Täällä on ollut aavistuksenomaiset “ei-tää-tästä” -fiilikset. Olen yrittänyt kiskoa vastustuskykyä vahvistavia vihersmoothieita aivan yhtenään ja väliajat pureskella tuoretta inkivääriä sen kuin kerkiän. Silti viime viikko meni niskan päälle yrittävää flunssaa pakoillessa. Lauantaina olin jo antaa täysin periksi, mutta sitten päätin, että nyt otetaan ne kaikkein tehokkaimmat aseet käyttöön.
Suomalainen super-food, mustikka, on vähän jäänyt kaikkien fancymmän kuulloisten ruoka-aineiden varjoon. On kuitenkin erittäin vaikeaa löytää mitään hedelmää, vihannesta tai marjaa, joka olisi pakattu yhtä täyteen antioksidantteja, vitamiineja ja kaikenlaisia vatsaa, ihoa ja sielua hoitavia ainesosia kuin juuri mustikka.
Viimeinen aseeni uhkaavaa flunssaa vastaan sisältää siis aimo annoksen mustikkaa, uskollista rauta-annosta baby-pinaattia, desinfioivaa ja migreeniä karkoittavaa basilikaa, raikasta kurkkua ja vatsan hyvinvointia edistäviä pellavansiemeniä.

Kisuakin kiinnostaa…
MINTUN MUSTIKKAVIHERSMOOTHIE
ainekset:

• 1/2 ruukkua ekologista basilikaa
• reilu kourallinen ekologista baby-pinaattia
• noin 20 cm pätkä kurkkua (eko-)
• reilu ruokalusikallinen pellavansiemeniä
• 1 1/2 dl jäisiä mustikoita (eko- nämäkin)

Huuhtele kurkku, pinaatit ja basilika. Laita kaikki ainekset blenderiin (nynnyt, kuten minä, voi pilkkoa kurkkua vähän ensin) ja huruttele tasaiseksi.

 
Smoothien maku on mieto, hellämielinen ja virkistävä. Jos on ihan pakko, kokonaisuutta voi kirpakoittaa vähän sitruunan mehulla, mutta silloin harmoninen vatsaa ja fiilistä tasapainottava kokonaisuus kyllä kärsii aika paljon.
Ja tiedättekö mitä!? Kävi niin, että vaikka lauantaina olin jo ihan valmis vaipumaan kuumekoomaan, sunnuntai meni jo ihan mukavasti ja tänään olen ollut lähestulkoon timangikunnossa. Jumpan jätin varmuuden vuoksi väliin, mutta orastava flunssa taisi karata takaovesta muualle. Kiitos kuuluu ainakin osittain vihersmoothiesarjatulitukselle!

Mikä voisikaan olla parempi päivä hehkuttaa superviileää urbaania sporttimuotia kuin tänään, kun upea Enni Rukajärvi teki huikean laskun olympialaisten slopestylessä ja voitti hopeaa!
Kyllä, sport-ispiroitunut tyyli putoaa Mintulle muutenkin. Alexander Wang osaa taiteilla hyvin vaikutteiden viidakossa. Vaikka treeni-, outdoor-, etc. referenssit ovat tässä SS14 -mallistossakin päivänselvät, on kokonaisuus, OTK-bootseineen, silkkisine materiaaleineen ja laser-leikattuine yksityiskohtineen erittäin kaupunkilainen.

Vyötärölaukun paluu?

Kalastajaliiveistä ja metsästäjäntakeista tuttu monitaskuidea sopii hyvin myös kaupunkiviidakkoon.

Reisitaskuhousujen(kin) uusi tuleminen.

Kaikessa sekopäisyydessäänkin monilaukkukonsepti tuntuu aivan kertakaikkisen hurmaavalta! Mitä enemmän katselen tuota kuvaa, sitä enemmän hinkuan laukkua, jossa on omat osastonsa kaikelle mahdolliselle omaisuudelle. Jopa vesipullo asustelee sille tarkoitetussa fuktionaalisessa laukkuosiossa. Kuullostaa paremmalta kuin hyvältä, kun ajattelee, että onnistun jostain syystä aina hukkaamaan vesipulloni nykyisen käsilaukkuni sisuksiin… (true dat).

Rrrakastuin vilpittömästi myös näihin moderneihin tulkintoihin cowboy-henkisistä bootseista. Valkoiset pohjat rimmaa saumattomasti sporttimeininkiin, mustan ja perusruskean liitto sopivasti kapinallinen ja OTK-malli on kaikinpuolin muutenkin täydellinen.

