Sain testattavakseni Tommy Hilfigerin Eau de Prep Tommy Girl -tuoksun jokin aika sitten. Olin aika tohkeissani koko testihommasta monestakin syystä. Ensinnäkin rrrakastin ihan mahottomasti Tommy Girl -tuoksua, jonka sain tuliaisiksi ex-mieheltäni joltain työreissulta noin ziljoona vuotta sitten. Sain niihin aikoihin paljon tuoksuja, mutta valintaperusteeseen ei kuulemma liittynyt sen enempää tunnetta kuin että ne sattuivat olemaan tax free -kassan viereisellä TOP 10 -hyllyllä… No anyways kaikki tuliaistuoksut eivät olleet aina ihan yhtä onnistuneita, mutta Tommy Girl löysi tiensä hajunystyröitten kautta suoraan sydämeen. Vaikka edes niihin aikoihin en enää ollut varsinaisesti girl.

Aika mieletöntä, miten muisti tallentaa muistoja tuoksun perusteella… On uskomatonta, että voi matkustaa pelkän tuoksun (tai joskus hajun…) mukana ihan toiseen paikkaan ja aikaan. Tällä kertaa siihen ei tosin tarvittu edes tuoksua. Pelkkä Eau de Prep Tommy Girl -pullon näkeminen vei ajatukset johonkin vuosien taakse – pullon muoto kun on melkein sama ja korkkikin melkein, vaikka Tommy Girl on kyllä pelkistetympi ja muistaakseni hopean värinen.

Ei tarvittu kuitenkaan kuin yksi suihkaus pullosta, kun saattoi todeta, että menneet ovat menneitä. Eau de Prep Tommy Girl on ihan huikeasti aikuistunut versio Tommy Girlistä. Mausteisempi, itsenäisempi ja vaativampi – ehdottomasti enemmän sukua klassisille vahvoille “aikuisen naisen” tuoksuille kuin söpöille teinituoksuille.

En ole mikään suuri seikkailija hajuvesimaailmassa. Yleensä nenääni miellyttää kerrallaan yksi tuoksu, jota käytän niin juhlassa kuin arjessakin. Ehkä nyt oli hyvä hetki vaihtaa ominaistuoksua – syksyllä maistuvat muutenkin tummemmat ja mausteisemmat sävyt + että varsinainen “oma” tuoksuni loppui jo kesällä ja nyt olen ollut pitkään varatuoksun varassa. Jokatapauksessa Eau de Prep Tommy miellyttää omaa nenää ihan hurjan paljon, vaikka ihan samanlaisesta salamarakastumisesta ei voikaan puhua kuin Tommy Girlin kanssa.

Bf testaili reilun viikon ajan Eau de Prep -miesten tuoksua. Huomasin kyllä heti, että nyt on ihan uuden oloinen tuoksumaailma meneillään. Bf:n tuomio oli lempeä, mutta subjektiivinen. Tuoksu on hänen mielestään ihan ok ja jotenkin perusmiehekäs. Varmasti kuulemma sopisi erinomaisesti juuri aikuistuneille nuorille miehille ja sellaisille, jotka periaatteessa tykkäävät sporttituoksuista, mutta haluaisivat jotain vähän hienostuneempaa. Bf on itse hyvin lämpimien, vaniljaisten tuoksujen ystävä ja siksi Eau de Prep tuntui suorastaan viileältä.

Tavallaan Eau de Prep Tommy Girl on myöskin aika perinteinen tuoksu. Ainakin se on kaikkine mausteineen sukua menneiden vuosien klassikoille kuten YSL:n Opium tai Shalimar. Mutta edeltäjiinsä (esikuviinsa?) verrattuna Eau de Prep Tommy Girl on helppokäyttöisempi, kevyempi ja täysin vanhemmista mausteisista tuoksuista poiketen  se ei aiheuta lainkaan migreeniä ainakaan Mintun kaltaisille haju-ongelmaisille. Eli täydellinen valinta silloin, kun haluaa jonkun täyteläisen ja hiukan mausteisen tuoksun, joka ei kuitenkaan ole oikeasti raskas. Tuoksua on aina aika vaikea kuvailla sanoin, mutta sanoisin että Eau de Prep Tommy Girl on pohjimmiltaan perinteinen ja sensuellin naisellinen, mutta kuitenkin yllättävänkin sporttinen – ja hiukan jopa haastava, jos niinkseen tulee!

