Peetu lähti viettämään uusien työkavereittensa kanssa pikkulauantaita jalassaan ehkä syksyn suloisimmat sukkikset! Vaaleat sukkahousut, joita koristaa reilun kokoiset mustat sydämet, pääsevät hyvin oikeuksiinsa lyhyen farkkuhameen kanssa. Maihinnousukengät valikoitui jalkaan sillä perusteella, että muutenhan asu menisi ihan liialliseksi söpöilyksi (Peetun sanoin…).

Korkeavyötäröisen farkkuhameen parina lyhyt napapaita toimii hyvin. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että sen verran Minttu äityi äiteilemään, että muutamat kommentit mahanahkan jäätymisestä ja yleisestä vilustumisvaarasta tuli heitettyä.

No olihan sillä neidolla tietty lämmin, navankin peittävä neulepaita myös mukana! Vaikka päivisin onkin vielä yllättävän lämmintä, viilenee ilma aikas rapsakasti heti, kun aurinko laskee. Sinänsä siis ihan aiheellista varustautua kunnolla… Vaikkei säänmukainen pukeutuminen taida olla oikein kenenkään vahvuus meidän perheessä.

Aika ihanasti alkoi hehkua tuo Peetun rakas kashmir-neule syksyisessä ilta-auringossa. Oikeasti paidan väri on sellainen aavistuksen luumuun vivahtava vadelma, mutta kuvissa väri näyttää aivan fuksian pinkiltä.

• hame, Monki
• t-paita, Forever21
• neulepaita, Boomerang
• sukkikset, Forever21
• kengät, Vagabond

Luonnonvalkoinen kashmir-paita ja vaaleapohjainen kasvikuvioinen paljettihame ei ehkä ensikuulemalla vaikuta oikein syksyyn sopivalta juhla-asulta. Hame osui silmiini Henkan ale-sivuilta varsin mainiolla alennusprosentilla – enkä suoraan sanottuna kyennyt vastustamaan hinnan ohella myöskään tuota hassun huitulakukkaista kuosia. Pitihän se sitten saada päälle vaikka miten olisi kesäinen – ja tuumasin, että viime lauantaiset kollegan tuparit olisivat sopiva tilaisuus siihen.

Taisin kyllä olla aavistuksen ylipukeutunut. Ruotsalaiset eivät muutenkaan kovin helposti säihkyttele kimallusasuissa – etenkään näin “kotibileissä”. Toisaalta olen kyllä tottunut siihen, että olen muutenkin helposti aina piirun yläkanttiin. Milloin ihmeessä sitä sitten niitä paljetteja pitäisi?

Peetu kyllä sanoi, että vaihtamalla sileät sukkikset pitsisten tilalle tilanne olisi tasoittunut kummasti. Valitettavasti pääsi kuitenkin käymään niin, että sukkalaatikosta löytyi vain sellaiset sukkikset, joissa on pikkiriikkinen reikä (kynsilakalla sievästi “paikattu” – haha!!). Kotijuhlissa on täälläkin yleensä tapana olla sukkasilteen, joten edes pienen pieni reikä ei tullut kysymykseen… Älkääkä nyt vaan sanoko, ettei teiltä löydy ikinä kyseenalaisia sukkahousuja!!

Jos juhla-asuni olikin ehkä vähän turhankin kimalteleva tupaantuliaisiin, voin kertoa, että kaikki naispuoliset alle kaksivuotiaat vieraat suorastaan rrrakastivat asuani. Jotkut näes ymmärtää hyvän päälle! Ha!

Asun kaikenkarvainen matsailu meni myöskin vähän överiksi. Sormien kynsissä on OPIn tummanvihreä lakka sävy “Live and Let Die” merkin James Bond -setistä. Varpaiden kynsissä oli turkoosi Lumenen Natural Code -sarjasta. Pitihän sitä varpaankynnetkin olla sävysävyyn, kun on pitsisukat ja kengättömät kotijuhlat.

Joskus aikaa sitten sain kommenttiboksiin kysymyksen, että käytänkö myöhemminkin paljon hehkuttamiani H&M designer-yhteistyömallistojen hankintojani. No, tämä asu on sinänsä hauska esimerkki, että korvikset on Anna dello Russo -mallistosta, rannekoru Versace-mallistosta ja pitsisukat Lanvin-mallistosta. Niin että kyllä, tuleehan niitä käytettyä tosi paljon ja pitkään. Asusteet varsinkin on siitä hyviä, että ne ei edes kutistu samaan tapaan kaapissa kuin joillekin vaatteille on saattanut käydä.

• kashmir-neule, ArelaLizza (saatu blogin kautta)
• hame, H&M
• sukat, Lanvin for H&M
• nilkkurit, Ril’s

Hyväntekeväisyys on helposti hiukan mutkikas juttu. Niin kovin mielellään sitä osallistuisi ja tukisi kaikenlaisia kannatettavia asioita eläinsuojelusta ympäristöön, lastensairaaloista maailman hätää kärsivien auttamiseen. Jotenkin kuitenkin helposti tulee käveltyä keräyslippaitten ohi kuvetta kaivamatta. Osittain kai syynä on se, että ainakaan omassa kukkarossani ei yleensä majaile penniäkään käteistä.

