En ole tilannut koskaan mitään Asokselta ja vain kerran olen tehnyt tilauksen Nelly.comiin. Nellyltä tulee kyllä säännöllisesti uutiskirje, varmaankin juuri tuon tilauksen takia, mutta en yleensä edes avaa sitä. En suhtaudu nettishoppailuun kielteisesti – päinvastoin – joten jokin muu syy tähän vastahakoisuuteen luulisi olevan. Ehkä osasyy on molempien nettikauppojen suosimat pornahtavasti keikistelevät mallitytöt, jotka saavat ihan kivatkin vaatteet kirkumaan white trash…

Tänään kuitenkin avasin poikkeuksellisesti Nellyn uutiskirjeen. (Syy siihen on yksinkertaisesti se, että vietän tänään vielä vapaapäivää ja keittössä odottaa mahoton tiskivuori, joka pitäisi loihtia puhtaiksi astioiksi asap, että Peetu mahtuu laittamaan ruokaa…). Tiesin kyllä, että fantastisen Elin Klingin ja lahjakkaan Nhu Duongin yhteistyönä luomaa linjakasta Nowhere-vaatemallistoa myydään Nellyssä, mutta vasta uutiskirje sai minut klikkaamaan itseni sivuille.

Sen verran olen seuraillut varsin tuoreen Nowheren vaiheita, että osasin odottaa vaatteita, joista tykkään. Pidän myös merkin perusfilosofiasta, jonka mukaan garderobia “rakennetaan” itselle sopivaksi ajan kuluessa ja vaatteiden tulee kestää elämää useiden sesonkien ajan. Vaikka ihan kokonaan sesonkimallistoajattelusta ei ollakaan luovuttu, Nowheren tavoite on, että eri sesonkien vaatteet toimisivat keskenään.

Nämä herkulliset metallikärkiset maryjanet ovat jopa tarjouksessa. Voipi olla, että Minttu on nyt lähempänä Nelly-tilausta kuin tyyliin koskaan. En nyt niin tiedä tuosta laventelin värisestä neulehuitulasta, mutta kapeiden mustien housujen ja farkkujen kanssa nuo toimisivat aivan varmasti.

Tämä epäsymmetrisellä keepillä pimpattu hihaton kauluspaita olisi ihan täydellinen toimistovaate. Konservatiivinen ja siisti peruspaita muuttuu heti paljon kiinnostavammaksi, kun siihen lisää vähän twistiä. Vaikka ei mulla niitä ihan tavallisiakaan kauluspaitoja mitään vastaan ole – tämä vaan olisi todella herkullinen lisä työvaatepuvustoon.

Aika työvaatevoittoiseksi näköjään menee tämä Nowhere-selailu. Tuokin jakkumainen neuletakki olisi todella mainio toimistolla. Olen tainnut aikaisemminkin jo kertoa, että työpaikallani (tai ainakaan meidän kerroksessa) ei ac:tä säästellä. Tästä syystä siellä on kesät-talvet sen verran vilpoisaa, että neuletakit ovat kovassa tehokäytössä ympäri vuoden.

Kuvasta ei oikein selviä, mutta tuossa hameessa on hauska verkkopaitamainen verkko alushameen päällä. T-paidasta tulee välittömästi jotenkin vaatteemman oloinen pääntien muotolaskosten ansiosta. Voisin ihan mainiosti kuvitella pukeutuvani juuri tuollaiseen outfittiin töihin mennessäni. Paitsi, että päälle olisi ihan pakko laittaa vielä yksi lämmittävä kerros.

Oikein kivoja ja käyttökelpoisia vaatteita on tuossa Nowheren ss12 -mallistossa muitakin. Ja miten vapauttavaa, että tuo vaatteita esittelevä malli ihan neutraalisti on vain.

Käytiin tänään aamupäivällä Åresta palanneiden Karkin ja Peetun kanssa treenaamassa. Kylläpäs on ihan mielettömän mukava pitää vähän extra-vapaata ja nautiskella sellaisesta viikonlopputyyppisestä hengailusta monta ihanaa päivää! Aamupäivä-jumppa = harvinaista luksusta. Treenin jälkeen Karkki lähti jatkamaan tenttiin lukua ja me suunnattiin Peetun kanssa kaupungille. Ilma oli itseasiassa aikas mälsä, harmaa ja sateinen, joten päädyttiin oikeastaan pyörimään vain Gallerianissa ja NK:lla.

