Postaus toteutettu pro bono yhteistyössä Indieplace ja Maanantaimalli

“Vaikuttaja auttaa” -teemalla toteutetun pro bono -kampanjan tavoitteena on nostaa esiin suomalaisia tekijöitä, pienyrittäjiä ja käsityöläisiä. Kaikkia heitä, joiden elämään ja toimeentuloon koronakriisi on vaikuttanut huomattavan paljon. Sillä onhan se niin, että vaikka rajoitukset ja yleisen taloustilanteen huononeminen näkyy ihan meidän jokaisen elämässä ainakin jonkin verran, pienyrittäjät ovat lähes poikkeuksetta saaneet oikein kunnon tällin.
Muutenkin olen sitä mieltä, että ihan aina – oli kriisitila tai ei – olisi hyvä aina ensisijaisesti valita paikallisen yrittäjän palvelu tai tuote. Punk ajoilta tuttu slogan “support your local band” on nyt lyhentynyt muotoon support your local ja hyvä niin.

Maanantaimalli on nuoren turkulaisen naisen yritys, joka sai alkunsa klassisesti keittiön pöydän ympärillä. Lahjapajasta oikeaksi bisnekseksi kasvanut yritys elättää tällä hetkellä jo monta henkilöä. Hauskan nimen takana on ihastuttava ajatus siitä, että ns. maanantaikappale ei olekaan susi, vaan juurikin erityislaatuisuutensa vuoksi kaunis.
Olin itsekin vasta hädin tuskin parikymppinen, kun huvittelumielessä torille myyntiin parin koulukaverin kanssa surauttamistamme mekoista lähti idea, josta muodostuikin oikea bisnes – putiikki nimeltä Go 4 it. Meidän unelmalta katkaisi siivet 90-luvun alun syvä taloudellinen lama. Tällä hetkellä varmasti moni pienyrittäjä kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin me silloin. Ihan vain jo siksi haluan tehdä kaikkeni auttaakseni!

Valokuvissa on hurjan hankala saada ikuistettua supersuloisten laventelin väristen Kaarella-korvakorujen lempeää sävyä. Olen aivan valtavan ihastunut niihin – ja tuskin maltan odottaa, että pääsen viilettämään kesälaitumille (toivottavasti myös ihmisten ilmoille!) paljain säärin, kesähuituloihin verhoutuneena ja korvikset keikkuen.
Ja ettei nyt tulisi mitään väärinkäsityksiä, tätä yhteistyötä varten saamani korut ovat todellakin minun – Karkki vain lupautui toimimaan mallina! Tosin taisin kyllä mennä lupaamaan, että kuvauspalkkioksi hän saa joskus lainata ihania korviskaunottaria.

Korut valmistetaan kokonaan Suomessa. Puuosat leikataan ja maalataan Hauholla tai Helsingissä – ja lopuksi ne sitten kootaan Turussa. Metalliosat ovat valmistettu kirurgin teräksestä, eli sikäli korvikset sopivat mainiosti myös allergikoille.
Korvissa nuo ovat materiaalin ansiosta ihanan kevyet, vaikka varsinkin nuo itselleni valitsemani korvikset ovatkin melko näyttävät kooltaan.


Koko Maanantaimallin valikoiman voi käydä tsekkaamassa täältä. Heillä on tosiaan siis verkkokauppa ja ainakin itselläni korut tulivat suoraan postiluukusta. Mikäs sen karanteeniystävällisempää shoppailua kuin klikkailla omassa sohvannurkassa ja edes pakettia ei tarvitse mennä noutamaan mistään.
Kyllä tästä vielä ihmisten ilmoillekin päästään, mutta ainakin itseäni ilahduttaa ihan täällä kotosallakin, kun välillä laittaa vähän punaa huuliin ja korvakorut heilumaan korviin. Tulee heti vähän ihmismäisempi olo!