Ehkä hiukan juuri noista käytännön syistä johtuen olenkin huomannut kantavani korteni hyväntekeväisyyskekoon lähinnä shoppailemalla. Tykkään kun jo muutenkin mielestäni ok yritykset lanseeraavat johonkin hyvään tarkoitukseen erikoismallistoja ja -tuotteita. Ymmärrän, että kysymyksessä on myös kaupallisen voiton tavoittelu. Yritykset ottavat kaikesta myynnistä oman osuutensa ja useimmiten hyväntekeväisyyteen menevä summa ilmoitetaan sanamuodolla “osa tuotosta lahjoitetaan” tai “jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan X euroa”. 

Eikä minusta siinä ole mitään pahaa, että kauppa haluaa oman osansa tehdessään hyväntekeväisyyttä. Päinvastoin voisin kuvitella monen järjestön olevan aika tyytyväinenkin diiliin. Saavathan he myös osansa markkinointihuomiosta, kun yritykset kampanjoivat hyväntekeväisyystuotteita.

Itse suhtaudun näköjään vuosi vuodelta nihkeämmin shoppailuun yleensä. Tuntuu, että kaikkea on – ja jos ei ole niin sitten tehdään harkittu, vuosikausia kestävä investointi. Kuitenkin sellainen vähän turhanaikainen hyvänmielenostiskelu on kyllä aina joskus oikein nautinnollista. Silloin on omatunnon paljon helpompi hyväksyä sellaisten juttujen shoppailu, joista ainakin osa menee hyvään tarkoitukseen.

Niinkuin nyt esimerkiksi tuo Essien rintasyöväntukmuksen tukemiseen lanseeraama ihana purukumipinkki “Pink About It” -kynsilakka. Lakkavalikoimani ei todellakaan kaipaa täydennystä – ja yhdessä Peetun varastojen kanssa voisimme varmaan perustaa pienen kynsilakkapuodin. Mutta hyvillä mielin tein meitä molempia ilahduttavan ostoksen, kun tiesin, että tuotosta osa menee tärkeän asian tukemiseen.

Toinen hetki, jolloin tykkään tehdä “tiedostavia” päätöksiä, on silloin, kun täydennän käyttötuotevarastojani. Itse sain tuon Lumenen Roosa Nauha -kampanjapaketin esittelykappaleeksi, mutta vastaavat olisin voinut hyvin ostaa itsekin. (Tuota Suomen Roosa Nauha -kampanjan Lumene-pakettia ei täältä Ruotsista saa, jos nyt joku ihmettelee, miksi jossittelen.)

Kampanjapaketin Time Freeze -päivävoide on itselläni ihan peruskäytössä. (ja itseasiassa myös Peetulla. Tuote sopii erittäin hyvin kuivalle atooppiselle iholle, vaikka onkin varsinaisesti tarkoitettu vähän aikuisemmalle iholle. Peetu on tosi tyytyväinen, kun siinä on vähän normaaleja nuorelle iholle tarkoitettuja voiteita enemmän “potkua”). Silmänympäryksen pikakaunistaja on tyypillinen sellainen tuote, jonka voisin suoda itselleni juuri tällaisen hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä, vaikka muuten se tuntuisi jotenkin liian hemmottelulta.

Lumene on paketoinut tuotteita Roosa Nauha -kampanjaa varten joko tuplapakkauksiin tai mietittyihin yhteispakkauksiin. Jokaisen paketin myynnistä lahjoitetaan euro tai kaksi rintasyöpätutkimukselle.

Ja onhan niitä Roosa Nauha -lenksujakin myynnissä siellä sun täällä. Jotenkin kuitenkin tykkään itse enemmän tuollaisista asioista, joita voi oikeasti käyttää…

Ihan ensinnä haluaisin nyt kertoa, että tuossa edellisessä postauksessa on ihana meikkiarvonta! Ymmärrän hyvin, että aina ei näitä meikäläisen sekavia horinoita jaksa lukea kilometrikaupalla, joten ehkä jutun viimeisille riveille piiloutunut kilpailu on jäänyt monelta huomaamatta.

Sitten asiaan, tai oikeastaan havaintoon, joka on ollut tänään päällimmäisenä mielessäni. Tiedän nimittäin täällä blogissakin (saatika sitten oikeassa elämässä – tietäisittepä vain!) nurisseeni aika tavalla syksystä ja pimeydestä ja potenut sen tyyppistä sesonkimasistelua. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ilmojen haltijat ovat olleet aika ähäkuttina Mintulle… Sen verran käsittämättömän hienoja, lämpimiä syyspäiviä on ollut tässä viimeaikoina.

Viikonloppuna piti oikein kastella parvekkeelle jo vähän “unohdetut” kesäkukatkin, kun niin vielä jaksavat kukkia ja olla kauniita.

