Tämä on ehkä vähän turhanaikainen postaus, mutta ei voi mitään. Ihan pakko hehkuttaa täälläkin, kun olen niin innoissani!!

Ensi viikonlopuksi on tiedossa kafferep äiskän kanssa, kevytkenkäilyä ja kikattelua ystävien kanssa ja bf:n kainalossa koisimista. Lisäksi ohjelmassa on hyvää ruokaa, saunomista ja nostalgiatrippi kasarille…

Kuka arvaa, mihin olen menossa??? Suomen ehdottomasti parhaimpaan kaupunkiin tietty – mutta mihin…. ;D

Ajattelin jopa, että voisin laittaa pitkästä aikaa vaikka arvonnan pystyyn. Mitä mieltä ollaan arvonta yes/no? (Kysymys tuskin on liian vaikea… haha!)

Säästä puhumisella on ihan suotta kuivanderi ja tanttamainen maine. Vai voiko joku rehellisesti sanoa, etteikö kelit vaikuttaisi aika oleellisesti mielialaan, aktiivisuustasoon, pukeutumiseen ja ylipäätään elämänmenoon?

Nyt kuluva syksy on ollut armollinen. Lämpötilat ovat pysytelleet sen verran korkealla, että aiheesta saa jo iltapäivälehtikelpoisia kohulööppejä : LÄMPIMIN LOKAKUU ZILJOONAAN VUOTEEN – maailmanloppu lähellä!

Jokatapauksessa pimenevä syksy laukaisee kai jonkin sisäisen mekanismin ja pakottaa haaveilemaan ihoa hivelevästä auringosta, turkoosina kimmeltävästä merestä, laiskasta loikoilusta hohtavan valkoisella hiekalla ja mikäettei muutamista säväyttävistä adrenaliinikickseistä surffilaudalla…

Viime vuonna tähän aikaan olin lähdössä seikkailureissulle Costa Ricaan. (BTW.. Varsinaista mitä/miten/milloin -matkapostausta en ole vieläkään ko. reissusta tehnyt. Sori! Se on kyllä tulossa, kunhan saan siirrettyä kuvat Macille vanhasta PC:stä…).

Tänä vuonna kutkuttelee ajatus Balista.

En varsinaisesti kaipaa paikkaan, jossa ei ole turisteja, mutta en kuitenkaan haluaisi tuntea olevani anonyymissä turistihelvetissä, johon on asennettu aurinko ja meri. Edes ripaus alkuperäisyyttä, kultturia ja fiilis siitä, että kaikkea ei ole viritetty vain ja ainoastaan turistien viihdyttämiseksi, on melkein ehdoton vaatimus.

Mutta eikös Balilla olekin vähän kaikkea? Siis jos välttelee ihan niitä eniten ylikansoitettuja biitsejä, on mahdollista löytää vaikka mitä ihanaa? Vai elänkö  “Eat, Pray, Love” -leffan aiheuttamassa romanttisessa harhakuvitelmassa?

Bali houkuttelee tällä hetkellä eniten. Tosin moni tuttu on käynyt myös Egyptissä, jossain sukellus- ja biitsikohteessa – ja ollut tosi tyytyväinen. Toisaalta bf hinkuaa Intiaan, Mintusta se tuntuu vähän liian haastavalta, kun ajatus suljetussa Intia-resortissa ei tosiaankaan tule kysymykseen… Muita vaihtoehtoja on Vietnam, Kuuba ja bf:n vanha kotimaa Brasilia.

Surffaus on yksi Balin ehdottomista plus-puolista. Ja se, että itse matkakohteessa on kuulemma edelleen vähintäänkin edullinen hintataso. Niin, kyllähän sitä voisi mennä – ja menisikin – surffaamaan vaikka Kaliforniaan tai Hawaijille, jos hintataso paikanpäällä ei olisi niin suolainen.

Olisi tosi kiva kuulla lukijoiden kokemuksia Balista – ja miksei muistakin lempparikohteista. Thaimaa on nyt tällä kertaa pois laskuista, mutta muuten vinkkejä ihanista matkakohteista otetaan mieluusti vastaan!

