Norjalaisten Henkkamaukka BIK BOK rantautuu Suomeen marraskuussa. Pääkaupunkiseudulle avataan heti kolme putiikkia ja Kuopioon yksi. (Olisipa mielenkiintoista tietää, miksi just Kuopioon! Miksei Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun tai Joensuuhun? Tuossa on pakko olla joku tarina takana…)

Bik Bokin kohderyhmä on tosin selkeästi nuorempi kuin H&M:n. Siitä syystä aika iso osa mallistosta on omaan makuuni liian trendi-hullutus-tacky. Mutta sitten toisaalta olen löytänyt sieltä monta hyvää perusvaatetta, luottoneuletta ja yllättävän hyvin ajan hammasta kestänyttä juttua. Hinta-laatu-suhde vaihtelee jonkunverran, niinkuin kai ketjuputiikeilla yleensäkin.

Varsinkin Bik Bokin neuleet ovat olleet makuuni, mutta näitä syksyn Lookbook -kuvia katsellessa innostuin myös tuosta valkoisesta mekosta ja punaisista nilkkureista. Liukuvärjätty palmikkoneule täytyy myös käydä laatu-tsekkaamassa asap.

Curry ja kerma eivät nyt viittaa illalliseen vaan tämän maanantain asun sävyihin. Pieni askel syksyisempään värimaailmaan jälleen. Kermanvalkoinen ja puhtaanvalkoinen tosin kevensivät curryt farkut hyvin loppukesäiseen päivään. Aivan ihmeellinen sää täällä tänään. Lämpötila on jossain parinkympin korvalla ja uskomaton ilmankosteus toi melkein tropiikin mieleen. Ihan niin lämmintä ei tosin ollut…

Tykkään edelleen hurjasti Carin Westerin Weekdaylle suunnittelemasta kermanvalkoisesta helminappisesta neuletakista. Olkapäillä rötköttävä kettupuuhkapainatus on herkullisen epäsovinnainen, mutta kuitenkin aika hillitty.

Nyt täytyy lopettaa lörpöttely tähän, koska Peetu huutelee, että elokuva alkaa ihan justiinsa. Ihanaa viikon alkua kaikille!

• neuletakki, Carin Wester for Weekday
• t-paita, Primark
• farkut, Cheap Monday
• tennarit, Converese

Tukholman muotiviikolta sain ehkä hassuimman give-awayn ikinä! vai mitä sanotte uutuus-Mersun värisestä kynsilakasta?? Haha!

Jotenkin automaattisesti väheksyin lakkaa, kuka nyt oikeasti haluaisi auton väriset kynnet. Sitten Peetu testasi sitä ja hoksasin, että sävyhän on todella kiva. Vähän savuisen harmaa metallilakka on jännästi hopeisen ja kultaisen väliltä – olematta oikein kumpaakaan. Mersukielellä sävyn nimi on Monoliitinharmaa.

 Mersukynsilakkaa sutiessani päässä alkoi soida Janis Joplin. En ole päässyt eroon korvamadosta vieläkään, joten tässä nyt sitten samaa herkkua teillekin!

Missonin ja Lindexin yhteistyöstä taisi ensimmäiset uutiset tulla jo alkukesästä. Noin periaatteessa innostun yleensä aina, kun ketjuputiikeilla on hyviä virityksiä high fashion -talojen kanssa. Kesällä Missonin täyteläinen sahalaitakuosi sen paremmin kuin neuleetkaan eivät iskeneet ihan täysillä. Toisin kävi nyt, kun pääsin tsekkailemaan kaikkia kampanjakuvia!

Aivan fantastisen ihanan näköisiä vaatteita. Etenkin neuletakit ja -mekot kiinnostavat. Niistä saisi aivan varmasti hyvää ja pitkäaikaista täydennystä toimistovaatevarastoon. Ja kyllä täytyy sanoa, että tuo pleksikaulakoru on myös aivan mielettömän hieno!

Yksi mekko ja tuo kaulakoru pitää ehdottomasti saada! Tekisi kyllä mieleni myös noita mallin jalassa olevia saapikkaita, mutta ne eivät taida kuulua mallistoon.

Hienot kampanjakuvat tulevat siis Lindexiltä ja kuvaaja on Giampaolo Sgura.

