Tämän aamun Metro-lehdessä sanottiin, että nyt on tyypillinen huhtikuun sää. Välillä on varsinainen räntärytäkkä – niinkuin esim. viime lauantaina, välillä aurinko pilkistelee ja ilmakin vähän lämpenee. Aamulla on melkein pakkasasteita ja tuuli kirpistelee poskia.

Olkoon sitten tyypillistä ja ihan normaalia – minulle riittää jo!!

Haluan tuntea lämpimän kevättuulen paljailla säärillä, kulkea sandaaleissa sukkien kanssa tai ilman, jättää kotiin paksun talvitakin, siristellä silmiäni kullanhohtoisessa ilta-auringossa. Haluan pukea nuden värisen pitsitoppini kukkahelmojen kanssa. Haluan kunnon kevään!!!

 Kaikki kevätkaihoa lietsovat kuvat: Stockholm Street Style

Semihyvä treeniviikko takana. En sit tohtinut lähteä lenkille kiusaamaan selkääni, kun viimeviikon postaukseen tullut kommentti vahvisti sen, mitä oon intuitiivisesti ajatellutkin. Eli ei ole kovin hyvä merkki, jos jalka puutuu juostessa. Ongelmani on kai ollut vähän se sellainen perussuomalainen asenne, että kyllä se sillä lähtee, millä on tullutkin… Ja että terveyskeskuksen omalääkärini ei ole mikään urheilulääkäri. Hänen silmissään olen varmasti tosi aktiivinen ja hyvin treenattu, jolloin tee sitä, mikä tuntuu hyvältä, on ihan järkevä ohje. En nyt tietenkään vieläkään saanut varattua aikaa fysiotreapiaan, mutta henkisesti olen ottanut jo ison askelen siihen suuntaan. 🙂

TREENIT VKO 15

Maanantai, SATS BodyPump 55 min

• Maanantaina olikin pyhäpäivä ja aika vähän mitään ohjattuja tunteja tarjolla. No, pumppi on aina hyödyllisen oloista – ja täytyy kyllä tunnustaa, että just jotain tuollaista punttirääkkiä kaipasin kipeästi pääsiäisen herkuttelujen ja löllöilyjen jälkeen. Hassua vaan edelleenkin, että pulssi ei nouse tunnilla juuri mihinkään. Korkein lukema taisi olla 125, mikä on mun skaalassani kyllä tosi alhainen. Silti en tuntenut, että olisin mitenkään “säästellyt” treenissä.

Tiistai, SATS Energy 55 min, powerwalking 20 min

• Tiistaina olin yhä vapaalla ja mentiin aamupäiväjumppaan yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Onnistuttiin katsomaan Peetun kanssa bussiaikatauluja tosi hassusti (molemmat!)! ja oltiin puoli tuntia liian aikaisin – eli noin 45 min ennen tunnin alkua jo salilla. Vedettiin ihan kivat powerwalkit lämmittelyksi juoksumatolla. Pulssi oli siinä 118  ja 124 välillä koko tuon 20 minuuttia. Ihan hyvät verryttelyt siis. Karkki oli puolestaan laskenut aikataulut toiseen suuntaan väärin – ja päätellen siitä, miten punaposkisena hän lopulta päätyi salille, oli sielläkin vedetty aikamoiset powerwalkit… 🙂

Sunnuntai, Body Pump 55 min

• Täähän menee nyt ihan pumppaamiseksi, mutta hyvältä tuo sunnuntai-aamun tunti silti tuntui. Olisin ehkä kaivannut vähän aerobisempaa treeniä sunnuntaille, mutta tosiaan en uskaltanut lähteä lenkille ja silloin kun treenaan yksin, olen tosi laiska lähtemään muualle kuin tuohon meidän lähi-SATSiin. Sinne kun pääsee kävelemällä ja suihkuun voi sitten tulla kotiin.