Näin on nyt käynyt vannoutuneelle minihameiden käyttäjälle – polvimittaiset, ja jopa sitäkin pidemmät hameet kutkuttavat mielihyvähermoja ja viehättävät silmää. Kynähamekuumeisena haravoin nettikauppojen tarjonnan kauneimmat yksilöt.

Ei mitenkään älyttömän yllättäen löytyi Net-a-Porterista parikin kuolattavaa kynähametta, joiden vuoksi olisin valmis syömään kuukausikaupalla kaurapuuroa. Vasemmalla By Malene Birgerin ja oikealla Maison Martin Margielan hame. Nahka tuo vähän särmää muuten kovin siveelliseen hamepituuteen. Voisin kuvitella, että tuon By Malene Birgerin hamosen leikkaus on erittäin pukeva myös vähän kurvikkaamman naisen päällä. Maison Martin Margielan kokonaan nahkainen on niin täydellisen puhdaslinjainen mittasuhteiltaan, että jo pelkän kuvan näkeminen aiheuttaa huimausta..

Roima harppaus kohti järkevämpää hintaluokkaa päästään, kun tsekataan, mitä kivaa TopShopin valikoimista löytyy. Mainio kukonaskel-kuosinen kynähame on helposti stailattavissa makeaan Mad Men -tyyliin. Oikeanpuoleinen TopShop-hame on ehkä hiukan köyhän miehen versio tuosta ylemmästä By Malene Birgerin hameesta.. Toisaalta tuo on tuoteselosteen mukaan konepestävä – ja sitä ei kyllä paraskaan nahkahame ole ikinä.

Henkkamaukalta löytyi yllättävän nihkeästi yhtään minkäänlaisia kynähameita. Vasemmanpuoleinen hame on puuvillastretsiä, mikä kuullostaa kyllä ihan miellyttävältä käytössä. Eikä tuo tyylitelty tummansininen eläintäpläpainatuskaan ole ollenkaan hullumpi. Tuohon kun yhdistäisi muhkean laatikkomallisen mustan patenttineuleen ja korkonilkkurit … Harmaa kynähame on ehkä pikkuisen tylsä, mutta etuosan napitus on oikeastaan aika hauska ja jos tuon yhdistäisi johonkin sähäkkään poltettuunoranssiin tms. voisi se olla oikein monikäyttöinen arkitoimistohamonen.

Näin se käy, jos joku olisi vielä vuosi sitten sanonut, että harkitsen vakavasti garderobin tukipilarihameiden helmojen pidentämistä, olisin nauranut puhujan pellolle. Mutta tässä sitä nyt ollaan… 😀

… meidän Marc by Marc Jacobs -tietsansuojapussukkaperheeseen!

Peetu totesi, että viime keväänä synttärilahjaksi saatu 13″ Mac Book Pro ei voi kovin hyvin, jos sitä kanniskelee sellaisenaan kassissa kaiken muun romun seassa. Kesätyörahoja lojui tilillä vielä sen verran, että pinkin M by MJ -sleeven houkutukselle oli varaa antaa periksi.

Ostos ei ollut mikään hetken päähänpistos. Tarkkoja hintavertailuja tehtiin lukuisten nettikauppojen ja Tukholman oman Marc Jacobs -putiikin välillä. Tavallaan ajatus marssia ihan oikeaan putiikkiin ja ostaa himoittu sleeve viehätti kyllä. Ainoa ongelma vain oli se, että Tukholman putiikista oli 13″ näytölle tarkoitetut sleevet ihan koko ajan loppu (aina niitä oli tulossa ensi tai seuraavalla viikolla kuitenkin…) ja NK:lla oli tarjolla vain niitä tikkikankaisia.

