Pieni vinkki kaikille Victoria’s Secret -faneille: Tukholmassa on nyt lentokenttämyymälän lisäksi ihan oikea putiikki. Muutama viikko sitten avattu liike sijaitsee cityn kultaisessa shoppailukolmiossa Hamngatanilla Gallerian pääsisäänkäynnin vieressä vastapäätä NK:ta.
Aikaisemmin enkelien maailmaan on päässyt näillä leveysasteilla vain Tukholman ja Göteborgin lentokentillä. Kuulemani mukaan ihan näillä näppäimillä pitäisi myös Viking Linen laivoille aueta oma Victoria’s Secret -myymälä.

Odotin etukäteen aikas innoissani putiikin aukeamista. Sen piti lehdistä lukemieni ennakkotietojen mukaan olla kooltaan ja valikoimaltaan keskisuuri. En ole ikinä käynyt oikeassa Victoria’s Secretissä, mutta tämän tästä New Yorkissa reissaava ystäväni vannoo täysin heidän rintsikoiden ja bikinien nimeen. Eli toisin sanoen ne sopivat aivan mainiosti myös aikuisen naisen kropalle.
Kuulin juuri jostain, että Victoria’s Secret on suurin yksittäinen alusvaatteiden myyjä Jenkeissä. Sinänsä siis varsin loogista, että valikoimasta löytyy myös muita kuin teinejä ja juuri teini-iästä selvinneitä nuoria naisia kiinnostavia asioita.

Valitettavasti Tukholman myymälän valikoimaa päätettäessä ei oltu uskottu siihen, että aikuisempi – ja kenties jopa hiukan ostovoimaisempi – asiakaskunta olisi kovin kiinnostunut VS:n rantautumisesta. Valikoimassa on nimittäin vain jonkin verran simppelimpää pikkuhousuosastoa, mutta muuten kaikki hyllyt notkuvat nesessäärejä, tuoksuja, rasvoja etcetera.
Olo oli kuin karkkikaupassa ja suurilla screeneillä pyörivät filmit kuuluisista Victoria’s Secret -näytöksistä vielä vahvistavat intensiivistä sokerihumalaista fiilistä.

Parit pikkuhousut tuli taas hankittua – perusversiot ovat hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomaisia. Muuten en kyllä tuntenut oloani kovin kotoisaksi kaiken pinkin keskellä. Tosin Supersöötti matkalaukku, hilpeän makeat passin kannet ja kultanimikirjaimisesta pikkupussukasta löytyvä monitoimiadapteri sai hetkeksi toivomaan, että heräisin jonain aamuna Travel Barbiena…

Eli peruspikkareita kummempaa alusvaateosastoa kaipaavien ei kannata vaivautua Tukholman uuteen Victoria’s Secret myymälään. Laukkuja, lompakkoja, meikkipusseja ja kaikkia mahdollisia VS:n kosmetiikkalinjoja himoitsevat sen sijaan tulevat aivan varmasti poistumaan putiikista erittäin tyytyväisinä!

Tänään olen ollut varsinainen copycat – puin Espritiltä saadun violetin palmikkoneuleen alle haileansinisen pehmoisen puuvillaneuleen, aivan kuten Ella Woodward viime tiistain illallisilla. Ja jos omistaisin nahkahousut, olisin kopioinut senkin, mutta niitä ei nyt ainakaan toistaiseksi varastoistani löydy. Tosin olen kyllä vakavasti harkinnut, että josko sittenkin antaisin periksi ja hankkisin jotkut hyvälaatuiset tekonahkaiset versiot. Sitten, jos ne  tuntuu hyvältä ja omalta, voisi investoida aitoihin, laadukkaisiin nahkahousuihin. Visiona on nimenomaan yhdistää tuollaisia muhkeita neuleita niihin..
Hiukan kateellisena olen seuraillut suomalaisten ystävieni Instagram-päivityksiä – vaikuttaa nimittäin siltä, että ainakin Helsinki-Tampere-Turku -akselilla on ollut varsin kivoja, kauniita ja aurinkoisia syyspäiviä. Voin kertoa, että Tukholmassa on ollut harvinaisen harmaata. En nyt taas tänäkin maanantaina vedä perusveisuutani kaiken tahmeudesta, mutta kun aamulla luin lehdestä, että marraskuu on täällä ollut tähän asti pimein kymmeneen vuoteen, alkoi palaset loksahdella paikoilleen. Ehkä se en olekaan vain minä? Ehkä täällä oikeasti on poikkeuksellisen synkkä meininki tänä syksynä?