Lauantaina tapahtui jotain todella häkellyttävää ja ennalta arvaamatonta. Peetu mainitsi ihan ohimennen, melkein sivulauseessa, että saattaisi voida haluta hameen, joka olisi sen verran pitkä, että pikkarit eivät vilahtele ihan jokaisessa liikkeessä (!!). Ilahduin ja hämmennyin moisesta toiveesta niin paljon, että puhalsin siltä istumalta pölyt ompelukoneen päältä ja kaivoin kangasvarastostani mustan pellavasekoitekankaan. Parin tunnin duunauksen jälkeen lopputulos oli tämä:

Melkein polvipituinen helma näytää yllättävänkin keveältä – klassiselta ja modernilta yhtäaikaa. Marimekko Converset sopii enemmän kuin täydellisesti kokonaisuuteen.

Hameen materiaali on pellavasekoitetta, joka tottelee mukavasti vyötärölaskosten skarppia muotoa, mutta laskeutuu just sopivan ryhdikkäästi. Väri ei ole ihan pikimusta vaan ennemminkin lempeä ja elävä hiilenmusta.

Oli ihan pakko ottaa illalla päivänasukuvasarjan jatkoksi vielä yksi kuva. Peetu tuli töistä kotiin uusi takki päällään. Valitettavasti pusakan hieno tumman smaragdinvihreä samettinen väri ei oikein pääse tässä oikeuksiinsa…

• hame, Mintun ompelimosta
• paita (oikeasti tunika…), Cheap Monday
• sukkikset (Mintun), saatu tuliaisiksi Italiasta
• tennarit, Converse
• huivi, tuliainen Thaimaasta
• kello, Zadig & Voltaire
• takki, 2nd hand /Americana

Syksyn pimeinä iltoina on ihan ykkösparhautta kaapata mukaansa hyvää seuraa ja piiloutua hetkeksi leffateatterin pimeyteen. Varsinkin elokuvat, jotka antavat mahdollisuuden unelmointiin ja ihanaan lepohetkeen kaikesta siitä, mikä näin syyspimeällä tuntuu erityisen mäntiltä, toimivat terapiaakin tehokkaammin.

Breaking Dawn on täydellinen tällainen elokuva.

En ole lukenut Twilight -kirjoja ja leffoistakin olen nähnyt mielestäni vain kaksi ensimmäistä. Sen sijaan olin lukenut joitakin leffa-arvosteluja ja todennut, että jopa sarjan fanisivustolla tämä viimeisin elokuva on saanut aivan käsittämättömän huonot arvostelut. Yleensä sentään fanit ymmärtävät olla innostuneita ja arvostavia vähän keskinkertaisemmankin tekeleen edessä. Niinpä etukäteen odotukseni olivat aika nollassa. Että ylipäätään tulin nähneeksi koko leffan, johtuu yksinkertaisesti siitä, että sekä Karkki että Peetu ovat perus-Twilight faneja: kirjat on luettu läpi vähintään ziljoona kertaa ja edelliset elokuvat katsottu niin monta kertaa, että kukaan ei pysy enää laskuissa.

En siis odottanut mitään erityistä – ja yllätyin iloisesti. Ehkä kokemus oli vähän saman suuntainen kuin joskus aika monta vuotta sitten, kun kävimme tyttöjen kanssa katsomassa uusia Disneyn piirrettyjä. Tykkäsin ihan oikeasti jostain Pocahontaksesta ja erityisesti siitä, missä oli se ninja-tyttö… Silloinkaan en oikeastaan odottanut mitään, mutta kyllä klassiset kauniit tarinat rakkaudesta, uskollisuudesta, ystävyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja vaikeuksien voittamisesta toimii aina. Cheesy – varmasti – mutta toimii silti (tai just siksi??).

Sitäpaitsi Breaking Dawn on visuaalisesti niin ihana, että sen voi katsoa pelkästään sen vuoksi!