Tuetaan siis yhdessä suomalaista yrittäjyyttä! Ilahduta itseäsi, osta lahjaksi, hanki vaikka ennakkoon joululahjaksi. Nyt sillä on merkitystä!
Tsekkaa täältä: Maanantaimalli

Tänään on ollut tavallista haikeampi olo. Soitin heti aamusta Koukkuniemen hoitokotiin perinteisen äitienpäiväpuhelun, mutta ei äiti enää jaksa puhelimessa jutella. Vielä vuosi sitten hän saattoi hyvinkin tunnistaa minut tyttärekseen – ei tosin läheskään aina – mutta puhelinsoiton tuoma riemu kuului tänne Tukholmaan asti jokatapauksessa.
(Kuvassa äiskä ja pikku-Minttu vuonna 1977 Mallorcalla klassisissa possujuhlissa!)
Äidin vointi heikkeni talven mittaan siinä määrin, että omahoitaja otti maaliskuun alussa yhteyttä, että nyt kannattaisi tulla käymään. Aivan sattumalta olin juuri ollut työreissulla Helsingissä ja puhelun tullessa jo ihan suunnitellusti matkalla viikonlopuksi Tampereelle. Sinänsäkin aivan kuin ennalta päätetty sattuma, että visiittini jälkeen ei mennyt kuin pari-kolme päivää, kun Koukkuniemestä ilmoitettiin, että koronatilanteen vuoksi kaikki vierailut on toistaiseksi kielletty.
Olen tosi kiitollinen, että sain viettää tuon viikonlopun äidin kanssa. Yhä edelleenkin tuntuu tosi tärkeältä, että saan kertoa hänelle kaikki elämäni tärkeät ja isot asiat. Karkki ja Peetu olivat – ovat – mummun silmäteriä, heidän kuulumisien kertominen toi vielä nytkin pienen valon pilkahduksen hänen kovin kapoisiksi käyneille kasvoille.

Meillä Ruotsissa juhlitaan äitienpäivää vasta toukokuun viimeisenä sunnuntaina – toisin kuin isossa osassa muita länsimaita. Siksi tämä toukokuun toisen sunnuntain äitienpäivä on aina ollut omistettu omalle äidilleni ja itse olen sitten saanut juhlia pari viikkoa myöhemmin. Tänään oli tosin pieni poikkeus, kun Karkki ja Cissi pistäytyivät auttamassa parin jutun kanssa, jotka yksikätiseltä ei oikein onnistu, ja sain lahjaksi ihanan lohenpunaisen krysanteemikimpun ja herkkusuklaata (joka tietenkin meni jo, aivan kelpo iltapala – vai kuinka?)!
Toiveissani kuitenkin on, että voisimme nauttia kunnon äitienpäiväkaffet parin viikon päästä palstalla niin, että KTH:lla lopputyötään kasaan rutistava Peetukin pääsisi mukaan.
Palstastakin kerroin tänään äidille – miten salaatti jo pilkistelee esiin ja kuinka suunnittelen ruusuporttia, johon saan polveilemaan hurjana rehottavan köynnösruusuni. Äiti ei sanonut mitään, mutta kuulin silti, miten hän varoitteli, että vielä voi tulla yöpakkasia, jotka vievät salaatintaimet. Ja ruusuportti – onko se nyt vähän liikaa? Mitä naapuritkin sanovat?
Kommunikointi äidin kanssa on nyt jälkimmäisen aivoverenvuodon jälkeen ollut erilaista ja pääasiassa tietty yksisuuntaista. Nyt viimeaikoina hän ei juurikaan enää edes vastaile, vaikka vielä viime kesänä puhua pulputteli mielellään niitä näitä aina kun kävin visiitillä, ja myös puhelimessa. Siitä huolimatta olen aivan varma, että äiti kuuli, kun sanoin tulevani heti taas katsomaan, kun vain tämä tilanne tästä vähän tasaantuu.
Äiti on aina äiti, vaikka mitä tapahtuisi.