NK:lla kuolattiin pääasiassa mielettömän ihania ballerinoja, mutta jotain  upeita laukkujakin päätyi sille päättymättömälle toivonhaluan-listalle.

Jimmy Choon Aivan Täydellisen Suloiset klassisen nudet mokkaballerinat. Periaatteessa kyllä ex-wanna-be-tanssijana tykkään  siitä, että baltsujen virallinen narurusetti on oikeasti sellainen, millä pystyy kiristämään istuvuutta. Nuo pienet, nyt ah-niin-trendikkäästä punametallista tehdyt pienet pompulat sulattivat kuitenkin sydämeni. Aika tasan tarkkaan 400 euron hinta tosin pitää huolen siitä, että ihan heti ainakaan ei tarvitse alkaa pohtia kompromissia kiristettävyyden ja pompuloiden välillä.

Olen jo pidempään kaipaillut varastoihini vaaleaa hyvää nahkalaukkua. Sävy saisi olla mieluiten jotain luonnonvalkoisen ja nuden (suomeksi beige) välillä. Oikeastaan olen himoinnut yhtä klassista Miu Miuta, mutta siitä ei näköjään löydy luonnonvalkoisena edes linkitettäviä sivuja enää mistään, joten pitäisi varmaan löytää joku uusi kohde haaveille. Ja itseasiassa yksi suuri syy siihen, että tuo Miu Miu ei ole päätynyt omistukseeni on se, että olen sen verran hyperventiloiva stressikimppu väkijoukoissa – tai esim täpötäydessä tunnelbanassa, että laukussani on ihan ihan pakko olla vetoketjukiinnitys. Sen takia tuo kaunokainen Mulberrykään tuskin tulee muuttamaan meille. Vaikka muuten se olisi kyllä täydellinen mittasuhteiltaan, väriltään, olkaremmin pituudeltaan etc.

Sitten onnistuin ihastumaan tällaiseen pikkuiseen Michael Korsin laukkuun. Väri on oikeasti kaunis puhdas pinkki, mutta en saanut sävyjä osumaan, vaikka kuinka säädin… Koko on oikeastaan aika täydellinen – sen tiedän jo ennestään, sillä käytännöllisesti katsoen aina, kun vaihdan isomman päivittäismatkalaukkuni pienempään, osuu valinta Filippa K:n mustaan mokkaiseen pikkulaukkuun. Ja tuo pinkki herkullisuus olisi tismalleen saman kokoinen…

Michael Kors on saanut oman, ihan vaikuttavan kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Kivoja laukkuja oikeastaan koko osasto täynnä. Tykkään siitä, että periaatteessa saman laukun voi saada joko hopeisilla tai kultaisilla metalliosilla. Harmittavan harvassa vaan on tuo vaatimani vetoketjukiinnitys, muuten voisin hyvinkin valita seuraavaksi jonkun näistä kivan massiivisilla metalliosilla varustetuista, mutta muuten klassisen mallisista laukuista. Tuolla hyllyssä BTW näkyy tuo edellisen  kuvan pikkulaukku vähän oikeamman sävyisenä kuin lähikuvassa.

Mutta juu, ballerinojahan me siellä oikeastaan kaikkein eniten käytiin kuolaamassa. Voidaan sysätä syy Karkin niskaan, joka kertoi, kun jumpassa tavattiin, että oli käynyt sovittamassa NK:lla maailman hienoimpia Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Ja että boyfriend Eric on lähdössä kohtapian New Yorkiin, missä Marc Jacobs on tunnetusti vähintään 30 % halvempaa kuin täällä. Ja kun Ericin matkalaukkuun paluumatkalle mahtuu  kuulemma ihan hyvin useampikin kenkälaatikko…

Mutta täytyy sanoa, että jumahdin ihan totaalisesti vasta-avatulle Repetton osastolle. Hei, voisinko saada nuo kaikki?? Tai no, en halua olla ahne, ne korolliset ballerinan näköiset voitte kyllä antaa muille, muuten kyllä haluaisin Aivan Kaiken. Niinkuin nyt esimerkiksi nuo iso-kissa-täplälliset täydellisyysballerinat. Jotka tulisin rakastamaan puhki. Vaikken edes tykkää elänkuoseista pukeutumisessa. Enkä ainakaan ole siinä iässä. (Täpläkaunokaisten hinta 290 euroa noinabout)

Mutta ihan aikuistenoikeasti aloitan varmasti Repetto-kirjastoni kokoamisen näistä klassikoista. Perusmalliset pintanahkaiset tuntuivat suorastaan “edullisilta” – noin 180 euroa nykyisellä kurssilla ja mokkanahkaiset pari-kolkyt euroa enemmän. Tästä kuvasta kuitenkin näkee erittäin selvästi, että nämä ovat sukua niille oikeille ballerinoille kiristettävine nauhoineen ja pehmeine muotoineen.