Leffaseurana Peetu, Karkki ja Karkin bf. Tytöt olivat juuri niin kritiikittömän ihastuneita ja twilight-high elokuvan jälkeen kuin olettaa saattaakin. Eikä Erickään lähettänyt mielestäni kuin yhden tekstarin leffan aikana… 🙂

Käytiin Peetun kanssa tsekkaamassa VintageMall-häppening, josta vinkkasin viime viikolla. Ajateltiin pistäytyä ihan vaan pikimmin katsomaan, mikä meininki, mutta lopulta jäätiin penkomaan tankoja useammaksi tunniksi. Ensimmäiseksi jumahdettiin koru- etc-osastolle. Peetu löysi sikamakeat aurinkolasit, nipun sormuksia (euron tsipale) ja aivan mielettömän suloisen helmikaulakorun (3 euroa). Minttu nappasi itselleen hauskat korvikset mallia “uistin” ja asfaltinmustana hohtelevan helmikaulakorun.

Kenkäosastolla oli lähteä taju…

En edelleenkään tiedä oliko järkevää vai täysin idioottimaista jättää nämä puna-musta-valkoiset Miss Sixtyn sandaalit ostamatta… Noin kymmenellä eurolla olisi saanut taattua Debbie Harry -tyyliä!

Avajaisiltana oli myös pieni muotinäytös. Muotinäytöksen asut huutokaupattiin myöhemmin illalla.

Kuvan pikkumekko meni huutokaupassa selkeästi jollekin keräilijälle. Tai ehkä se olisi muutenkin ollut yli 100 euron arvoinen?

Sisäinen harakka ja prinsessaleikkien leikkijä löytää VintageMallista aivan varmasti kerrankin tarpeeksi paljetteja ja kimallusta.

Ehkä kaikkein överein on maataviistävä viittamainen (teko?)turkistakki, joka on vuorattu kokonaan hopeisella paljettikankaalla. 🙂

Bongasin paikanpäältä muutaman vintage-shoppailijan saalis sylissään.

Olivia

Isabella

Jannie

Pystyin aika hyvin pitämään kurissa sisäisen harakkani. Tai no Peetu kyllä vähän auttoi kertomalla, että en tosiaankaan tarvitse sähkönsinisestä paljettikankaasta tehtyjä bootcut-housuja – vaikka ne olisi saanut 8 eurolla! Kassalle asti kiikutettiin vain järkeviä käyttöostoksia. Paitsi ne korvikset. Mutta hei, kyllä sitä nyt yhden euron verran voi vähän heittäytyä villiksi. 😀

Nuo kuvan himmeästi kimaltelevat mary janet olisin kyllä salakuljettanut kotio, jos vain kykenisin änkeämään kinttuni kokoon 35. Lähes käyttämättömät kaunokaiset ovat sisältä kokonaan nahkaa ja huolimatta siitä, että lesti on käsin tehty, hinta oli vain noin kymmenen euron tietämillä (100,- kruunua). Toivottavasti pääsevät hyvään ja rakastavaan kotiin!

Huomenna on viimeinen mahdollisuus tehdä löytöjä VintageMall pop-up storessa. Tsekkaa aukioloajat täältä.

Niinhän sitä luulisi, että H&M:n yhteistyömallistojen shoppailu olisi hikistä puuhaa vain siinä tapauksessa, että päättää lähteä riehumaan putiikkiin. Tänään kyllä meinasi Mintulta mennä hermo ja kohota pulssi ihan samaan tahtiin, vaikka istuinkin siivosti tietokoneen ääressä.

Nyt kun tässä iltasella on jo verenpaineet taas normaalilla tasolla, niin kyllähän sen ymmärtää, kun on paljon ihmisiä ja hirvee meininki, niin kaatuileehan sitä paremmatkin järjestelmät. Tunnustan häpeilemättä, että siinä kymmenen korvilla aamupäivällä en todellakaan ollut yhtä rakentavalla tuulella. Siis niinku oikeesti – miten voi H&M:n kaltaisen suuren yrityksen nettikauppa kaatua  tällaisen lanseerauksen yhteydessä?? Käsittääkseni henkkamaukalla on tuhatpäinen IT-tyyppien armeija ihan pelkästään omilla palkkalistoilla, eikä siellä pitäisi olla kokemuksen puutetta sen paremmin nettikauppahommasta kuin vastaavien lanseerauksien aiheuttamien hässäköittenkään hoitamisesta. Jotenkin erinomaisen vaikea käsittää, että sivut kaatuvat lähes totaalisesti!