Nyt olen siis vakaasti päättänyt – ja myös henkisesti valmistautunut – siihen, että otan yhteyttä fysioterapeuttiin. Tuossa meidän lähellä on itseasiassa yksi, kuulemma hyvä, paikka, joka on erikoistunut “tavallisten ihmisten” urheiluvammoihin. Elikkä meidän, jotka emme ole mitään aktiivi/eliittiurheilijoita, mutta joiden ongelmat saattavat olla nimenomaan sidoksissa väärin tehtyyn liikuntaan ja kuntoutus tähtää siihen, että pääsee jälleen niinsanotusti baanalle. Mikään täkäläinen kela ei tuota korvaa, mutta kai sitä nyt voisi turhempaankin rahansa heittää… 🙂

Perusarkimeikin tekemiseen on yleensä aikaa 0 – 4 minuuttia. Siinä ei paljoa pohdiskella, että nääs nääs laittaisinko sitä tai tota. Meikkipakin on oltava kunnossa, tavaroiden paikoillaan ja nassun laitto ihmismäiseen kuntoon tapahduttava luotettavasti, vaikka varsinainen herääminen tapahtuukin vasta bussia kiinni juostessa.

Olen meikannut samaan tyyliin oikeastaan koko ikäni. Eye-lineria – sellaista kakkumaista, pensselin ja veden avulla käytettävää – aloin käyttää lukion tokalla, enkä ole siitä sen jälkeen luopunut. Ikä on tuonut muutaman muutoksen. Tietenkin. Ennen en juuri piitannut pohjustuksesta, kunhan nyt tupruttelin sen verran puuteria, että poskipuna leviää tasaisesti. Nykyään hyvä meikkivoide on ihan must. Kaikki mahdolliset hileet, glitterit ja hohteet ovat myöskin pudonneet pois arkikäytöstä. En nyt tiedä uskonko siihen, että helmiäinen vanhentaa… jotenkin vain kaikki mattavaihtoehdot tuntuvat helpommin siisteiltä.

Meikkivoiteena käytän Max Factorin Xperience -sarjan sävyä 55 Fair Sugar Cane, joka onkin jo melkein lopussa, niinkuin kuvastakin näkee… Balin reissun jälkeen sekoitin mukaan tujauksen sävyä 85 Deep Soapstone – ja taidanpa tehdä niin yhä edelleen siinä toivossa, että rusketuksesta olisi jotain jäljellä. (ei ole). Silmänalusiin ja nenänpieliin sipaisen likilegendaarista YSL:n valokynää

Meikkivoiteen kiinnitän irtopuuterilla. Tällä hetkellä käytössäni on Cliniquen irtopuuteri sävy 03. Se tuli ostettua hetken mielijohteesta (varmaan oli niin hyvät “osta kaksi saat lahjan” kampikset käynnissä) ja ihan hyväähän tuo on… Normaalisti käytän aina Diorin irtopuuteria, muistaakseni sävy 01 ja siihen taidan kyllä palata, kun tuo on käytetty loppuun. Edellisestä Diorin puuterista on käytössä edelleen tuo tosi kätevä suti.

Aurinkopuuteri on erittäin uusi tuttavuus meikkiarsenaalissani. Karkki on aina ollut vannoutunut aurinkopuuterin käyttäjä. Viime kesänä sain sitten kädestä pitäen opastusta, miten sitä kuuluu käyttää ja sain vielä Karkilta lahjaksi tuon Guerlainin terrakottapuuterin, sävy 01. Aurinkopuuteria sudin tuolla Smashboxin jättipensselillä lommoposkien kohdalle, kiertämään kasvoja pitkin hiusrajaa ja leuan alle. Näin voi fuskata vähän kolmiulotteisuutta ja hehkua kasvoille.

Poskipunana käytän Maybellinen Mineral Pure Blush sävyä 20 Moonlight Mauve. Tuon olen saanut blogin kautta joskus sata vuotta sitten, mutta yhä se vaan kestää! Karkin mielestä tuo on ihan liian pinkki ja sisältää vielä hohdetta, mutta lisään sitä vain ihan aavistuksen pikkuruisen huiskauksen posken korkeimpaan kohtaan tuomaan valoa ja reippaan oloista ilmettä. 🙂

