristeltua laukkua kaverikseen. Halusin kuitenkin tämän mukaan kahdesta syystä: edestä lyhyen, takaa pitkän helman paluu ja niiin hienot metallic-avokkaat.

Vielä yksi Ida Sjöstedt Katarina Sandströmin yllä. Onhan tuo nyt niin ihana! Malliesimerkki siitä, miten suloinen, naisellinen ja ihana ei todellakaan tarkoita samaa kuin ällömakea ja infantiili. Ja vaikka tietolähteeni ei asiaa varmistakaan, olen aivan varma, että Sandströmin avecin mekko on myös Ida Sjöstedt.
Noniin, kai sitä sitten pitää taas tsekata viimeisimmät uutiset… Mutta muistakaa: kyllä tämä tästä!!
Kaikki kuvat: Elle.se

Ohmy! Taas täällä ihan sikamyöhässä viikonlopun tarotien kanssa… sorryy!!
Kaikenlaista mukavaa hässäkkää on ollut, Karkin synttärien juhlimista, keittiöremontin valmistelua ja sen sellaista. Se yhdistettynä aikaoptimistin planeeraustaitoihin aiheuttaa aina välillä tälläista. Nyt taitaa elämä vähitellen kuitenkin rauhoittua, kun ainakin täällä paikat yksi toisensa jälkeen sulkee oviaan. Mahtaako sitä enää päästä edes kirjastoon tai leffaan?
Mutta asiaan! Merkurius on nyt lopettanut peruuttamisen tältä erää, joten se ei nyt enää käy hätäselitykseksi mahdollisten sammakoiden pulahdellessa suusta tai myöhästelyjen ylittäessä akateemisen vartin. Aurinko viipyy vielä ensi torstaihin asti kaloissa, ja sen energian avulla enemmän tai vähemmän pakolliseksi muodostuvissa kotiaresteissa voi kehitellä ihan mukavia, itsensä hellimiseen, haaveksimiseen ja luovuuteen liittyviä aktiviteetteja.
Mutta katsotaanpas, mitä kortit kertovat tulevasta viikonlopusta. Homma toimii siis näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Tiikerinsilmä
Hyvin suojeleva kivi, joka opettaa pysähtymään, katselemaan ja kuuntelemaan ennen seuraavaa isoa loikkaa eteenpäin. Kivi on hyvä työasioille, se lisää itseluottamusta ja vapauttaa stressistä. Tiikerinsilmä auttaa tekemään vakaita päätöksiä työasioissa ja busineksessa.
Akvamariini
Merimiesten ja merillä liikkujien suojeleva onnenkivi, joka lisää rehellisyyttä, puhetaitoja ja idearikkautta. Auttaa oikeiden sanojen valinnassa ja lisää luovuutta sekä tuo onnea ja harmoniaa ihmissuhteisiin.
Onyksi
Viilentää kuumina käyviä tunteita ja tasapainottaa olemuksen eri puolia (yin & yang). Helpottaa stressiä ja surua, vahvistaa itsehillintää, moraalia ja itsekuria. Antaa voimaa ja kestävyyttä korkeidenkin tavoitteiden saavuttamiseen.

1. Miekkojen Ritari
Miekkojen Ritari edustaa päättäväisyyttä, kirkasta älyä, intohimoa, vauhdikasta etenemistä ja kunnianhimoa. Oletkin juuri nyt täynnä mahtavaa energiaa ja saat aikaiseksi paljon, kun vain kohdistat toimintasi ja voimasi niihin asioihin, jotka itse koet tärkeiksi. Itseluottamuksesi on poikkeuksellisen korkealla – nauti siitä ja hyödynnä tunne tavoitteidesi saavuttamiseen. Ymmärryksesi kattaa kaikki elämän eri osa-alueet ja siksi uskallat myös kaataa raja-aitoja ja vahvistaa vapauttasi.
Vinkki viikonlopuksi: Olet niin täynnä ihanaa energiaa ja halua aloittaa uusia asioita, että nurkan takana piilee lyhytjännitteisyyden peikko. Kannattaa yrittää olla sinkoilematta sinne tänne ja muistaa myös se, että oma vauhdikkuutesi ei oikeuta pomottelemaan muita samaan tahtiin.
2. Miekkojen 9 – Julmuus
Kortti viittaa siihen, että olet täynnä itsesyytöksiä ja välillä jopa julma itseäsi kohtaan. Taustalla on todennäköisesti tunne kyvyttömyydestä. Ratkaisuja on olemassa, mutta jostain syystä niitä vain ei pysty eikä kykene toteuttamaan. Samalla kuitenkin tiedät, että sinusta löytyy niin henkistä kuin fyysistäkin voimaa tilanteen ratkaisuun.
Vinkki viikonlopuksi: Synkkien ajatusten hautominen ja itsensä aliarvioiminen ei johda mihinkään. Meditoinnista ja sen sellaisesta on toki hyötyä, mutta juuri nyt parasta olisi, kun vain tarttuisit toimeen. Pidä pieni tauko oman pään sisällä kieriskelyssä ja tee jotain konkreettista, mikä vie asioita eteenpäin. Oli se sitten miten pieni asia hyvänsä.
3. Lanttien 4 – Voima
Rajat ja säännöt tuovat turvallisuutta ja jopa mielenrauhaa – mutta ne voivat myös estää tai hankaloittaa elämään oleellisesti kuuluvan muutoksen. Kortti symboloi itsenäisyyttä ja tarvetta pitää ohjat omissa käsissä. Tunnet oman sisäisen vahvuutesi ja olet tasapainoisen tietoinen sekä kyvykäs asettamaan järkeviä tavoitteita.
Vinkki viikonlopuksi: Pysähdy hetkeksi ja tunnustele energiaasi. Oletko noudattanut liian kanssa ulkoa saneltuja sääntöjä, tavoitellut muiden asettamia tavoitteita? Ota oma elämäsi haltuusi, mutta varo liian tiukkoja sääntöjä ja rajoituksia – ne vain heikentävät toimintakykyä.
Pahoitteluni vielä kerran tämän viikonlopun tarotien myöhästymisestä! Itselleni olisi ainakin ollut äärimmäisen hyödyllistä, mikäli olisin saanut itselleni nostamani kortin, miekkojen ritarin, viestin käyttööni jo tänään. Olen nimittäin juurikin sinkoillut tänään asiasta ja projektista toiseen saamatta oikein mitään järkevää aikaiseksi… Oh well. Ne on onneksi vain työasioita, loppuviikonloppu on vielä edessä!
Ihanaa viikonloppua!

