Kirjaimellisesti kamalan ihana tai ihanan kamala, ihan miten vaan, on viimeksi testaamani kynsilakkasävy. Lakkasin kynnet matsaamaan sunnuntaiseen silkkipaita-asuun – tosin vasta asukuvien ottamisen jälkeen. (Kyllä. Allaolevat kynsilakkakuvat on otettu Helsinki-Vantaan lentokentällä… Mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi, haha!!)

China Glazen hernesopanvihreä lakka päätyi omistukseeni jostakin muotiviikon goodie-bagista. Peetun tuomio tuli välittömästi: aivan kauhea. Itsekään en juuri ruokaisasta sävystä piitannut, joten pullo jäi pölyttymään meikkihyllyn nurkkaan.

Kunnes sitten tajusin, että tuollainen lämpimään taittava vihreä voisi olla aikas mehukas silkkikuosipaidan kaveri. Ja tavallaan mikäettei. Sävy on kieltämättä aika hirveä, mutta sitten aika hieno kuitenkin. Ihanan kamala, kamalan ihana. Niin se kai on.

En nyt todellakaan väitä, että tästä olisi tullut lempparilakkani, mutta kynnet ovat pysyneet hernesoppaisina sunnuntaista lähtien. Itseasiassa tuo lämmin, pienellä kullanhohteella terävöitetty vihreä toimii yllättävän hyvin erilaisten sinisävyisten asujen kaverina.

Kynsilakkasävyn nimeäminen ei ole mikään pikkujuttu. Joihinkin sävyihin olen rakastunut lähes pelkästään nimen perusteella (vaikka onhan se Essien “Rock Star Skinny” ihan kivan värinen… ;P). Sikäli siis rohkaisevaa, että hernesoppa = 1000 Trendsetter!!

Laadullisesti China Glaze -lakoissa ei ole mitään valittamista. Hyvin tuo pysyy suht kiiltävänä ja lohkeilemattomana useammankin päivän. Pientä kulumisjälkeä on muutaman päivän jälkeen näkyvissä, mutta harva lakka enää neljäntenä päivänä on täysin lyönnissä.

Lindexin Matthew Williamson -mallistosta hankkimani sillkipaita pääsi sunnuntaina oikein edustustehtäviin. Tein pikavisiitin Helsinkiin palaveroimaan uudistuneen Indiedays-porukan kanssa. Täytyy sanoa, että vaikka väki vaihtuu, meininki on edelleen ihan mahtava!

Voin tunnustaa myös sen, että tykästyin tuohon sunnuntaiseen palaveriasuuni sen verran paljon, että menin käytännöllisesti katsoen samassa kombossa töihin myös maanantaina. Eihän se mitään haittaa, vaikka joskus käyttäisi samoja vaatteita kahtena päivänä peräkkäin? Eihän? Ei kerrota kellekään!

Paidan ihanan printin kaikki värisävyt eivät oikein suostu tallentumaan kuviin, mutta jostain käsittämättömästä syystä tuo tuntui heti kovin omalta. Siis vaikka normaalisti tykkään pääasiassa yksivärisistä ja mieluiten aika harmaa-musta-valkoinen -skaalassa kulkevista asuista. Ehkä se on se hyväilevä silkin tuntu iholla, joka hämärtää kaiken arvostelukyvyn!

• silkkipaita, Matthew Williamson for Lindex
• hame, H&M
• takki, Acne
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Vagabond

Saatiin tässä yhtenä iltana Karkin ja Peetun kanssa huikea idea. Keksittiin, että haluttaisiin viettää joulu Lontoossa. Juteltiin ihan niitä näitä, reissusuunnitelmia ja -haaveita, ja sitten siitä, miten nyt jouluviikolla on mahdollista pitää aikas pitkä loma vain pari kullanarvoista palkallista lomapäivää hassaamalla. Lisäksi Karkki ja Peetu on puolivakavissaan suunnitellut Lontoon reissua jo kesästä alkaen, mutta sopivaa hetkeä, jolloin molempien taloudellinen tilanne kohtaisi mahdollisuuden pitää vapaata, ei ole vielä osunut kohdalle.

Meistä kolmesta taitaa Minttu olla eniten jouluihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken pitäisi mennä jonkin perinteisen kaavan mukaan tai, että pyhät olisi jotenkin pakko viettää kotona. Päinvastoin – jo “entisessä elämässäkin” vietimme monet joulut matkoilla ja nyt, kun koko porukka on aikuisia, on erilaisten mukavien joulunviettovaihtoehtojen määrä lähes rajaton.

Ajattelimme, että Lontoo-joulu voisi olla just tismalleen sopiva meille. Eikös briteillä ole tapana riekkua pubeissa aatto-iltana ja varsinaiseen hissutteluun käytetään vain joulupäivä? Ja sitten tuleekin jo Tapaninpäivä eli Boxing Day ja hysteerinen joulualeshoppailu.