No, mikään tappokylmä ei kuitenkaan ole, eikä loskarähjäkelit ole vielä saapunut, mikä antaa kuitenkin aika paljon vapauksia pukeutumiselle. Ei tarvitse ajatella säälien kauniita kenkiään ja hameen voi kiskaista päälle ilman pelkoa bussipysäkille pystyyn kohmettumisesta.
Pitkästä aikaa pidin hiukseni myös ihan luonnontilassa. Jotenkin olen viimeaikoina vierastanut tuota vapaasti kuivunutta kiharasöheröä. Vaikken mikään supersiistien kampauksien ystävä olekaan, ihan kokonaan laittamatta jätetty tukka on ollut vähän too much jopa itselleni. Niinpä hiukseni ovat yleensä aina pikanutturalla, jos en ole niitä jaksanut tai ehtinyt yhtään kiharrinharjalla sukia. Ennen tosin annoin useinkin karvapääni olla vapaana ihan luonnontilassa – onhan se aika helppoa, kun ei tarvitse laittaa ollenkaan!

• kauluspaita, H&M
• neulepaita, Esprit
• hame, H&M
• kengät, Acne

Ihan ensimmäiseksi pitää vähän taivastella, miten nopeasti aika menee. Ei ollut tarkoitus olla kahta päivää “blogilomalla”, mutta perjantaina ajattelin kerrankin tehdä ensin kotihommat ja ryhtyä vasta sitten postaushommiin. Kun palasin puoli yhdeltätoista illalla/yöllä pesutuvalta kuivien pyykkien kanssa tuumasin, että nyt kyllä on aika mennä nukkumaan ja blogi saa odottaa.
Lauantaina leikittiin Karkin kanssa, löydettiin mm. tytölle aivan ihana talvitakki! Ei ollut kamera mukana, mutta pitää kyllä ehdottomasti esitellä se teillekin. Shoppailujen jälkeen käveltiin koko matka keskustasta kotiin leudonkosteassa marraskuun illassa ja parannettiin maailmaa. Aktiivisen päivän jälkeen oltiin niin nälkäisiä, että päätettin skipata ruuanlaitto ja illalliseksi ajateltu terveellinen linssikeitto ja tilattiin pitsat! Pahistelun kruunasi True Bloodin viimeisen sesongin neljä viimeistä jaksoa. (Sori Peetu, me katsottiin se nyt sitten loppuun… Lupaan, että en spoilaa!)
Tänään olen reippaillut hiukan ulkona, mutta pääasiassa aika on kuitenkin mennyt keittiössä. En olisi tätäkään uskonut kokevani – puoli sunnuntaita häviää kokkailuhommiin! No, nyt on pakastin taas täynnä lounaslaatikoita, mikä kyllä helpottaa arkea ja taloudenpitoa huomattavasti. Yhden ruokalajin, Peetun loistavan kaaliwokin, kuvasin myös blogijuttua varten. Toivottavasti syyspimeässä otetut kuvat onnistuivat edes jotenkin, että voin julkaista ohjeen blogissa. Nopeampaa, herkullisempaa ja kukkarolle hellävaraisempaa reseptiä tuskin on keksittykään.
Mutta tarkoitus ei nyt ollut höpistä viikonlopun edesottamuksista, vaan kertoa ihanasta illallisesta, jolle sain osallistua viime tiistaina.

