Urbaaniin menoon tottunut nuori lääkäri New Yorkista päätyy sattuman saattelemana persoonalliseen ja charmikkaaseen pikkukaupunkiin. Sopeutumisvaihe ottaa lujille, kun oikeanlaista kofeiinitonta skinny-lattea ei löydykään joka kulmalta. Eikä kyläläisten ennakkoluulot suurkaupunkilaisia kohtaan juurikaan helpota asioiden sujumista. Kuullostaako tutulta?
Ainakin siinä tapauksessa, jos on ollut televisionkatsomisiässä ysikytluvun alkupuoliskolla ja sattunut seuraamaan Villi Pohjola -nimistä (kerrassaan mainiota btw) sarjaa on Hart of Dixien perusasetelma varsin tuttu. Mutta se ei ole se syy, miksi päätin oikein tehdä blogipostauksen jälkimmäisestä – vaan se, että ahmittuani kaikki tähän mennessä tehdyt kaksi ja puoli sesonkia ja sen jälkeen vietettyäni tuntikausia katsellen lempparikohtauksiani uudelleen ja uudelleen, voin kertoa rrrrakastavani sitä tulisesti.

Rachel Bilson esittää Hart of Dixiessä Zoe Hart -nimistä lääkäriä, joka päätyy parin mutkan kautta (mm. uraputki sydänkirgian parissa New Yorkissa joutui katkolle) Bluebell -nimiseen herttaiseen pikkukaupunkiin Meksikonlahden rannalle. Tämän tyyppisissä tv-sarjoissa varsinainen juoni ei ole mitenkään keskeisessä asemassa, koko herkullisuus syntyy ihmissuhteista, konflikteista ja pienistä tapahtumista.
Hart of Dixie on nokkela, hauska ja riittävän fiksu. Tunnelmallinen miljöö saa haikailemaan lomamatkaa Alabamaan. Ja hei – voisin katsoa sarjan uudelleen ja uudelleen pelkästään, ainoastaan ja vain, puvustuksen vuoksi. Niin täydellisen inspiroivia asuja ei olla nähty sitten Gossip Girlin kulta-aikojen. Kyllä, ajattelin tehdä erillisen asuinspiraatiopostauksen Hart of Dixien asuista.

Aitoon CW-tyyliin tämänkin sarjan miespuoliset näyttelijät esiintyvät kiitettävän usein ilman paitaa. Ja täytyy tunnustaa, että Hart of Dixien pahapoika-baarimikko Wade Kinsella (Wilson Bethel), joka lisäksi soittaa kitaraa ja tekee remonttihommia on aiheuttanut sellaisen pakkomielteen, että vastaavaa ei olla koettu sitten True Blood/Alexander Skarsgård/Eric Northman -aikojen. (Tähän on pakko laittaa pieni trivia-pläjäys: Hart of Dixien yksi keskeisimmistä paikoista on Rammer Jammer -niminen baari. Kyseinen baari on tismalleen sama kuin True Bloodin vähintään yhtä keskeinen Merlotte’s)
Hart of Dixien ensimmäinen sesonki (2011) ei ollut ilmeisesti mikään suuri kriitikkomenestys. Etenkin ikuisesti teinitytöltä vaikuttava Rachel Bilson ei kuulemma ole uskottava lääkärinä. Kritiikki taisi inspiroida toteuttamaan videon, joka on ehkä hauskinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt:

 

Yksi aika usein toistuva vertaus on, että Hart of Dixie muistuttaa tyyliltään paljon Gillmore Girlsiä. En halua kertoa enempää sarjasta, koska yksi suuri osa nautintoa on se, että koskaan ei voi olla ihan varma, miten päin asiat kääntyy. Pelkään spoilaavani ja puhuvani ohi suuni. Mutta jos nautit kepeästä huumorista ja nokkelasta tapahtumien kulusta, herkullisista hahmoista ja hyvää mieltä tuottavasta meiningistä – suosittelen lämpimästi!
Ei ole kuin pari jaksoa, joiden loppumisen jälkeen en olisi ollut hymy huulillani. Ja nekin pari jaksoa olivat omalla, sydäntä raastavalla tavalla, aivan loistavia.

