En ole tänä kesänä juuri viitsinyt alennusmyynneissä kierrellä monestakin syystä. Suurin syy on kuitenkin varmaan ollut se, että kesä nyt on ollut, mitä se on ollut – kaikki kesävaatteet on muutenkin jäänyt ihan supervähäiselle käytölle. Mitä sitä silloin enää uusia kesävaatteita ostamaan…

Eilen kuitenkin kävelin sattumalta H&M:n ohi ja ovesuuhun oli pystytetty teline strategisesti juuri niin, että ohikulkija ei voi olla huomaamatta kylttiä, joka julisti: “tästä kaikki vaatteet 30,- kruunua”. Siis noin 3 euroa… Sisäinen hamsteri ja sulo vilénini heräsi välittömästi ja tuumasin, että josko vain pikaisesti kurkistan, mitä tuossa on tarjolla. Suurin osa oli tietty sellaista kamaa, mitä en olisi kantanut kotiin eurollakaan, mutta kuinka ollakaan, hyppysiin tarttui kaunokaiset kukalliset viskoosishortsit.

Tykästyin ihan ensimmäisenä shortsien lilanroosaan, syvän keltaisella pimpattuun värimaailmaan, vilpoisan oloiseen materiaaliin (viskoosi) ja väljään, vähän bokserimaiseen malliin. Hetken mietin, että tuleeko kukallisia shortseja oikeasti joskus käytettyä, mutta nuo ovat malliltaan niin väljät, että seistessä näyttää melkein siltä kuin päällä olisi lyhyt hame. Paitsi että shortseissa tuo lyhyys toimii – hameena se olisi aivan käyttökelvoton.

Edessä on pari laskosta antamassa väljyyttä. Pikkuisen vinoon menevä kiinnitys on hauska yksityiskohta, epäsymmetrinen juju, joka taisi ratkaista sen, että otan 3 euron riskin ja toivon, että ainakin nyt loman ajalle riittäisi vielä lämpöisiä shortsikelejä.

Käytiin eilen katsomassa tuorein Batman-leffa – eli The Dark Knight Rises. Olin jostain syystä kuvitellut, että se aika, jolloin elokuvien nimet käännettiin suomeksi, on ohi – mutta näköjään olin väärässä. No, Yön Ritarin Paluu on kieltämättä ihan järkevän kuuloinen käännös. Toista se oli esmes silloin, kun American Graffiti piti väkisin suomentaa Svengijengi ’62…

En tavallisesti kirjoita tänne blogiin elokuva-arvosteluja näkemistäni leffoista. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluan suositella tuoretta Batmania kaikille niillekin, jotka eivät varsinaisesti kuuluu ns. kohderyhmään, mutta jotka aina joskus silloin tällöin salaa nauttivat hyvin tehdystä actionista ja uskottavasta mäiskeestä, joka on riittävän todellisuudelle vierasta ollakseen aiheuttamatta eksistentiaalista ahdistusta.

The Dark Knight Rises noudattaa klassista kunnon draaman kaarta: vaikeuksien kautta voittoon ja takaiskujen jälkeen hyvä voittaa pahan. Tämän verran voin varmasti paljastaa juonesta ilman spoilerivaroitusta. Eli juonessa ei sinänsä ole mitään “uutta”, mutta Christian Bale on hämmästyttävän uskottava lepakkopuvun hylänneenä ex-herona, joka sitten päättää kuitenkin vielä kerran pelastaa rakastamansa kaupungin ja sen ihmiset pahan kynsistä.