Lopulta Peetu päätti Mintun tavoin (tai tarkemmin sanottuna Mintun bf:n tavoin ;D) tilata sleeven Shopobista. Ja nyt kyllä tuntuu, että superlatiivit loppuvat… Siis Peetu näpytteli tilauksen Shopobiin sunnuntai-iltana (siis sunnuntai-iltana) ja DHL:n lähetti seisoi oven takana tiistaina puolilta päivin. Oikeesti! Ja koko lysti rahteineen, tulleineen etsetera tuli edullisemmaksi kuin saman sleeven hakeminen Norrmalmstorgetin putiikista. Jotenkin tuntuu, että se virhe, mikä universumissa joskus on, on tällä kertaa jotenkin ihan hassulla tavalla ostajan puolella. 🙂

Siis ymmärrän kyllä, että netistä voi tehdä löytöjä, jos jaksaa haravoida eBaytä etc. Mutta, että jenkkiläisestä nettikaupasta ostaminen on halvempaa, helpompaa ja miellyttävämpää kuin merkin omasta paikallisesta putiikista… Se kuullostaa vähintäänkin uskomattomalta. En missään tapauksessa halua, että kaikki pienet kivat putiikit kuolevat, mutta oikeesti, miten sitä viitsii näin positiivisen kokemuksen jälkeen shoppailla muualla?

No, kaikkialla ei tietenkään ole yhtä edullista. Ainakin net-a-porterin kamppeet on hinnoiteltu sen verran yläkanttiin, että täkäläisissä putiikeissa hinnat on poikkeuksetta halvempia. Siis jos ko. tuotetta sattuu täältä löytymään. Ja kun lisäksi tulee vielä aikas suolaiset postituskulut, pitää todella haluta sitä, minkä n-a-p:sta tilaa. Tosin palvelu on kyllä aivan totaalisen huippuluokkaa.

No mutta nyt meillä on uusi hieno pinkki sleeve perheessä. Ja kaikille huolestuneille voin kertoa, että Mintun pikkuisen vanhempi 17″ musta sleeve suhtautuu uuteen tulokkaaseen ihan mukavasti. Mitään pahempaa mustasukkaisuutta ei ole ollut havaittavissa (onhan molemilla kuitenkin omat maccinsä huolehdittavana), vaikka Mintun musta sleeve pyrkiikin aina välilä vähän päsmäröimään. Molemmat suojaavat tietokonetta kiitettävällä reippaudella, neopreenin toimiessa erinomaisena törmäyssuojana ja lyhytkarvainen sisus hivelee omistajan aistien lisäksi Mac Bookin pintoja.

🙂

Tässä tulevat lupaamani laiskurishoppailijan mielihyvävinkit Berliiniin ja muutama käytännössä hyväksi havaittu ohje suurkaupunkiviikonlopun viettoa varten.

Vinkki numero 1:

Tee suunnittelusta nautittavaa

Rrrakastan ajatusta lomasta, jolloin ei suunnitella mitään, tehdään aina, mitä mieleen juolahtaa ja mennään sinne minne nenä näyttää. Valitettavasti tuollainen asenne on parhaimmillaan yli kahden viikon pituisilla lomilla. Pikkuisen pidennetyllä viikonloppureissulla samalla periaatteella päätyy todennäköisesti pyörimään kaikkein ilmeisimpiin turisteille viritettyihin ansoihin ja syömään ateriansa hotellin ravintolassa. Siispä kartat, esitteet, iPad appit ja parhaat blogivinkit vain esiin, jättikokoinen kahvimuki kouraan ja päivän seikkailujen raameja suunnittelemaan!

Tähän kuvaan ei kyllä nyt varsinaisesti liity vinkkiä, mutta hämmästyneenä voin vain todeta, että kaikkea sitä näköjään voi ostaa automaatista. Tämä oli juuri yleisen vessan ulkopuolella ja tarjolla tosiaan mm. Acuvue ja FreshLook -laatupiilareita!!

