Muutamia viikkoja sitten Indiedaysin järjestämän Bloggers’ Inspiration Dayn yksi workshopeista käsitteli valokuvissa poseeraamista. Brand-mallitoimiston Head Booker Nora Ojala antoi meille bloggareille hyviä vinkkejä, miten onnistua kameran edessä. Monet ohjeista käyvät mainiosti myös ihan kaikenlaiseen kameran edessä olemiseen. Kun nyt näin pikkujoulusesongin kynnyksellä – ja sen varsinaisen ison J:n aikanakin – yleensä napsitaan paljon kaikenlaisia kuvia, ajattelin, että vinkeistä on hyötyä muillekin kuin bloggareille.
Aivan kaikkia Ojalan viisauksia en ihan pureksimatta kuitenkaan allekirjoita, joten tässä tulee kombinaatio omia ajatuksiani ja ammattilaisen ohjeita.
Kuvien rajauksesta sain monta ideaa, vaikka nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että kovin en niitä ole vielä omissa päivän asukuvissani muistanut toteuttaa. Yhteenveto tälle inspiraatioaukeamalle on kuitenkin se ajatus, että aina ei tarvitse katsoa suoraan kameraan.
Puhuimme workshopissa paljon maneereista ja kuinka sitä helposti aina ottaa tismalleen saman asennon ja ilmeen, kun kamera lennähtää esiin. Tiedän olevani varsinainen poseerausjumittaja ja vaikka joskus asukuvia otettaessa yritänkin jotain viileämpää posetusta, ne yleensä päätyvät roskakoriin aivan välittömästi.
Sain kuulla, että itselleni tyypillisin “yksi-tai-kaksi-kättä-vyötäröllä” -pose on etenkin iäkkäämpien (köh!) naisten suosima missiposeeraus! Haha! Tunsin itseni todella ajankohtaiseksi ja trendikkääksi tuomion kuultuani!!
Tässä random rivistö Mintun missityyliä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei ole luonnostaan kurvikas, on ihan eduksi markkeerata vyötärön paikkaa käsillä. Pötkylävaikutelmaa voi myös hälventää kehittämällä siluettiin muita mutkia – esimerkiksi jalkojen tai lantion kaaren avulla. Aivan totaalisen suoraan edestä otetut kuvat on myös helposti haastavia. Tästä syystä yritän itse aina kääntää jotain vinkkeliä kameraa kohti kuvanottohetkellä.
Ihan tasan vierekkäin olevat jalat näyttävät myös helposti yhdeltä pötköltä. Bloggareitten suosimat “jalat-ristissä” ja “jalkaterät-sisäänpäin” -asennot kuulemmat antavat sääristä pidemmän vaikutelman. Itse en ole niihin oikein kotiutunut, vaikka yritetty on. Sen sijaan koitan aina muistaa asentaa jalkani jotenkin vähän edes limittäin.
Poikkeavia asentoja, lattialla istuskelua ja jalkojen ristimistä voi hyvin testailla kotona vaikka aattoiltana. Työpaikan pikkujouluissa joutuu yleensä tyytymään perinteisempään skenografiaan. Ongelmaksi saattaa sen sijaan muodostua se, että kasvoille jämähtää teennäinen ja epäimarteleva tekohymy.
Itse yritän pitää ilmeeni luomuna siten, että katson kameran “läpi” ja kuvittelen hymyileväni suoraan kuvaajalle. Aina sekään ei onnistu ja silloin voi testata vinkkiä, jota kuulemma huippumalli Claudia Schiffer käyttää: kun kuvaushetkellä alkaa toistaa mielessään kauppalistalla olevia asioita, kasvojen lihakset rentoutuu ja ilmeestä tulee kuvassa luonnollinen. Pitää tietty hiukan harkita minkälaisia asioita sieltä kauppalistalta löytyy…
Bloggarit mietteliäinä poseerausopissa..
Yksi tosi hyvä Nora Ojalan vinkki on se, että leukaa kannattaa yleensä aina laskea hiukan alas. Siis kun kuvittelee olevansa hyvässä kuvausryhdissä, hartiat takana, selkä suorassa ja muutenkin valmiina, viimeinen tarkistuspiste on leuan kärjessä. Suurimmalla osalla on kuulemma taipumus kuvaustilanteessa nostaa leukaa, mikä saa helposti kaulan näyttämään paksulta, silmien pieneltä ja ilmeen ylimieliseltä.
Harjoittelu auttaa kuulemma tässäkin – vaikka en kyllä oikein tiedä, mihin kaikki blogivuosien aikana keräämäni kokemusperäinen oppi on oikein joutunut. No, ehkä ensi kerralla yritän testata jotain muutakin kuin missihommaa… 😀