Tarinan päänaishahmo on Anne Hathawayn esittämä versio kissanaisesta. Suurin kritiikki, mitä olen kuullut/lukenut elokuvaan liittyen, on kohdistunut juuri Hathawayhin. Hän ei ole missään tapauksessa lempparinäyttelijäni, mutta onnistuu mielestäni täydellisesti Selina Kylen roolissaan. Milloin on kritisoitu, että hän näyttää eksyksissä olevalta jopa action-kohtauksissa (mielestäni se on ihan loogista, hänen roolihahmonsa ei ole varsinaisesti kissanainen, vaan varas ja huijari, joka on olosuhteiden pakosta päätynyt tekemään sitä mitä tekee – ja haluaa kiihkesti “aloittaa alusta” ilman rikosrekisteriä ja merkintöjä tietokannassa), milloin sitä, että ei ole uskottavaa, että hän pinkoo koko ajan 15 cm stiletoissa (ja sekö sitten on uskottavaa, että Batman lentelee BAT-lentsikallaan pitkin Gotham Cityä???).

Leffan pahis on toisaalta aika perinteinen, Batman-tyyliin vinksahtanut alamaailman diktaattori, mutta toisaalta tällä kertaa jotenkin vähemmän fantasia-hahmo kuin esimerkiksi joku Pingviinimies (taisi olla kyllä eri ohjaajan Batman…). Oikestaan monet hyvien ihmisten ja pahisporukan yhteenotot elokuvassa toivat mieleen jengisotiin ja mielenosoituksiin liittyvät uutisoinnit… Kunnon Batman-tyyliin pahiksellekin annettiin inhimillisiä jopa kivoja ja rakastettavia piirteitä – edes pahuus ei ole aina täysin mustavalkoista. En halua paljastaa liikaa juonesta niille, jotka eivät vielä ole elokuvaa nähneet, mutta aika yllättäviä käänteitä pahispuolellakin selviää.

Lisäksi härvelit olivat elokuvassa hienoja, kamalasti tehtiin romua ja räjäyteltiin, pikkusen pussailtiin, parit kyyneleet tirauteltiin ja mitä sitä nyt oikeastaan muuta haluaisikaan? Siis elokuvalta, jonka on tarkoituskin olla toimintaviihdettä? Minttu, Peetu, Karkki, Eric ja Vesa eivät ainakaan jääneet kaipaamaan yhtään mitään, vaan poistuivat hyvillä mielin leffateatterista!

Ei voisi loma paremmin alkaa! Eilen parannettiin maailmaa hyvän ystävän kanssa Söderin terasseilla ja tänään on saanut loikoilla auringossa, uida lämpimässä järvessä ja herkutella maailman parhaalla pehmiksella. Eikä siinä vielä kaikki! Kohta hyökätään leffateatteriin Peetun, Karkin, Ericin ja Vesan kanssa katsomaan uutta Batmaniä. Luulen, että olen ansainnut jättilootan popcornia. 🙂

Eiliselle terassikierrokselle pukeuduin ihanaan Zaran kalamekkoon. Laitoin mekon kaveriksi TopShopin matalat nahkasandaalit silläkin uhalla, että yksikin anonyymi kommentoija oli sitä mieltä, että minun tulisi kulkea aina koroissa ja jättää “mummoläpyskät” käyttämättä. No, ainakin nämä läpyskät ovat ihanat jalassa ja matsaavat värinsä puolesta täydellisesti mekkoon.

Hiuksiin väsäsin palmikkohässäkkänutturan ja sen ansiosta mekon kaunis selkäpuolen pääntie pääsi kunnolla oikeuksiinsa.

• mekko, Zara
• sandaalit, TopShop
• aurinkolasit, Dolce & Gabbana

Jee – arvatkaapas kuka on lomalainen!? Haha! Ja niiiin ihanaa, että aurinko ja lämpö päättivät just tänään tehdä ainakin visiitin tänne Tukholmaan! Oikeastaan aika fiksua jakaa loma kahteen osaan ja olla välillä töissä koko kuukausi. Alkukesän lomasta tuntuu olevan jo ikuisuus ja tavallaan aika nastaa jäädä pois töistä nyt, kun monet alkaa palailla takaisin.