Nyt onkin lähinnä pohdinnan alla, että onko mielikuvamme Britti-joulusta oikea? Siis ei olisi kovinkaan hauska yllätys päätyä totaalisuljettuun suurkaupunkiin budjettihotellin aulaan korttia pelaamaan… Tunnelmallisiin kävelyretkiinkään ei taida oikein uskalla luottaa, kun tietää lontoolaisen perussäätilan vuoden pimeimpään aikaan.

Yritin kalastaa Googlesta tietoa – siis oikeaa kokemusperäistä tietoa – siitä, millaista on olla turistina Lontoossa joulunpyhinä. Käytännöllisesti kaikki keskittyivät kuitenkin kertomaan joko joulunalusajan tai välipäivien meiningistä. Tästä voisi tietty vetää omat johtopäätöksensä. Mutta jos jollakulla siellä ruudun toisella puolella on joko omakohtaisia kokemuksia tai vinkkejä hyvistä linkeistä aiheeseen liittyen, otamme ne todella kiitollisena vastaan!

Kollaasin kuvat: Visit London ja LondonTown

Peetu aloittaa huomenna uudessa työssä (tähän hurraahuutoja, fanfaareja ja raikuvia aplodeja!) ja sen kunniaksi on tietty pitänyt tehdä vähän asiaankuuluvia työvaateshoppailuja. Yksi uutukaisista, kaunis peplum-helmainen helmikauluspaita, pääsi edustamaan viime torstaina Matthew Williamsonin Lindex-malliston lanseerausbileissä.

Aivan ihania tuollaiset vaatteet, jotka pienellä stailaamisella sopii sekä toimistolle, että smart casual -juhliin.

Nillkurit ovat myös uudet, löytö viime kesän alennusmyynneistä. Kenkien materiaali on jotain tekonupukkia, mutta eiköhän ne sen 150,- kruunun edestä kestä, minkä kustansivat. Ihanasti kyllä pidentää Peetun muutenkin megapitkiä koipia tuollainen yhtenäinen mustien sukkisten ja selkeiden kiilanilkkureitten muodostama linja. Harvoin tulee ajatelleeksi, miten pienetkin yksityiskohdat kengissä muuttaa ilmeen aivan totaalisesti.

• paita, Forever21
• hame (vanha!), Monki
• nilkkurit, Bella
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• sormukset, kukka Balilta, sileä Peetun itse tekemä, kakkulat ja kettusormus Forever21
• huivi, Bangkokista
• takki, jo pari vuotta vanha, enkä nyt muista, mistä se on… 🙂

Nyt vihdoin esittelyssä Matthew Williamson – Lindex -malliston ostokseni. Hiukan kyllä kylmäsi, kun näin ostoskuitin loppusumman… Eihän nuo nyt varsinaisesti kalliita ole, mutta pari mekkoa ja yksi silkkipaita tekivät yhteensä kuitenkin yli 1800,- kruunua. Hetken olin jo olla katumapäällä, mutta soviteltuani vaatteita kaikessa rauhassa totesin, että mallit ja leikkaukset ovat varsin ajattomia, materiaalit tuntuvat napakoilta ja hyviltä, joten kaikista on varmasti iloa pitkäksi aikaa.

Varsinkin mekot ovat mielestäni juuri sellaisia garderobin peruspilareita ja pukeutumispalapelin kulmapaloja, jotka pelastaa monenlaisista ääk-ei-mitään-päälle-pantavaa -kriiseistä. Olen ajatellut, että ne sopivat aivan mainiosti jakun tai neuletakin kanssa toimistolle näin syksylläkin, vaikka ovatkin lyhythihaisia. Työvaatteesta cocktail-asuksi ne taipuvat helposti vähän reteemmillä asusteilla.

Silkkipaita on kaikessa kuosihurjuudessaan aivan kertakaikkiaan valloittava! Huikeaa printtiä raamittaa kauniisti musta nappilista ja kaulukset. Harakka minussa rakastui myös hihansuissa ja kauluksen alla kiilteleviin muutamaan kultaiseen nappiin. Diskreettiä bling-blingiä. Me likes!

Tapahtumasta lähteissämme saimme mukaamme lahjapussukat, josta paljastui herttainen vaaleanpunainen silkkinauharannekoru.

Malliston hinnat on tosiaan piirun normaalin Lindex-tason yläpuolella, mutta ei mitenkään älyttömästi. Ihan kaikkia vaatteita tai asusteita en ehtinyt käydä läpi, mutta ylipäätään sain vaikutelman, että materiaalit sekä viimeistely ovat tuon vähän korkeamman hinnan väärtejä. Puhumattakaan itse designista!