Vanheneminen sinänsä on lakannut olemasta varsinaiseti kivaa jo aika kauan aikaa sitten. Synttärit sen sijaan ovat aina ihan yhtä upea juttu. Facebook täyttyy toivotuksista, Peetu leipoo lempparikakkuani, pöydän ympärille kerääntyy liuta rakkaita nauttimaan Vesan tekemästä loistavasta illallisesta ja kaiken muun kivan lisäksi sitä saa vielä lahjojakin!

Nyt riittää taas pokkareita luettavaksi työmatkoille ja aamiaistreffit Grand Hotelliin on sovittuna. Tässä kuitenkin esittelyssä vimpain, joka tulee varmasti värittämään jokasunnuntaisia Treenaus-postauksiani… Paketista paljastui hieno hiekanvärinen Polar-sykemittari!

Nyt tulee sitten Mintustakin oikein kunnon insinööri-urheilija. HA! Aikaisemmin olen seuraillut sykettäni ainoastaan kuntosalivempeleissä kiinteänä olevien mittareitten avulla muutaman kerran treenin aikana. Keskisykkeen olen arvioinut ihan fiiliksen mukaan. Nyt siihen tulee muutos!

Sykemittari tallentaa liikunnan aikana kaikenmaailman tietoa, joista saa vaikka mitä analyysejä (hmmm… huomaako tästä, että olen vasta selannut mukana tullutta manuaalia??). Periaatteessa en ole erityisen kiinnostunut esmes treenin aikana kulutetusta kalorimäärästä, koska treenaan ensisijaisesti hyvän olon ja terveyden vuoksi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten sitä sekoaa hifistelemään. 😀

Aikaisemmin olen testannut sykemittarin käyttöä joskus 90-luvun lopulla. Silloin en jaksanut innostua leikkimään tekniikkapelleä. Ja sitäpaitsi silloiset mittarit olivat niin rumia, että eihän sellaisen kanssa viitsinyt lähteä edes lenkille, saatika sitten ihmisten ilmoille. Tämä FT40 on niin söötti (näkyyhän nuo kevyet pintapainetut kukkaset kuvassa??) just sopivalla sporttisella tavalla, että voisin jopa ajatella yhdistäväni sen tietynlaisten asujen kanssa ihan arkikäyttöönkin.

Jahas, nyt ei tarvitse muuta kuin voittaa luontainen vastustukseni kaikkia maailman manuaaleja kohtaan… Ja sitten vaan kuntotasoa testaamaan ja harjoittelutunteja keräämään!

Koska olen aivan totaalinen noviisi sykemittareitten suhteen, olen tosi iloinen, jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia. Miten laitetta olisi paras käyttää? Onko kaikista ohjelmista hyötyä vai seuraatteko sykettä vain mielenkiinnosta?

Perjantai-ilta alkoi mukavasti visiitillä Styleinin showroomilla. Esillä oli pääasiassa tämän kevään malleja. Mallistossa on paljon kauniita, upeista materiaaleista valmistettuja vetimiä. Värimaailma on hillitty. Viileä sumupäivän sininen ja lämmin poltettu oranssi värittää muuten luonnonvalkoisen, valkoisen ja mustan hallitsemaa palettia.

Kovin perusteellisesti emme kuitenkaan kaverini Camillan kanssa joutaneet kevätvaatteisiin tutustua, sillä takahuoneessa ja ateljeen puolella oli tarjolla viime syksyn mallistoa ja kevään malliston mallikappaleita huikealla 70 % alennuksella.

Tänään on ruotsalaisten virallinen palkkapäivä – eli oli todella syytä panna välillä vähän jäitä hattuun. Yritin metsästää mahdollisimman monikäyttöisiä vaatteita. Siksi esimerkiksi yksi aiva uskomattoman ylellisen pehmeästä nahasta valmistettu pikkumusta sai jäädä muiden löydettäväksi…

En sitten kuitenkaan pysty näkemään itseäni tavallisena työpäivänä toimistolla nahkamekko päällä. Ja.. hmh… saattaapi olla, että se oli myös aavistuksen liian tiukka.. 🙂

Jotakin pientä ja kivaa löysin silti. Voin kertoa, että se ei ole musta eikä tiukka. Sitä voi käyttää toimistolla ja vähän rennommissa juhlissa. Siinä on printtikuvio (hillitty!) ja ripaus mintunvihreää. Se tuntuu hyvältä ja näyttää (vähän) perhoselta!