Sarjassa on melko runsaasti keskeisiä hahmoja. Yksi suosikeistani on aito southern belle manipuloiva, juonitteleva, hauska Lemon Breeland (Jaime King).
Kolmas sesonki palaa joulutauolta 13.1. Miten ikinä jaksan odottaa sinne asti pimahtamatta täysin!?
Kuvat: CW, iMDb

Sain joululahjaksi pari lahjakorttia ja päätin käyttää ne molemmat johonkin, mitä olen jo pitkään himoinnut, vaikka se ei olisikaan kaikkein maailman järkevin investointi. Toinen lahjakorteista oli Åhlénsin tavarataloon ja toinen täkäläiseen Akateemiseen kirjakauppaan.
Akademibokhandelista ajattelin ostaa (vihdoinkin) jonkun aloittelijan käteen sopivan akvarellisetin, vaikka lahjan antaja taisi ajatella, että täydentäisin kirjastoani. Vuosikausia jatkunut kiihkeä työmatkalukeminen on nyt kuitenkin ollut käytännöllisesti katsoen paussilla. Aamuiset menomatkat kun tulee seurusteltua Peetun kanssa ja kotimatkalla a) luen päivän Metron b) tsekkaan Twitteriä c) katson Netflixistä jotain laadukasta ja kehittävää viihdettä.

Ei ollut vähimmässäkään määrin sattumaa, että bongasin Åhlénsin alesta kivalla – 40 % alennuksella Acnen poninkarvaiset Pistol-nilkkurit. Ensimmäisen kerran sovittelin nitä jo joskus loppukesästä, mutta omalle kukkarolleni varsin hurja hintalappu pani stopin haaveilulle.
Lyhytvartiset Pistolit on ollut pakko-saada -listallani jo vaikka miten pitkään. Se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin pakko-saada-nyt-heti -lista, joten olen hyvin voinut odotella sopivaa ostohetkeä. Klassikkojen kanssa on se hyvä puoli, että odottelu yleensä palkitaan. Pistoleita näkee aika harvoin alessa, mutta laskin, että upeat poninkarvaiset olisivat sen verran erikoiset, että varsin mainstreamin tavaratalon, Åhlénsin, kenkäosastolta ne ei välttämättä katoaisi ennen alennusmyyntien alkua.

Kävin viimeisen kerran sovittamassa nilkkureita joulun aatonaattona, 23.12., kun olin muutenkin kaupungilla. En pitänyt varsinaisesti mitään kiirettä rynnätä kenkäostoksille, mutta kun maanantaina ennen uutta vuotta oltiin Tampereen tyttöjen kanssa muutenkin shoppailemassa, päätin tarkistaa kenkäaletilanteen.
Silloin tapahtui jotain hassua. Painelin suoraan sen hyllyn luokse, missä poninilkkurit viimeksi majailivat. Olin vasta toteamassa, että niitä ei näytä olevan, kun Tinni laittaa viestiä Åhlénsin toisesta kerroksesta, Acnen shop-in-shopista, että sieltä niitä löytyy 38 -koossa, jos kenkäosastolta ei.
Menin samoin tein Acnen omalle osastolle vain todetakseni, että sieltä löytyi karvaversioita vain malleista Star ja Clover. Pistoleitten kanssa idea oli juuri se, että ne on Pistolit. Täydellinen matala korko olematta liian korkea tai täysin lättänä – ja muutenkin – ei ole mikään sattuma, että Pistol sekä alkuperäisenä bootsina että nilkkurina on ollut mukana jo ikuisuuden.
Yritin testata poni-Stareja, mutta en ollut fiiliksillä käyttää lähes 300 euroa kenkiin, jotka ovat vain melkein kuin ne, jotka oikeasti halusin. Tivasin shop-in-shopin ystävällisiltä, mutta jäätäväncooleilta myyjättäriltä (kyllä, heitä oli siinä vaiheessa jopa kaksi ongelmaani ratkomassa), että mahtaisko jostain muualta saada poninkarvaisia Pistoleita. Siihen neidot jämptinä molemmat, että Pistoleita ei ole ikinäkoskaan valmistettukaan karvaisina. Jo mainittujen Starin ja Cloverin lisäksi vain kuulemma Alma-nimistä mallia on valmistettu poninkarvasta. Molemmat muistivat jopa, että Alman karva oli harmaa.