Vinkki numero 2:

Viralliset nähtävyydet saa ottaa myös rennosti

Jos on ensimmäistä kertaa (tai toista tai kolmatta tai…) kaupungissa, voi iskeä selittämätön tunne, että “pitäishän tuonne mennä, kun se on niin tärkeä nähtävyys ja mukana melki jokaisessa matkamuistopostikortissakin”. Mintun vinkki viikonloppulomailijalle: kannattaa valita 1 – 3 nähtävyyttä, jotka ihan tosi aikuisten oikeasti haluaa nähdä, muut kyllä sitten joko odottavat seuraavaan kertaan tai hyökkivät kuvattavaksi yllättävävissä kadunkulmissa.

Ja sit niihin Berliinivinkkeihin..

Hackescher Marktille pääsee tosi kätevästi sekä paikallisjunalla, bussilla että raitiovaunulla. Pienellä torilla, johon about kaikki kulkuvälineet pysähtyvät on mm. koko Euroopan vanhin panimo ja sen ravintola. Ja paljon muita kivoja yksinkertaisia ruoka-/lounaspaikkoja. Vielä näin lokakuussakin terasseille oli päiväsaikaan aurinkoisena viikonloppuna tunkua – eli voin vain kuvitella, mikä on meininki, kun kelit ovat vieläkin hienommat…

Hackescher Marktilta lähtee pohjoiseen katu nimeltä Rosenthaler Strasse. Ihan vajaan korttelin päässä sijaitsee kiva putiikkikeskittymä … Sieltä löytyy mm. erittäin kiva valokuvakauppa -galleria Lumas. Ja just tuota Lumasia etsiessämme päädyttiin siihen taivaalliseen suklaakauppaan… ja pariin muuhunkin tosi kivaan putiikkiin. Esmes putiikkiin, joka myy kaikenlaisia  nuorten suunnittelijoiden tuotoksia vähän DesignHouse Stockholm -tyyliin. Ihastuin ikihyviksi kierrätysnahasta valmistettuun läppärikoteloon, jossa kiinnityssolkena toimii vanha kissansilmä. En vaan mitenkään voinut perustella (edes itselleni) 15″ läppärikotelon hankintaa, kun omani on 17″ ja just saanut uuden sleeven…

Rosenthaler Strasselta lähtee sivukatu Alte Schönhauser Strasse, jonka varrella on mahtava määrä kaikenlaisia putiikkeja. Ainakin alkupäässä katu on fiilikseltään aika tavallinen (mutta silti ihan kiva!) shoppailukatu, jossa on sekä tavallisempia ketjuputiikkeja että hauskoja yksittäisputiikkeja. Jos on tulossa Hackescher Marktin suunnalta kannattaa viimeistään Mulackstrssen kohdalla kääntyä vasemmalle.

Pienen mutkan jälkeen voikin palata takaisin Rosenthaler Strasselle. Rosenthale Platzin jälkeen katu muuutuu tunnelmallisemmaksi ja tempoltaan rauhallisemmaksi. Samaa katua kun jatkaa eteenpäin osuu matkan varrelle tosi kivoja ravintoloita. Saman kadun ravintoloista ja lounaspaikoista (edullisia ja hyviä!) yksi Berliinissä yli 6 vuotta asunut suomalainen nuori kundi selitti monenkin olevan tosi in-cool-ja-pop. Epäilemättä… mutta kuulemma liian siististi ei kannata olla pukeutunut. Hih. Lounaalla kukaan ei kyllä tullut nillittämään ja ihan muuten vaan olis tehnyt kyllä mieli testata, miten paljon kysymyksessä oli urbaani kaupunkilegenda ja miten paljon oikeasti pukeutuminen vaikuttaa… 🙂

Ylipäätään hyväntuuliseen hengailuun (jonka päätavoite ei ole shoppailu tms. kaupallinen kanssakäyminen) suosittelen lämpimästi Kollwitz Platz ja Helmholtzplatz -aukioita lähikatuineen. Juuri sellaisia kivoja tunnelmallisia paikkoja, joihin unelmoi hukkuvansa viikoiksi, mutta tunnin-parin jälkeenkin tuntee elpyneensä kummasti. Sieltä löytyy tosi hassuja design-putiikkeja, joiden koluamiseen ei mene kauaa, mutta saa silti iloisen mielen pitkäksi aikaa, putiikin kakkoskerrokseen piilotettuja söpöjä kahviloita ja baareja, jotka osoittautuvat vintage-putiikeiksi, joissa joku saattaa juurikin ostaa tuolin tai sohvan, jolla satut istumaan.