Pitää varmaan perustaa oma säästötili ensi syksyn garderobintäydennyksiä varten. Tosin tyyli-inspiraatio ei onneksi maksa mitään ja pienellä luovuudella monet näistä kokonaisuuksista on samaan henkeen melko helposti toteutettavissa pienillä olemassa olevan garderobin justeerauksilla.
Kuvista kiitos: Style.com

Stockholm Design Weekin kunniaksi kiva pohjoismaalaiseen muotiin keskittynyt lemppariputiikki Aplace avasi tiloissaan pop up storen One Nordic Furniture -nimiselle huonekalu- ja sisustusbrandille. Käytiin Peetun kanssa tutustumassa viikon verran toiminnassa olevan shop-in-shopiin viime viikolla. Ajatuksenani oli, että voisi kertoa teille hyvän vinkin Tukholman reissuja ajatellen, mutta paikanpäällä tajusin, että One Nordic Furniture taitaakin olla suomalainen. Tai ainakin kaikki heidän yhteystietonsa ovat Suomeen, vaikka yksikään nimistä ei kovin perisuomalaisilta vaikutakaan.

Sitä suuremmalla syyllä voinkin sitten vinkata todella kivoja sisustusjuttuja tuottavasta muotoilumerkistä! En tiedä vaikuttiko se, että tajusin designin juurien johtavan omaan vanhaan kotimaahani, mutta Aallon perinne tuntui mielestäni aika vahvasti varsinkin huonekaluissa.
Toisaalta harjatun metalliset teollisuussalityyppiset lamput voisivat tuoda juuri sellaista kivaa New York -hipster tyyliä sisustukseen, jota ainakin teoriassa tiedän hinkuavani.

Pienintä epäilystäkään ei ole, ettenkö rakastunut välittömästi jättikokoisiin mustavalkoisiin tyynyihin. Kaikki, jotka meillä ovat joskus käyneet, tietävät, että puolet olohuoneemme istumapaikoista on tyynyjen päällä lattialla…
Peetu oli liikkeellä uudessa hienossa, Lontoon reissulla hankitussa takissaan.

Takki on peräisin Forever21:sta. Peetu oli aivan innoissaan, kun löysi takin putiikista. Monet kerrat se on ollut neidolla klikattuna nettikaupan ostoskoriin, kunnes sitten lopulta sopivat koot olivat loppu. Kuitenkin tosiaan fyysisestä myymälästä kaunis etnokuosinen biker-tyyliin leikattu villakangastakki löytyi kaikesta huolimatta! Ja oli kuulemma muutenkin ihan mahtavaa, kun saattoi oikeasti sovitella Forever21:n vaatteita ennen ostopäätöksen tekoa!

One Nordic pop up storen avajaisväkeä. Pop up store on avoinna vielä koko ensi viikon, jos kiinnostaa käydä katsomassa tyylikästä ja ajatonta muotoilua.

 
Aplacessa suosittelen poikkeamaan muutenkin. Putiikissa on todella kiva ja auttavainen henkilökunta sekä todella hyvä valikoima skandinaavista muotia. Ainiin, onhan heillä myös verkkokauppa.

Aavistuksenomaista kateutta tuntien olen tässä seuraillut New Yorkin muotiviikkoaiheisista päivityksistä täyttyviä Instagram- ja Twitter -feedejäni. Niin kauan kuin muistan, olen hinkunut maailman muotiviikoille, mutta Kööpenhamina on kauimpana, mihin olen päässyt. Tiedän, että olen ihan etuoikeutettu, että olen saanut sesonki toisensa jälkeen osallistua Tukholman muotiviikon näytöksiin. Välillä tämä kotoinen meininki tuntuu kuitenkin vähän liiankin kotoisalta, ennalta arvattavalta ja – niin – suoraan sanottuna pikkuisen kaupalliselta.
En oikeasti kritisoi. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että pärjätäkseen kiivaasti kilpaillussa muoti-busineksessa on aivan pakko tehdä kompromisseja kaupallisuuden ja luovuuden välillä. Tosin kestävää menestystä on odotettavissa korkeintaan niille, joiden käsitys kompromissista on 1+1 => 3.
Onneksi Tukholman muotiviikon ohjelmassa on aina useampiakin eri tahojen sponsoroimia nuorten suunnittelijoiden näytöksiä. Yksi suosikkini on Swedish Fashion Councilin Rookies -näytös. Mm. nykyisin kansainvälistä menestystä nauttivan Dagmarin, olen ensimmäisen kerran nähnyt juurikin Rookies-kokoelmanäytöksessä.