Ihan vain yleishyödyllisenä informaationa ajattelin kertoa, että tänään on torstai!
Ei nyt niin, ettenkö ihan oikeasti tietäisi mikä päivä on meneillään – tai kuvittelisin, että asia olisi epäselvä teille siellä ruudun toisella puolella – mutta kyllä se hiukan pistää pollaa sekaisin, kun pihahommia, roskien vientiä tai metsälenkkejä lukuunottamatta ei poistu kotoa – ja lisäksi osa-aikalomautettuna työ- ja vapaa-aika sotkeutuu varsin hämäräksi massaksi ilman selkeitä rajoja.
Torstai tietää tietenkin torstai taroteja ja tänään onkin yksi koko vuoden 2020 merkittävimmistä astrologisista käännekohdista. Helmikuun 9. alkoi neljän supertäysikuun putki, joista viimeinen osuu juuri tälle päivälle. Täysikuu Skorpionin tähtimerkissä on muutenkin varsin vaikuttava ja supermoon vielä tehostaa sen vaikutusta.
Merkkinä Skorpioni symboloi uudistautumista ja uudesti syntymistä. Tämän täysikuun aikana on siis erityisen otollista päästää irti kaikesta vanhasta painolastista ja manifestoida sitä, mitä elämältään haluaa. Kannattaa myös tsekata, onko helmikuun 9. tienoilta joitakin keskeneräisiä asioita, jotka nyt viimeistään pitäisi saattaa päätökseen.
Mutta katsotaanpas nyt ne kortit!
Mahdollisille uusille kävijöille tiedoksi, että homma toimii näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Vuorikristalli
Vahvistaa harmoniaa ja tasapainoa, auttaa ajattelemaan johdonmukaisesti. Kirkastaa mieltä ja rauhoittaa tunteiden myllerryksessä. Noitien käyttämä kivi, jonka avulla on mahdollista muuttaa negatiivisia energioita positiiviseksi. Kiviterapiassa vuorikristalli on mestariparantaja.
Vihreä Aventuriini
Vihreä Aventuriini on yleisrauhoittava ja parantava kivi. Hillitsee hermoromahdustilanteissa ja helpottaa migreenin ja kroonisen päänsäryn oireita. Lisää tunteiden tasapainoa ja auttaa päätöksenteossa ammatinvalintaan tai vaihtamiseen liittyvissä kysymyksissä. Auttaa univaikeuksissa.
Ruusukvartsi
Rakkauden kivi, joka auttaa parantamaan sydäntä ihan fyysiselläkin tasolla. Haihduttaa surua ja pelkoa, vahvistaa myönteisiä ajatuksia itseä kohtaan, kohottaa itseluottamusta ja opettaa antamaan anteeksi. Lisäksi muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ruusukvartsilla sively poistaa ryppyjä.

