Author: Minna Paakkulainen

Kello on jo ainakin vähintään ziljoona, illan todo-lista edelleen loppumaton, enkä ole edes alkanut vielä pakata huomista reissua varten. Lähtö on kuitenkin jo aamulla aikaisin… Loistavasti palvellut pikkuisen isompi Samsonite pitäisi kaivaa kellarista. Yhden yön Helsingin matkaa varten ei nyt ihan hillittömästi tarvitse kampetta, mutta kun on vähän sunnuntai-suunnitelmia, on parempi varustautua kunnon laukulla.

Matkalaukkuun pitää pakata jotain kivaa sekä Indiedaysin palaveria että Voicen muotiviikkoa varten. Vahvoja jatkoon pääsijöitä ovat ainakin uusi Åhlénsilta hankittu jakku ja prässihousut, Peetulta lainattu Ramones-paita ja nahkashortsit sekä yhdet kivat korot.

Kun vielä joku tulisi ja tiskaisi nuo tiskit ja lakkaisi mun kynnet, niin eihän tässä muuta tarvitsisi tehdä kuin miettiä kuka kihartaisi mun hiukset ja… ja nukkumaankin pitäisi ehtiä!

Ette ikinä arvaa, mitä olen tehnyt tässä viimeisen puolitoistavuorokautta (sen lisäksi tietysti, että olen ollut töissä, ollut reipas ja treenannut, jonottanut puoli ikuisuutta poliisilaitoksella saadakseni tilata uuden passin, etsetera, mutta you got the point?). Olen nimittäin viihdyttänyt itseäni niinkin älykkäällä ajanvietteellä kuin Stockan Hullujen Päivien nettikatalogin selaamisella!!

Tiedän, että useimmat vähänkään intelligentimmin elämään – ja siksi myös shoppailuun – suhtautuvat kanssaihmiset halveksuvat räikyvänkeltaisten teemapäivien massoja liikuttavaa voimaa. Yhtä usea kertoo välttelevänsä kyseisenä säännöllisesti toistuvana ajanjaksona paikkaa, joka muuten toimii samaisten ihmisten lempparishoppailumekkana. Vaikka nämä ihmiset toki harvemmin myöntävät shoppailevansa. Harkittujen hankintojen teko on luonnollisesti eri asia kuin kevytkenkäinen shoppailu. Eller?

Hur som helst. Tajusin (bf:n ystävällisellä avustuksella), että ensi viikonloppuna, kun olen Suomessa Indidaysin palaverissa ja Voicen muotiviikolla, pääsen ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen Stockan Hulluille Päiville!! Jee vähänkö kivaa! Toivottavasti on ihan törkee tungos! 🙂

Vanhastaan muistan hämärästi kyllä pikkuriikkisen ongelman. Esitteissä ja mainoksissa monet Hullujen Päivien tuotteista – varsinkin vaatteista – vaikuttivat aivan mielettömän hyviltä tarjouksilta. Sitten paikanpäällä saattoi vain ihmetellä, että kuuluuko milloin minkäkin laatumerkin valikoimiin ihan oikeasti myös niinkin kyseenalaista kampetta. Vai onko totuus yksinkertaisesti se, että hullujapäiviä varten valmistetaan omat mallistot, jotka ovat hädin tuskin sen väärti, mitä niistä hullunmyllyssä pyydetään.

Toivorikkaana olen silti laittanut Hullut Päivät -ostoslistalleni kaikenlaista kivaa. Ensisijaisena tavoitteena olisi tehdä arkiaamujen riesasta, eli säällisestä toimistopukeutumisesta, edes himpun verran vähemmän tuskallista ja aikaavievää.

Hmmm… Alku on aika lupaava, ainakin, jos ajatus oli metsästää toimistolle sopivia vetimiä. Punaisen mekkosen rinnuksissa lukee ehkä paremminkin “glögikutsut” tai “näyttelyn avajaiset” kuin “jälleen yksi päivä töissä”, mutta onhan se vaan niin hieno! Hehkuva väriltään ja leikkaukseltaan klassisen sensuelli. DKNY:n mustaa mekkoa toivottavasti löytyy vielä sunnuntaina! Tuossa olisi todellista potentiaalia hyviksi työhaalareiksi. Jos vaan materiaali on tarpeeksi laadukasta ja mattapintaista.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten joskus vaan voi vipottaa päästä. Oikeastaan en tykkää yhtään vaaleanpunaisen neulemekon hörsyläruusukkeesta. Vietin niin paljon aikaa pohtien, että mahtaako sen saada siitä kivuttomasti pois (todennäköisesti saa…), että nyt tuntuu, että tuo neuletakki on saatava ihan just siksi, että siinä on tuo hässäkkä. Ehkä kuitenkin tummansinsenä. Chanel-inspiroitunut jakku on samalla tavalla vähän kamalanihana. Tosin uskon, että se näyttäisi ihan toiselta, jos sen stailaisi niinkuin olen ajatellut: farkkujen ja valkoisen, vähän löysemmän mallisen topin kanssa.

Tässä taas on voittajaehdokkaita “täydellinen työvaate” -kisan toimisto-kategoriaan. Tosin taas sama kysymys vaivaa: Onko laatu oikeasti sama kuin ko. merkeillä normaalistikin? En  tunne esimerkiksi Ril’siä kovin hyvin, mutta käsittääkseni se on mielletty sinne laadukkaampaan päähän kotimaista vaatetuotantoa? Siksi tuntuu pikkuisen yllättävältä, että ainakin ex-ompelijan silmissä tuo yksinään taustaa vasten kuvattu mekko loimottaa epäilyttävästi pääntieltä jo kuvassa..