Ja hei tiedättekö mitä! Nyt on ihan pakko pikkuisen täpistä ja täristä – olen nimittäin niiiiin innoissani. Tällainen kutsukortti kolahti jokin aika sitten postiluukusta:

Eli pääsen tiistaina seuraamaan Missoni-Lindex -malliston esittelyä Italian suurlähetystössä järjestettävässä muotinäytöksessä! Eipä siis ihan mahtavaa!! Ja paikalle tulevat myös Missonin edustajat Angela Missoni ja Margherita Maccapani Missoni. Ihan mieletöntä!

Kutsukortissa (jota olen kanniskellut mukana käsilaukussani, siksi se on niin nuhjunen.. ;D) on nimeni oikein käsin kirjoitettuna. Tuollaisista pienistä asioista se ylellinen luksus-olo tulee…

Haaveilin tässä juurikin viikonloppureissusta Barcelonaan, mutta tänään taisi mieli hiukan muuttua. Peetu näytti kuvia parin viikon takaiselta pyöräreissultansa Gotlantiin ja oikeastaan tuli ihan hirveä hinku pyöräilemään raikkaaseen ilmaan ja pittoreskeihin maisemiin.

Gotlannin saari on vain 50 km leveä ja about 180 km pitkä. Eli viikon pyöräreissulla ehtii halutessaan kiertää lähes koko saaren, kuten Peetu likkajenginsä kanssa teki. Maasto on siellä hyvin tasaista, joten mikään extreme-pyöräilijä ei tarvitse olla ja kulkupelikin voi olla ihan normi city-bike.

Tukholmasta pääsee Gotlantiin tosi helposti. Visbyssä on kuulemma lentokenttäkin, mutta paikallisjunalla (johon käy normaali Tukholman julkisten liikennevälineitten kk-kortti) pääsee suoraan satamaan ja noin kolmen tunnin lauttamatka ei kustanna kuin jokusen hassun euron.

Itse välttelisin pahinta turistisesonkia – ja erityisesti tukholmalaisen bile-nuorison kansoittamaa Stockholms veckania. Tosin Visbyn ulkopuolella taitaa aina olla kuitenkin riittävästi tilaa hengittää. Tähän aikaan vuodesta Gotlannissa on vielä selkeästi kesäisempi ilmasto kuin Tukholmassa. Jotkut väittävät, että Golf-virta törmää nimenomaan Gotlannin rannoille ja siksi siellä kesäkelit kestävät niin paljon pidempään kuin muualla Ruotsissa.

Ihan hurjan myöhään syksyyn ei Gotlannin reissua kuitenkaan kannata ajoittaa. Sen verran tsekkailin jo mm. majoituksia, että huomasin monen paikan sulkevan ovensa syksyn edetessä. Tosin kai sitä vanha partiolainen muutaman yön voisi viettää teltassakin Peetun & co. esimerkkiä noudattaen.

Olen tainnut jo joskus kertoakin, että käytän päivittäin työmatkoihin aika tasan tarkaan kaksi tuntia – tunnin aamulla ja vähän vajaan tunnin iltapäivällä. Paluumatkalla työmatka sujuu nopeammin, koska tunnelbana kulkee useammin ja vaihtoihin ei mene aikaa. Nuo kaksi tuntia käytän yleensä lukemiseen. Parasta työmatkalukemista ovat dekkarit, koska jotenkin tuntuu, että vaihtojen pätkimä lukuhetki ei ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla sovi haasteellisemmasta kirjallisuudesta nauttimiseen.

En ole mitenkään erityisen nirso sen suhteen, mitä kirjoja työmatkoillani luen. Yleensä työmatkalukemistoon päätyy Karkin ja Peetun hankinnat, kavereilta perityt kirjat ja randomilla kauppareissulla mukaan tarttuneet pokkarit. Tajusin juuri, että olen viime aikoina lukenut putkeen ainakin viisi Gotlantiin sijoittuvaa dekkaria (Mari Jungstedt, Anna Jansson). Jo pelkästään sen takia olisi ihan mahtava päästä käymään samoissa maisemissa.

Vuosi 2012 tulee jäämään muistiin kesänä, jolloin kesä ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Gotlannissa on Ruotsin hienoimmat rannat, mutta vesi oli kuulemma ihan älyttömän kylmää tyttöjen reissun aikaan. Edelleen pikemminkin kuin jo.

Tässä olisi vielä muutama viikonloppu potentiaalisesti kaunista ja lämmintä syyskuuta jäljellä.  Melkein tekee mieli vaihtaa Weekend Getaway suunnitelmat Barcelonasta Gotlantiin.

Kaikki kuvat on Peetun viikon kestäneeltä Gotlannin pyöräreissulta, jolta tyttö kotiutui noin kaksi viikkoa sitten.