1. Maljojen Kuningatar
Kortin lootuksenkukat symboloivat rakkautta ja anteliaisuutta, haikara uuden alkua. Koti joko fyysisenä paikkana tai mielentilana on tänä viikonloppuna tärkeässä asemassa. Turvallisessa mielentilassa myös alitajunnasta tuleva tieto virtaa vapaasti ja uskallat myös kuunnella näitä viestejä avoimesti ja tuomitsematta. Mielikuvituksessasi on todella virtaa tänä viikonloppuna, mutta liiallista alitajunnassa pyöriskelyä ja asioiden turhaa vatvomista kannattaa välttää.
Vinkki viikonlopuksi: Kaikki eivät nyt välttämättä pysy ihan mukana, kun ideoit uutta ja näet visioita. Omiin tunteisiin kannattaa kuitenkin luottaa ja kun paketoit asiasi rakkauden ja lämmön täyttämäksi viestiksi, muiden on myös helpompi pysyä mukana ja hyväksyä ajatuksesi.
 2. Lanttien Prinssi
Nyt on hyvä hetki asettaa selkeitä ja konkreettisia tavoitteita sille, mitä haluat saavuttaa. Luvassa on energiaa, näkemystä ja vanhaa kunnon sisukkuutta, kunhan vain tiedät, mitä kohti haluat työskennellä. Kortti neuvoo tekemään yhden asian kerrallaan ja kunnolla – sinne tänne sinkoileminen ei vie eteenpäin eikä ainakaan lähemmäksi tavoitetta.
Vinkki viikonlopuksi: Ehkä ajattelet, että se, mitä kohti haluat työskennellä, on oma asiasi, mutta vaikka tykkäisitkin puurtaa itseksesi, kannattaa kysyä asiantuntijan tai kokeneen ihmisen neuvoa. Lisäksi energinen lanttien prinssi sanoo, että juuri nyt on oikea hetki aloittaa se liikkumismuoto tai treeni, jota olet pyöritellyt päässäsi, mutta et ole saanut aikaiseksi.
3. Miekkojen Kuningatar
Nyt on korkea aika luopua vanhoista rooleista ja kaavamaisesta ajattelusta. Luota omaan sisäiseen voimaasi. Kirkas looginen ajattelu ja päätöksenteko ei sulje pois sitä, etteikö tunteillakin ole oma paikkansa päätöksiä tehtäessä. Tärkeintä on se, että kaikki elementit ovat tasapainossa eikä lopputokseen päästä vain tunteiden tai ainoastaan järjen varassa.
Vinkki viikonlopuksi: Joskus toimintatapojen muuttaminen on selkein tie tasapainoon ja hyvään oloon. Kannattaa uskaltaa luottaa oman elämänkokemuksen tuomaan viisauteen – siihen, joka kumpuaa syvältä mahan pohjasta. Joskus sitä vain tietää nopeasti ja intuitiivisesti, miten pitää toimia.
Ihan ensimmäiseksi sellainen huomio, että kaikki tämän viikonlopun kortit ovat hovi-kortteja. Se viittaa aivan selkeästi siihen, että ihmissuhteet ovat pinnalla ihan riippumatta siitä, minkä kortin sattui nostamaan. Toivottavasti karanteeniaika ei ole koetellut lähimpiä suhteitasi tarpeettoman lujasti – ja toivotan tosi paljon voimia kaikille, jotka kamppailevat poikkeusolojen aiheuttamissa (tai esille nostamissa) ihmissuhdekriiseissä.
Itselleni nostin ykkösen eli maljojen kuningattaren – ja voin ihan heti sanoa, että se on yksi lempparikorteistani koko tarot-pakassa! Rakastan sen henkimää lämpimän positiivista ja ei-vaativaa aikaansaavaa energiaa ilman suorituspaineita tai tulosodotuksia. Siis että uutta syntyy ja mennään eteenpäin, mutta pehmeästi, iloisesti ja lämpimästi. Taas kyllä myös hiukan nauratti, miten täydellisesti kortti sopii tilanteeseeni. Koti on, monestakin syystä – eikä vähiten olosuhteiden pakosta – erittäin tärkeässä asemassa. Ja uuden syntymääkin olen hautonut jo jonkin aikaa… pikkuhiljaa pitäisi alkaa tehdä päätöksiä, mutta lupaan, että kerron niistä enemmän sitten, kun sen aika on!
Ihanaa viikonloppua ja hyvää vointia!! Nyt kantsii muuten napata kamera kainaloon ja lähteä ottamaan hienoja kuvia superkuusta, jos vain taivas on kirkas. Täällä meillä on ollut koko päivän tosi pilvistä, mutta nyt näkyy sininen taivas – eli iltalenkkiä pukkaa!

Eikös se ole niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – eli käytännössä melkein valmis?
Yksi rakkaimmista suunnitteluprojekteistani on keittiöni remontointi. Pidempään mukana olleille lukijoille sekä ystävilleni tiedoksi: kyllä, kyse on edelleen samasta remontista, josta olen jauhanut jo vuosikausia. Haha! Hiljaa hyvää tulee tai jotain sinnepäin.
Mutta minkäs sille voi, kun jo pelkästään suunnitelmien tekeminen on niin älyttömän kivaa! Tosin nyt jo kouluikään ehtineen projektin pääpiirteet ovat olleet itselleni varsin selvät siitä lähtien, kun sain tämän päähänpinttymäksi muodostuneen idean koko keittiö/ruokailutilan totaalisesta uudistamisesta.
Näin kevyessä kotikaranteenissa tulee hiihdeltyä omien seinien välissä huomattavasti enemmän kuin normaalisti ja olen siirtynyt tuumimisesta toteutukseen useammankin kodinparannusprojektin kanssa. Hyvää ajanvietettä sikälikin, että näin yksikätisenä edelleenkin operoidessa (huoh!) kaikenlaiseen pieneen näpräämiseen hurahtaa helposti kolminkertainen aika.