Vaatteista ehkä tehdään omia hullutpäivät-versioita, ja miksei kodintekstiileistä yhtälailla. Sensijaan elektroniikasta, kosmetiikasta, huonekaluista, astioista tms. tuskin. Varsinaisesti en todellakaan tarvitse erityisesti mitään, mutta enpähän voinut olla huomaamatta, että hulluuksista saisi nyt tosi edukkaasti täydennystä meidän viinilasisarjaan samoin kuin aterimiin.

Viinilaseja pitäisi ehdottomasti olla enemmän, vaikkei muuta niin niitä potentiaalisia isoja päivälliskutsuja odotellessa. Lisäksi olin jostain syystä ihan siinä uskossa, että tuo Hackmanin Memory-malli on jo aikapäiviä sitten lopetettu – ja harmitellut sitä, ettei aikoinaan tullut hankittua enempää… No, nyt niitä sit sais. Mariskooleja välttelin Suomen-vuosina liian tärkeilevinä ja stereotyyppisinä. Täällä suuren ja mahtavan meren toisella puolella ne ovat alkaneet näyttää aina vain kivemmilta ja kivemmilta. Mieluiten kyllä haluaisin 12 kpl savunharmaata kulhoa, joita voisi sitten käyttää jälkiruokien kanssa. Ja nyt kun kerra toivomaan alettiin, niin haluaisin raikkaan ruudulliset Himlan lakant myös. Kitoos! 🙂

Mitäs siellä ruudun toisella puolella on hamstrattu? Vai onko keltahulluus big no-no? Kaverini Tinni on ostanut kuulemma ainakin kirkasvalolampun, mutta mitä muita löytöjä siellä on tehty? Ja onko kokemuksia tämän vuoden kamppeiden laatutasosta? Ajattelin ainakin täydentää perheen sormikas-varastot talven varalle, jos vaan ovat edes siedettävät hinta-laatusuhteeltaan. Ja varmaan jotain muutakin eksyy ostoskassiin, jos nyt ei hyllyt ihan tyhjyyttään kumise sunnuntaina.

Melkein viikko ilman nettiyhteyttä kotona! Aaargh, mitä vieroitusoireita!!

Tässä nyt kuitenkin vihdoin kuvia Gudrun Sjödenin värikylläisestä juhlanäytöksestä. Erityisesti jäi mieleen hauska etno-meets-nordic -stailaus.

Minttu lainasi illan kunniaksi Karkin Gudrun Sjöden -neuletakkia. Rosendahlin Trädgård oli suorastaan maagisen kaunis näytösiltana..

Sain muutama päivä sitten sähköpostiini vinkin putiikista, jonka tarjous tuntuu aivan liian hyvältä ollakseen totta! Eilen Helsingissä avatusta NOMO Jeans -liikkeestä voi hankkia itselleen mittatilaustyönä tehdyt farkut!!

Homman idea on se, että valitaan ensin halutut farkut tarjolla olevista malleista (kaikki perusmallit suorasta, bootcuttiin ja pilliin), sitten mieleisin farkkumateriaali (väri, vahvuus, pesu) ja halutunlaiset nippelit. Seuraavaksi vartalo skannataan ja valmiit farkut tupsahtavat postissa kotiin tai työpaikalle muutamassa viikossa.

Ja kun farkkujen hintakaan ei ole tähtitieteellinen, kaikki mallit ja materiaalit maksavat saman 136 euroa, tuntuu tosiaan, että vihdoinkin voi sanoa ikuiset hyvästit turhautuneille itku-potku-raivareille sovituskopissa.

Täydellisesti istuvat farkut ovat tähän asti tuntuneet ihan mahdottomalta utopialta. Voisiko tässä olla ratkaisu? Onko kukaan kokeillut palvelua jo?

Niin – ja kunnon blogiperinteen mukaisesti halua erityisesti korostaa, että kysymyksessä ei ole maksettu tai millään muullakaan tavalla sponsoroitu mainos. Olenpahan vain viettänyt ihan liian paljon aikaa sovittamalla farkkuja, joita en todellakaan halua pitää päälläni.

Lentoliput Berliiniin on nyt varattu! Jei!! Vajaan kolmen viikon päästä on tiedossa ihana city break bf:n kanssa. Vähänkö mahtavaa!!

Ohjelmassa on hyvän, Berliinissä asustelevan, ystävän  synttärikemut. Varsinaisesti mitään muita suunnitelmia ei ole. Pelkästään ihanassa kaupungissa hilluminen riittää. Paitsi että muurimuseossa voisi käydä. Jos vaikka tuo hippasen surreaslistinen ajanjakso lähialueella ja lähihistoriassa muuttuisi vähän konkreettisemmksi.

Edellisellä – sinänsä erinomaisen mukavalla – Berliinin reissulla ohjelma, ravintolat, yöpymiset etsetera oli mukavasti fiksattu järjestäjien puolesta. Yövyttiin muitten bloggareitten kanssa hauskassa Michelberger hotellissa ja syötiin hyvissä ravintoloissa..

 

Jotenkin tuntuu kuitenkin erityisen tyhmältä kulkea omia jalanjälkiään – vaikka ne olisi olleet kuinka hauskat. Tiedän, että ainakin puoli blogosfääriä ja varmasti muutakin kansakuntaa on käynyt lähiaikoina Berliinissä. Olisi tosi mahtavaa saada vähän hyviä vinkkejä, mistä löytyisi mukava, tunnelmallinen, ei-sikakallis, persoonallinen yöpymispaikka ja samat kriteerit täyttäviä ravintoloita, kahviloita, kortteleita…

Old stuff