Nojoo, ja sit mä haluaisin tuollaiset tummanpunaiset lakeribaltsut ja ainakin parit erilaiset kaksväriset.

Olen käynyt kahdessa eri Repetton putiikissa Pariisissa joskus about 5 vuotta sitten. Niissä valikoima oli ihan hurjan suuri – ja yhä edelleen näki, että samat myymälät ovat olleet alunperin tanssijoiden “ammattikaupat”. Eli myynnissä oli kaikenlaista rekvisiittaa irtopaljeteista sukkahousuihin ja lampaanvillaan, mitä tanssijoiden voi kuvitella käyttävän. NK:n putiikissa  valikoima ei ole ihan samaa tasoa, mutta tavallisen ballerina-fanin on kyllä vaikea olla vaikuttumatta väri- ja mallivalikoimasta.

Ja voin kertoa, että NK:lla myydään yhä sitä ballerina-mallia, jonka jätin ostamatta aikoinaan Pariisissa, vaikka kävin sovittamassa sitä kertaalleen toisessa silloisesta kahdesta putiikista ja kahteen kertaan siinä putiikissa, joka oli pikkuisen lähempänä hotelliani. Syy siihen, että en ostanut ko. ballerinaparia on se, että tilini kirkui tyhjyyttään reissun jäljiltä, enkä kehdannut kysyä käykö sinne amex. Kavereille sanoin, että 37 oli liian pieni ja 38 oli liian iso. Eräät ne tekevät mitä tahansa säilyttääkseen kasvonsa. 😀

Mutta se “Mintun” malli on se klassisella leikkauksella (ei syvä ts.), kokomusta, ballerina pehmeää pintanahkaa ja “Chanel”-leikattu kärki mustaa mokkaa. <3

Oikeastaan piti katsella eniten näitä Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Karkki kertoi jumpassa, että aikoo tilata Ericiltä sellaiset oikein kivat perusbaltsut, joissa on pieni metallisolki edessä. Sanoin heti, että tarvitsen just ne samanlaiset, mutta se ei kuulemma käy, koska ne on nyt Karkin.

Karkki ehdotti, että voisin tilata Marc by Marc Jacobsin nyt jo kai klassikoiksi laskettavat hiiriballerinat. Ihan spontaanisti olin sitä mieltä, että kiitos mutta ei kiitos. Mutta sitten törmäsin näihin niittihiirulaisiin NK:lla. Yhtäkkiä ja jotenkin alkoi tuntua siltä, että tyyliini voisi ihan mainiostikin sopia pari asenennehiiriballerinoja. Hetken pitää nyt kuitenkin vielä miettiä (ja onneksi ehtiikin), että haluanko nuo nyt vain haluamisen vuoksi – siksi, että ne on niin kauniit tavarat – vai onko niille iha oikeasti käyttöä…

Marc by Marc Jacobs on muuten saanut aika massiivisen kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Puolikas seinä pelkkiä iPhonen, iPadin ja tietokoneen suojakuoria – aikamoista! Lisäksi laukkuja, koruja, lompakkoja, huiveja ja oikeastaan kaikkea muuta paitsi vaatteita löytyy nykyään myös NK:lta. Peetu päätyi anyways haluamaan mielummin Urban Earsin kuulokkeet syntymäpäivälahjaksi, vaikka Marcilla olisi ollut useampaakin mallia tarjolla. Niistä kuitenkin lisää huomenna.

Mutta se haaveista.

Vähän vajaa viikko sitten pistin eetteriin viimeisen kuulutuksen nimimerkille lavvra liittyen Gillette-arvonnan voittoon. Lavvrasta ei ole kuitenkaan kuulunut pihahdustakaan, joten arvoin uuden voittajan kolmannelle Gillette-paketille. Uuden voittajan nimimerkki on Pirkko ja kilpailuvastaus kuuluu näin:

“Jalkajumppa on kaiken peruslähtökohta 🙂
Yksi hyvä liike noustaan varpaille ja takaisin useita toistoja päivittäin ja ravistellaan sen jälkeen rentouttavasti.
Höyläys kuorinta ja kosteutus siinä se on ja sääresi kiittävät sinua.”