Lyhyt yhteenveto niille, jotka välttivät tämän: nettikaupan sivut kaatuilivat jo hyvissä ajoin ennen kymmentä, kymmeneltä sivut toimivat, mutta ilmoittivat tuotteiden olevan tulossa myyntiin vasta myöhemmin, sen jälkeen reilu puoli tuntia sivut jälleen kaaduksissa, kunnes onnistun sujauttamaan yhden tuotteen ostoskoriin, toista ja kolmatta tuotetta lisätessäni tavarat eivät menneet ostoskoriin, mutta järjestelmä herjaa, että en voi enää lisätä niitä, koska ne on jo siellä, päätän tyytyä siihen yhteen, jonka olen jo onnistunut “kahmia”, kassalle mennessä sivut kaatuvat jälleen ja ovat pois käytöstä 45 min, olen epätietoinen ostoskorini tilanteesta, mutta ilahdun, kun sivut toimivat sen verran, että pääsen toteamaan tilanteen ja viemään kaupan loppuun. Tässä vaiheessa sivut toimivat jopa muutamia minuutteja, sillä ehdin tarkistaa, että ainakin kahdesta vaatteessa on ehtinyt kaiken tämän lomassa loppua koot, myös niistä, jotka ensin muka sain laitettua ostoskoriini. Shoppailen pari juttua lisää ja lopetan kaikkeni antaneena, hikisenä mutta kuitenkin saaliiseeni tyytyväisenä…

Ostoslistalla oli alunperin:

Korsettitoppi on todella kaunis esine ja niin hienosti tehty, että olisin jo ihan pelkästään sen takia halunnut hankkia sen itselleni. Jotenkin en kuitenkaan nähnyt itseäni ikinä käyttämässä sitä – vain ihailemassa mahtavasti rakenneltuja tukihärveleitä ja silittelemässä ihanaa silkkistä pintaa. Päätin olla kerrankin fiksu ja aikuinen ja jättää korsetit muitten ostettavaksi. Vekkihame olisi muuttanut kyllä meille, mutta siitä oli sivujen kaatuilun aikana salaperäisesti loppuneet koot. Harmittaa hiukan, mutta onneksi vain hiukan. Musta mekko oli ensimmäinen tuo-on-ihan-pakko-saada -listan ykköspakkomielle. Varmaan ehdin kyllästyä siihen jo, koska tänään en tullut edes katsoneeksi, onko siitä kokoja.

Sen sijaan ostoskoriin päätyi jotain aivan muuta!

Onnistuin näkemään noin viikko sitten unta, missä keikuin jossain häppeningissä tuo turkoosinvihreä surffimärkäpukuvaikutteinen palmu-krokotiili-paljettimekko päälläni. (Näkeehän kaikki muutkin kaikkia tällaisia tosi mielettömän tärkeitä unia??) Sen jälkeen en saanut sitä pois mielestäni, joten olihan se ihan pakko saada! Mekon kaveriksi hankin kullanvärisen rannekorun ensinnäkin siksi, että päätin justiinsa, että mekko tarvitsee kaverikseen kultaisen rannekorun. Ja toisekseen siksi, että halusin jotain, missä on tuo logo-nappi -yksityiskohta.

Ja vielä lopuksi ostoskoriin sujahti Peetulle ihana mekko!

Melkein kirjoitin, että nettishoppailun ainoa vika on se, että ostoksiaan joutuu odottelemaan. Kaikkein hienointa olisi päästä juuri tänä viikonloppuna ulkoiluttamaan uutukaisiaan. Tällä kertaa tuo ei sitten jäänyt ihan ainoaksi haittapuoleksi, mutta kyllähän me nyt täällä odotellaan ihan tohkeissamme, että paketti saapuisi mahdollisimman pian. Olisipa henkkamaukalla Shopbopin toimitusajat…