Tarkoitus ei ole pidän hullua jännityksessä -blogikiusata ketään, mutta kaunokainen toppi ansaitsee osakseen paremman esittelyn kuin mihin rakeisilla iPhone-kuvilla pystyy!

Olen erittäin hyvin tietoinen, että kirkkaat väri-blockit ja neon-väriset asusteet ovat olleet kuumintahottia jo ainakin viime kevätsesongilta lähtien. Tähän asti olen sivuuttanut koko villityksen tuumien, että ihan kiva ja kaunista katsella, mutta ei todellakaan mitään minulle. Ne harvat vähän värikkäämmät vaatteet, joita olen garderobiini hankkinut, on jäänyt erittäin marginaaliselle käytölle.

En nyt sitten tiedä onko tämä pari päivää jatkunut täydellisen oloinen kevätkeli (kyllä, luitte oikein! Täällä on ollut lähemmäs kymmenen astetta lämmintä ja mieletön auringonpaiste nyt pari viime päivää…) pehmittänyt pääni, mutta bongattuani New Yorkin muotiviikon katumuotikuvista ihanan viheriäiset housut yhdistettynä sitruunankeltaiseen paitaan, en ole saanut värejä pois verkkokalvoiltani.

 Jutun juju on selkeästi överivärikkyyden ja neutraalien värien yhdistelmässä. Beige skarppi jakku ja taivaalliset nudet maryjanet raamittavat ärtsyt värit yllättävänkin rauhalliseksi kokonaisuudeksi. En usko, että ryntään kauppaan hankkimaan juuri kuvan kaltaisia värejä – niin herkulliset kuin nuo prässivekilliset myrkynvihreät housut ovatkin. Sen sijaan aion häpeilemättä kopioida idean ja kaivella kaappini perukoilta sinne piilotetut räiskyvärit ja himmata kokonaisuuden hillityillä hiekan sävyillä.

Tässä tulee nyt mahtava kuvapläjäys uusista mokkabootseistani! Shopbop suorastaan ylitti itsensä, sillä viime perjantai-iltana tilaamani Diane von Furstenbergin saappaat kiikutettiin ovelleni jo maanantaina päivällä.

Jättikokoisesta kuljetuslaatikosta paljastui kutkuttavan hieno kenkälaatikko. Silkkipapereitten seasta ongin esiin unelmieni bootsit ja lisäksi vielä hienon luumunpunaisen dust bagin.

Rouheat vetoketjut ovat varren ulkopuolella. Kätevää ja hyvännäköistä! Näin vetoketjut eivät hinkkaannu toisiaan vasten kävellessä – ja mene rikki, kuten kävi vanhojen bootsieni kanssa. Sen lisäksi tykkään kovasti siitä, miten vetoketjut antavat vähän särmää muuten aika naisellisille saappaille.

Varsin särmikkäät ovat myös saappaiden kumiset, kunnon liukuesteharkotuksella kuvioidut kiilapohjat. Ja niinkuin ystäväni Tinni sanoi, kuminen pohja on hyvä kävellä ja eristää loistavasti niin maasta hohkaavalta kylmyydeltä kuin kadun pinnan loskaltakin.

Ekstra plussat tulee vielä kevyestä karvavuoresta. Sen ansiosta ihanuusbootsit ovat juuri sopivan lämpimät lopputalven leudoille säätiloille, olematta liian kuumat kuitenkaan.

Kyllä näillä nyt pärjäilee siihen asti, kun on aika kaivaa talvisäilöstä Converset esiin!

Vuoden ensimmäinen Burda on myynissä vielä tämän viikon. Hokasin, että alkaa olla korkea aika pistää ompelukerhovinkkejä eetteriin, jos joku vaikka innostuisi ompeluhommiin.

Valitsin ensimmäiseksi ompelukerhoprojektiksi kivan näköisen kietaisupaidan ensinnäkin siksi, että se mainittiin helpoksi toteuttaa. Se ehkä inspiroi muitakin yrittämään. Ja toisekseen siksi, että tykkään kovasti kaikenlaisista kietaisuvetimistä niiden huolettomuuden takia.

Burdan versiossa on käytetty melkein läpinäkyvää ohutta viskoosia.

Itse ompeluhomma alkaa lehden ohjesivuilta. Ohje kertoo, miten paljon eri kokoihin tarvitaan kangasta ja mitä muita lisätarvikkeita pitäisi olla.