Vinkki numero 3:

Ole joustava

Melkein itsestäänselvyys on, että matkustipa sitä sitten Amazonasiin, alueille, joista ei ole edes tehty karttaa (onhan niitä vielä, onhan??), kannattaa olla valmis muuttamaan lennossa huolellisestkin tehtyjä suunnitelmia. Hyvä ystäväni Tinni, jonka kanssa tuli reissattua enemmänkin joskus, tykkäsi ja tykkää edelleen suunnitella matkoja lähes minuuttiaikataulun mukaan. Helpottavaa ja rentouttavaa meille kanssamatkustajille, kun aina on olemassa suunnitelma, johon tukeutua. Mutta suunnitelmien tekeminen on riemu sinänsä – se että seurataanko niitä, on ihan toisarvoista.

Virallista turistihauskaa… Velotaxi – eli fillaritaksi – ei takuuvarmasti ole mikään “aito” tapa liikkua Berliinissä. Kuski tuntui enemmän turistioppaalta kuin kuskilta – siihen malliin tuli nähtävyysfaktaa lyhyen pyrähdyksemme aikana. Kivaa oli kuitenkin, eikä edes mitenkään erityisen kallista.

Vanhan Itä-Berliinin eri kaupunginosat taitavat olla in yksi toisensa jälkeen. Juuri tällä hetkellä kovimman muodonmuutoksen on kokemassa Scheunenviertelin alue. Uusia putiikkeja plopsahtelee kadunkulmiin kuulemma ihan viikottain ja kivoja ravintoloita löytyy helposti sivukaduilta. Kehityksen miinuspuoli on se, että muodikkaaksi muuttuvilla alueilla ei ehkä ole enää ihan sikahalpaa. Mutta näin yhden viikonlopun kokemuksella voin todeta, että etenkin ulkona syöminen tuntui edelleen näillä kulmilla Tukholman hintatasoon tottuneena, jopa edulliselta. Ja kun ottaa huomioon, että Suomessa ravintolassa käyminen tulee vieläkin kalliimaksi, niin aika kivalla budjetilla tuolla voi vielä naatiskella illallisensa.

Kaverini synttäreitä juhlittiin hyvin aitoberliiniläiseen rennonboheemiin tyyliin sisustetussa ravintolassa EINS Essenundtrinken. Ruoka oli aivan mielettömän hyvää! Tarjolla oli kaikenlaisia italialaisvaikutteisia herkkuja, yrttisiä antipastoja ja uskomatonta leipää. Lisäksi henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä ja ravintoloitsijan itse suoraan Italiasta tuottamat viinit ja oliiviöljyt (mums!) voi ostaa myös mukaansa. Suosittelen ehdottomasti!! Osoite: Eichendorffstraße 1

Testasin synttäreillä yhden toisen juhlavieraan kameraa, kun kehuskeli, että sillä tulee niin hyviä kuvia. Ja niin kyllä tulikin!! Haastavassa puolihämärässä iltavalaistuksessa jopa parempia kuin digijärkkärillä. Olympus XZ-1 on ihan pakko saada omaksi! Ihan superpakko!! Pääsisi raahaamasta järkkäriä ja toisaalta kiukuttelemasta pokkarin sådär tasoisia kuvia… Taidankin kirjoittaa seuraavaksi joulupukille.

Historia on lähellä Berliinissä. Siis lähihistoria. Berliinissä kannattaa kaiken keskellä pysähtyä, vaikka sitten vaan ihan pieneksi hetkeksi ja miettiä, miten uskomattoman tosi lähellä on ne ajat, jolloin näin tosi lähellä tapahtui asioita, joista nyt saadaan lukea jostakin kauempaa.