Palvelukokemuksen jälkeen pingoin takaisin alakertaan kenkäosastolle. Takaraivossa oli muistikuva siitä, että Åhlénsin kenkäale on muokattu ennenvanhaiseen malliin – eli joka koolla on oma alepöytä – kun muuten osasto on jaettu brandeittäin ja siksi en löytänyt nilkkureita ensimmäisellä yrittämällä. 38 -pöydältä löysinkin sitten ne mustat poninkarvaiset Pistol-nilkkurini, joita olin käynyt sovittelemassa pitkin syksyä.
Ja onneksi löysin. Ensinnäkin on tietty aivan mahtavaa, että vihdoinkin sain nuo hienot ja hyvät (nahkavuori!) kengät itselleni. Toisekseen aivan erityisen mahtavaa, että saatoin havaita, että sen paremmin päässäni kuin muistissanikaan ei ole vikaa. On nimittäin aika vaikea vakuuttaa edes itselleen olevansa oikeassa, kun kaksi tyylikästä, hillittyä ja erittäin ammattitaitoisen oloista Acne-myyjää väittää, että Pistoleita ei ole koskaan valmistettu poninkarvaisina.

Tuntuu varsin mainiolta, että nuo löytyvät myös Acnen kotisivuilta. Vähentää huomattavasti sitä pelkoa, että tuli ostettua kopiot kovaan hintaan.

 
Nyt voin kai melkein sanoa, että olen saanut ponin joululahjaksi? Eikö?
Ainakin olen yhtä onnellinen kuin ponia toivonut pikkutyttö!

Olin pitkään sitä mieltä, että kulmakarvojen huolittelu tarkoittaa lähinnä irtokarvojen poisnyppimistä. Kulmani ovat luonnostaan melko tummat ja ajattelin, että näytän tosi vihaiselta, jos lisään vähääkään väriä.
Pari-kolme vuotta sitten törmäsin jossain blogissa juttuun, jossa kirjoittaja kertoi koukkuuntuneensa täysin uuteen kulmakarvaväriinsä. Että ei oikeastaan kaivannut läheskään niin paljon muuten meikkiä, kauniisti muotoillut kulmat avasivat katsetta ja tekivät yleisilmeestä elegantin & pirteän.

Tuolloin päätin opetella kulmien meikkaamisen ihan kunnolla.
Alunperin käytin harmaan-ruskeaa, melko pehmeää kynää (muistaakseni MaxFactor), sitten siirryin FACE:n kakkumaiseen, niinikään harmaanruskeaan kakkumaiseen kulmakarvaväriin ja nyt – nyt perheesemme on muuttanut aivan taivaallinen Too Faced Brow Envy -setti.

Palettiin kuuluu vaalea harmaanruskea ja tummanruskea kulmaväri, kiinnitysvaha ja korostusväri. Lisäksi sievästä paketista löytyy pinsetit (yllättävän hyvät, vaikka käytänkin normaalisti omia vanhojani), vino sivellin ja tosi kätsy pikkuinen pyörökierreharja kulmien oikomiseen.

Suloisen vetolaatikon kätköissä on vielä hyvän keskisävyinen harmahtavan ruskea kulmakynä sekä kolme kulmienmuotoilumallia. Siis ihan oikein, kulmienmuotoilumallia!

“Girl Next Door”, “Glamour Queen” ja “Femme Fatale” -nimisien muotoilumallien avulla olisi tarkoitus saada itselleen upeat ja muodokkaat kulmat. Idea on kai periaatteessa ihan hyvä, tai ainakin kiinnostava. Itse en ole kyllä saanut kertaakaan mallien avulla toteutettua mitään esittelykelpoista. Ehkä en vaan osaa.

Paketin kannessa olevia ohjeita olen kyllä lueskellut tarkasti ja saanut hyvää osviittaa ihan ilman muotoilumallien käyttämistäkin.