Päivitin myös keittiöremppahaavekuviani Pinterestin kotikansiooni ja siitä inspiroituneena päätin esitellä unelmiani teillekin.
Tavoitteenani on avoin ja aavistuksen rouhea keittiö, jossa on hyvä laittaa ruokaa – mutta myös tilaa puuhailla kaikkea muuta. Tällä hetkellä ratkaisu on hyvin käytännöllinen “puoliavoin” – eli keittiö ei ole oma erillinen huone, mutta näköyhteys olohuoneeseen on estetty pätkällä seinää, johon on upotettu jääkaappi ja pakastin.
Tarkoitus on repiä kyseinen seinä alas ja rakentaa tilalle keittiösaareke. Ja saarekkeen pääasiallisin tehtävä on toimia Mintun ompelu-, askartelu- & maalaustasona. Siis osana nyt jo vuoden käyttämättömänä lojunutta ateljeeta ennemminkin kuin keittiötä. Vaikka saahan sitä toki keittiöhommiinkin käyttää!

Olen sikäli poikkeuksellisessa tilanteessa, että kaappitilaa on keittiössä yllin kyllin – jopa liikaa. Asunto on modernihko kolmio (talo on rakennettu 2005), selkeästi vähintään kolmen hengen perheelle suunniteltu. Vaikka jopa siihen nähden keittiönkaappeja on tosi runsaasti.
Eihän se nyt välittömästi tunnu miltään valtavalta ongelmalta, että säilytystilaa on yli oman tarpeen, mutta – trust me – tyhjällä tilalla on jokin käsittämätön kyky täyttyä. Niinpä minunkin kaapistot on täynnä mitä ihmeellisintä roinaa.
Lähtöpakkaus edellisestä kodista ei sujunut mitenkään erityisen järjestelmällisesti. Vietin viimeiset kolme päivää ennen muuttoa sairaalassa tiputuksessa ja muuttolaatikot täyttyivät Karkin, Peetun ja heidän ihanien ystäviensä toimesta. Purkuvaiheessa yritimme vain saada laatikot tyhjiksi ja tavarat kaappeihin. Nyt, kun olen kurkistellut varsinkin keittiön yläkaappeihin, löydän sieltä kampetta, jota kukaan ei ole tarvinnut tai kaivannut viiteentoista vuoteen. Vähintään.

Kaikki tämä seli-seli selittely siksi, että tekisi mieleni hävittää keittiöstä kaikki yläkaapit ja laittaa tilalle kauniita puisia avohyllyjä. Tietty kaappejakin vähän tarvitaan ja kyllä kieltämättä hiukan hirvittää, mihin sitten tungen kaiken rakkaan romuni. Seinänpätkän muokkaaminen saarekkeeksi vähentää sekin säilytystilaa jonkin verran.
Kuulen myös korvissani äidin äänen, joka voimakkaasti paheksuen vastustaa avohyllyjä keittiössä. Miten ne on vaikea pitää siistinä ja astiat tulee vain rasvaisiksi ruuanlaiton kärystä. Tähän on onneksi vasta-argumentti ja se on, että rakkaan ystäväni Tinnin keittiössä on ollut since forever avohyllyillä jopa viinilasit, joissa rasvatahrat auttamatta haittaisi enemmän kuin esmes rustiikeissa saviastioissa – mutta homma on toiminut oikein hyvin. Ja Tinnin luona laitetaan välillä paljonkin ruokaa!
Pinterest-kansioiden kokoaminen on muuten aivan älyttömän kätsy tapa selvittää omia mieltymyksiään! Itse tajusin näitä kuvia katsellessani (ja kaikkia niitä muita, jotka löytyvät tästä kansiostani), että eniten haluan tuollaista valkoista suorakaidetta kaakelia. Olin jotenkin ajatellut, että päätyisin joko johonkin luonnonkiven tapaiseen taikka sitten marokkolaistyyppiseen kuviolliseen kaakeliin, mutta näköjään silmääni miellyttää enemmän iisi valkoinen peruskaakeli.
Rouhea tiiliseinäkin olisi tosi makea, mutta mielestäni sellainen näyttää aivan idioottimaiselta, jollei se ole luonnostaan talon oikea seinä, joka on vain kaivettu kipsilevyjen takaa esiin. Tai edes teoreettisesti. Meidän talo on teräsrakenteinen betonitalo, joten en mitenkään voi nähdä tiiliseinää luonnikkaana täällä. Niin kivasti kuin se antaisikin tunnelmaa.