Hyvää naisten päivää!
Hyvää naistenpäivää just sulle, joka tunnet itsesi toivotuksien ihanaksi, upeaksi naiseksi ja sulle, joka et. Ja sulle, joka tuskailet naiseutesi kanssa, tunnet itsesi vääränlaiseksi, väärällä tavalla naiseksi, ei ollenkaan tai oikealla tavalla naiselliseksi.
Hyvää naistenpäivää just sulle, joka et tunne olevasi nainen. Ehkä siksi, että olet mies tai jotain muuta. Tai lopen väsynyt pohtimaan, mikä minä sitten oikein olen.
Hyvää naistenpäivää!
Kuulin jonkun huutelevan, että ei naistenpäivää enää tarvita, tasa-arvo on toteunut jo. Ja tottahan se on, että sukupuolten välinen tasa-arvo on edistynyt täällä hyvinvoivassa Pohjolassa ihan hurjasti jopa oman aikuisikäni aikana, vaikka katsonkin eläneeni kutakuinkin modernia todellisuutta. Edes teiniaikani ei ole sitä myyttistä ”ennenvanhaan”:ia, jolloin asiat olivat perinjuurin toisin.
Ei kuitenkaan tarvitse lähteä etsimään esimerkkejä kolmannesta maailmasta tai kulttuurisesti erilaisista yhteiskunnista löytääkseen konkreettista näyttöä siitä, miten tasa-arvo ja ihmisyys edellä asioiden raamittaminen on vielä kaukainen haave.
Amerikkalainen nuori runoilija, Camille Rainville, kiteyttää runossaan ”Be a Lady” asian paremmin kuin mitä ikinä itse osaisin. Cynthia Nixon lukee runon sellaisella intensiteetillä, että on ihme, jollei viesti mene perille. ”Kaikki” ovat varmasti jo valtavaksi viraalihitiksi nousseen videon nähneet, mutta sen sietää kyllä katsella uudelleen.
Kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki videon kuvasto on peräisin mainoksista, elokuvista, normaalista mediasta. Tätä kun syötetään alitajuntaan ja ajattelukeskukseen 24/7, ei ihme, jos mitä oudoimmat asiat alkavat tuntua aivan loogisilta ja normaaleilta ympäristön odotuksilta.

Ihan erikseen pitää nyt selventää, että tämä ei ole mikään naiset-miehet vastakkainasettelutilanne. Omaan elämääni eniten vaikuttaneet miehet, oma isäni ja Karkin ja Peetun isä, ovat olleet siinä mielessä varsin tasa-arvoisia, että olen saanut hyvin vapaat kädet häröillä, toteuttaa itseäni ja muuttaa mieltäni aina, kun on siltä tuntunut. Pukeutuakin miten sattuu, testailla rajojani, käyttäytyä huonosti. Toisenlaisiakin on toki matkan varrella osunut kohdalle.
Äiti on se, joka välillä voimakkaastikin yritti puristaa Mintusta sekä ulkoisesti että elämänvalinnoiltaan paremmin patriarkaalisen yhteiskunnan naiselle tarjoamaan muottiin sopivaa. Hyvää tarkoittaen tietenkin, mutta rivien välissä moite: ”mitä naapuritkin ajattelee.”
Ylipäätään tasa-arvo ei ole mikään vastakkainasettelutilanne. On jotenkin turhauttavaa, ihan kertakaikkiaan älyttömän turhauttavaa, että yhä vieläkin jonkun mielestä se, että kaikilla on asiat yhtä hyvin, on joltakulta pois.

Mitä oikeastaan kaikkein eniten haluaisin toivottaa, on lempeys, suvaitsevaisuus ja vapaus ihan kaikkia kanssaihmisiä kohtaan. Ja naisille: tuetaan ja tsempataan toinen toisiamme! Yhden meistä menestys ei ole sinulta (eikä minulta!) pois – päinvastoin. Tasa-arvo ei ole enää utopistinen haave, mutta työ ei ole vielä lähimainkaan tehty. Taistelun ei tarvitse olla hampaat irvessä tappelemista, se voi myös olla itsestään selvästi paikkansa ottamista. Meidän kaikkien hurraa-huudot kaikukoon aina, kun joku pistää vapaavalintaisen lasikaton tuhannen päreiksi!
Here’s to strong women. May we know them. May we be them.
May we raise them.