Illallinen järjestettiin upean tunnelmallisessa Rosendals Trädgårdin ravintolassa (tai café se taitaa virallisesti olla…) ja kutsujana toimi Esprit. Illan teema oli “Everyday Amazing” ja ennen ruokailua yksi Espritin muusista Ella Woodward demonstroi sokerittomien vegaani-herkkujen tekemistä. Mukaan saamassani pressipaketissa on muutama resepti ja aion ehdottomasti testata ainakin energiapalluroiden tekemistä. Ovat kuulemma aivan täydellisiä nautittavaksi, kun iltapäivän sokeri-himotus-musta-aukko iskee. Huomattavasti kevyempiä ja sata kertaa terveellisempiä kuin ne Ballerina-keksit, joita tavallisesti on pakko tankata, ettei aivan putoaisi kesken iltapäivän.

Selfie-moment. Viime tiistain asu tulikin jo esiteltyä – eli Viktor & Rolfin H&M-malliston silkkineuletakki pääsi edustamaan illalliselle.

Rosendals Trädgådenissa tarjottu illallinen oli alusta loppuun täysin vegaani. Valitettavasti olen sen verran noviisi edelleenkin näissä ruokahommissa, että en ihan tarkalleen osaa kertoa, mitä meille tarjoiltiin. Mustajuurta, kurpitsaa, artisokkaa, pinaattia, bataattia, oliiveja ja punakaalia nyt ainakin. Kaikki oli aivan järkyttävän herkullista eikä edes vastapäätä istunut vannoutunut lihansyöjä(mies) keksinyt mitään valittamista. Upeita, monimuotoisia ja vivahteikkaita makuja ja kaunista visuaalista harmoniaa koko illallinen alusta loppuun.
Tuossa vasemmalla alhaalla näkyy se Ella Woodwardin “energiapallura”. Toimii siis erinomaisesti myös jälkkärinä kaffen kanssa. Sen sijaan tuo hyvin sievästi minikokoisesta hillopurkista tarjoiltu suklaamousse ei ihan kolahtanut – mutta se johtuu ehkä siitä, että pääraaka-aine on banaani ja itselläni se maku assosioituu aina johonkin puoliksi epämiellyttävään nyt-äkkiä-energiaa-tai-pyörryn -tilanteeseen.

Vasemmalla alhaalla olevasta illalliskuvasta voi bongata myös nutturapäisen Mintun. (Valitettavasti en tiedä pressikuvaajan nimeä, mutta tuo ja kaikki Ella Woodward -kuvat on hänen ottamiaan.) Hurjan kaunista ja tunnelmallista istua lämpimässä kasvihuoneessa kauniisti katetun pöydän ympärillä pimeässä marraskuun illassa. Ravintola sijaitsee tosiaan kasvihuoneessa ja “lattia”, joka näkyy kuvissakin, on ihan soraa.

My plate! Tilli-sweetchili kurkut maistuivat myös aivan taivaalliselle – raikkaalle ja ruokaisalle samanaikaisesti. Niitä voisi ehkä uskaltaa kokeilla itsekin jopa ilman ohjetta. Tuoretta kurkkua lohkoina, pari ruokalusikallista sweet chili -kastiketta, loraus valkoviinietikkaa ja runsaasti tuoretta tilliä. Ei kai tuo voi mennä vikaan?

Illallisen jälkeen odotti yllätys! Kaikki vieraat saivat käydä valitsemassa yhden vaatteen “ruokasalin” seinustalla sijaitsevasta vaaterekistä. Olin jo melkein valitsemassa kuvassa näkyvää camo-kuvioista pidemmän mallista neuletakkia, mutta sitten päädyin ihanaan klassiseen violettiin palmikkoneuleeseen. Vasta jälkeenpäin näitä kuvia tsekkaillessani tajusin, että neule on tismalleen sama, joka Ella Woodwardilla oli päällänsä illallisilla!