Kietaisupaidassa on tosi muhkeat solmimisnauhat, siksi kangasmenekki on varsin suuri. Tästä löytyy myös leikkusuunnitelma ja tieto siitä, mistä kohtaa kaava-arkilta jäljennettävät kaavat löytyvät.

Oikeiden kaavanosien löytyminen voi olla joskus aikamoista salapoliisityötä. Ns. helppokaava näkyy tummennettuna punaisella. Tässä lehdessä se on kolmesta kappaleesta ommeltava kynähame.

Koska kaavojen piirtäminen voi olla kimuranttia ja tarkkuutta vaativaa puuhaa, on tärkeä huolehtia, että assistentti on tehtäviensä tasalla…

Kaavaan kannattaa jäljentää kaikki mahdolliset pikkumerkinnät, muotolaskokset ja oikean langansuunnan osoittavat nuolet. Itse kirjoitan yleensä vielä muistiin, mistä lehdestä olen kaavan ottanut, jos vaikka myöhemmin tulee käyttöä samalle kaavalle. Silloin oikeaa lehteä ompeluohjeineen ei tarvitse etsiskellä turhaan.

 Ensin ompelin kietaisupaidan takasauman ja takakappaleen muotolaskokset. Seuraavaksi sivusaumat ja olkasaumat. Siksakkasin saumanvarat yhteen muuten paitsi oikeassa sivusaumassa erikseen, koska siihen tulee jättää aukko nauhan pujotusta varten (kaavassa on merkintä tätä varten).

 Saumat ja muotolaskokset silitän aina taakse- ja keskellepäin. Muutenkin kannattaa silittää saumoja ahkerasti eri ompeluvaiheiden välillä. Työ etenee näin helpommin ja saumoista tulee siistimpiä.

 Tässä herkullinen lähikuva oikean sivusauman aukosta, josta siis kietaisupaidan nauha kulkee läpi. Tikkasin aukon reunat lähinnä siksi, että saumanvarat pysyisivät kurissa käytön yhteydessä.

 Ohjeen mukaan pääntie käännetään kietaisupaidan kankaasta itse leikatulla vinonauhalla. Minä käytin valmiina myytävää puuvillaista vinonauhaa (laiska!), joka on ehkä vähän jäykempää ja toimii parhaiten vähän paksummasta materiaalista tehtyyn paitaan.

 Yleensä paitojen hihat leikatan lankasuoraan – eli kankaan reunojen mukaisesti. Tässä mallissa on kuitenkin täysvinoon leikatut hihat (ks. leikkuusuunnitelma). Ohjetta kannattaa noudattaa, sillä hihan malli on todella kapea ja täysvinoon leikkaaminen antaa sille tarvittavaa joustoa.

Kiristyslangat hihan pyöriöllä helpottaa kovasti hihan kiinnitystä miehustaan.

 Pari vinkkiä:

• Malliin kannattaa valita ohut, hyvin laskeutuva ja mielellään vähän joustava kangas.
• Nauhat kiinnitetään niin päin, että lankasuora (kankaan reuna) tulee ylöspäin, eli pääntietä kohti. Muuten pääntie alkaa helposti lerpsuttaa.
• Burdan koot ovat varsin “normaalit” ja tämä malli on aika niukka – eli kokoa miettiessä ei tarvitse valita pienempää kokoa.

 Ja tässä sitten valmis kietaisupaita!

Ompelin oman paitani ohuehkosta viskoosista, joka ei jousta yhtään. Se tuntuu toimivan ihan hyvin, mutta voisin kuvitella, että pieni määrä elastaania tekisi tuosta vieläkin paremman. Mallissa on aika pitkät hihat, mikä on omasta mielestäni pelkkää plussaa, mutta pituus kannattaa tarkistaa ompeluvaiheessa.

Kokonaisuudessaan, kankaan leikkuu mukaan lukien, kietaisupaidan valmistamiseen meni noin neljä tuntia. Pisin aika meni varmaankin kauniiden käänteiden tekemiseen solmiamisnauhoihin. 🙂

Tämä ei nyt ollut mikää totaalisen seikkaperäinen ompeluohje, mutta kuten kunnon ompelukerhomeininkiin kuuluu, annan mielelläni lisää vinkkejä, jos jokin jäi askarruttamaan!