Muistatteko, kun tässä kolmisen viikkoa siiten tuulettelin, että olen päässyt mukaan Indiedaysin ja Livenationin kampanjaan ja siitä hyvästä saanut itselleni ja kaverilleni himoitut liput Madonnan konserttiin?

Nyt voin kertoa mahtavia uutisia, sillä sain vielä kaksi (2) lippua lisää arvottavaksi ihanien lukijoideni kesken!! (arvo á 97,50 €)

Elikkä mikäli Madonnan konsertti Helsingissä Olympiastadionilla 12.8. kiinnostaa – nyt kannattaa osallistua! Kaikki tekin, joita arpaonni ei kohdannut Veeran arvonnassa: nyt olisi uusi tsäänssi, ja kuten tiedetään – jokainen tsäänssi on mahdollisuus!

 Arvonnan säännöt:

• Kerro kommenttiboksissa, mikä on mielestäsi Madonnan paras biisi evö.
• Ilmoita sähköpostiosoitteesi vastauksen yhteydessä (se ei näy julkisesti!), että saan sinuun yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
• Liput arvotaan yhtenä pakettina – eli voittaja saa lipun itselleen ja kaverilleen.
• Jätä vastauksesi viimeistään perjantaina 2.3.2012 klo 23.59. Tämän jälkeen jätettyjä vastauksia ei huomioida…

Ja sitten eikun osallistumaan ja mahtavasti onnea kisaan!!

Päivät ovat jo ihanan aurinkoisia, mutta toimistopäivän jälkeen valo ei niukinnaukin ihan vielä riitä kunnollisten päivänasukuvien ottamiseen. Uhmataan nyt kuitenkin valokuvauksen henkiä ja aloitellaan pikkuhiljaa herätellä taas henkiin Mintun vetimet -kategoriaa. Suurin syy siihen, että en malta olla julkaisematta vielä vähän iltahämäränrakeisia kuvia on uudet bootsini. Pakkohan näitä nyt on pikkuhiljaa päästä esittelemään in action. 🙂

Maanantainen työpäivä sujui rennosti vihertävän harmaassa hamosessa ja poolopaidassa. Hiusten juurikasvukin pitäisi näköjään taas värjätä. Eläköön päivänasukuvien itsetuntemusta lisäävälle mahdille! 😀

•  poolopaita, Oasis
• slipari, JC
• hame, 28Twelve
• sukkikset, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Vuoden toinen Burda Style on ilmestynyt. Jatketaan siis seikkailua ompelukerhon ihmeellisessä maailmassa!

 Lehden kansi lupaa varsin värikästä ja viheriäistä sisältöä. Itseäni jaksaa sapettaa, että lehdessä olevia malleja ei pääse vilkuilemaan ennen ostopäätöksen tekoa. No, tässä nyt ainakin teille hiukan best of -poimintoja kakkosnumeron kaavoista.

Tässä numerossa hemmotellaan erityisesti +-kokoisia ja raskaana olevia.

 Suurikokoisille on kaavoja oikein kivaan juhlapuvustoon. Mekkojen kaavalla on ommeltu jopa hääpuku. Kauniisti a-linjainen mekko sopii kyllä mielestäni mainiosti toteutettavaksi myös arkisemmastakin materiaalista. Hyvä perusmekon kaava koossa 44 – 51 toisin sanoen.

Vauvamasun mentäviä vetimiä uudesta Burdasta löytyy pienen puvuston verran. Housuja, tunikoita, mekkoja ja toppeja – kaikki niin linjakkaita ja moderneja, että ihan tässä itsekin innostuu… 😀

Toteuttamislistalle bongasin muutaman kivan mallin.

 Hauskasti ristiin rastiin pilkottu jersey-mekko olisi ihana toteuttaa samantien. Leikkausten ansiosta uskon mallin pukevan erittäin hyvin myös vähän naisellisempia muotoja. Valitettavasti saumurini on toiminut viimeksi joskus 90-luvulla – enkä ole saanut aikaiseksi viedä sitä huoltoon. Mahtavatko enää moista antiikkivehjettä edes saada kuntoon… Joustavasta jerseystä ei kuitenkaan kannata alkaa tavallisella ompelukoneella mekkoa toteuttaa, vaikka siinä jonkunlainen joustotikki olisikin. Niinpä tämä malli jää odottamaan saumurin ihmeparantumista.

 Sen sijaan ajattelin laittaa tänne ompeluvinkkejä kuvan housuista. Olen jo pidempään suunnitellut toteuttavani kivat chinot, kunhan vain sopiva kaava osuu kohdalle. No nyt nähdään, miten Burdan kaava istuu päälle. Molempien kuvien housut on siis toteutettu samalla kaavalla, vaikka ilme onkin materiaalista johtuen ihan erilainen. Itselläni on mielessä enemmän noiden alemman kuvan rentojen puuvillahousujen kaltaiset pöksyt. Saattaapi olla, että innostun myös testaamaan satiiniprinsessan pikkujakkua – tosin jossain ihan toisenlaisessa materiaalissa!

Se oli sitten taas sellainen treeniviikko… Alkuviikko meni kaikenlaisessa säätämisessä, oli milloin mitäkin iltamenoa, showroom-vierailuja ja piti vähän juhlistaa synttäreitäkin. Vasta perjantaina pääsin kunnon treeni-modeen.