Rosendals Trädgård on klassinen kesäkohde, joka näin pimeään vuodenaikaan saattaa tuntua ihan epärelevantilta paikalta. Suosittelen kuitenkin miettimään toisenkin kerran. Puutarha on ehkä talviunisena vähän tylsä, mutta kahvila/ravintola ja putiikki ovat avoimena ja kahvila varsinkin on erittäin tunnelmallinen. Ihanaa ekologista, biodynamista lounasta voi tosiaan käydä nauttimassa ympäri vuoden ja ruokalista on aina sovitettu kulloiseenkin vuodenaikaan.

En osaa sanoa, onko se esihistoriallinen luolanainen minussa vai aavistuksen tuoreempi partiomenneisyys, mutta kyllä oikea tuli tuntuu hyvältä – ja saa aina jotenkin hiljaiseksi.

Muutamia viikkoja sitten Indiedaysin järjestämän Bloggers’ Inspiration Dayn yksi workshopeista käsitteli valokuvissa poseeraamista. Brand-mallitoimiston Head Booker Nora Ojala antoi meille bloggareille hyviä vinkkejä, miten onnistua kameran edessä. Monet ohjeista käyvät mainiosti myös ihan kaikenlaiseen kameran edessä olemiseen. Kun nyt näin pikkujoulusesongin kynnyksellä – ja sen varsinaisen ison J:n aikanakin – yleensä napsitaan paljon kaikenlaisia kuvia, ajattelin, että vinkeistä on hyötyä muillekin kuin bloggareille.
Aivan kaikkia Ojalan viisauksia en ihan pureksimatta kuitenkaan allekirjoita, joten tässä tulee kombinaatio omia ajatuksiani ja ammattilaisen ohjeita.

Kuvien rajauksesta sain monta ideaa, vaikka nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että kovin en niitä ole vielä omissa päivän asukuvissani muistanut toteuttaa. Yhteenveto tälle inspiraatioaukeamalle on kuitenkin se ajatus, että aina ei tarvitse katsoa suoraan kameraan.
Puhuimme workshopissa paljon maneereista ja kuinka sitä helposti aina ottaa tismalleen saman asennon ja ilmeen, kun kamera lennähtää esiin. Tiedän olevani varsinainen poseerausjumittaja ja vaikka joskus asukuvia otettaessa yritänkin jotain viileämpää posetusta, ne yleensä päätyvät roskakoriin aivan välittömästi.
Sain kuulla, että itselleni tyypillisin “yksi-tai-kaksi-kättä-vyötäröllä” -pose on etenkin iäkkäämpien (köh!) naisten suosima missiposeeraus! Haha! Tunsin itseni todella ajankohtaiseksi ja trendikkääksi tuomion kuultuani!!

Tässä random rivistö Mintun missityyliä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei ole luonnostaan kurvikas, on ihan eduksi markkeerata vyötärön paikkaa käsillä. Pötkylävaikutelmaa voi myös hälventää kehittämällä siluettiin muita mutkia – esimerkiksi jalkojen tai lantion kaaren avulla. Aivan totaalisen suoraan edestä otetut kuvat on myös helposti haastavia. Tästä syystä yritän itse aina kääntää jotain vinkkeliä kameraa kohti kuvanottohetkellä.
Ihan tasan vierekkäin olevat jalat näyttävät myös helposti yhdeltä pötköltä. Bloggareitten suosimat “jalat-ristissä” ja “jalkaterät-sisäänpäin” -asennot kuulemmat antavat sääristä pidemmän vaikutelman. Itse en ole niihin oikein kotiutunut, vaikka yritetty on. Sen sijaan koitan aina muistaa asentaa jalkani jotenkin vähän edes limittäin.