Sen verran sitä on näköjään muutenkin tullut aklimatisoitua syksyn tuloon, että jaksan jopa iloita siitä, että voi kaivaa kaikki villaneuleet taas takaisin käyttöön. Tämä tämänpäiväinen puhtaan tummansininen slipari päätyi tosin varastooni Peetun garderobisiivouksen lopputuloksena. 100 % villaa oleva neule on amerikkalaista vintagea, alunperin Americanasta hankittu. Peetu ei ole sitä juurikaan käyttänyt, joten konfiskeerasin kivasti college-henkisen liivin mieluusti omaan käyttööni.

• slipoveri, 2nd hand
• kauluspaita, H&M
• farkut, Acne
• tennarit, Karhu

Miten on mahdollista, että viikonloppuisin aika tuntuu menevän vielä nopeammin kuin normaalisti? Ei ollut todellakaan tarkoitus pitää mitään blogilomaa tässä, mutta aikaoptimistin perjantai ja lauantai meni sellaista haipakkaa, että tässä sitä ollaan, sunnuntai-illassa, vaikka tuntuu, että ihan juuri sekunti sittenhän sitä laittoi työtietokoneen kiinni ja läksi viikonlopun viettoon.

Eilen juhlittiin kollegan tupareita. Piti kyllä laittaa eetterin kuvat illan asustuksesta, mutta sitten se kuuluisa “pitäs-olla-jo” kiire muuttui niin konkreettiseksi, että edes jo kai melkein perinteeksi muodostunutta “en-oikeastaan-ehtisi-ja-nyt-pitäisi-jo-juosta” -postausta en ehtinyt tehdä.

Kuvat ehdittiin kuitenkin ottaa ja tässä nyt ensimmäisenä illan ehostus.

Olen aina ajatellut, että normaali silmämeikkini on suhteellisen voimakas, käytän päivittäin tummia rajauksia etc. Kuitenkin niin, että se on ok myös arkisin esmes töihin toimistolle. Bloggausvuosien aikana on tullut otettua päivänasukuva poikineen – ja kieltämättä välillä itsekin ihmettelen, että miksi meikki näyttää välillä suoraan sanottuna aika valjulta.

Pääsin mukaan Indiedaysin kampanjaan, jossa yhteistyössä Maybellinen kanssa on tarkoitus toteuttaa livenä catwalkilla nähtyjä tyylejä. Jo siinä vaiheessa, kun hain mukaan kampikseen, piti ilmoittaa, että minkä catwalk-lookin haluaisi toteuttaa.

Itselleni oli aika itsestäänselvää, että halusin kerrankin – hyvällä syyllä – testata oikein kunnollisia kissarajauksia. Niinpä laitoin ehdotuksen, että toteuttaisin oman tulkintani Dolce&Gabbanan AW13 -lookista Maybellinen tuotteilla.

Suureksi ilokseni pääsin mukaan kampanjaan! Ja tässä nyt sitten on tuo hurja kissarajausmeikki IRL. Yritin kaikkeni, että osaisin myös poseerata kuvassa yhtä viileänä kuin tuo yllä oleva style.comista bongaamani mallineito. (haha!)

Peilistä kun katsoin oli sellainen olo, että silmämeikkiä on ihan jo liikaa. Kuvista kyllä näkee, että eihän tuo nyt niin mahoton ollut ollenkaan.

Tässä on silmämeikkiin käyttämäni tuotteet. Aika ihana idea tuo, että luomiväripaletin takana on ohjeet, miten värejä tulisi käyttää.

Miau?

Maybellinen Big Eyes -ripsarin idea on se, että yläripsille ja alaripsille on omat harjat. Yläripsille tarkoitettu harja antaa aivan hurjasti volyymia – jopa suorastaan niin paljon, että mietin, mahtaako tuota tohtia tavallisena arkipäivänä edes käyttää..

Alaripsille tarkoitettu pikkuharja on mielestäni aivan upea! Ripseni eivät ole mitenkään fantastisen tuuheat ja varsinkin alaripset ovat välillä suorastaan olemattoman surkeassa kunnossa. Maybelline Big Eyes -ripsivärin alaripsille tarkoitetulla pikkuharjalla sain tosi kivan ja luonnollisen värin myös hentoihin alaripsiini.

On se kyllä hassua, miten itse ajattelin, että olen niin kovasti ja normaalia enemmän meikattu, että kuvittelin suunnilleen kaikkien kommentoivan olemustani eilisillan juhlissa. Olin jopa miettinyt valmiiksi, miten selostan olevani mukana juuri tässä Maybellinen kampanjassa… Ero tavalliseen taisi kuitenkin olla liian pieni, sillä kukaan ei sanonut mitään edes mielestäni aika räväköistä rajauksista! Haha!

Nyt myös sinulla on mahdollisuus voittaa nuo samat jutut (rajaustussi, luomiväripaletti, ripsari, yhteensä 40 eurolla meikkejä) vastaamalla tämän postauksen kommenttilaatikkoon kysymykseen:
”Kerro mitä mieltä olet tämän syksyn Big Eyes -trendistä, jossa ideana on meikata suuremman näköiset silmät laittamalla maskaraa myös alaripsiin?”

Vastausaikaa on torstaihin 17.10. klo 21.00 asti!

Ps. jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi, että saan tarvittaessa otettua yhteyttä!