Luomivärejä käytän aika säästeliäästi ja jos (kun) tulee kiire aamulla, luomiväri on se, mistä ensimmäisenä tingin. Perusmeikki syntyy Face Stockholmin pellavaisenvaalealla mattaluomivärillä sävy Mist ja varjostus Make Up Storen lämpimän ruskealla sävyllä Cashmere. Joskus, kun haluan vähän enemmän kontrastia, käytän varjostukseen aikoinaan Tampereen blogimiitissä saamaani MACin satin-luomiväriä sävy Folie. MACin luomiväreissä on tosin niin paljon pigmenttiä (mikä on siis periaatteessa hyvä ja positiivinen asia!), että niitä ei juuri kiireessä levitellä vähän sinne päin…

Silmien rajaus on itselleni tärkeämpää kuin luomiväri. Luotto-eye-liner on ollut jo vuosia Chanelin kakkumainen rajauspaletti. Se on ihan voittaja ja monikertaisesti korkean hintansa väärti!

Nuorempana en juuri piitannut fiksailla kulmakarvojani, kunhan nyt välillä nypin pahimpia villityksiä pois. Nykyään taas tuntuu, että katse ei oikein “aukea” eikä ilme pysy koossa, jollei kulmakarvat ole huolitellut. Kulmien muotoiluun käytän Face Stockholmin kulmakarvapuuteria, sävy Myrrah. Ja voin vakuuttaa, että sävy on luonnossa aavistuksen vaaleampi ja huomattavasti hiekkaisempi (harmaampi??) kuin miltä se kuvassa näyttää. Olen kovasti tykästynyt tuohon puuterimaiseen kulmakarvaväriin. Se on koostumukseltaan riittävän “rasvainen”, joten väri pysyy hyvin paikoillaan koko päivän, kuitenkin lopputulos on paljon pehmeämpi ja luonnollisempi kuin kulmakynällä piirretty.

Ripsarina on tällä hetkellä Max Factorin False Lash Effect Fusion -mascara. Se on mielestäni ihan ookoo ja toimii, mutta ei kyllä voita suosikkiani, joka kuuluu tuohon Max Factorin Xperience -sarjaan.

Huulipunista tulikin eilen juteltua jo pitkät pätkät.  Tuossa keskellä on Max Factorin Vibrant Curve Effect -huulikiilto, sävy 14 Majeste. Niitä olen käyttänyt tyhjäksi jo useamman putkilon. Kiva, luonnollinen sävy ja mukavan tahmaamaton fiilis. Häipyy kylläkin huulilta tosi nopsaan, mutta mikä huulikiilto ei.. Vieressä on tuo eilen esitelty Max Factorin uutuus, joka nyt tekee tuloaan vakikäyttöön. Kuvassa on myös huultenrajauskynä, jota käytän useimmiten, kun muistan tai ehdin. Eli en kovin usein… Se tulee Make Up Storelta ja sävy on Something Borrowed. Tykkään oikeasti tuosta huultenrajauskynästä ja sillä saa hyvän luonnollisen näköisen hymyn, mutta jotenkin se ei vaan istu arkisiin askelmerkkeihin..

Ja täytyy huomauttaa, että tämän postauksen kirjoittamiseen meni moninkertainen aika verrattuna siihen, mitä oikeasti meikin tekemiseen menee! 😀

Paljonko olisit valmis maksamaan valkoisesta t-paidasta, jossa on musta simppeli painatus edessä? Paljonko olisit valmis maksamaan kyseisestä t-paidasta, jos se olisi tosi hienoa merkkiä, näkynyt celebrityjen päällä, makea it item ja kaiken lisäksi se signaloisi toivomaasi ironisen nonchalanttia suhtautumista high fashioniin?

Ymmärrän kyllä, että laatu maksaa, puuvillassa ja puuvillassa on vissi ero ja että valmistuskuluissa säästämällä ei paidan käyttöikä ja laatu parane. Ja ymmärrän myös senkin, että joskus sitä on valmis satsaamaan vähän enemmän saadakseen just sen himoamansa ihanuuden, joka on ehkä sen verran kallis, että se ei tule vastaan ihan jokatoisella fjortiksella. Kallein t-paita, jonka olen ostanut maksoi muistaakseni about 600 kruunua (noin 60 euroa), mutta se on Katharine E Hamnet ja rakastan sitä edelleen.