Ihan älyttömästi on kyllä kaikenlaisia pieniä ja vähän isompiakin detaljeja, kun suunnittelee vähän perusteellisempaa remonttia keittiöön. Lattiankin olisin halunnut laittaa uusiksi. Mielessä oli jo tosi ihana tumma grafiitinharmaa, melkein musta, eläväpintainen laatta ja lattialämmitys sen alle. Pikainen tiedustelu sitten osoitti, että ilman lattialämmitystäkin hommasta tulee sen verran tyyris, että parempi tyytyä nykyiseen parkettiin.
Kodinkoneosastoa olen miettinyt myös. Yksineläjälle riittää varmasti jääkaappi-pakastin, en mitenkään haluaisi kahta suurta kylmälaitetta keittiööni. Kunnollinen höyryuuni on ihan must, samoin vihdoinkin induktioliesitaso. Sen sijaan olen ihan vakavissani miettinyt, että luopuisin mikrosta kokonaan. Ruuat saa lämmitettyä kyllä pannulla tai höyryuunissa ja leivät leivänpaahtimessa. Vai olenko nyt ihan ulalla?
Tarviiko ihminen mikroa?
Kaikki kuvat, linkit ja credsit löytyy täältä!

Yritin nyt oikein tsempata, että saisin vapun tarotit ajoissa eetteriin. Tosin tänä vuonna kevään juhla ei tarkoittane sen paremmin odotettuja kuin odottamattomiakaan kohtaamisia juhlahumussa kenellekään meistä. Hurjan monet jaksavat kylläkin ainaki Instagam-feedini perusteella järkkäillä virtuaalisia vappu-kinkereitä. Pisteet tsemppihengestä heille!
Planeetat ovat aikamoisessa liikkeessä tällä hetkellä, eli ei ole mikään ihme, jos olo on levoton ja mieli sinkoilee sinne tänne. Onneksi siellä Suomessakin on kuitenkin ihan sallittua lähteä ulos raikkaaseen ilmaan tuulettumaan. Se tekee hyvää muutenkin coronacationin pehmentämille aivoille.
Katsotaanpas, mitä kortit kertovat vappuviikonlopusta!
Uusille kävijöille tiedoksi ja muillekin muistutukseksi, miten homma toimii:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Onyksi
Viilentää kuumina käyviä tunteita ja tasapainottaa olemuksen eri puolia (yin & yang). Helpottaa stressiä ja surua, vahvistaa itsehillintää, moraalia ja itsekuria. Antaa voimaa ja kestävyyttä korkeidenkin tavoitteiden saavuttamiseen.
Karneoli
Karneoli helpottaa surua, vähentää kateutta ja pelkoja. Se juurruttaa nykyhetkeen, lisää elinvoimaa, antaa rohkeutta ja kehittää analyyttisiä kykyjä. Lisäksi se lisää päättäväisyyttä, päämäärätietoisuutta ja itsetuntoa.
Lapis latsuli
Voimistaa tietoisuutta ja tuo syvän rauhan. Auttaa irtautumaan kielteisestä emotionaalisesta sitoutumisesta, lisää itsevarmuutta ja voimistaa itseilmaisua. Se vahvistaa rehellisyyttä ja objektiivisuutta sekä voimistaa myötätuntoa. Lisäksi se helpottaa stressiä tuomalla järjestystä sekä elämään että kiireiseen mieleen. Auttaa oman tien ja ”mission” löytämisestä.