Päätin antaa periksi sisäiselle fashion-kriitikolleni ja tunnustaa aivan suoraan, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun Black Book -merkin ensimmäinen asu marssi pitkin catwalkia. Tiedän kyllä, että hassut printtipaidat ja karamellipurkan väriset nahkahameet eivät ole mikään oikeasti uusi juttu. Mutta rakkaus on sokea… Eikös se niin mennyt? 😀

Black Bookin vampyyriteeppari ja A-linjainen nahkahame. Olen edelleenkin myyty!
Ida Klambornista hehkuttelin jo aikaisemminkin. Totuus on se, että aika harvoin kuitenkin osuu kohdalle debyytti-näytös, jota kaikki – oikeasti kaikki – hehkuttavat. Viimeksi näin on varmaan käynyt ALTEWAISAOMEN ja sitä ennen sittemmin hieman matalammalla profiililla etenevälle Nhu Duongille.

Ida Klambornin kaltaista itsevarmaa energiaa ei Tukholman catwalkeilla olla nähty aikoihin. Ei oikeastaan mikään ihme, että käytännöllisesti kaikki olivat aivan ihastuksissaan. Rodeon sivuilta löytyi tämä hyvä video:

 

Rookie-näytöksestä pitää vielä mainita huikean upeita luomuksia esitellyt Wilhja. Juuri tällaisten tekijöiden toivoisi löytävän asiakkaita, pysyvän hengissä. Ja mistä sitä tietää. Useammatkin uskalsivat sanoa ääneen sen sanan, jonka yleensä kuulee vasta, kun se on ohi (nousukausi). Ehkä paremmat ajat tietävät suurempaa hengissäsäilymisprosenttia myös muotialan yrittäjille?
Muotitulevaisuus näyttää oikein hyvältä myös Suomessa. Pääsin jututtamaan H&M:n Design Awards -finalistia, Sophie Sälekaria, joka nuoresta iästään huolimatta on jo päässyt hämmästyttävän pitkälle. Haastattelu ja koko juttu on luettavissa täältä: Henkilökuvassa Sophie Sälekari.
Kuvat: Kristian Löveborg

Olen löytänyt shoppailu-heikkouteni. Alennusmyynneissä en riehaannu, eikä punaisena kirkuvat aleprosentit saa kukkaronnyörejäni höllentymään. Sen sijaan rakastamieni merkkien Sample Salet, utförsäljningit, ystävämyynnit pistävät pään helposti pyörälle. Viimeksi syynä oli Dagmar, nyt minimarket.
Tietty yksi syy ystiksien inspiroimaan shoppailuinnostukseen on usein alennusmyyntejäkin edullisemmat hinnat. Toisaalta myös ajatus siitä, että voi hankkia lempimerkiltään jotain mitä juuri kenelläkään muulla ei ole, on kieltämättä kutkuttava. Valitettavasti mallikappaletangon isoimmatkin koot ovat yleensä normaalivartaloiselle vähän turhan haasteellisia. Onneksi kenkien ja asusteiden kohdalla ei ole samaa ongelmaa! 

minimarketin sample salesta tuli kotiutettua parit huikean upeat – ja erittäin tarpeelliset – kengät. Toiset ei tosin ole tuossa edellä hehkuttamiani mallikappaleita – vaan tämän talven malliston häntiä.
Iltahämärä veti kuvien värit vähän kummallisiksi, eikä sävyt oikein tahtonut asettua Mintun säätötaidoilla kohdalleen. Kummatkin kengät ovat kuitenkin ihan klassisen turvallisesti pääasiassa mustat.

Klassiset mustat juhlakengät ovat olleet hakusessa jo pidempään. Juhlakäyttöön sopivia sandaaleita löytyy kyllä varastostani, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tasan ainoat umpinaiset juhlakenkäni ovat pikkujouasussakin esiintyneet punaiset Lanvin pour H&M avokkaat. Kaikessa herkullisuudessaan kristallikorkoiset kirkkaanpunaiset lakerikorkkarit ovat aikas huomiota herättävät.
Tarvitsin siis vähän klassisemmat, mustat umpinaiset juhlakengät. Täydellisessä maailmassa olisin toki hankkinut selkeälinjaiset perusavokkaat. Nyt vain sattuu olemaan niin, että joko kävely- tai kantapäänmuototeknisistä syistä en pysty käyttämään mitään kenkiä, joissa ei ole nilkassa kiinnitystä tai vähintään sling back. Siksi tavalliset perusavokkaat eivät tule kysymykseen. Ja jostain syystä sling backit on lähestulkoon aina avoimia myös kärjestä.