Olen laittanut uudelle voittajalla viestiä myös sähköpostilla. Toivottavasti hän vastaa pikaisesti, että saadaan palkinnot jakoon!

Vieläkö muistatte viime tiistaisen jutun Imagination is more important than knowledge – Albert Enstein? Nyt olisi aika lähteä löytöretkeilemään ja etsimään iloa, keveyttä, luovuutta ja hyvää oloa elämään.

Tällä kertaa esittelen The Artist Way -kirjan keskeisimmät työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Kaikki työkalut ja tehtävät ovat tärkeitä, koska niiden tekeminen on se, mikä saa alitajunnan työskentelemään ja sitä kautta omat valinnat ja niin – koko elämän – kulkemaan enemmän toivomaamme suuntaan. Ihan uskomattoman ihania asioita voi tapahtua, kun vaan uskaltaa ottaa pieniä askelia oikeaan suuntaan. Tämän “kurssin” etu on se, että askelia ei tarvitse sen paremmin keksiä itse kuin ottaa yksin. Kirjan lukemisesta saa kyllä inspiraatiota, mutta jos todella haluaa muutosta, haluaa löytää sisäisen vahvuutensa, haluaa iloa ja hyvää oloa elämäänsä, on tehtävien tekeminen ainoa keino.

Tämä on vähän sama juttu kuin treenaamisessa. Kaikenlaisesta liikunnasta ja useimmista urheilulajeista on kirjoitettu hienoja, todella mukaansatempaavia ja inspiroivia kirjoja. Omaa kuntoasi kirjojen lukeminen ei auta yhtikäs mitään, vaikka kuinka inspiroituisit. Muutos tapahtuu vasta, kun oikeasti lähdet lenkille/salille/pelaamaan…

Vaikka The Artist Wayn kohdalla puhutaankin vähän toisenlaisesta itsensä löytämisestä, on tehtävien tekemisellä ja pitkäjännitteisyydellä sama missio. Tehtävien tarkoituksena on ensin herättää ja myöhemmin vahvistaa hyviä, luovia ja vahvuutta tuovia asioita kunkin omassa sisimmässä, mutta ihan samoin kuin yksi juoksulenkki ei tee kenestäkään hyväkuntoista, ei yksi harjoitelmasessio vielä auta kovin pitkälle itsensä löytämisessä.

Niinpä toivon, että kaikki antavat itselleen sen lahjan, että edes yrittävät “treenata” säännöllisesti.

AAMUSIVUT

Aamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamuisin. Jokaikinen aamu. Parasta olisi, jos sivut voisi kirjoittaa heti, kun on herännyt, mutta ennenkuin on noussut ylös sängystä. A4 -kokoisia sivuja kirjoitetaan joka aamu kolme kpl. Paperi saisi olla mieluiten ihan valkoista (ei siis ruudullista tai viivoitettua).

Sivuille tulee kirjoittaa editoimattomana tajunnanvirtana kaikki se, mitä päässä pyörii. Ihan kaikki. Kaikki pikkumaisuudet,  kaikki murheet, kaikki suunnitelmat, kaikki ärsytykset, kaikki odotukset, kaikki toiveet, kaikki haaveet ja kaikki arkisuudet. Tavoitteena on tyhjentää pääkoppa kaikesta siellä pyörivästä roinasta. Kirjoittamisen tulee olla täysin kritiikitöntä. Mikään ei ole liian halpamaista tai pientä päätymään sivuille. Jos se kulkee ajatuksiesi läpi, sen on tarkoitus päätyä paperille.

Kirjoitetut sivut ovat salaisia. Niitä ei saa missään tapauksessa näyttää kenellekään (koska se vaikuttaa, miten suhtaudut tulevien sivujen kirjoittamiseen), niitä ei pitäisi lukea ääneen – ja itseasiassa aamusivuja ei tulisi lukea itsekään ensimmäisten kuuden-seitsemän viikon aikana!

The Artist Way -kirjassa sanotaan, että voisi olla ihan hyvä idea käyttää irtonaisia papereita, jotka voisi sitten joka aamu sulkea omaan kirjekuoreen. Itse tykkään kyllä mielummin käyttää vihkoa, mutta on kyllä tärkeä teroittaa sekä itselle että muille samassa taloudessa asuville, että aamusivut eivät todellakaan ole tarkoitettu lukemista varten!