Jossain menee kuitenkin raja, missä Mintun ymmärrys joutuu todella kovalle koetukselle.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä cooliksi julistettu, kansainvälisessä muotiblogiskenessä hypetetetty Célinen logo t-paita. Se on hieno ja aivan varmasti hyvälaatuinen – siitä ei ole epäilystäkään. Klassinen leikkaus istuu todennäköisesti juuri sillä oikealla tavalla ja materiaali on parasta mahdollista kampapuuvillaa. Mutta mites hei toi hinta!? Olin ryystää aamukaffet väärään kurkkuun, kun tajusin, että paita maksaa noin 300 euroa. Siis KOLMESATAA euroa!

YSL:n klassiset logo-paidat maksavat pikaisen tutkimuksen mukaan noin puolet tuon Célinen hinnasta. Eli pikkuisen halvemmallakin pääsee julistamaan ironista suhtautumistaan logo-hysteriaan. Hämmästyksekseni huomasin kuitenkin, että nuo Célinen teepparit on loppu käytännöllisesti katsoen joka paikasta.

Rihanna tuskin on maksanut penniäkään paidastaan.

Joku on kuitenkin ostanut kaikki ne paidat. Enkä voi nyt muuta kuin ihmetellä, että kuka on valmis maksamaan valkoisesta perusteepparista, jossa on musta yksinkertainen painatus, yli 300 euroa?

Perjantain toimistoasuna toimi trikoinen raitahamonen, joka sai pikkasen skarpimpaa seuraa mustasta jakusta. Tykkään tosi kovasti tuosta Lindexin pohjepituisesta hameesta. Harmittaa vain, että siihen on jo ihan parin käyttökerran jälkeen venynyt aikamoiset polvipussit. Istun töissä käytännössä kaiket päivät, joten vaikea sitä on välttääkään. Pitäisi olla sellainen materiaali, joka palautuu vähän reippaammin. Hameessa on kyllä elastaania, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi. Muuten se on materiaalitaan polyester-viskoosi -sekoitetta. Täytyy nyt toivoa, että tuo viskoosi-osuus kutistuisi pesussa sen verran, että ei ihan samantien tarvitsisi laittaa tuota “mökki-vaate”-pinoon. Ei, meillä ei ole mökkiä, mutta kutsun niitä (ihan liian montaa) vaatekappaletta mökkivaatteikseni, jotka ovat liian uusia tai hyviä meneen heitettäväksi, mutta liian kulahtaneita normaaliin arkikäyttöön…

Mielestäni tuo cappucino-sävyinen kynsilakka toimii hyvin vähän seilorihenkisen kokonaisuuden kanssa. Joku kirkas punainen olisi ollut ihan liian obvious, tuo sen sijaan luo jännää pientä tyylikontrastia asuun. Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ihmettelevät: sormeni voivat aivan hyvin, en vain jotenkin osaa poseerata luontevasti, kun itselaukaisija on toisessa kädessä… 😀

Testasin tänään koko päivän eilen saamaani Max Factorin Colour Effect Flipstick -huulipunaa. Tohdin lähteä liikkeelle tosi raisusti ja aloitin tuolla kaikken neutraaleimmalla sävyllä Melody Brown. Tiedotteen mukaan huulipunien toisen pään pitäisi olla “tumma ja voidemainen” ja toisen “vaalea ja hohtava”. Tässä Melody Brown -sävyssä molemmat ovat silmämääräisesti arvioituna yhtä tummia, mutta koska tämä tänään käytössäni ollut tuntui todella ihanan voidemaiselta, oli varmasti kyseessä juuri tuo “tumma ja voidemainen” -pää.

Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, en erityisesti tykkää käyttää huulipunia, en halua juurikaan väriä huulilleni, enkä todellakaan tykkää, jos huulet tuntuvat tahmaisilta. Silti käytän koko ajan jotain huulikiiltoa tms. eli en myöskään halua olla au naturel.