Mutta nyt pikaisesti perjantain toimistoasu. Ihan justiinsa pitää singahtaa ovesta pihalle ja viettämään ihanaa tyttöjen iltaa hyvän ystävän kanssa. Viimeinen toimistopäivä ennen lomia meni Styleinin mallikappalemyynnistä haaviin osuneessa liehupaidassa ja epätoivoisessa yrityksessä saada H&M:n kesäsandaaleja istahtaan johonkin asuun.. 🙂 (Aivan älyttömän vaikea saada tuon topin värejä toistumaan edes jotenkin järkevästi kuvissa… Se on oikeasti ihanasti vihreä-sininen-nude -sävyinen painatukseltaan, mutta kuvissa näyttää lähinnä harmaalta. Oh well.)

• toppi, Stylein
• farkut (Peetun), Acne (Kex)
• sandaalit, H&M

Sain Max Factorilta testiin uutuusripsivärejä, jotka on suunniteltu korostamaan silmien väriä. Ripsareissa on kuulemma valoa heijastavia kiteitä, jotka saavat silmät säihkymään ihan erityisen ihanasti.

Vaihtoehtoja Max Factor Eye Brightening mascarassa on kolme: ruskeille, vihreille ja sinisille silmille. Ajatus on tosiaan se, että ripsari valitaan oman silmien värin mukaan, mutta kuulemma myös “vastavärisellä” vaihtoehdolla saa aikaiseksi mielenkiintoisen lopputuloksen. Ihan tuli mieleeni, että voisi kokeilla ripsarin soinnuttamista luomivärin kanssa…

Mintun vihertävän harmaat silmät saivat testikappaleeksi vihreille silmille tarkoitetun ripsivärin ja sinisilmäinen Peetu on käyttänyt pääasiassa sinistä versiota, mutta testaillut myös ruskeille silmille tarkoitettua vaihtoehtoa.

Täytyy sanoa, että suhtauduin aluksi erittäin ennakkoluuloisesti näihin uutuuksiin. Olen ehtinyt elää kertaalleen sen ajan, kun ripsarit olivat värillisiä. Sähkönsinisten, suklaanruskeiden ja luumunpunaisten (voi kyllä!!) ripsivärien aiheuttamat traumat eivät ole vielä lähimainkaan painuneet unholaan. Taisinpa olla niin skeptikko, että en edes avannut putkiloa ennenkuin Peetu yhtenä aamuna totesi ihan ohimennen “älyttömän hyvää ripsaria muuten tää uutuus”.

Ja tosiaan – kun avasin vihreille silmille tarkoitetun mascaran, tajusin, että se ei todellakaan ole vihreää. Eikä ole tarkoituskaan! Levitettäessä väri näyttää aavistuksen perinteistä mustaa vaaleammalta, mutta se kuivuu ripsissä ihan normaaliksi mustaksi ripsariksi. Tuosta silmien kirkastumisesta on vaikea itse sanoa mitään – tai edes silmien värin syvenemisestä. Mutta sen voin sanoa, että olen Peetun kanssa täysin samaa mieltä: älyttömän hyvä ripsari tämä uutuus!

Max Factor Eye Brightening mascara tuuhentaa, pidentää, kaartaa ja erottelee ripset todella kauniisti ja vain muutamalla harjanvedolla. Se kestää koko päivän rapisematta poskille ja leviämättä pienissä kesäsadekuuroissa, mutta lähtee helposti ja suttaamatta pois ilman mitään erityisiä silmämeikinpoistoaineita. Ja jos se siinä sivussa kirkastaa katsetta ja korostaa silmien väriä, niin mikäs siinä.

Jos nyt jostain pitää väkisin naputtaa, niin ehkä tuosta itse pakkauksesta… Erivärisin silmin koristeltu putkilo ei todellakaan ole mitenkään elegantti. Mutta ymmärrän toki, että tällaisen uutuustuotteen kanssa pitää olla selkeät pakkaukset, että ostajat ymmärtävät, mistä on kyse.

Pakkaus on lopulta sivuseikka, kun tuote on niin hyvä ja toimiva!