Poikkeavia asentoja, lattialla istuskelua ja jalkojen ristimistä voi hyvin testailla kotona vaikka aattoiltana. Työpaikan pikkujouluissa joutuu yleensä tyytymään perinteisempään skenografiaan. Ongelmaksi saattaa sen sijaan muodostua se, että kasvoille jämähtää teennäinen ja epäimarteleva tekohymy.
Itse yritän pitää ilmeeni luomuna siten, että katson kameran “läpi” ja kuvittelen hymyileväni suoraan kuvaajalle. Aina sekään ei onnistu ja silloin voi testata vinkkiä, jota kuulemma huippumalli Claudia Schiffer käyttää: kun kuvaushetkellä alkaa toistaa mielessään kauppalistalla olevia asioita, kasvojen lihakset rentoutuu ja ilmeestä tulee kuvassa luonnollinen. Pitää tietty hiukan harkita minkälaisia asioita sieltä kauppalistalta löytyy…

Bloggarit mietteliäinä poseerausopissa..
Yksi tosi hyvä Nora Ojalan vinkki on se, että leukaa kannattaa yleensä aina laskea hiukan alas. Siis kun kuvittelee olevansa hyvässä kuvausryhdissä, hartiat takana, selkä suorassa ja muutenkin valmiina, viimeinen tarkistuspiste on leuan kärjessä. Suurimmalla osalla on kuulemma taipumus kuvaustilanteessa nostaa leukaa, mikä saa helposti kaulan näyttämään paksulta, silmien pieneltä ja ilmeen ylimieliseltä.
Harjoittelu auttaa kuulemma tässäkin – vaikka en kyllä oikein tiedä, mihin kaikki blogivuosien aikana keräämäni kokemusperäinen oppi on oikein joutunut. No, ehkä ensi kerralla yritän testata jotain muutakin kuin missihommaa… 😀

Tämän päiväinen asuni ei ole millään tavalla kommentti eiliseen yhteistyömallistovuodatukseen. Vaikka olisi voinut ollakin. Edelleen varsinaisessa tehokäytössä oleva Marnin H&M-malliston t-paita on yksi käytetyimpiä, mitä garderobistani löytyy. Luonnonvalkoisen paidan musta pääntieresori antaa yllättävän paljon ryhtiä ja tekee siksi tuosta helposti toimistolle sopivan, vähän puetumman oloisen. Tykkään myös naivistisesta printistä kovasti.
Eihän tuo mikään asiakaspalaveripäivien asu ole, mutta konttorirotan random-arkena toimii ihan just täydellisesti. Marni-malliston kanssa ei nyt vielä tohdi rehvahstella vuosikausia kestäneestä käyttöjaksosta, sillä lanseerauksesta tulee kevättalvella kuluneeksi vasta kolme vuotta, mutta uudeltahan tuo oikeasti omasta mielestäni tuntuukin edelleen.

Vuosi sitten lanseeratun Isabel Marant -yhteistyön tuotoksista ostin itselleni valkoiset, hauskoilla country-etno sivusaumanauhoilla koristellut farkut. Olin jo pidempään ennen Marantin malliston lanseerausta miettinyt, että haluaisin talvikäyttöön sopivat valkoiset housut ja mieluiten farkkumalliset. Varmasti olisin päätynyt johonkin muuhun vaihtoehtoon, jos päivän asun housuja ei olisi ollut mukana yhteistyömallistossa.
Eli olisin jokatapauksessa törmännyt siihen syyhyn, minkä vuoksi en voi väittää Isabel Marant -farkkujeni olevan varsinaisesti missään tehokäytössä: valkoinen väri housuissa ei ole kovin kätevä. Farkut on pestävä käytännöllisesti katsoen jokaisen käyttökerran jälkeen, vaikka miten yrittäisi elää siististi. (Jotain olen näköjään ehtinyt saada vasempaan polveen jo tämän päivän aikana… aaargh! Ensin luulin, että näytössäni on vain joku tahra… Haha!). Jos on vähänkään märkä maa, ei kannata edes harkita housujen jalkaan laittamista. Pienen pienikin kosteus riittää kurastamaan takapohkeet polvitaipeeseen asti.
Se ei silti tarkoita, että olisin heittämässä housuja menemään tai muuten pitäisin hankintaa olennaisen huonona. Ei, Isabel Marantin henkkamalliston valkoiset farkut ovat ihan lempparit – on vain hyväksyttävä, että niitä ei voi ihan aina laittaa päälle.

 

• t-paita, Marni at H&M
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• jakku, H&M
• kengät, Dr. Martens