TAITEILIJATREFFIT

The Artist Way -ajattelu lähtee siitä, että jokaisen meidän sisällä asuu luova taiteilija. Tuo taiteilija on sisäinen lapsemme (hei, onko joku muka nähnyt hyvinvoivan lapsen, joka ei olisi ollut omalla persoonallisella tavallaan luova!?) ja taiteilijatreffien ensisijainen tarkoitus on antaa huomiota ja iloa tuolle sisäiselle taiteilijallemme.

Taiteilijatreffit järjestetään kerran viikossa ja tapaamisen tulisi kestää vähintään tunti.

Omalla syksyn kurssillamme kävimme paljon keskusteluja siitä, mikä “hyväksytään” taiteilijatapaamiseksi. Kirja ei anna tähän mitenkään selkeitä ohjeita, vaikka on kysymys näin tärkeästä asiasta. Suuntaa antavina ohjeina voi käyttää esim. näitä:

1. Ajattele, että olisit sisäisen lapsesi viikonloppuvanhempi, mitä kivaa haluaisit tehdä hänen kanssaan nyt, kun teillä vihdoinkin on hetki yhteistä aikaa?
2. Taiteilijatapaaminen ei saa suoranaisesti liittyä työntekoon. Esim: jos sinun pitäisi käydä vaikka katsomassa joku tietty näyttely töittesi takia, ei siellä käymistä lasketa taiteilijatapaamiseksi. Tuskin sisäinen lapsesi on kovinkaan innoissaan, että on päässyt mukaan töihin.
3. Tapaamisen aihe tai sisältö ei saa liittyä mihinkään muihinkaan velvollisuuksiin. Jos tunnet, että sinun on “pakko” tehdä jotain, niin tee sitten, mutta sitä ei lasketa taiteilijatapaamiseksi.
4. On ihan ookoo, että tapaat muita ihmisiä taiteilijatreffeilläsi, mutta muista, että olet pitämässä kivaa sisäisen lapsesi kanssa – häntä ei saa hylätä nurkkaan murjottamaan vain, koska tapasit jonkun muka tärkeän ihmisen.
5. Olisi oikein hyvä, että treffit olisivat vähän jänskiä. Puoli askelta mukavuusalueen ulkopuolelle riittää, just sen verran, että voit tuntea mukavan kutkuttavan pirinän sisäisen lapsesi mahanpohjassa.

Aamusivut ja taiteilijatreffit ovat The Artist Way -kurssin perustyökalut ja niitä käytetään koko kurssin ajan. Aluksi nuo saattavat tuntua vähän hassuilta, mutta kuka voi sanoa, että tunsivat olonsa täydellisen luontevaksi elämänsä ensimmäisellä jooga-tunnilla?

Niin, että eikun matkaan – hoplaa!! Seikkailu odottaa!! 🙂

Röyhelöinen päällyshame, laskosteltu jakunhelma, ylimääräinen vyötärökaistale – tai miten tuota nyt kehtaisi kuvata – PEPLUM se on kuitenkin nimeltään ja vähintäänkin kuumintahottia tänä keväänä.

Niinkuin niin harvoin muodissa yleensäkään, tälläkään kertaa ei ole kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Pukuhistoria tuntee peplum-tyylisen päällyshelman eikä  romaninaisen asun päällyspaitakaan kovin kauaksi tuosta siluetista mene. Historiallisissa puvuissa peplum oli useimmiten irrallinen koristeltu päällyshame.

Moderni peplum tuli muotiin 30-luvun loppupuolella, jolloin se tavallisimmin oli tiukan vartalomyötäisen jakun kevyesti hulmuileva helmaosa. Trendi kesti läpi koko 40-luvun peplumin muutellessa ajan kuluessa vähän muotoaan runsaammaksi ja minimalistisemmaksi.

Mistään ihan pikkuriikkisestä trendistä ei nyt taida olla kysymys. Sen verran yksimielisesti kaikki suuret muotitalot ovat marssittaneet omia peplum-tulkintojaan maailman catwalkeille. Tarjontaa on joka makuun ja vartalolle sopivaksi: lyhyempää ja pitempää irtohelmaa, epäsymmetristä, rehevän röyhelöistä, varsin minimalistista ja jopa topattuja versioita.