En ole oikein vieläkään varma, onko kynä vai kakkumainen kulmaväri paras. Onkin tosi huippua, että tuossa Too Faced -kitissä on molemmat niin voi vaihdella vähän tilanteen mukaan. Arkisin käytän kyllä yleensä kakkumaista väriä, koska kynästä tulee helposti omasta mielestäni vähän liiankin näyttävä lopputulos.
Niin ja tuo ihana kulmavärisetti on siis oikeastaan Peetun. Onneksi äiskä saa lainata… 🙂

Tiedän, että on jokseenkin epäcoolia tunnustaa tekevänsä uuden vuoden lupauksia. Kuulun kuitenkin siihen optimististen pölhöjen klubiin, joka uskoo uusiin alkuihin ja lupauksen antamiseen liittyviin rituaaleihin. Kuulun myös siihen klubiin, joka tuskin koskaan onnistuu pitämään lupauksiaan. Ei ainakaan kovinkaan pitkään. Tai kovinkaan uskottavasti.
Mutta en lakkaa yrittämästä.
Tämän vuoden tärkein päätös on listata jokaikinen ilta viisi asiaa, joista voin onnitella itseäni, asoita, joista voin taputtaa itseäni olalle ja sanoa “tuossa olit Minttu tänään oikein hyvä!”. On vähän sellainen kutina, että tämä päätös saattaa olla avain myös niiden kaikkien toteutumatta jääneiden lupausten läpiviemiseen. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle.
Lisäksi lupasin itselleni, että opettelen vihdoin ripsien taivuttimen käytön ja hankin ne akvarellivärit.
Paremman vuoden tähtäysviivastona (google translate -käännös sanalle “guideline” :D) aion käyttää runoa:

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.
Heli Laaksonen

Tieteellisempää tukea tarvitsevien kantsii klikata tänne: 6 Small Resolutions for a Big Happiness Boost in 2014.
Eli toisin sanoen: oikein ihanaa, iloista, valoista ja antoisaa vuotta 2014 !!
PS. Kaikkia varmaan ihan kutkuttaa saada tietää, mitä sain kuppiennustuksesta. Voin kertoa, että olin aivan sanaton ja häkeltynyt, kun havaitsin, että kuppien alta paljastui sydän, punainen lanka ja avain! JEI!! Tuskin maltan odottaa, että saan kokea tämän vuoden.

Uuden vuoden taiat kuuluvat mielestäni vuoden vaihteeseen yhtä olennaisesti kuin samppanja tai yleinen pussailu-halailu klo kahdentoista korvilla. Vaikka pikaisen google-kierroksen jälkeen havaitsinkin, että suurin osa itselleni tutuista taikatraditioista tinan valuineen etc. on peräisin täältä Svennelästä, itse perinne elää varsin voimakkaana vanhassa rakkaassa kotomaassani, kun taas täällä Tukholmassa on tuskin kuultukaan vuoden vaihtumiseen liittyvistä ennustusjutuista.

Olen (tietenkin) messunnut täällä suomalaisten perinteitten ylivertaisuutta ja siksi vastuussa tämän illan taioista. Tinan valamiseen kymmenhenkinen seurueemme olisi ollut ihan passeli kooltaan, kovin isossa porukassa se ei teknisesti oikein onnistu. Löysin jopa peräti kaksitoista tinakenkää kätköistäni, mutta valamiseen tarvittavaa kauhaa ei tullut vastaan sen paremmin kaupasta kuin kotoakaan. Pitää siis turvautua muihin taikoihin.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on toteuttaa “kuppiennustus”. Hiukan kyllä jännittää, sillä millenium uuden vuoden juhlissa ystäväni ja naapurini (ja legendaarisen perunalaatikon äiti) teki ko. ennustuksen kaikille halukkaille. Jälkeenpäin totesimme ennustusten toteutuneen jopa pelottavan tarkasti.

Nyt on kuitenkin kasattuna 9 eri asiaa (sormus, avain, solmussa oleva ketju, punainen lanka, leipä, sydän, auto, raha, “vauva”) ja 9 samanlaista kuppia iltaa varten. Kello on aika paljon ja monet ovat varmaan jo iltasuunnitelmansa tehneet. Tässä kuitenkin vielä ohjeet kuppiennustukseen, jos joku muukin haluaa kurkistaa varmuudella tulevan vuoden tapahtumiin.