Varsin haastavan työpäivätestin (kuiva toimistoilma, paljon puhelimessa puhumista etc) jälkeen olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Tuo käyttämäni pääty antoi hiukan huulikiiltoa enemmän hohdetta huulille, mutta yllättäen huomasin pitäväni siitä! Väri on tarpeeksi neutraali muuten ja kestävyys huulilla moninkertainen verrattuna käyttämiini huulikiiltoihin. Suurin miinus tulee varmaan siitä, että tuota en uskaltanut lisätä ilman peiliä!

Työpäivän jälkeen testailin kotona myös muut huulipunasävyt.

Melody Brown -sävyn toinen pää on persikkaisempi ja selkeästi toista päätä hohtavampi. Ensin karsastin koko sävyä, mutta kun levittelin sitä huulilleni, totesin, että tämähän näyttää ihan kivalta. Jotenkin sellainen kreisi mutta hillitty vähän Maria Montazami -tyyliin.  Haha! Tästä ei todennäköisesti tule mitään arkisuosikkia, mutta voisin hyvinkin ajatella käyttäväni joskus, kun hiuksetkin olisi oikein kiharalla ja rusketus kohdallaan. 🙂

Colour Effect Flipstic -huulipunien idea on, että kahden eri pään avulla voi luoda monia eri vaihtoehtoisia lopputuloksia suosikkisävyistään. Ajattelin vähän, että mitähän ideaa on laittaa päällekäin kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä… Mutta huomaatteko tuon eron kuvassa (ei saa katsoa silmiä, yritän kiivaasti olla räpyttelemättä… :D)? Itse ainakin huomasin, ja lopputulos on mielestäni jopa luonnollisempi kuin kohdassa yksi – eli kun huulillani on vain tuota mielestäni neutraaleinta sävyä. Aika huippu homma, että molemmat punat ovat samassa hylsyssä. Eivätpähän pääse eksymään toisistaan käsilaukun syövereihin.

Seuraavksi testasin Gipsy Red -punan “vaalea ja hohtava” -päätä. Puikossa sävy näyttää hurjan kullanoranssiselta. Huulissa sävy on aavistuksen luonnollisempi, mutta ei todellakaan mitään, mitä ottaisin arkikäyttöön. Sen sijaan aloin kyllä kieltämättä heti haaveilla kesän ilta-auringossa vietetyistä kullanhohtoisista hetkistä, rantahiekasta varpaiden välissä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta… Niin, luulenpa, että tämä sävy saa uuden mahdollisuuden sitten, kun posket eivät enää loista kalpeina ja matsaaminen oranssikukalliseen bikini-toppiin käy vähän kivuttomammin.

Gipsy red -huulipuikon “tumma ja voidemainen” -pääty tarjosikin sitten huulipunaelämyksen vailla vertaa! Oranssinpunainen täyteläinen ja oikeasti hoitavan oloinen huulipuna tuntui kieltämättä aivan erinomaiselta huulilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en tunnistanut peilikuvaani tuon jälkeen! Eihän se itseasiassa tuossa kuvassa ollenkaan hassummalta näytä, mutta olo on vähän sama, kun joskus nuorena värjäsin hiukseni mustaksi (tai “musta tulppaani” oli sen – silloin trendikkään – violettiin taittavan mustan sävyn nimi). Monet kehuivat silloin, että voi kun sulle sopii musta ja silmätkin tulee paremmin esiin, itse en vain tunnistanut itseäni peilikuvasta…

Näiden kahden sävyn kanssa voisi värin syvyyttä ja intensiivisyyttä varioida varmasti ihan miten paljon. Tässä olen lisännyt vain tuota kultaa edellisen kuvan aika paksun punakerroksen päälle. Kuvassa ero ei näy niin kovin hyvin, mutta livenä tuosta tuli kyllä sellainen kesä-sorbetti-kulta-pommi ettei mitään rajaa. Ei edelleenkään mitään, mitä luonnikkaasti käyttäisin, mutta todellakin jotain, mitä mielelläni ihailisin jollakulla muulla.

Tässä vielä dagens:

•  jakku, H&M
• hame, Lindex
• t-paita, H&M
• nilkkasukat, David
• kengät, Pertti Palmroth