Ainoa pieni ongelma on siinä, että me 80-luvun eläneet saatetaan suhtautua ihan pikkiriikkisen ennakkoluuloisesti tuohon, nykyisin yleesä hameeseen tai mekkoon yhdistettyyn lisähörsellykseen…

Vai mitä tykkäätte tästä kauniin kukkaisesta 80-luvun vintage-peplum-virityksestä? SJP tietty pystyy kantamaan asun minkä hyvänsä, mutta you got the point?

Kasarilla peplum teki entracen trendipukeutumiseen siinä vaiheessa, kun väki alkoi kyllästyä laatikkomaiseen, ylisuurilla olkatoppauksilla varustettuun massiiviseen siluettiin. Elikkä ajankohta osuu johonkin 80-luvun  puolenvälin jälkeen, minkä jälkeen hörsöt häippäsivät kuvioista taas 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen. For good – luulimma, mutta eipäs niin käynyt tämänkään ilmiön kohdalla.

No, onneksi trendikierrätyksen tunnusmerkki on, että mikään jo kerran eletty muotihullutus ei re-inkarnoidu ihan tismalleen samanlaisena kuin edellisellä käyttökerralla. Jotenkin tämä 2012 vuoden siluetti on – tai ainakin vaikuttaa – vähän linjakkaammalta, vähemmän rönsyilevältä, kuin edellisen peplum-kuumeen aikana.

Oikein ja hyvällä maulla käytettynä vyötäröhörhelö tuo leikkisyyttä asuun, loihtii illuusion kurveista pötkylävartalolle, kätkee pikkuisen pömsyttävän vatsan, markkeeraa vyötärön, vaikka sellaista ei niin kovin olisikaan. Tärkeintä on vain valita oikean mallinen peplum kunkin tarpeisiin.

Maailman celebrityt ovat luonnollisesti hypänneet jo mukaan peplum-trendijunaan. Varsinkin punaisen maton gaala-luomuksissa erilaiset päällyshameet ovat olleet suosittuja. Onkohan nuo kaikki niin kovin laihoja, että niiden pitää fuskata itsellensä vähän naisellisen pyöreää lantion kaarta? (tuumaa hän, eikä yhtään kateellisena… ;D)

Ja tosiaan, peplum ei tarkoita vain yhteen muottiin ahdettua vyötäröhelmaa. Se voi olla minimaalisen pienikin, epäsymmetrinen tai miksei vaikka topattu… Tykkään muuten ihan hurjasti, miten sekä Emma Stone että Nicole Kidman yhdistävät huikean punaisiin asuihinsa nudet kengät.

Tämä oli paras esimerkki, jonka löysin vähän aikuisemmasta peplum-versiosta. Kovin röyhelöinen kun on helposti myös turhankin tyttömäinen. Victoria Beckham tosin esitteli tuon kuvan mekon mallistossaan jo muistaakseni syys/talvi 2009 -kaudelle. Ei siinä mitään, mielestäni mekko on linjakkaalla tavalla elegantti – ja toimisi aivan loistavasti vielä tänäänkin.

Varsinaisesti peplum ei herätä mitään sporttiviboja. Tämän kuvan löytäessäni ymmärsin, että ehkä voisin sittenkin antaa härpäkkeelle mahdollisuuden. Mutta silloin ilmeen pitäisi olla nimenomaan joko naisellinen tai sporttinen – eikä missään tapauksessa sokerisöötin tyttömäinen.

Pikaisella silmäyksellä ainakin nettikaupoissa tuntuu olevan peplum-tarjontaa tyrkyllä ihan pilvin pimein. Asokselta löytyi noin ziljoona mekkoa ja tuo söpö paita on H&M:ltä. Eli peplum-kuumeisella ei ole mitään syytä kärsiä.. Ja varmaan tähän trendiin on nyt syytä vähintään tottua – jos ei nyt sentään ihastua – sillä härpäkkeet taitavat olla keskuudessamme vielä monta sesonkia. Ainakin, jos syksyn näytöksiä on uskominen.

Niinhän nämä ihanaiset pyhät saavat sisäisen kalenterin ihan sekaisin. Eilen jäi postaamatta viikon treenit, kun jotenkin ei vaan tullut tajuttua, että on jo sunnuntai. Heh. No, suurta murhetta tuosta nyt tuskin kellekään tulee. Laitetaan viime viikon laihanläntä treenisaldo tänne nyt tämän extra-sunnuntain kunniaksi.