Ei siis tarvinnut juurikaan miettiä, kun törmäsin ystiksessä näihin minimarketin ihanuuksiin. Tykkään hurjasti kenkien terävästä kärjestä ja pintanahkan, lakerin ja glitterin yhdistelmästä. Lisäksi iso kiitos (silläkin uhalla, että kuullostan tylsältä…) siedettävän korkuisesta korosta. Näiden kanssa ei varmastikaan tarvitse rynnätä vaihtamaan kenkiä ainakaan ennen puolta yötä… Haha!

Juuri sellaiset kuin toivoinkin! Jalassa pysyvät, suht klassiset avokkaat pienellä twistillä!
Toiset kengät olivatkin sitten aikas kaukana tämän sesongin käyttökeleistä…

Oltiin itseasiassa jo poistumassa ystiksestä Peetun kanssa. Peetulla oli lisäksi kova kiire hyvän ystävänsä synttäri-illallisille. Oven lähellä oli muutamia pareja nyt tulevan kevään kenkämallistosta. Olin kiinnittänyt niihin jo tullessa huomioni, mutta mallikoko oli itselleni väärä, 39, kun normaalisti olen 38 tai 38,5. Peetu, joka osti myös kahdet kengät, selosti, että kenkien koot ovat todella pienet – ja että kantsii kokeilla ainakin.

No niinhän siinä sitten kävi, että oli aivan pakko palata pitkänä kiemurtelevaan kassajonoon ja kiireestä huolimatta lunastaa myös teräväkärkiset matalat kiiltonahka sling backit omaksi!
Samaa mallia oli myös musta-valkoisena seepraraitaisena karvaisena versiona. Niissä nuo osat, mitkä ostamissani on harmaat (takaremmi ja pohjan yläosa) olisivat olleet kirkkaan turkoosit. Teki kyllä ihan hurjasti mieleni myös niitä, mutta ensinnäkin niiden hinta oli jo varsin reilu, ei vain sample sale -mittakaavassa, vaan ihan muutenkin. Toisekseen ostosteni yhteishinta alkoi jo hipoa kipurajaa pelkästään näiden jälkimmäisten kenkien vuoksi.  (Mintun Instagramista löytyy seeprakengistä kuva kuitenkin…)

Mutta eikös vain ole ihanat nämäkin!? Samasta kävely- tai kantapääteknisestä syystä johtuen en pysty käyttämään tavallisia ballerinoja. Ne ei vain kertakaikkiaan pysy jalassani! Kantapään takaa kulkeva remmi ratkaisee ongelman – ja minäkin pääsen nauttimaan ballerinamaisesta vapaudesta.

Ja kyllä, onhan se 39 aavistuksen iso, kun sovitin kenkiä uudestaan kotona ilman sukkaa. Juuri tässä mallissa se ei kylläkään haittaa (ei oikeasti haittaa!). Yksi reikä lisää vain nilkkaremmiin ja ongelma on ratkaistu.
Täytyy kyllä tunnustaa, että aavistuksen keskenkasvuiseksi tunnen oloni, kun taas kerran sorruin ostamaan väärän kokoiset kengät! Puolustuksekseni sanottakoon, että nuo eivät kyllä ole edes täyttä puolta kokoa liian isot. Ehkä olisin päätynyt samaan kokoon, vaikka tarjolla olisikin ollut 38,5…

Nyt vain saisi nuo loputkin vähät lumet sulaa ja kelit lämmetä aavistuksen, niin pääsisi tepastelemaan kuiville kaduille uutukaisilla! Sitä odotellessa joku voisi tosin järkätä pientä juhlallisuutta, että voisi koeajaa uudet luottokorot.
Ostin samaisesta sample salesta myös heleän pythoninvihreän maksineuleen, ihanan sinisävyisen sisä-bomberin ja pari kauniisti leikattua t-paitaa. Viikonloppuna saan varmasti nuo – ja Peetun kengät – teillekin tänne esittelyyn.