Idea on siis se, että otetaan 9 keskenään samanlaista läpinäkymätöntä kuppia, laitetaan niiden jokaisen alle yksi alla olevista jutuista. Kupit sekoitetaan niin, että kukaan ei tiedä, mitä minkäkin kupin alla on. Ennustusvuorossa oleva valitsee kolme kuppia ja niiden alta löytyvien tavaroiden avulla selvitetään tulevan vuoden pääkohdat. Kaikilla tavaroilla on oma symbolinen merkityksensä, mutta myös kaikkien kolmen yhteisvaikutus kannattaa tulkita.

1. KOLIKKO – tuleva vuosi tietää rahan tuloa, taloudellista menestystä, kilpailuvoittoja. Saattaa tarkoittaa myös kilpailumenestystä muuten kuin rahassa mitattuna, esim. urheilukilpailuissa tai toisaalta yleistä rahan merkityksen kasvua omassa elämässä.

2. AVAIN – uusi sisustus, muutto, uusi koti. Saattaa myös tarkoittaa abstraktimmin oman elämän uudelleen sisustamista. Ei siis välttämättä mitään suurta elämänmuutosta, mutta henkistä keittiöremonttia.

3. PUNAINEN LANKA – onnea, iloa ja hyviä fiiliksiä. Tarkoittaa monesti myös itsensä löytämistä, oman elämän “punaisen langan” hiffaamista.

4. SYDÄN – rakkautta, ihastumista, tärkeän ihmissuhteen löytymistä. Voidaan tulkita myös muuksi rakastavaksi ihmissuhteeksi kuin partneriin kohdistuvana. Yleisesti lupaa rakkauden merkityksen kasvua tulevana vuonna omassa elämässä.

5. SOLMUSSA OLEVA KETJU – haasteita ihmissuhteissa, rasittavia ongelmia. Tarkoittaa usein myös muita, jaksamisen ylärajoilla olevia haasteita ja saattaa viitata siihen, että ennustuksen saaja on haukkaamassa ihan liian isoa palaa jostakin tarjolla olevasta työ- tai yksityiselämään liittyvästä jutusta.

6. AUTO – tuleva vuosi tietää paljon matkustelua. Auto on myös usein elämänhallinnan symboli, joten voidaan myös tulkita, että tulevan vuoden aikana ennustuksen saaja pääsee “auton rattiin” – eli alkaa itse määrätä elämänsä suunnan.

7. SORMUS – tulkitaan aika yksiselitteisesti vakiintumiseksi. Parisuhteessa elävät vaihtavat sormuksia ja sinkut löytävät  vakavan ihmissuhteen. Itse tulkitsen tämän usein myös tietynlaiseksi askeleeksi kohti perinteisempiä arvoja, omaa perhettä ja sukua lähentäväksi ennustukseksi.

8. LEIPÄ – ennustus lupaa töitä, hyvää työtilannetta ja tasaista arkea. Riippuen siitä, mitkä muut elementit ovat mukana tulkinnassa, tämä voi tarkoittaa myös tiettyä yleisempää leipääntymistä.

9. VAUVA – (meiltä ei löytynyt yhtään mitään, minkä olisi voinut kuvitella esittävän vauvaa, joten Karkin ja Peetun pikkuisena askartelema piparkakkutalon asukki saa luvan olla vauvanukke…) kirjaimellisesti tämä tarkoittaa raskautta/vauvaa ennustuksen nostajalle. Hyvin usein se merkitsee myös täydellistä elämän muutosta, “uudesti syntymistä” ja totaalista puhtaalta pöydältä aloittamista.

Nämä tulkinnat ovat osin vakiintuneita, osin omasta päästäni kehittämiäni. Hauskinta on, jos koko juhlaseurue osallistuu ennustuksen tulkintaan. Etenkin kaikkien kolmen yhteistulkinnoista tulee helposti tosi hauskoja ja mielenkiintoisia!

Nyt Mintun täytyy hypätä jo kiireen vilkkaa suihkuun ja alkaa valmistautua uuden vuoden illallisille. Ihanaa vuoden vaihdetta kaikille rakkaille lukijoilleni! Ihan älyttömän suuri kiitos, että olette olleet mukanani tämänkin vuoden!! Luv u all!