Alkuviikko meni taas ihan reippaasti ja hyvällä tsempillä. Sitten alkoi pääsiäisloma ja kaikenlainen muu häitsääminen. Karkki ja Peetu lähtivät tosiaan isänsä kanssa Åreen, joten Energy-tunnit, joilla tavallisesti käymme kimpassa, jäivät nekin väliin. Eilen sain raahattua kaikenlaisesta hurvittelusta ja herkuttelusta velttoutuneen alter egoni pienelle hölköttelylenkille. Ja voin ihan rehellisesti kertoa, että ei kyllä ollu kovin kivaa… Haha! Askel painoi aivan vietävästi ja tasamaakin tuntui hirmu ylämäeltä. No, sellaista se joskus on – ja parempi silti mennä vaan – kuin olla menemättä. Olo oli jälkeenpäin ihan tarpeeksi palkitseva. Ja palkitsinkin sitten itseni ihanalla kiinalaisella kanawokilla. 🙂

TREENIT VKO 14

Maanantai, SATS Zumba 55 min

• Peetu oli edelleen Helsingin reissullansa, joten perinteinen maanantai-treenimme Boxing jäi väliin. Eihän sinne voi yksin mennä – tiedä jos vaikka saisi jonkun kamalan kovaa lyövän äijän parikseen. Zumba oli taas tosi hauskaa ja ohjaaja ihanan energinen sellaisella ei-ärsyttävällä tavalla. Näillä tanssillisemmilla tunneilla on kyllä tosi tärkeää, että ohjaaja on hyvä. Törmäsin tunnin jälkeen pariin suomalaiseen, joiden vakitunti tuo on. He sanoivat, että ko. ohjaaja oli sijainen – ja että tunnin vakiohjaaja ei ole läheskään yhtä hyvä. No, saa nähdä – voi olla, että menen tuonne vielä silti uudelleen joskus, kun Boxing ei sovi aikatauluihin.

Tiistai, SATS Crosstrainer 20 min, Body Pump 55 min

• Ehdin vetää kunnon hikisen crosstrainer-session ennen pumppia – ja se tuntui kyllä todella hyvältä. Pumpissa on toki pieni alkulämmittely ja kyllähän ensimmäisessä jalkasarjassa pulssi kohoaa, mutta muuten tuntuu, että kroppa ei pääse kunnolla vaihtiin, jos ei ehdi vetää pientä aerobista alkuverryttelyä. Kaiholla muistelen aikoja GoGolla, kun ensin käytiin aerobic-tunnilla ja sitten perään pumpissa. Hyvä fiilis (ja karsee nälkä!) tunnin jälkeen. On tuo vaan tehokas ja hyvä tunti meille, jotka emme niin tuosta salilla tehtävästä punttitreenistä piittaa.

Sunnuntai, lenkki 45 min, lihaskunto 20 min

• Hölköttelin (ja välillä myös vähän kävelin…) hampaat irvessä tuon 45 min. Ei vaan kulkenut sitten millään. Keli oli kyllä aivan loistava, aurinkoinen ja kivan lämmin. Mutta kun ei vaan sujunut, niin ei sujunut. Kotona yritin paikkailla mälsän lenkin aiheuttamaa turhautumista tekemällä vatsoja, selkälihaksia ja tavallisia sekä ojentajapunnerruksia. Fiilis oli lopulta kuitenkin ihan ookoo ja onnittelin itseäni, että tulipahan tuokin nyt tehtyä.

Tuota juoksemista ja sen vaikeutta olen tässä nyt pohtinut paljonkin. Kyllä, kieltämättä selkä vaivaa edelleen, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ehkä sittenkään ole ainoa syy takkuiluun. Tai ei se selkä niin hurjasti vaivaa noilla ryhmäliikuntatunneilla. On totta, että mun välilevypullistumani onnistuu painamaan jotain hermoa. Lenkillä sen huomaa siitä, että oikea jalka alkaa pikkuhiljaa puutua – tai siitä ikäänkuin katoaa kaikki voima. Kuitenkin uskon, että jos saisin tämän satunnaisen lenkkihölköttelyn vähän säännöllisemmäksi, juoksu alkaisi myös pikkuhiljaa sujua paremmin. Ihanaa jossittelua, mutta yritän tällä vaan motivoida itseäni. 😀 Ja ei, en ole saanut vielä(kään) varattua aikaa fysioterapeutille.