1. XXI – Maailmankaikkeus
Jatkuva muutos on tosiasia, joten sitä ei kannata pelätä. Luottamus elämän kantamiseen auttaa tasapainon saavuttamisessa – erityisen tärkeää juuri näin poikkeusaikoina. Keinotekoisia rajoituksia kannattaa välttää oli ne sitten ulkopuolelta tulevia tai oman sisäisen tuomarin sanelemia. Virallisia ja oikeita rajoituksia pitää tietenkin noudattaa, niistä tässä ei nyt ole kyse. Olet selkeästi saavuttanut nyt jonkin päämäärän. Nauti siitä ja anna itsellesi lupa hengähtää hetkinen.
Vinkki viikonlopuksi: Nyt on eheytymisen aika. Elämä on tulvillaan täyttymystä ja iloa, keveyttä ja rauhaa, kun vain jaksat uskoa siihen, mikä tietty juuri nyt voi olla aika haasteellista. Nyt on todellakin aika onnitella itseä kaikista saavutuksista, juhlia ja korjata satoa. Älä anna sisäisen kriitikkosi lannistaa hyvää mieltäsi: olet päässyt päämäärään ja siitä pitää olla iloinen, sitä kannattaa juhlia.
2. XVI – Torni
Tornia pidetään yhtenä tarot-pakan haasteellisimmista korteista, joten jos valitsit tämän, voipi olla, että viikonlopusta tulee aavistuksen myrskyisä. Kaikkea vanhaa ja jumittunutta tulee katsottua kriittisesti ja pilvilinnojen tai toiveajattelun päälle rakennetut perustat järkkyvät. Kaikki karanteenit ja sosiaalinen eristäytyminen luonnollisesti vielä kärjistää tätä. Kaikki vanha, mikä ei toimi, on aika panna roviolle. Kaikessa uudistusvimmassaan Torni on kuitenkin myös erittäin tsemppaava kortti – vähän siihen tyyliin kuin klassinen slogan-huoneentaulu sanoo: ”If you have been waiting for a sign, this is it”.
Vinkki viikonlopuksi: Merkittävät muutokset tuntuvat aina raskailta ja vaikeilta, mutta vastustelemalla ja pitämällä ehdoin tahdoin kiinni epätoimivasta vanhasta, tekee prosessista itselleen vain vieläkin vaikeamman. Kannattaa muistaa miltä tuntuu, kun on tehnyt kunnollisen ja perusteellisen siivouksen kotona. Samanlainen rauha, tyytyväisyys ja ilo on saavutettavissa myös kaikilla elämänalueilla, vaikka itse siivoushomma tuntuisikin raskaalta. Tornin kuvaama muutos on väistämätön, halusit tai et.
3. Sauvojen Ritari
Tiedossa on sisäistä kasvua ja kehittymistä. Juuri nyt sinulla on kaikki mahdollisuudet ja voima hävittää ympäriltäsi epätoivottuja negatiivisia asioita, jotka estävät etenemästä parhaaksi versioksi omasta itsestäsi. On aika jättää liian pieneksi ja ahdistavaksi käynyt haarniska taakse ja laukata kohti unelmia. Hovikortit viittaavat toisinaan ihan konkreettisesti ihmisiin, joten voi olla, että energinen uusi alku tulee kohdallesi pelottoman ja tulisieluisen nuoren miehen muodossa. Riippuu tietty kunkin harjoittaman eristyksen tasosta onko ketään kuvausta vastaavia mieshenkilöitä kohtaamisetäisyydellä.
Vinkki viikonlopuksi: Nyt kannattaa pitää silmät, korvat ja muutkin aistit avoimina. Mahdollisuudet kasvuun ja kehitykseen saattavat tulla eteen yllättävässäkin muodossa, joten kantsii olla tarkkana, että tilaisuus ei mene ohi. Kannattaa myös keskittyä olemaan kiitollinen kaikesta, mistä se vain on mahdollista – juuri mikään ei ole yhtä kuolettavaa negatiivisille energioille kuin kiitollisuus.
Kylläpäs tuli nyt isoja ja vaikuttavia kortteja!
Itselleni nostin kolmosen, eli sauvojen ritarin. Niin kovasti kuin toivottaisinkin elämääni tervetulleeksi uuden pelottoman tulisieluisen nuoren miehen, enpä usko, että harjoittamani eristys mahdollistaa mitään uusia kohtaamisia. Ellei hän sitten karauta ratsullaan meidän pihaan, missä kyykin pylly pystyssä kuopsuttelemassa siirtolapuutarhapalstaani. Vasurilla.
No, mielelläni keskityn myös olemaan kiitollinen kaikesta ihanasta ja kivasta elämässäni – kuten vaikka juuri tuosta palstasta, josta on tulossa kertakaikkiaan aivan ihana! Karkki, Cissi ja Peetu siellä ovat kaiken työn tehneet – ja sekin on niin ihanaa, että palstahommissa ollaan saatu tavata ja viettää aikaa yhdessä ulkoilmassa nyt, kun normaalit päivälliset sun muut on katkolla.
Kivaa vappua ja ihanaa viikonloppua kaikesta huolimatta! Otetaan iisisti ja ollaan itsellemme sekä toisillemme armollisia! <3