Viikon suurin edistysaskel on oikeastaan pulssimittarin saapuminen harjoittelukaveriksi. Tein tänäaamuna laitteeseen ohjelmoidun kuntotestin ja olin suorastaan hämmentynyt – mutta toki iloisesti yllättynyt – kun tuloksen mukaan kuntoni on tasolla “erittäin hyvä”. Ihan kaikki aikaisemmat juoksuvuodet eivät siis ole menneet hukkaan, vaikka selän rikkoontumisen jälkeen treeni on ollutkin enemmän tyyliä mummo. Ja tuosta selkähommasta on tosiaan ehtinyt kulua jo kaksi vuotta.

Kävin tällä viikolla myös työpaikan kaikille työntekijöille tarjoamassa kunto- ja terveystarkastuksessa. Siellä valittelin selkääni – ja sain komennuksen fysioterapeutille. Kuntotestissä sain erinomaiset tulokset sekä kestävyydessä että hapenottokyvyssä. Jotenkin vain sitä tulee suhtauduttua noihin työterveydenhoitajan tekemiin testeihin niin, että tottakai niissä kuuluukin saada parhaimpaan kategoriaan kuuluva tulos. Minäkö kilpailuhenkinen?? Ha ha!

TREENIT VKO 8

Prejantai, SATS crosstrainer 30 min + 20 min lihaskunto & venytykset

• Aika laiskanpulskea perjantai-treeni. Treffit Camillan kanssa ja vierailu Styleinin showroomilla painoi päälle ja lopulta päädyin vetämään vähän vastahankaisen puolituntisen crosstrainerillä varsin matalalla, noin 120, keskisykkeellä. Sen jälkeen tein selkä- ja vatsalihasliikkeitä ihan suht perusteellisesti ja venyttelin hätsynpikaisesti. Unohdin ottaa sykemittarin aamulla mukaan, kun töihinlähtökiireissäni pakkailin treenikassia, eli sen parempaa dokumenttia tästä ei jäänyt muistiin.

Lauantai, SATS Body Balance 55 min

• Lauantai-aamupäivän balance sopii kyllä hermoilleni oikein hyvin! Lämmin olo pehmoisen treenin jälkeen leviää koko kroppaan ja mahtavan hyvä tsemppimieliala pysyy koko päivän. Ainoa haaste on riipiä itsensä liikkeelle vapaan aamupäivän leppoisasta luen-aamulehteä-ja-juon-satalitraa-kahvia -tunnelmasta. Vasta SATSissa tajusin, että olishan sen pulssimittarin voinut ottaa tällaiseen vähän leppoisampaankin treeniin mukaan. Olisihan ihan mielenkiintoista tietää, paljonko pulssi oikeasti kohoaa balancen kaltaisessa muka-jumpassa…

Sunnuntai, SATS crosstrainer 40 min, lihaskunto 30 min + venytykset

• Sykemittari näytti voimansa jo heti ensimmäisellä käyttökerralla! Kilpailuviettini heräsi heti. No, kilpailin tietenkin vain itseäni vastaan, mutta kuitenkin. Crosstrainerillä sujahti mukavasti 40 min teiniäitejä ja jotain fashion diaries -tyyppistä öö-luokan tositeeveesoopaa tuijotellessa. Keskisykkeeksi arvioisin noin 125. Punttipuolella vedin ihan perusteellisen yläkroppa-selkä-vatsa -lihastreenin. Keskisyke noin 100 kieppeillä, vaikka yritinkin pitää ihan reipasta tahtia. En ole vielä keksinyt, pystyykö tuolla mun mittarillani tallentamaan keskisykkeitä treenin eri vaiheille. Tuskin. Koko treeni oli siis 1 h 10 min, keskisyke 116 ja maksimi treenin aikana 134.

Ja kyllä vain – olen koukussa sykemittariini jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen! Tuskin maltan odottaa, että saan tallennettua useampia harjoittelukertoja. Sitten voin tehdä tilastoja ja seurantaa ja tavoitetaulukoita ja …. ja havaitsen löytäneeni sisäisen treeni-insinöörini! 😀

Eilisellä visiitillä Styleinin showroomille tuli tosiaan tehtyä yksi pieni hankinta. Tämän kevään mallikappaletangosta löytyi aivan mielettömän hieno printtitoppi, jonka malli, väri, materiaali ja koko kokonaisuus oli niin Minttu, että en mitenkään voinut jättää sitä sinne…

Compression Top on keijukaisen keveää silkkiä. Pyöristetty helma on takaa aavistuksen pidempi, 3/4 -pituiset hihat päättyvät juuri oikeaan kohtaan paljastaen sensuellisti ranteet. Laakeahko pääntie antaa Mintun kisun vilkkua niskasta.

Nyt tästä lähtien aion liihotella vesivärimaalattuna keijukaisena oli tilaisuus mikä hyvänsä!

En sitten jaksanut lauantain kunniaksi meikata, siksi old school “pää poikki” -kuvat… Mutta toppia en voi lakata ihastelemasta! Printin värisävyjä myöten kaikki on niin kohdallaan tuossa. Camilla muuten ehdotti eilen, että stailaisin topin valkoisten farkkujen kanssa. Siis valkoisten farkkujen! No, kerran sanottu jäi tietysti itämään takaraivoon ja nyt olen huomannut miettiväni, että onkohan mun vanhat valkoiset farkut vielä jossain tallessa. Vai joko 90-luku soitti ja halusi farkkunsa takaisin… 😀